Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun omat vanhemmat vanhenee, tajuan että todellakin onneksi on omia lapsia!
12.07.2020 |
Ja siis omien vanhempieni onneksi heillä on lapset, jotka heistä huolehtivat. On vaikea uskoa miten hankalaksi elämä menee ikäihmisellä, jos kukaan ei ole auttamassa. Ihan uuden tekniikan käyttö, lääkärissä käynnit jne.
Olisi kamala ajatus, jos itselläkään ei olisi ketään kelle soittaa, kun tulee ongelmia.
Monet elää harhassa, että eivät koskaan vanhene, tai sitten nappaavat jonkun pillerin kun elämä ei enää huvita. Ei se niin mene, yllättäen voi tulla sairauksia jo ihan nuorena 60-v eläkeläisenä. Tietysti on myös 100 muuta syytä, miksi olen halunnut perheen, mutta nyt myös tämä asia kirkastui nyt todenteolla.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.
Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.
Olen ollut kymmeniä vuosia vanhustyössä ja nähnyt että lapsettomalla vanhuksella usein serkut tai jopa naapurit käyvät aivan loppuun asti vanhusta katsomassa ja huolehtivat kaikesta. Toimivat jopa edunvalvojina.
Taas monella, lapsia omaavalla vanhuksella kukaan ei käy. Omat lapset asuvat kaukana, ovat sairastuneet tai kuolleet, tai välit omiin vanhempiin ovat katkenneet kokonaan. Tai yksinkertaisesti ei vaan välitetä enää kun vanhus on sairas eikä hänestä enää ole hyötyä!
Vanhustyössä näkeekin enemmän niitä joilla ei ole auttajia.
Ei mun lähisuvun vanhukset ole vanhustyön palvelujen parissa, kun on lapset ja lapsenlapset auttamassa.
Näinpä. Munkin molemmat mummot elivät yli 90-v ja asuivat melkein loppuun asti kotona. Toinen asui yhteistaloudessa sukulaisten kanssa maatilalla. Ei heillä mitään vanhustyötä ole käynyt, kun sukulaiset auttoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen erään 93-vuotiaan vanhuksen jolla ei ole omia lapsia. Hän oli aina kuvitellut että nuoremmat sisarukset (jopa yli 10 v nuorempia) auttaisi häntä aikanaan. Kävikin niin että pikkusisarukset kuolivat ensin. Hän soittelee nyt mm. siskontyttärille ja pyytää heiltä apua mutta ei heillä ole vahvaa tunnesidettä häneen ja heillä taas on omat lapset ja lapsenlapset lähipiirinään. Vanhuksen ystävätkin on jo kuolleet tai dementoituneema hoivakodeissa. Kovin on yksinäistä hänellä. Kunnalta käy joku kerran viikossa 20 min, usein se onkin ainoa juttuseuraa koko viikon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko oikeasti paljonkin tapauksia, joissa lapset ei ole lainkaan tekemisissä vanhempiensa kanssa? Välit kokonaan poikki?
Itse en tiedä suvusta tai kaveripiiristä tuollaisia ollenkaan. Vaikea kuvitella että tuo olisi jotenkin yleistä. Ehkä muutamia prosentteja?Heitä on yllättävän paljon, aina vaan enemmän. Jopa naapurissani asuu tälläinen yksinäinen vanhus. Se että sinä et sellaisia tiedä, ei tarkoita ettei tälläisiä olisi olemassakaan. Vanhusten yksinäisyys on ihan valtakunnallinen ongelma, ja nykyisin ei enää oikein ole edes vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa kukaan kiinnostunut.
Se että oma lapsi ei välitä, vanhemmistaan on todella yleistä Suomessa.
Ja mitään syytä ei ole siinä vanhuksessa? Tiedän kyllä pari tapausta jossa lapsi ei ole yhteydessä vanhempaansa. Syy on väkivaltainen ja päihteiden värittämä lapsuus.
Kuinka helposti rakastava ja välittävä äiti/isä jätetään vanhana yksin?
Ikääntyvä, sairas vanhempi on melkoinen taakka aikuiselle lapselleen. Monesti menee vielä niin, että vastuu ei lasten kesken edes jakaudu. Sitä paitsi nykyään asutaan kaukana toisista, satojen ellei tuhansien kilometrien päässä. Miten voi odottaa tai velvoittaa, että omat lapset voivat auttaa? Vanhan vanhemman lapsikin voi olla jo vanha ja hänellä omatkin vaivansa. Kyllä ikääntyminen on surkeeta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko oikeasti paljonkin tapauksia, joissa lapset ei ole lainkaan tekemisissä vanhempiensa kanssa? Välit kokonaan poikki?
Itse en tiedä suvusta tai kaveripiiristä tuollaisia ollenkaan. Vaikea kuvitella että tuo olisi jotenkin yleistä. Ehkä muutamia prosentteja?
Tälläkin av-palstalla on vaikka kuinka monta, jotka kertovat katkaisseensa välit vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään 93-vuotiaan vanhuksen jolla ei ole omia lapsia. Hän oli aina kuvitellut että nuoremmat sisarukset (jopa yli 10 v nuorempia) auttaisi häntä aikanaan. Kävikin niin että pikkusisarukset kuolivat ensin. Hän soittelee nyt mm. siskontyttärille ja pyytää heiltä apua mutta ei heillä ole vahvaa tunnesidettä häneen ja heillä taas on omat lapset ja lapsenlapset lähipiirinään. Vanhuksen ystävätkin on jo kuolleet tai dementoituneema hoivakodeissa. Kovin on yksinäistä hänellä. Kunnalta käy joku kerran viikossa 20 min, usein se onkin ainoa juttuseuraa koko viikon aikana.
Tarinan opetus: Olisi siis hankkinut omia lapsia, niin elämänsä olisi ollut huikean onnellinen eikä joutuisi olemaan nyt vanhana yksin.
Tai sitten ei.
Monesti siinä vaiheessa kun vanhus tarvisi apua, on psyykkeen taso jo niin alentunut ettei ihminen tajua enää omaa parastaan. Myös dementoivat aivosairaudet ovat tosi katalia ja voivat edetä ihmiseltä itseltään huomaamatta ja pian ei enää niin vaan hallitsekaan sitä omaa taloutensa hoitoa ja palveluiden ostoa. Sen takia on hyvä että on lapsia tai muita läheisiä, jotka katsovat perään ja tarvittaessa vaan ”kävelevät yli” kun monesti vanhus ei muuten sitä apua ota vastaan.
Itse en lapsiltani mitään perushoitoa vaipanvaihtoineen odota, mutta toivon että valvoisivat etujani, asuivat sitten aikuisena missä vaan.
T. Sairaanhoitaja vanhusten parissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tulevaisuudessa, kun boomerit ovat kuolleet pois kehitystä jarruttamasta, meillä on laillistettu kånnabiksen lisäksi myös eutanasia.
Ja tietysti hoitotestamentti mahdollisuudella jossa
varaudutaan ennalta tilanteeseen, jossa en esimerkiksi vakavan sairauden tai vammautumisen vuoksi enää kykene ilmaisemaan hoitovalintojani.
Eli kun en kykene lopullisesti puhumaan ja liikkumaan, niin nirri pois vaan, niin ei tarvitse kärsiä enää mistään ja en ole kenenkään vaivaksi.
Sitä ennen panostan ystävyyssuhteiden luomiseen läpielämän ja vanhuuden päiviä voisi viettää ennen terveyden romahtamista esim. kommuunityyppisessä asumisessa hyvien frendien kanssa.
Kun tämä vanhuus ja vanhukset on näin suuri ongelma, niin miksi heitä ei vain lopeteta? Säästyy verot, he ovat elämänsä eläneet eivätkä muuten jää rasittamaan yhteiskuntaa ja läheisiä. Nopeasti ja kivuttomasti, kauniisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti siinä vaiheessa kun vanhus tarvisi apua, on psyykkeen taso jo niin alentunut ettei ihminen tajua enää omaa parastaan. Myös dementoivat aivosairaudet ovat tosi katalia ja voivat edetä ihmiseltä itseltään huomaamatta ja pian ei enää niin vaan hallitsekaan sitä omaa taloutensa hoitoa ja palveluiden ostoa. Sen takia on hyvä että on lapsia tai muita läheisiä, jotka katsovat perään ja tarvittaessa vaan ”kävelevät yli” kun monesti vanhus ei muuten sitä apua ota vastaan.
Itse en lapsiltani mitään perushoitoa vaipanvaihtoineen odota, mutta toivon että valvoisivat etujani, asuivat sitten aikuisena missä vaan.
T. Sairaanhoitaja vanhusten parissa
Kiitos kommentista!
Jonku täytyisi vähentää heidän lääkitystä, koska seassa on paljon sellaisia valmisteita, joiden takia käsi tärrää eikä kukaan edes halua nähdä yhteyttä ristiriitaisiin valmisteisiin. Minkäänlaista alumiinia sisältävää valmistetta ei saa antaa vanhukselle! Siitä oli vasta väitöskin, jossa ihmeteltiin, miten on mahdollista, että neurologitkin määräävät sellaisia. Olen huomannut samaa, mutta niitä ei kukaan poista siitä listasta, jota muut tuijottavat kirjaimellisesti. Makrogoliannos esimerkiksi - yhteenlaskettuna - on valtava, vaikka se on ulostuslääkettä, eikä todellakaan auta ravinnon imeytymiseen. Voisitko selvittää, miksi noin on? Ja hyvin vaarallisia valmisteita on olemassa, kun katsooo apuaineita: tulehdushan tuosta tulee sisuksiin:
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/13713095.pdf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.
Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.
Kyllä voi olla. Oma isäni huolehti äitipuolestaan yhtä hyvin kuin omasta äidistään tämän viimeisinä vuosina. Minä autan naapurin lapsetonta pappaa kauppa-asioissa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tämä vanhuus ja vanhukset on näin suuri ongelma, niin miksi heitä ei vain lopeteta? Säästyy verot, he ovat elämänsä eläneet eivätkä muuten jää rasittamaan yhteiskuntaa ja läheisiä. Nopeasti ja kivuttomasti, kauniisti.
Kuka päättää koska ja milloin tuo armonlaukaus annetaan? Kun sairastut vai kun kukaan omainen ei hoida?
Saanko lopettaa verojen maksamisen vai voinko korvamerkitä sen mihin maksamani verot ohjataan? En ole koskaan tarvinnut esim. oopperataloa, vastaanottokeskuksia enkä mitään yleisiä urheilukenttiä, kuntosaleja tms. Terveydenhuoltoa ja koulutusta olen tarvinnut sekä julkistaliikennettä ja yleisiä teitä.
Nimimerkillä 10 vuotta vielä ja kuula kalloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa.
Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa.
Tässä tilanteessa sitä on nimenomaan ehkä varautunut siihen vanhuuteen. Esim kerännyt varallisuutta jotta voi ostaa palveluja ja hankkiutua hyvään hoitokotiin.
Toisin kuin jos tekee lapsia sillä ajatuksella että nyt on sekin sitten hoidettu, ei tarvitse säästää rahaa tms. Sitten hups kakarat onkin ulkomailla tai omassa perheessä kiinni tai alkoholisteja tai vässyköitä. Veikkasit väärää hevosta.Ja nämähän on tietysti toisensa poissulkevat asiat? Ei voi säästää jos on lapsia, eiks niin?
Siinä kohtaa kun ihminen alkaa olemaan siinä kunnossa, että hoitokoti on ajankohtainen, ei silloin enää kovin hyvissä voimissa ole. Ja sille, tuleeko siellä hoitokodissa hyvin ja asiallisesti hoidetuksi, ei ole yhtäkään sellaista todistajaa, jota ihan oikeasti kiinnostaisi hyvinvointisi.
Usein muutenkin nämä keskustelut on kamalan yksisilmäisiä. Ikään kuin lapsia tehtäisiin suunnilleen vastentahtoisesti vain sitä varten, että joskus 50-70 vuotta myöhemmin joku olisi pitelemässä kädestä kuolinvuoteella. Eihän se nyt niin ole.
Kyllä lasten kanssa ( jos ne tolkullisesti kasvattaa, eikä usko tätä nykypäivän loputtoman uhrautumisen mantraa) on kiva elää. Kuten kenen tahansa muiden kivojen ihmisten, tosin tässä tapauksessa tietysti suhde on vielä keskivertoa merkittävästi syvempi. On ihanaa nähdä omien lasten kasvavan, aikuistuvan, ja lähtevän omilleen. Eikä se fyysinen etäisyys ole mikään ongelma, vaan henkinen. Oma lapsi voi asua vaikka naapurissa, mutta jos suhde ei ole kunnossa, ei siinä ole mitään läheisyyttä. Toisaalta taas lapsi voi asua vaikka maailman toisella puolella, ja yhteydessä olla päivittäin.
Jos nämä suhteet on kunnossa, silloin lapset yleensä haluavat vanhemmillensa hyvät olot siinä kohtaa, kun elämä alkaa olla ehtoopuolella. Ja se on sellainen asia, mitä ei voi korvata kukaan muu.
Joku tuolla aiemmin sanoi, että heillä ei ole luonteessa vanhempien auttaminen. Kyllä se enemmän kuulostaa vain huonoilta eteenpäin laitetuilta tavoilta. Jos ei itse pidä omista vanhemmistaan huolta, kyllä ne lapset siitä mallin katsovat. Siksi meillä on suvussa hyvin voimakas auttamisen periaate. Jokaista autetaan ja jokainen auttaa vuorollaan, omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaan.
"Usein muutenkin nämä keskustelut on kamalan yksisilmäisiä. Ikään kuin lapsia tehtäisiin suunnilleen vastentahtoisesti vain sitä varten, että joskus 50-70 vuotta myöhemmin joku olisi pitelemässä kädestä kuolinvuoteella. Eihän se nyt niin ole."
Mietipä uudelleen. Nämä keskusteluthan on nimenomaan suunnattu heille, joilla ei ole lapsia. Ja miksi niitä lapsia ei ole?
- jos kärsii lapsettomuudesta. Silloin ei ole sitä vaihtoehtoa että tekisi lapsia. Joten mikä on pointti sanoa heille että ähäkutti, jäät vanhana yksin? Ilkeys?
- jos ei halua lapsia. Silloin niistä lapsista EI nauttisi, ja niiden kanssa eläminen olisi pakkopullaa. Joten mikä on silloinkaan pointti sanoa että kannattaisi nyt kuitenkin vastahakoisesti niitä lapsia tehdä, jotta saa ehkä itselleen vanhana hoitajan? Kannattaako ihmisen nyt ihan oikeasti mennä lisääntymään vain tästä syystä, jos ei ollenkaan muuten sitä lapsiperhe-elämää halua? Eihän niillä lähtökohdilla kukaan ole onnellinen, eikä lapsetkaan hoida jos heistä ei oikeasti välitetty. Joten taas - mikä pointti yrittää saada näitä ihmisiä lisääntymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini jäi leskeksi viime vuonna. Hän halusi jäädä asumaan omakotitaloon vaikka me lapset sanottiin, että hän ei siinä pärjää. Talo on yli 40 vuotta vanha eikä sitä ole rempattu ollenkaan vuosien varrella, ainoastaan olohuoneeseen on vaihdettu tapetit. Lämmitysjärjestelmä on tiensä päässä ja kodinkoneet viittä vaille. Pihatöitä äiti ei kykene tekemään. Minä sanoin jo hyvissä ajoin, että minä en kykene, osaa enkä halua hoitaa talon kunnostustöitä. Silti minun pitäisi selvittää, mikä lämmityskattilassa on vikana ja korjata se. Äiti ei halua käyttää rahaa penniäkään ulkopuolisille. Olisin viime talvena tilannut ja maksanut äidille paikalliselta yhdistykseltä lumitöiden tekijät, eläkeläisille hinta oli parisataa talvikaudelta. Äiti kieltäytyi, mutta hän soitteli kuitenkin minulle, että pitäisi tulla lumitöihin. Olen henkisesti niin väsynyt, että eilen googlasin, voiko omista vanhemmista erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta tonnia kk menee rahaa hoitokodissa eikä se tarkoita sitä ettetkö joutuisi makaamaan täydessä vaipassa aliravittuna ilman virikkeitä! Karu totuus nähty eri paikkakunnilla. Rahaa ne kyllä ottaa mutta hoidontaso on mitä on.
Sillä rahalla jo palkkaisi henkilökohtaisen hoitajan ja voisi maksaa sille huomattavasti kovempaa palkkaa kuin mitä se hoivakodissa saisi. Päivällä 8-16 tekisi ruokaa, siivoaisi ja katsoisi vähän perään. Virallisen työajan jälkeen voisi olla siviilissä varallaolossa, josta saisi 30% palkkaa ja jos tulee häly niin sitten kävisi katsomassa. Palkka 4500€ /kk. Ketä kiinnostaisi? Voisi tehdä vaikka vuoroviikoin jonkun toisen kanssa, mutta sitten saisi vain puolet palkasta, eli 2250€ /kk ja joka toinen viikko vapaa.
Ota huomioon että tuon palkan lisäksi pitää sitten edelleen maksaa vanhuksen asuminen, lääkkeet, ruoka ym.
Näinhän se on. Sen takia varmaan nykyisin yritetään kehittää tehostettua kotihoitoa. Turvarannekkeet, kaatumislattiat ja videoneuvottelu/valvonta. Niitä kotihoitajia vain pitäisi olla enemmän ja aikataulut paljon väljemmät.
Mun vanhemmat jo kuolleet, eikä ole tullut mieleenkään että pitäs olla lapsia. Itse autoin vanhempia, sisarukset eivät. Ei se että on lapsia, takaa että sais apua.
Vierailija kirjoitti:
108 jatkaa. Vaippaan joudut tarpeet tekemään koska sua ei auteta esim.sängystä ylös taikka siel vessassa jos vaikka huimaa tms. Väittävät että on kiire...tiedä sitten?
Oma isä joutui olemaan vaipoissa vaikka hänellä toimi pää ja vessaan olisi halunnut. Hän kuitenkin pyörtyili niin usein, että kaksikaan hoitajaa ei kyennyt häntä pitämään pystyssä. Pytyltä kaatuessa olisi voinut tulla muita vahinkoja, jos hän olisi iskenyt päänsä lattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini jäi leskeksi viime vuonna. Hän halusi jäädä asumaan omakotitaloon vaikka me lapset sanottiin, että hän ei siinä pärjää. Talo on yli 40 vuotta vanha eikä sitä ole rempattu ollenkaan vuosien varrella, ainoastaan olohuoneeseen on vaihdettu tapetit. Lämmitysjärjestelmä on tiensä päässä ja kodinkoneet viittä vaille. Pihatöitä äiti ei kykene tekemään. Minä sanoin jo hyvissä ajoin, että minä en kykene, osaa enkä halua hoitaa talon kunnostustöitä. Silti minun pitäisi selvittää, mikä lämmityskattilassa on vikana ja korjata se. Äiti ei halua käyttää rahaa penniäkään ulkopuolisille. Olisin viime talvena tilannut ja maksanut äidille paikalliselta yhdistykseltä lumitöiden tekijät, eläkeläisille hinta oli parisataa talvikaudelta. Äiti kieltäytyi, mutta hän soitteli kuitenkin minulle, että pitäisi tulla lumitöihin. Olen henkisesti niin väsynyt, että eilen googlasin, voiko omista vanhemmista erota.
https://www.sparnet.fi/koti/kannettava-lammitin?gclid=EAIaIQobChMIs7Pa3…
Nykyään on niin käteviä lämmityslaitteita, joissa on termostaatti. Laita yks sinne, missä hän eniten oleilee ja järjestä huonekalut niin, että pääsee hyvin liikkeelle kolhimatta itseään. Sen voit tehdä jo seuraavalla kerralla. Lumitöitä ei tarvi nyt miettiä - päivä kerrallaan:-)
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini jäi leskeksi viime vuonna. Hän halusi jäädä asumaan omakotitaloon vaikka me lapset sanottiin, että hän ei siinä pärjää. Talo on yli 40 vuotta vanha eikä sitä ole rempattu ollenkaan vuosien varrella, ainoastaan olohuoneeseen on vaihdettu tapetit. Lämmitysjärjestelmä on tiensä päässä ja kodinkoneet viittä vaille. Pihatöitä äiti ei kykene tekemään. Minä sanoin jo hyvissä ajoin, että minä en kykene, osaa enkä halua hoitaa talon kunnostustöitä. Silti minun pitäisi selvittää, mikä lämmityskattilassa on vikana ja korjata se. Äiti ei halua käyttää rahaa penniäkään ulkopuolisille. Olisin viime talvena tilannut ja maksanut äidille paikalliselta yhdistykseltä lumitöiden tekijät, eläkeläisille hinta oli parisataa talvikaudelta. Äiti kieltäytyi, mutta hän soitteli kuitenkin minulle, että pitäisi tulla lumitöihin. Olen henkisesti niin väsynyt, että eilen googlasin, voiko omista vanhemmista erota.
https://www.sparnet.fi/koti/kannettava-lammitin?gclid=EAIaIQobChMIs7Pa3…
Nykyään on niin käteviä lämmityslaitteita, joissa on termostaatti. Laita yks sinne, missä hän eniten oleilee ja järjestä huonekalut niin, että pääsee hyvin liikkeelle kolhimatta itseään. Sen voit tehdä jo seuraavalla kerralla. Lumitöitä ei tarvi nyt miettiä - päivä kerrallaan:-)
Ei onnistu, äiti sanoo joka asiaan ei. En voi myöskään siirrellä huonekaluja toisen tahdon vastaisesti. Lumitöitä pitää kohta miettiä, talvi tulee kuitenkin ihan liian pian.
Heitä on yllättävän paljon, aina vaan enemmän. Jopa naapurissani asuu tälläinen yksinäinen vanhus. Se että sinä et sellaisia tiedä, ei tarkoita ettei tälläisiä olisi olemassakaan. Vanhusten yksinäisyys on ihan valtakunnallinen ongelma, ja nykyisin ei enää oikein ole edes vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa kukaan kiinnostunut.
Se että oma lapsi ei välitä, vanhemmistaan on todella yleistä Suomessa.