Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun omat vanhemmat vanhenee, tajuan että todellakin onneksi on omia lapsia!
12.07.2020 |
Ja siis omien vanhempieni onneksi heillä on lapset, jotka heistä huolehtivat. On vaikea uskoa miten hankalaksi elämä menee ikäihmisellä, jos kukaan ei ole auttamassa. Ihan uuden tekniikan käyttö, lääkärissä käynnit jne.
Olisi kamala ajatus, jos itselläkään ei olisi ketään kelle soittaa, kun tulee ongelmia.
Monet elää harhassa, että eivät koskaan vanhene, tai sitten nappaavat jonkun pillerin kun elämä ei enää huvita. Ei se niin mene, yllättäen voi tulla sairauksia jo ihan nuorena 60-v eläkeläisenä. Tietysti on myös 100 muuta syytä, miksi olen halunnut perheen, mutta nyt myös tämä asia kirkastui nyt todenteolla.
Kommentit (168)
Itse olen 45 v lapseton, ja vanhenevat vanhemmat, ja olen edelleen tyytyväinen ettei minulla ole lapsia.
Ei lapset ole mikään vanhojen ihmisten vanhuudenapu tänä päivänä, kun työt vie usein kauas toisille paikkakunnille tai jopa maihin. Onneksi yhteiskunnan puolesta on järjestetty vanhuksille tukipalveluita, niin ettei ole sen armoilla onko omia lapsia jotka pystyy auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se toki mukavaa jos olisi ilmaisia orjia sitten kun on vanha, mutta en halua tuhlata pariakymmentä vuotta omasta elämästäni niiden kasvattamiseen ja elättämiseen, kun en edes voi olla varma että elän sinne asti että niistä on mulle mitään hyötyä. Ja piru vie kun niitä on nykymaailmassa hankalampi pakottaa jäämään asumaan kotipaikkakunnalle vain jotta voisi olla joku omaishoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.
Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.
Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.
Hyvät ystävät ainakin on :)
En kyllä ole auttamassa omia vanhempia eikä minun lapset auta minua. Välit on hyvät, mutta kun ei ole luonteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tätä ajatellut, olen viime aikoina ollut todella onnellinen, että äidilläni on ollut minut auttamassa häntä nyt, kun menetti muistinsa osittain aivokasvaimen vuoksi. Itse en valitettavasti voinut lapsia saada ja siksi ryyppäänkin, en ainakaan elä vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.
Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa.
Tässä tilanteessa sitä on nimenomaan ehkä varautunut siihen vanhuuteen. Esim kerännyt varallisuutta jotta voi ostaa palveluja ja hankkiutua hyvään hoitokotiin.
Toisin kuin jos tekee lapsia sillä ajatuksella että nyt on sekin sitten hoidettu, ei tarvitse säästää rahaa tms. Sitten hups kakarat onkin ulkomailla tai omassa perheessä kiinni tai alkoholisteja tai vässyköitä. Veikkasit väärää hevosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 45 v lapseton, ja vanhenevat vanhemmat, ja olen edelleen tyytyväinen ettei minulla ole lapsia.
Ei lapset ole mikään vanhojen ihmisten vanhuudenapu tänä päivänä, kun työt vie usein kauas toisille paikkakunnille tai jopa maihin. Onneksi yhteiskunnan puolesta on järjestetty vanhuksille tukipalveluita, niin ettei ole sen armoilla onko omia lapsia jotka pystyy auttamaan.
Näin minäkin luulin, ja noinhan sen pitäisi mennä ideaalimaailmassa. Nyt vain kun on nähnyt sen raadollisuuden, miten huonokuntoinen ihminen vain hylätään kotiovelle, niin kummasti silmät avautui.
Ja tuossa tilassa et enää niin kätevästi hoida asioitasi, tai myöskään osta palveluita. Ja sellaista yleistä huolehtimista joka kattaisi kaiken pankkiasioista arkitoimiin, ei vain ole saatavilla.
Miksi mun pitäisi auttaa alkoholisti-isääni, joka paskantaa housuihin ja sotkee asuntonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sitä ollaan erilaisia.
En mistään hinnasta haluaisi lasta tai ketään muutakaan tuttua avustamaan itseäni, kun en itse enää pysty. Sata kertaa mieluummin olen yksin ja kotihoidon, palvelukodin tai vastaavan kanssa.
Ei kannata laskea lasten varaan vanhuuden hoitoa.
Äidilläni oli 10 lasta, mutta yksin kuoli hoivakodissa. Me lapset lähdettiin maailmalle opiskelemaan ja jäätiin sille tielle. Minä kävin 2-3 kertaa vuodessa katsomassa ja soitin joka viikko.
Oma lapseni asuu ulkomailla, joten olen varautunut vanhuuteen hoivakodissa. Mulla on hyvä työeläke ja lesken eläke, että voin kustantaa elämisen yksityisellä. Olen jo valikoinut ruotsinkielisten hoivakodeista parhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 45 v lapseton, ja vanhenevat vanhemmat, ja olen edelleen tyytyväinen ettei minulla ole lapsia.
Ei lapset ole mikään vanhojen ihmisten vanhuudenapu tänä päivänä, kun työt vie usein kauas toisille paikkakunnille tai jopa maihin. Onneksi yhteiskunnan puolesta on järjestetty vanhuksille tukipalveluita, niin ettei ole sen armoilla onko omia lapsia jotka pystyy auttamaan.
Näin minäkin luulin, ja noinhan sen pitäisi mennä ideaalimaailmassa. Nyt vain kun on nähnyt sen raadollisuuden, miten huonokuntoinen ihminen vain hylätään kotiovelle, niin kummasti silmät avautui.
Ja tuossa tilassa et enää niin kätevästi hoida asioitasi, tai myöskään osta palveluita. Ja sellaista yleistä huolehtimista joka kattaisi kaiken pankkiasioista arkitoimiin, ei vain ole saatavilla.
Kyllähän näitä huonokuntoisia tulee ensiapuun ja sairaaloihin, ja kyllä heille etsitään siinä vaiheessa viimeistään edunvalvoja ja tarpeelliset kodinhoito- ja kotisairaanhoitopalvelut kunnalta. Toki en väitä ettei olisi apua siitä jos omaiset proaktiivisesti järjestää nämä eikä mene niin että vanhuksen täytyy päätyä ensiapuun sekavana tai kaatuneena että saa apua. Mutta ei nyt lasten tekoa kukaan sen takia harkitse toivottavasti että saisi itselleen vanhuudenhoitajan, jos lapsia ei muuten halua.
Ap, ei se riitä että tekee lapsia. Niitä pitää kohdella myös hyvin.
Omat boomerivanhemmat kaltoinkohtelivat, hakkasivat, alistivat ja kohtelivat aivan törkeästi lapsiaan.
Voin taata että saavat todellakin selvitä vanhuudesta itse. Emme ole mitään velkaa ihmisille jotka tuhosivat lapsuuden, nuoruuden ja ison osan aikuiselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset asuvat usein satojen kilometrien päässä, joskus tuhansien.
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä ollaan erilaisia.
En mistään hinnasta haluaisi lasta tai ketään muutakaan tuttua avustamaan itseäni, kun en itse enää pysty. Sata kertaa mieluummin olen yksin ja kotihoidon, palvelukodin tai vastaavan kanssa.
Tämä! Ajattelen samoin. En halua olla kiitollisuuden velassa kenellekään.
Opiskelin hetken lähihoitajaksi, erikoistuminen vanhusten hoitoon. Harjotteluvaiheessa lopetin, koska oksetti tekohampaiden peseminen ja vaippojen vaihto.
En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata laskea lasten varaan vanhuuden hoitoa.
Äidilläni oli 10 lasta, mutta yksin kuoli hoivakodissa. Me lapset lähdettiin maailmalle opiskelemaan ja jäätiin sille tielle. Minä kävin 2-3 kertaa vuodessa katsomassa ja soitin joka viikko.
Oma lapseni asuu ulkomailla, joten olen varautunut vanhuuteen hoivakodissa. Mulla on hyvä työeläke ja lesken eläke, että voin kustantaa elämisen yksityisellä. Olen jo valikoinut ruotsinkielisten hoivakodeista parhaan.
Varmasti sun käynnit ja soitot on tuoneet iloa. Vai onko muka parempi että kukaan ei koskaan käy eikä soita?
Nykyään elämä vie lapset satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän vanhemmistaan, eivätkä sisaruksetkaan asu aina edes samalla mantereella. Ja sitten vielä monella olisi samaan aikaan hoidettavana työ, pienet lapsenlapset ja omat iäkkäät vanhemmat.
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.