Nyt kun omat vanhemmat vanhenee, tajuan että todellakin onneksi on omia lapsia!

Kenenkään ei pidä tehdä lapsia vain siksi, että olisi vanhuudenturva. Mutta siinä ap on oikeassa, että ikäihmiset ovat nykyään lähinnä heitteillä, ellei ole omia lapsia tai muita läheisiä, jotka huolehtivat ja huolehtivatkin todella paljon. Siinä vaiheessa kun kotihoidon onnistuu saamaan on jo melkoisen huonossa kunnossa, sitä ei todellakaan myönnetä ihan helpolla. Ja jokaisen lisäkäyntikerran joutuu erikseen anomaan, pitää osata perustella huolella, pitää tehdä palvelutarpeen arviointi yms. Ja yhä useammin nykyään hakemukset hylätään, koska rahaa ei ole. Esim 92-v muistisairaalla äidilläni käy kotihoito 2 kertaa päivässä ja käyntien kesto on 15 minuuttia. Yhteiskunnan apuun ei todellakaan kannata luottaa, eriasia, jos on esim. miljoona ylimääräistä tilillä, sillä kyllä saa vuosiksi palveluita yksityisiltä.

Kuka täysin yksinäisille hommaa mitään palveluita? No kuulemma siinä vaiheessa kun ovat jatkuvasti sairaalassa niin aletaan hommata sitä yhtä käyntikertaa päivässä. Ja kaikki maksaa, eläkkeen suuruuden mukaan menee maksut, äidilläni menee koko eläke ja hakemani hoitotuki asumiseen, ateriapalveluun, lääkkeisiin, kotihoitoon, sairaalakeikkoihin. Yritin hakea toimeentulotukea, mutta sitä ei myönnetty, koska tulot nippanappa riittävät ja ohjeeksi annettiin vaihtaa asunto pienempään. Ei mitään järkeä, ei muistisairas sopeudu enää uuteen kotiin, kyllä seuraava koti on palvelutalossa, mutta sinne pääsee vasta suunnilleen vuodepotilaana tai jos on vaaraksi itselleen tai muille.

Omaisilta vaaditaan todella paljon auttamista ja ihan päivittäin. Ellei voi auttaa, vanhuksen asiat voi olla todella huonosti. Tämä on ikävä tosiasia ja vanhustenhoito ei taatusti tästä parane, vaan päinvastoin. Monilla tuntuu olevan luulo, että vanhustenhoito on samanlaista kuin joskus 30-40 v sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä välttämättä mistään varsinaisesta hoidosta ollut kysymys vaan pienistä auttamisista ja huolehtimisista. Mun vanhemmat on 68 ja 70 v, asuu omillaan, voi ihan suht hyvin eikä tarvii mitään hoitoa. Mutta käydään joka kuukausi heillä ja soitellaan muutama kerta viikossa ja autetaan pienissä asioissa, esim tietokoneen ja netin käytössä, ja tavaroiden hankinnoissa. Kyllä vanhempani ovat iloisia että heillä on lapsensa ja lapsenlapset. Ja itsekin uskon että lapseni pitävät todennäköisesti meihin yhteyttä kun ollaan vanhoja. Jos muuttavat kauas niin onhan kaikkea tekniikkaa joilla voi pitää yhteyttä.

Miten noin nuoret tarvitsee apua tietotekniikan kanssa? Hassu ajatus, kun isäni on 65 ja hallitsee tietokoneet, netin yms. Hankki jopa ennen minua älypuhelimen ja tabletin.

ohis

No onpas hassua että ihmiset on erilaisia. Kiva jos sun isä on niin taitava, mun isä on vähän "kädetön" tekniikassa, mitä sitten? Oppii kyllä kun vähän avittaa.

Edelleenkin, joku muukin voi isääsi opettaa kuin sinä. Ei ole lasten TYÖ olla mikään helpline.

Ootko kuullut sellaisesta kuin välittäminen ja sukulaisrakkaus?

Satuin koronan aikana olemaan tekemisissä vanhusten kanssa ja kartoitin heidän tilanteitaan, siis kyse sadoista vanhuksista. Suurimmalla osalla oli lapset/ lapsenlapset apuna. Vain kourallisella oli tilanne ettei ne olemassaolevat jälkeläiset auta. Surkeimmassa tilanteessa olivat ne joilla ei ollut lapsia tai edes puolisoa, ja oma kunto oli jo heikko.

Kotihoito on mitä on, edes yksityinen hoivapalvelu ei ole avain onneen. Joitakin ihan helmiä on olemassa, sit sellaisia missä mummot poltetaan saunaan, ja suurin osa sijoittuu tietty sinne välille mutta kaikki me tiedetään ettei millään loistavilla arvosanoilla.

En silti sanoisi että lapsia kannattaa tehdä vanhuuden turvaksi. Se on huono lähtökohta vanhemmuudelle. Mutta ihan hyvillä mielin voi sanoa, että useimmilla se vanhemmuus kuitenkin palkitsee sinne hautaan saakka. Veri on vettä sakeampaa ja usein silloinkin vaikka olisi matkan varrella sukset joskus menneet ristiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa. 

Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.

”Jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa”??

Tuolla kommentilla kyllä paljastit oman tietämättömyytesi ja typeryytesi. Esim. meillä on vanha hoitokodissa asuva sukulainen, jonka luona me sukulaiset usein käymme laulamassa ja kyselemässä kuulumisia. On hänellä jokunen ystäväkin varmaan jäljellä. Myös jo edesmennyt isotätini oli huolehdittu ja autettu kuolemaansa asti, ja hyvät hautajaisetkin hänelle järjestettiin. Kumpikaan ei ollut hankkinut lapsia, mutta yksinäisiä ja hylättyjä eivät silti olleet. On hyvä muistaa, ettei lasten saaminen ole mikään tae siitä, että sinusta huolehditaan, kun olet avun tarpeessa.

Niin ja tuli vielä mieleen, että tällä isotädilläni oli myös pitkäaikainen naapuri, itsekin jo iäkkäämpi mutta hyväkuntoinen nainen, joka ”vahti” että tämä isotäti pysyi kunnossa ja raportoi heti meille jos oli tarvetta. Hänellä taisi olla vara-avainkin isotätini asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa. 

Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.

Jos ei ole lapsia, on enemmän rahaa palkata apua. 

Mulla on aikuisia lapsia ja hoidan myös omia iäkkäitä vanhempiani. Olen lapsilleni sanonut, että en halua heidän hoitavan mua. Haluan, että he elävät omaa elämäänsä. Rakastuvat siihen, johon rakastuvat. Ottavat työn vastaan sieltä, mistä ottavat. Tekevät kotinsa sinne, mihin haluavat. Itse kun kuulun näihin kuuliaisiin, jotka ovat kieltäytyneet elämänsä työtilaisuuksista ihan vain siksi, että työ olisi vienyt maapallon toiselle puolelle. Samasta syystä olen kieltäytynyt elämäni rakkaudesta. Toinen lapsistani on naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja jonain päivänä he lähtevät pois Suomesta. Puolison kulttuurissa kun ei ole vanhainkoteja vaan lapset huolehtivat vanhempansa hautaan asti. Olen jo sanonut, että tulen sitten perässä tai menen jonnekin hoivakotiin. Lasteni ei tarvitse elää kuten minä olen elänyt. 

Näköjään kuitenkin tarvii elää niin, sillä onhan lapsesi menossa hoitamaan appivanhempiaan. Vai neuvotko että on menemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä välttämättä mistään varsinaisesta hoidosta ollut kysymys vaan pienistä auttamisista ja huolehtimisista. Mun vanhemmat on 68 ja 70 v, asuu omillaan, voi ihan suht hyvin eikä tarvii mitään hoitoa. Mutta käydään joka kuukausi heillä ja soitellaan muutama kerta viikossa ja autetaan pienissä asioissa, esim tietokoneen ja netin käytössä, ja tavaroiden hankinnoissa. Kyllä vanhempani ovat iloisia että heillä on lapsensa ja lapsenlapset. Ja itsekin uskon että lapseni pitävät todennäköisesti meihin yhteyttä kun ollaan vanhoja. Jos muuttavat kauas niin onhan kaikkea tekniikkaa joilla voi pitää yhteyttä.

Miten noin nuoret tarvitsee apua tietotekniikan kanssa? Hassu ajatus, kun isäni on 65 ja hallitsee tietokoneet, netin yms. Hankki jopa ennen minua älypuhelimen ja tabletin.

ohis

No onpas hassua että ihmiset on erilaisia. Kiva jos sun isä on niin taitava, mun isä on vähän "kädetön" tekniikassa, mitä sitten? Oppii kyllä kun vähän avittaa.

Tietysti ihmiset on erilaisia. Sikälikin vaan outoa, että kun nykyään suurimmassa osassa töitä, myös suorittavan tason töissä, tarvitaan edes jonkinlaista tietoteknistä osaamista, eikä ne laitteet ja ohjelmat nyt _niin_ paljon ole muuttuneet siinä vajaassa kymmenessä vuodessa, minkä vanhempasi oletettavasti ovat olleet eläkkeellä.

Onpas todella itsekäs ajattelutapa. 

Meinaat että ruuhkavuosiaan elävät lapset joilla on oma perhe ja työ pyöritettävänään, omistaisivat vielä aikaa sinun hyysäämiseesi? Kannattaa varautua pettymään. Työpaikatkin ovat koko ajan tiukemmassa- odotatko todella että lapset ajavat säännöllisesti satoja kilometreja päästäkseen passaamaan mummelia?

Puhumattakaan, jos itsekäs luonteesi näkyy lasten kasvatuksessa- voi olla että lapset saavat sinusta jossain vaiheessa tarpeeksi ja välit menevät. Et olisi ensimmäinen sitäkään lajia...

Ainoa järkevä tapa on lähteä siitä että ottaa itse mahdollisimman paljon vastuuta myös vanhuuden järjestämisestä: kerää varallisuutta ja suunnittelee miten asiat haluaa hoitaa. Ystäviä vanhanakin löytää, mutta lähinnä muista vanhuksista, missä on se ongelma että ne ovat yhtä huonokuntoisia kuin itse eivätkä voi passata.949

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä välttämättä mistään varsinaisesta hoidosta ollut kysymys vaan pienistä auttamisista ja huolehtimisista. Mun vanhemmat on 68 ja 70 v, asuu omillaan, voi ihan suht hyvin eikä tarvii mitään hoitoa. Mutta käydään joka kuukausi heillä ja soitellaan muutama kerta viikossa ja autetaan pienissä asioissa, esim tietokoneen ja netin käytössä, ja tavaroiden hankinnoissa. Kyllä vanhempani ovat iloisia että heillä on lapsensa ja lapsenlapset. Ja itsekin uskon että lapseni pitävät todennäköisesti meihin yhteyttä kun ollaan vanhoja. Jos muuttavat kauas niin onhan kaikkea tekniikkaa joilla voi pitää yhteyttä.

Miten noin nuoret tarvitsee apua tietotekniikan kanssa? Hassu ajatus, kun isäni on 65 ja hallitsee tietokoneet, netin yms. Hankki jopa ennen minua älypuhelimen ja tabletin.

ohis

No onpas hassua että ihmiset on erilaisia. Kiva jos sun isä on niin taitava, mun isä on vähän "kädetön" tekniikassa, mitä sitten? Oppii kyllä kun vähän avittaa.

Edelleenkin, joku muukin voi isääsi opettaa kuin sinä. Ei ole lasten TYÖ olla mikään helpline.

Ootko kuullut sellaisesta kuin välittäminen ja sukulaisrakkaus?

Et näköjään ymmärtänyt kommenttiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä kukaan sano että ne lapset hoitaisivat käytännössä,. Kyse on siitä että ylipäätään huolehditaan että hoito on asianmukaista, katsotaan että lääkkeet tulee ostettua ja pääset hammaslääkäriin jos tarvitaan. Ja jo paljon aiemmin neuvotaan uuden puhelimen käytössä, katsotaan ruokailun perään ja hommataan välineitä liikkumiseen. Siis että elämäsi olisi hyvää mahdollisimman pitkään.

Enkä usko että kovin moni voi toteuttaa eliminoimisen siinä vaiheessa kun sitä haluaa. Kun siihen vielä pystyisi, ei kukaan halua vielä lopettaa elämäänsä. Sitten kun on siinä tilassa, ei sitä itse ymmärrä, tai ainakaan enää pysty itse organisoimaan.

Todellakin eliminoin itseni heti kun homma uhkaa lähteä lapasesta, hyvissä ajoin.

Mikä on se hyvissä ajoin? Onko se joku tietty ikä? Mun äiti oli 85-vuotiaaksi terve kuin pukki, pyöräili, kävi vesijumpassa, sauvakäveli, teki käsitöitä ja vapaaehtoistyötä, kyläili, reissasi, käytti jopa tietokonetta, hoiti puutarhaa, teki kaikki kotityöt ikkunanpesuja myöten. Ja sitten vain naps, sairaskohtaus ja sen jälkeen ei olekaan voinut kuin rollaattorilla köpötellä ja yrittää kuluttaa jotenkin päivänsä. Kotihoito käväisee muutaman kerran päivässä pikaisesti antamassa ruuan ja lääkkeet, kerran viikossa käyttävät suihkussa, ruoka tuodaan kotiin päivittäin. Eli varaudu myös siihen, että voit täysissä voimissa vaikka jo kuusikymppisenä saada sairauskohtauksen. Voit myös sairastua vaikka alzheimeriin, etkä itse tajua sitä ollenkaan, koska muistisairailla ei yleensä ole sairaudentuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset välttämättä ole aina auttamassa. 

Totta, mutta jos ei ole lapsia niin satavarmasti ei ole kukaan auttamassa. Ei kukaan tuttavan poika tai työkaveri varmasti ole siinä rinnalla kun olet vanha. Eikä siis tarvitse edes olla yli 80-v, vaan jo 60 vuotiaalla voi tulla leikkauksia tai muuta odottamatonta, jolloin olisi hyvä jos joku välittäisi ja vähän huolehtisi.

Hyvät ystävät ainakin on :)

Ystävät ovat varmaan itsekin vanhoja ja avun tarpeessa.

Kaikki ystävät ovat just samanikäisiä mummoja siis?

Yleensä ystävät on aikalailla samaa sukupolvea. Vai onko teillä nuorilla ja keski-ikäisillä paljonkin ystäviä jotka on vanhuksia ja joita käytte auttelemassa?

No siis, kyllähän ystävät voivat olla eri-ikäisiä. Kuuluu lähinnä teini-ikään pitää ystävinään vain ja ainoastaan täsmälleen saman ikäisiä henkilöitä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän vaikka jollain kymmenen vuoden ikäerolla on merkitystä. Ja muutenkin ihmiset vanhenevat eri tahtiin, vaikka olisivatkin saman ikäisiä. Toinen voi olla loistokunnossa 75-vuotiaana, siinä missä toinen jo aivan raihnainen.

Hoitaja. kirjoitti:

Satuin koronan aikana olemaan tekemisissä vanhusten kanssa ja kartoitin heidän tilanteitaan, siis kyse sadoista vanhuksista. Suurimmalla osalla oli lapset/ lapsenlapset apuna. Vain kourallisella oli tilanne ettei ne olemassaolevat jälkeläiset auta. Surkeimmassa tilanteessa olivat ne joilla ei ollut lapsia tai edes puolisoa, ja oma kunto oli jo heikko.

Kotihoito on mitä on, edes yksityinen hoivapalvelu ei ole avain onneen. Joitakin ihan helmiä on olemassa, sit sellaisia missä mummot poltetaan saunaan, ja suurin osa sijoittuu tietty sinne välille mutta kaikki me tiedetään ettei millään loistavilla arvosanoilla.

En silti sanoisi että lapsia kannattaa tehdä vanhuuden turvaksi. Se on huono lähtökohta vanhemmuudelle. Mutta ihan hyvillä mielin voi sanoa, että useimmilla se vanhemmuus kuitenkin palkitsee sinne hautaan saakka. Veri on vettä sakeampaa ja usein silloinkin vaikka olisi matkan varrella sukset joskus menneet ristiinkin.

Aivan. Tämän takia oma vanhuus täytyy itse suunnitella niin hyvin kuin pystyy. Uskon että asiat tulevat muuttumaan ja senioritalot olemaan hyvin erilaisia. Ei pidä olettaa että kyllä lapset sitten järkkäilevät kaiken kun en itse enää pysty.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun pitäisi auttaa alkoholisti-isääni, joka paskantaa housuihin ja sotkee asuntonsa?

Raamattu kehoittaa: "kunnioita isääsi ja äitiäsi" jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä kukaan sano että ne lapset hoitaisivat käytännössä,. Kyse on siitä että ylipäätään huolehditaan että hoito on asianmukaista, katsotaan että lääkkeet tulee ostettua ja pääset hammaslääkäriin jos tarvitaan. Ja jo paljon aiemmin neuvotaan uuden puhelimen käytössä, katsotaan ruokailun perään ja hommataan välineitä liikkumiseen. Siis että elämäsi olisi hyvää mahdollisimman pitkään.

Enkä usko että kovin moni voi toteuttaa eliminoimisen siinä vaiheessa kun sitä haluaa. Kun siihen vielä pystyisi, ei kukaan halua vielä lopettaa elämäänsä. Sitten kun on siinä tilassa, ei sitä itse ymmärrä, tai ainakaan enää pysty itse organisoimaan.

Todellakin eliminoin itseni heti kun homma uhkaa lähteä lapasesta, hyvissä ajoin.

Mikä on se hyvissä ajoin? Onko se joku tietty ikä? Mun äiti oli 85-vuotiaaksi terve kuin pukki, pyöräili, kävi vesijumpassa, sauvakäveli, teki käsitöitä ja vapaaehtoistyötä, kyläili, reissasi, käytti jopa tietokonetta, hoiti puutarhaa, teki kaikki kotityöt ikkunanpesuja myöten. Ja sitten vain naps, sairaskohtaus ja sen jälkeen ei olekaan voinut kuin rollaattorilla köpötellä ja yrittää kuluttaa jotenkin päivänsä. Kotihoito käväisee muutaman kerran päivässä pikaisesti antamassa ruuan ja lääkkeet, kerran viikossa käyttävät suihkussa, ruoka tuodaan kotiin päivittäin. Eli varaudu myös siihen, että voit täysissä voimissa vaikka jo kuusikymppisenä saada sairauskohtauksen. Voit myös sairastua vaikka alzheimeriin, etkä itse tajua sitä ollenkaan, koska muistisairailla ei yleensä ole sairaudentuntoa. 

Hyvissä ajoin kohdallani tarkoittaa jos muisti alkaa mennä, tai jos liikuntakyky alkaa mennä niin etten pääse itse yksin kylppäriin.

No kaikki ei niitä lapsia saa syystä tai toisesta. Kohtalona on siis kurja vanhuus. Kiitos aloittajalle, kun niin ystävällisesti asiasta muistutit, olet varmaan hyvin tyytyväinen itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä kukaan sano että ne lapset hoitaisivat käytännössä,. Kyse on siitä että ylipäätään huolehditaan että hoito on asianmukaista, katsotaan että lääkkeet tulee ostettua ja pääset hammaslääkäriin jos tarvitaan. Ja jo paljon aiemmin neuvotaan uuden puhelimen käytössä, katsotaan ruokailun perään ja hommataan välineitä liikkumiseen. Siis että elämäsi olisi hyvää mahdollisimman pitkään.

Enkä usko että kovin moni voi toteuttaa eliminoimisen siinä vaiheessa kun sitä haluaa. Kun siihen vielä pystyisi, ei kukaan halua vielä lopettaa elämäänsä. Sitten kun on siinä tilassa, ei sitä itse ymmärrä, tai ainakaan enää pysty itse organisoimaan.

Todellakin eliminoin itseni heti kun homma uhkaa lähteä lapasesta, hyvissä ajoin.

Mikä on se hyvissä ajoin? Onko se joku tietty ikä? Mun äiti oli 85-vuotiaaksi terve kuin pukki, pyöräili, kävi vesijumpassa, sauvakäveli, teki käsitöitä ja vapaaehtoistyötä, kyläili, reissasi, käytti jopa tietokonetta, hoiti puutarhaa, teki kaikki kotityöt ikkunanpesuja myöten. Ja sitten vain naps, sairaskohtaus ja sen jälkeen ei olekaan voinut kuin rollaattorilla köpötellä ja yrittää kuluttaa jotenkin päivänsä. Kotihoito käväisee muutaman kerran päivässä pikaisesti antamassa ruuan ja lääkkeet, kerran viikossa käyttävät suihkussa, ruoka tuodaan kotiin päivittäin. Eli varaudu myös siihen, että voit täysissä voimissa vaikka jo kuusikymppisenä saada sairauskohtauksen. Voit myös sairastua vaikka alzheimeriin, etkä itse tajua sitä ollenkaan, koska muistisairailla ei yleensä ole sairaudentuntoa. 

Hyvissä ajoin kohdallani tarkoittaa jos muisti alkaa mennä, tai jos liikuntakyky alkaa mennä niin etten pääse itse yksin kylppäriin.

Ja lisään vielä että totta, yhtäkkistä aivoverenvuotoa tms. on mahdoton ennakoida, tietenkin. Jos kykenen, ilmoitan haluavani eutanasian ja lapseni myös tietävät etten halua elää vihanneksena. Uskon että eutanasia tulee olemaan laillinen tapa poistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun pitäisi auttaa alkoholisti-isääni, joka paskantaa housuihin ja sotkee asuntonsa?

Raamattu kehoittaa: "kunnioita isääsi ja äitiäsi" jne.

Kyllä pitää käyttää myös omaa järkeä eikä olla jonkun raamatun tossun alla.

Joo ei lapsia vanhuuden varalle! Mutta sen sanon, että kyllä lapset yleensä auttavat vanhempiaan sen minkä pystyvät, jos vaan vanhemmat ovat olleet ihan normaalit vanhemmat, eli ei mitään väkivaltaa, narkkareita tms. Itse käyn äitini luona jokatoinen päivä ja olen n. tunnin. Ulkoilemme, katselemme vanhoja ja uusiakin valokuvia, laitan joulun, kahvittelemme, käytän saunassa silloin tällöin. Sisko käy pari kertaa viikossa ja veli kerran viikossa, kauempana asuva veli parin kk:n välein ja on sitten aina pari, kolme päivää. Jokainen soitamme äidille päivittäin ja äiti soittelee meille. Kotihoito käy, mutta hehän voivat tehdä vain ehdottoman tärkeät jutut, ei heillä ole aikaa kuin ihan välttämättömään. Siivoojan olemme porukalla palkanneet ja käydessämme siivoilemme vähän tietysti myös, ateriapalvelusta tulee ruoka. Kampaaja, jalkojenhoitaja ja hieroja käyvät myös. Kaikki nämä palvelut olemme hommanneet ja hoidamme myös pankkiasiat ja viemme ostokset. 

Kaiken tämän tietysti voi tehdä kuka tahansa läheinen, vaikka nuoremmat sisarukset ja ystävät, jotka ovat valmiita sitoutumaan päivittäiseen avunantoon, sillä sitä se voi olla jopa 10 vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä välttämättä mistään varsinaisesta hoidosta ollut kysymys vaan pienistä auttamisista ja huolehtimisista. Mun vanhemmat on 68 ja 70 v, asuu omillaan, voi ihan suht hyvin eikä tarvii mitään hoitoa. Mutta käydään joka kuukausi heillä ja soitellaan muutama kerta viikossa ja autetaan pienissä asioissa, esim tietokoneen ja netin käytössä, ja tavaroiden hankinnoissa. Kyllä vanhempani ovat iloisia että heillä on lapsensa ja lapsenlapset. Ja itsekin uskon että lapseni pitävät todennäköisesti meihin yhteyttä kun ollaan vanhoja. Jos muuttavat kauas niin onhan kaikkea tekniikkaa joilla voi pitää yhteyttä.

Miten noin nuoret tarvitsee apua tietotekniikan kanssa? Hassu ajatus, kun isäni on 65 ja hallitsee tietokoneet, netin yms. Hankki jopa ennen minua älypuhelimen ja tabletin.

ohis

Siksi että kaikki ikääntyneet eivät ole samanlaisia. Esim. äidilläni oli läppäri, hän maksoi laskut netissä ja piti yhteyksiä sähköpostilla, mutta tarvitsi silti välillä sukulaisapua tietokoneen kanssa. Ja kun hän sairastui, niin jotenkin ne tietotekniikan taidotkin taantuivat. Niin vaan kävi. Hän kuoli alle 80-vuotiaana.

En minä ainakaan jaksaisi hoidella omien vanhempieni lisäksi vielä joitain iäkkäitä ystäviä tai edes sukulaisia. Naapureista puhumattakaan. Omat vanhemmat on eri asia, autan minkä jaksan ja pystyn ja onneksi on monta sisarusta auttamassa myös. Se yhteiskunnan apu on niin minimaalista. Vanhempani ovat hoitaneet minut ja auttaneet myös hoitamalla mun lapsia, tottakai autan siis vanhempiani. Toivon kyllä, että kaikille löytyy auttajia ja huolenpitäjiä, johtuen just tuosta, että ei yhteiskunnalla ole halua hoitaa vanhuksia. En silti olis itse ainakaan hankkinut lapsia siksi, että toimivat sitten aikanaan mun auttajina, kyllä siihen oli ihan muut syyt. Jos ihminen ei halua lapsia, niin hän ei ehkä olisi kovin hyvä vanhempi. Nähtiinhän se ennenvanhaan, monet isät eivät koskaan tavanneet alulle laittamiaan lapsia ja äiditkin jättivät lapsia lastenkoteihin ja isovanhempien hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oleta että lapseni hoitavat minua yhtään. En halua että joutuvat hoitamaan. Haluan asiantuntevan hoitohenkilökunnan joille maksetaan kunnon palkkaa tärkeästä tylstä. Eliminoin itseni kun alan olla liian huonokuntoinen.

Ei tässä välttämättä mistään varsinaisesta hoidosta ollut kysymys vaan pienistä auttamisista ja huolehtimisista. Mun vanhemmat on 68 ja 70 v, asuu omillaan, voi ihan suht hyvin eikä tarvii mitään hoitoa. Mutta käydään joka kuukausi heillä ja soitellaan muutama kerta viikossa ja autetaan pienissä asioissa, esim tietokoneen ja netin käytössä, ja tavaroiden hankinnoissa. Kyllä vanhempani ovat iloisia että heillä on lapsensa ja lapsenlapset. Ja itsekin uskon että lapseni pitävät todennäköisesti meihin yhteyttä kun ollaan vanhoja. Jos muuttavat kauas niin onhan kaikkea tekniikkaa joilla voi pitää yhteyttä.

Miten noin nuoret tarvitsee apua tietotekniikan kanssa? Hassu ajatus, kun isäni on 65 ja hallitsee tietokoneet, netin yms. Hankki jopa ennen minua älypuhelimen ja tabletin.

ohis

No onpas hassua että ihmiset on erilaisia. Kiva jos sun isä on niin taitava, mun isä on vähän "kädetön" tekniikassa, mitä sitten? Oppii kyllä kun vähän avittaa.

Tietysti ihmiset on erilaisia. Sikälikin vaan outoa, että kun nykyään suurimmassa osassa töitä, myös suorittavan tason töissä, tarvitaan edes jonkinlaista tietoteknistä osaamista, eikä ne laitteet ja ohjelmat nyt _niin_ paljon ole muuttuneet siinä vajaassa kymmenessä vuodessa, minkä vanhempasi oletettavasti ovat olleet eläkkeellä.

Kyllä nuo laitteet ja ohjelmat minun mielestäni muuttuvat jatkuvasti eli kymmenessä vuodessa ehtivät muuttua paljon. Olen vielä työelämässä, mutta olen huomannut, että uusien ohjelmien ja tietosysteemien opettelu on paljon hitaampaa ja vaikeampaa kuin joskus 30-40-vuotiaana. Käden motoriikka on kömpelömpää eivätkä erikoislasit ja kaksitehot vedä vertoja nuorten silmien tarkkuudelle.