Nyt kun omat vanhemmat vanhenee, tajuan että todellakin onneksi on omia lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa. 

Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.

Hyvät ystävät ainakin on :)

Ystävät ovat varmaan itsekin vanhoja ja avun tarpeessa.

Kaikki ystävät ovat just samanikäisiä mummoja siis?

Yleensä ystävät on aikalailla samaa sukupolvea. Vai onko teillä nuorilla ja keski-ikäisillä paljonkin ystäviä jotka on vanhuksia ja joita käytte auttelemassa?

Minulla on ainakin selvästi itseäni nuorempia ystäviä, ja tulee todennäköisesti aina olemaan.

Jatkuuko elämäsi samankaltaisena seuraavat 30-50 vuotta? Ei jatku, ei varmasti.

Miten luulet ystäviesi elämän menevän? Hekö ovat tukenasi, vaikka heille itselle tulisi perhettä ja he huolehtivat omista vanhemmistaan? Luuletko, että heillä riittää aikaa sinulle?

Ymmärsit väärin. Jatkan jatkuvasti uusien ihmisten tapaamista ja uusien ystävyyssuhteiden muodostamista itseäni nuorempiin ihmisiin. Se on ihan keskeinen elämäntaito ihmiselle, jolla ei ole lapsia.

Et taida olla vapaaehtoisesti lapseton, kun joudun tämän sinulle näin avaamaan.

Mutta et nyt ota huomioon, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmäksi käyvät mahdollisuutesi tutustua uusiin, itseäsi nuorempiin ystäviin.  

Ja heillä yleensä on kyllä omatkin asiansa hoidettavana, älä luule, että sinua alkavat passaamaan sitten, kun et enää jaksa itse.  Kyllä he hoitavat niitä omia vanhempiaan ja omia omaisiaan ensisijaisesti.  Minulla esim. on oma äitini huolehdittavana, en yhtään muuta ihmistä ota enää lisäksi, vaikka olisi hyvä ystäväkin.   Tosin vaikea edes kuvitella, miksi minulla olisi joku äitini ikäinen ihminen ystävänä.

Ja uskot löytäväsi nuoria ystäviä, jotka sinua sitten hoitavat ja asioistasi huolehtivat, sekö on ystävyytesi hinta?

Valitettavasti maailma ei mene niin.  Sinulla on nyt väärän väriset lasit päässäsi.

Mitä sitten?

Pitäisi siis jonkun, joka ei missään nimessä halua lapsia, tehdä niitä vain itseään hoitamaan? Vai mikä on tämän jankkauksen takana?

En siis ole kommentoimasi kirjoittaja, ja itseasiassa olen jopa kanssasi samaa mieltä siinä, että moni lapseton on tulevaisuudessa yksinäinen. Itse ainakin olen jos mies kuolee ensin tai jättää, koska en ole onnistunut aikuisiällä saamaan yhtä ainoaa ystävää. Olen siis ollut yksinäinen ja ystävätön jo edelliset 20 vuotta.

Mutta tiedätkö mitä? En silti ole koskaan halunnut lapsia! En voi sietää lapsia, enkä millään usko että voisin kasvattaa ne vastahakoisesti äidiksi tulleena sellaiseksi, että ne vielä minua haluaisivat hoitaa. En vaan voi muuttaa persoonaani sellaiseksi että haluaisin lisääntyä.

Joten mitä mun pitäisi saada irti sun jankkauksesta kuinka tulen ehkä makaamaan vanhana unohdettuna vaipoissa? Minä tiedän sen jo! Pitäisikö minun alkaa siis surra sitä jo etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä vanhuus ja vanhukset on näin suuri ongelma, niin miksi heitä ei vain lopeteta? Säästyy verot, he ovat elämänsä eläneet eivätkä muuten jää rasittamaan yhteiskuntaa ja läheisiä. Nopeasti ja kivuttomasti, kauniisti.

Nii i! Moni nuorempikin haluisi pois, mut noi päättäjät saa enää ees sotia aikaan et kuoleminenkin tehty tosi hankalaksi nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään vaativaa ja tulevaisuudessa vielä entistäkin vaativampaa ja ne lapset ei sieltä ulkomailta tai satojen kilometrien päästä pääse käyttämään vanhempaan apteekissa tai lääkärissä tai missään muuallakaan. Töistä ei noin vain oteta vapaata. Ehkä kesälomalla ja jouluna ehtii nähdä, jos silloinkaan, vaikka se oma vanhempi olisi ollut aikoinaan kuinka mukava tahansa. Saahan sitä toki päiväunelmoida miten se oma lapsi hoitaa sitten vanhana kaikki asiat ja käy joka toinen päivä kylässä.

Minun perhe on ainakin järjestänyt niin, että vanhetessaan mummo muuttaa asumaan lähemmäs minua tai muita sisaruksiani. Juuri siksi että asioiden hoitaminen olisi vaivattomampaa. Jos tahtoa löytyy, kyllä vanhemmista huolta pidetään.

Ja vaikka itsellänikin on lapsia, olen säästänyt aika ison potin ihan henkilökohtaiseksi vanhuuden turvaksi. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois.

Oletteko ikinä ajatelleet, että ikävuosia 20-40 on yhtä paljon kuin 60-80? Eli aika pitkään saa elää ns. ikäihmisenä, jopa 20-30 vuotta elämästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei pidä tehdä lapsia vain siksi, että olisi vanhuudenturva. Mutta siinä ap on oikeassa, että ikäihmiset ovat nykyään lähinnä heitteillä, ellei ole omia lapsia tai muita läheisiä, jotka huolehtivat ja huolehtivatkin todella paljon. Siinä vaiheessa kun kotihoidon onnistuu saamaan on jo melkoisen huonossa kunnossa, sitä ei todellakaan myönnetä ihan helpolla. Ja jokaisen lisäkäyntikerran joutuu erikseen anomaan, pitää osata perustella huolella, pitää tehdä palvelutarpeen arviointi yms. Ja yhä useammin nykyään hakemukset hylätään, koska rahaa ei ole. Esim 92-v muistisairaalla äidilläni käy kotihoito 2 kertaa päivässä ja käyntien kesto on 15 minuuttia. Yhteiskunnan apuun ei todellakaan kannata luottaa, eriasia, jos on esim. miljoona ylimääräistä tilillä, sillä kyllä saa vuosiksi palveluita yksityisiltä.

Kuka täysin yksinäisille hommaa mitään palveluita? No kuulemma siinä vaiheessa kun ovat jatkuvasti sairaalassa niin aletaan hommata sitä yhtä käyntikertaa päivässä. Ja kaikki maksaa, eläkkeen suuruuden mukaan menee maksut, äidilläni menee koko eläke ja hakemani hoitotuki asumiseen, ateriapalveluun, lääkkeisiin, kotihoitoon, sairaalakeikkoihin. Yritin hakea toimeentulotukea, mutta sitä ei myönnetty, koska tulot nippanappa riittävät ja ohjeeksi annettiin vaihtaa asunto pienempään. Ei mitään järkeä, ei muistisairas sopeudu enää uuteen kotiin, kyllä seuraava koti on palvelutalossa, mutta sinne pääsee vasta suunnilleen vuodepotilaana tai jos on vaaraksi itselleen tai muille.

Omaisilta vaaditaan todella paljon auttamista ja ihan päivittäin. Ellei voi auttaa, vanhuksen asiat voi olla todella huonosti. Tämä on ikävä tosiasia ja vanhustenhoito ei taatusti tästä parane, vaan päinvastoin. Monilla tuntuu olevan luulo, että vanhustenhoito on samanlaista kuin joskus 30-40 v sitten. 

Kyllä monilla vanhuksilla on lapsia, mutta eivät he järjestele vanhuksen asioita millään tavalla. On paljonkin vanhainkoteihin tai omille armoilleen hylättyjä vanhuksia. Milloin se menee ihmisillä kaaliin, ettei omien lapsien olemassa olo ole tae vanhuuden turvasta ja siitä, että ne lapset osallistuisivat vanhuuden päivillä sun auttamiseen? Kun me tiedetään ihan tosiasioista, että on olemassa tapauksia joissa lapset eivät laita tikkua ristiin auttaakseen iäkkäitä vanhempiaan. Ihmiset ovat äärimmäisen itsekeskeisiä noin keskimäärin ja heillä on omat jutut, jotka vievät valtaosan heidän ajastaan.

Ei voi olettaa, että lapset huolehtivat kun on vanha! Jokaisella on lupa elää omaa elämäänsä ja esim. välimatka voi olla pitkä. Törkeää hankkia lapsia omaa vanhuutta varten! Ja sitä paitsi monet vanhemmat ovat olleet myös huonoja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ikinä ajatelleet, että ikävuosia 20-40 on yhtä paljon kuin 60-80? Eli aika pitkään saa elää ns. ikäihmisenä, jopa 20-30 vuotta elämästäsi.

Sen verran olen ajatellut, että päivittäin kävellään parin tunnin metsäpolku ympäri, ettei pääse kunto missään vaiheessa alas; että jaksaa loppuun saakka kerätä roskansa ja pestä pyykkinsä, kärrätä polttopuunsa ja tyhjentää tuhkat uunista. Loput hoituuu sitten itsestään, jos ymmärtää varata ruokaa kellariin..

Olen 65-vuotias lapseton nainen. Hirvittää oma vanhuuteni, kun enää ei virallinen kotihoito hoida vanhuksia kuin osittain. Käytännössä kotihoitoon kuuluu enää kotisairaanhoito.Ilman läheisiä vanhukset ovat heitteillä. Tämän ovat myöntäneet kotihoidon työntekijät.