Mitä teet, jos äitisi ei oikeasti jaksa olla mummo?

Tuossa vieressä on ylikuumentunut kymmensivuinen mummokeskustelu, jossa kaikki haukkuvat toisiaan. Mutta nostetaanpa kissa pöydälle: Riittääkö AV-palstalla ymmärtämystä, jos oma iäkäs äiti tai mummo ei jaksakaan olla avuksi? 

Minulla on tästä kokemusta sekä lapsenlapsena, lapsena että siskontyttönä.

Ensin oli mummoni, joka oli voimakkaasti masentunut. Ei hän todellakaan jaksanut hoitaa lapsenlapsia, näimmekin häntä hyvin harvoin. Oli luonteeltaan hankala ja pakeni uskonnollisuuteen, mutta ei ole ikinä tullut mieleenikään syyttää häntä tästä katkerana. Mitä se auttaisi? Kyseessä oli sairas ihminen, jota lääketiede ei kyennyt riittävästi auttamaan. Hänellä oli kyllä naimaton enoni apunaan.

Sitten oma kultainen äitini oli varsin iäkäs minut saadessaan, oli useampiakin kroonisia sairauksia, tuki- ja liikuntaelinongelmia ym. Ei hän tosiaankaan ole jaksanut olla apuna muutoissani opiskelupaikkakunnalla ja myöhemmissä elämänvaiheissani. Mieleenikään ei tulisi olla katkera, että hän itse ei minun luonani ole käynyt maan toisella toisella viimeiseen kymmeneen vuoteen. Minä olen nuori ihminen ja voin käydä hänen luonaan, hän ottaa kyllä iloisena vastaan. Samalla voin auttaa ja käydä vaikka kaupassa, tehdä ruokaa ym.

Oma tätini on uhrautuvasti ollut lastenlastensa hoitajana heidän lapsuudessaan kaikenlaisilla vanhempien lomamatkoilla mukana, lapsenlapset ovat olleet hänellä hoidossa viikkokausia jne. Hän oli silloin nelikymppinen. Nyt hän on siinä "oikeassa" mummoiässä ja lastenlastenlapsia olisi isomummolle hoidettavaksi, kun se varsinainen mummo on vielä työelämässä. Hän ei enää kuitenkaan jaksa, on lääkitystä vaativaa sydänoireilua ym. Joten nyt hän ei enää suostu lähtemään lastenlastenlasten hoitajaksi lomille ja juhlapyhien viettoon. Saavat käydä häntä tapaamassa päiväseltään, jos haluavat, mutta hän itse ei lähde usean sadan kilometrin päähän näitä tapaamaan, koska hoitajan pesti jotenkin heti lipsahtaa hänelle. Ymmärrän tätiäni täysin.

Riittäisikö teillä näihin tilanteisiin ymmärrystä vai messuaisitteko mummon itsekkyydestä ja säälisitte joukolla itseänne? Miten on?