Lapsena kuritetut! Muistatteko olleenne "tuhmia" vai

Olen vakaasti sitä mieltä, että kasvatus on myös taitolaji. Toisinaan kuulee vanhempien sanovan, että "kaikki on kokeiltu". Kyse on kuitenkin siitä MITEN kehuu ja MITEN on jämäkkä. Taitoja voi onneksi opetella ja testata erilaisia tapoja kommunikoida lapsen kanssa! Tietysti lapsi lopettaa ei-toivotun käytöksen kun satutetaan, mutta sitä voi miettiä tahollaan kuinka järkevää ja oikeudenmukaista "kasvatusta" väkivalta sitten on.. Itse mieluummin valitsen oikeudenmukaisuuden ja järjen, niillä kyllä pärjää kokemukseni mukaan vilkkaampi luonteisemmankin lapsen kanssa! :)

Joskus sain piiskaa kädellä pyllylle, kun isän mielestä uhmasin tai olin tehnyt hänen mielestään jotain väärin. Joskus tuli ansiosta, mutta ei aina: muistan kyllä ajatelleeni, että koin ajoittain vääryyttä.

Hölmöä kylläkin, nyttemmin 85-vuotias isäni ei edes muista antaneensa minulle ikinä selkään. Väittää ihan jopa, ettei koskaan moista ole tehnytkään.

En silti ajattele, että tuo oli kovin traumaattista. Ihmiset ovat erehtyväisiä, ja 1970-luvulla kasvatustyyli OLI tuollainen, "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Ei kurittamista edes kielletty kokonaan laissa ennen kuin vuonna 1984. Mutta itse en sitä enää hyväksy, minusta se on laiskan ja tietämättömän vanhemman veto, kun ei muuta keinoa keksi/viitsi käyttää.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 15:17"]

Olen vakaasti sitä mieltä, että kasvatus on myös taitolaji. Toisinaan kuulee vanhempien sanovan, että "kaikki on kokeiltu". Kyse on kuitenkin siitä MITEN kehuu ja MITEN on jämäkkä. Taitoja voi onneksi opetella ja testata erilaisia tapoja kommunikoida lapsen kanssa! Tietysti lapsi lopettaa ei-toivotun käytöksen kun satutetaan, mutta sitä voi miettiä tahollaan kuinka järkevää ja oikeudenmukaista "kasvatusta" väkivalta sitten on.. Itse mieluummin valitsen oikeudenmukaisuuden ja järjen, niillä kyllä pärjää kokemukseni mukaan vilkkaampi luonteisemmankin lapsen kanssa! :)

[/quote]

No tämäkin oli jo tiedossa...Ja tiedän myös että kuritus on laissa kielletty ja itsekin sitä vastustan. Sen yhden kerran olen itse hermostunut ja ottanut lasta kiinni tukasta.

Ollaan neuvolassa keskusteltu esikoisen hankaluuksista jo lapsen ollessa 1,5-vuotias. Silloin todettiin varhainen uhmaikä. Samat keinot eivät tehoa kuin 2-vuotiaaseen kuopukseen. Tuntuu että esikoisen käytös menee vaan hankalammaksi. Meillä on siis oikeasti oltu johdonmukaisia. Ainoa mikä mielestäni on todellinen ongelma, on se että lapsi ajaa meidät vanhemmat siihen tilanteeseen, että meidän on yksinkertaisesti peräännyttävä ja annettava hänen kiukutella.

Joku tuolla neuvoi hakemaan apua yksityiseltä puolelta. No sielläkin on käyty. Tuntuu melkein pelkältä rahan ja ajan hukalta, kun aina tulee samat neuvot (mene itse pois tilanteesta, nurkka ja tavaroiden takavarikointi, tarkat rytmit ja rutiinit jne. Holdingiakin on ehdotettu, mutta se vain pahentaa tilannetta meillä) kuin mitä voi jo tv:n supernanny ohjelmistakin katsoa. Lapsi on kuulema poikkeuksellisen haastava luonteeltaan, mutta vielä kovin nuori ymmärtääkseen kaikkia asioita.

Meillä siis taistelut ovat ihan tavallisista asioista mitkä pitäisi olla mielestäni selvyyksiä. Pukeminen, riisuminen, käsienpesu, vessailut, kaikki tehdään kamalan vastutamisen kanssa. Ulos lähteminen on päivästä toiseen täysi katastrofi, kun sillon juuri lapsi haluaisikin velttoilla tai leikkiä sisäleluilla vaikka 10min. sitten on yrittänyt karata pyjamassaan pihalle leikkimään.

Emme voi käydä kylässä tai tehdä juuri mitään rutiineista poikkeavaa, koska tuo lapsi on niin arvaamaton. Saamme osaksemme paljon mulkoiluja ja ihmettelyä.

Olen jo alkanut miettimään onko tämä hänellä kaikki ihan normaalia. Alamme olemaan todella väsyneitä tähän. Täältä lukemistani asperger-jutuista aika moni kuulostaa tutulta.

Onko kellään ollut samanlaista ja olisi jotenkin ihmeellisesti saanut asiat rullaamaan? Vai pitääkö tässä jo oikeasti miettiä noita autismin kirjon sairauksia?

Aika mielivaltaiselta tuntui. En usko olleeni mitenkaan erilainen kuin normaalit lapset jotka joskus tekevat tyhmyyksia ajattelettamattomuuttaan. En ikina loisi omia lapsiani sellaisten asioiden takia, vaan selittaisin tiukkaan savyyn mita tuli tehtya ja miksi sita ei saa tehda.

Ehka tapaus joka on minulle jaanyt eniten mieleen oli kun kavin hakemassa vaippoja lahikaupasta pikkuveljelle ja toin pinkkeja kun en tosiaan tiennyt etta vaippoja oli erilaisia pojille ja tytoille. Taisin olla 7-8. Aiti loi niin kovaa etta kaaduin lattialle, ja lahetti vaihtamaan ne. Eipa oikein tehnyt mieli tulla kotiin uudestaan... 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 22:20"]

Muistan vain kurituksen, en sitä, mistä syystä minua kuritettiin. Isäni tukisti ja löi minua remmillä silloin, kun äitini ei ollut kotona. Kun äitini sai asian selville, hän erosi isästäni. Muistan sen tuskan, miten itkin. Itkin niin, että saanut henkeä vedettyä ja pelkäsin tukehtuvani. Oma lapseni ei ole ikinä itkenyt sillä tavalla. Isäni kanssa en ole missään tekemisissä, vaikka nyt rukoilee anteeksiantoa ja haluaa nähdä lapsenlapsensa. Ei tule näkemään, ikinä. Löysin täydellisen koston ja hän on nyt täysin yksin, sillä olen eristänyt hänet perheestäni täysin. Odotan vain, että hän kuolee. En luonnollisestikaan aio maksaa senttiäkään hänen hautajaisistaan, enkä myöskään osallistu niihin.

[/quote]

Olet järkyttävä ihminen. Hyi saatana. Toivottavasti omat lapsesi traumatisoituvat jostain sun sanomisesta, ja eristävät sut perheestään. Siinähän sitten olet ja ihmettelet, mistä mahtoivat lapset saada mallin tuollaiseen käytökseen.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 22:20"]

Muistan vain kurituksen, en sitä, mistä syystä minua kuritettiin. Isäni tukisti ja löi minua remmillä silloin, kun äitini ei ollut kotona. Kun äitini sai asian selville, hän erosi isästäni. Muistan sen tuskan, miten itkin. Itkin niin, että saanut henkeä vedettyä ja pelkäsin tukehtuvani. Oma lapseni ei ole ikinä itkenyt sillä tavalla. Isäni kanssa en ole missään tekemisissä, vaikka nyt rukoilee anteeksiantoa ja haluaa nähdä lapsenlapsensa. Ei tule näkemään, ikinä. Löysin täydellisen koston ja hän on nyt täysin yksin, sillä olen eristänyt hänet perheestäni täysin. Odotan vain, että hän kuolee. En luonnollisestikaan aio maksaa senttiäkään hänen hautajaisistaan, enkä myöskään osallistu niihin.

[/quote]

Olet järkyttävä ihminen. Hyi saatana. Toivottavasti omat lapsesi traumatisoituvat jostain sun sanomisesta, ja eristävät sut perheestään. Siinähän sitten olet ja ihmettelet, mistä mahtoivat lapset saada mallin tuollaiseen käytökseen.

38, meillä on as-lapsi, ja osin tuo kyllä kuulostaa tutulta. Mutta kannattaa muistaa, että ei asperger ole määritelmällisesti kiukkukohtauksien syndrooma, vaan sosiaalisten taitojen puutteiden syndrooma. Osaako siis lapsesi halutessaan leikkiä samanikäisten lasten kanssa, leikkiä vuorovaikutuksellisia leikkejä, ymmärtääkö ns. kehon kieltä ja sanojen kaksimerkityksellisyyttä? Se on olennaisempaa diagnoosin määrityksessä: jos lapsesi on sosiaalisesti ikätasoinen, hänellä ei ole aspergeria, vaan kenties jokin muu neurologinen ongelma. Tai ei neurologista ongelmaa ollenkaan, vaan psykiatrinen. Tai ei sitäkään...

As-lapsille tyypillistä on rutiinien tiukka noudattaminen. Koska heillä on vaikeuksia ymmärtää ihmisten sosiaalista käyttäytymistä, ennustaa tapahtumien kehitystä ja ymmärtää sanatonta viestintää, he pitävät tiukasti kiinni totutusta eli rutiineista. Asiat halutaan tehdä aina samalla tavalla, esim. meillä as-poika sai raivareita, jos ulkoa sisälle tultaessa ei saanut itse sytyttää rappukäytävään valoja, tilata hissiä ja rimputtaa ovikelloa kolme kertaa.

Mutta se on siis ERI asia kuin että saa kilareita normaaleihin rutiineihin kuuluvien asioiden tekemisestä (kaipa teille kuitenkin nuo pukemiset ja käsienpesut yms. ovat rutiininomaisia, suht samassa tilanteissa toistuvia juttuja?).

As-ihmisellä on ongelmia omaehtoisen tekemisen ideoinnissa. Jos hänelle ei kerrota, mitä tehdään, hän herkästi jää seisoskelemaan omiin ajatuksiinsa, tai toistamaan jotain maneerinomaista toimintaa (esim. meillä poika tykkää hyppiä). Vaipuu vähän kuin omiin maailmoihinsa.

Iso apu on kuvallisessa päiväohjelmassa. Esim. keittiön oveen laaditaan kuvakorteista kunkin päivän pääohjelma. Aamupesu, aamupala, kouluun/päiväkotiin meno, kotiintulo, iltaruoka, iltaulkoilu, leikkimistä, iltapala, hampaiden pesu, nukkumaan meno - esimerkiksi.

Kuvakortteja voi tulostaa papunetistä tai piirtää itse. Ne kannattaa päällystää ja niitä voi sitten siis päivän mukaan asettaa sinitarralla sopivaan järjestykseen.

http://www.papunet.net/materiaalia/kuvapankki

Idea on, että lapsi oppii niiden avulla itsekin ennakoimaan tapahtumia, eikä joka asiasta tarvitse vääntää. Kannattaa myös vähän suullisesti varoittaa tulevasta: ehdit vartin leikkiä, sitten on illallinen ja tulet syömään lihapullia.

-as-lapsen äiti-

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:16"]

22, hae apua yksityiseltä puolelta, jos et julkiselle pääse. Joka tapauksessa, hae apua. Kaikki fyysinen kuritus on laissa yksiselitteisesti kielletty.

Meinaatko väkivallalla opettaa lapsellesi, että väkivalta on kielletty?

[/quote]

Miten te VOITTE olla noin typeriä tuossa hokemisessanne? Kyllä, varsin usein elämän paras oppi on se, kun saa maistaa omaa lääkettään.

Mun orastava koulukiusaajan ura katkesi siihen, kun sain selkäsaunan. Luojan kiitos että sain, olisin saattanut tuhota jonkun elämän oikeasti.

Ja ei, mua ei oikeasti lapsena kiinnostanut moraaliasiat. En osannut asettua toisten asemaan, opin sen ehkä suhteellisen myöhään. Opin kuitenkin, huolimatta siitä, että joskus sain kuritusta. Siihen asti paras tapa oli laittaa asiaan tarpeeksi suuri pelote ( eli se fyysinen rangaistus), että en  ihan hirveitä tee.

Ja kaltaisiani lapsia on kyllä todella paljon nykypäivänäkin. Nykyään vaan se fyysinen koskemattomuus koskee vain lapsia aikuisten osalta. Toinen lapsi saa vedellä toista turpaan niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten vähän lässytellään. Kukaan ei puhu, kuinka traumatisoivaa lapselle on olla arvaamattoman lapsen seurassa päivästä toiseen, kun kukaan ei oikeasti auta. Välillä saa vastentahtoisen anteeksipyyntöhalin, mutta eihän se mitään korvaa. Sillä satuttajalla on loputon oikeus satuttaa, ja se on ihan älytöntä, koska tuollainen todellakin yleensä loppuu, kun pelote on tarpeeksi kova.

43: Nyt on kyse lapsesta, jonka vanhemmilla ei ole häneen auktoriteettia ja joka ei tottele. Jos lasta aletaan lyödä, niin totta kai hän alkaa väkivallan pelossa tehdä helpommin vanhempien toivomia asioita. Mutta opettaako sellainen hänelle oikeasti hyvää käytöstä - oikean ja väärän ymmärtämistä, toisten huomioimista? Ei, vaan lapsi toimii edelleen epätoivotulla tavalla silloin, kun ei joudu pelkäämään kuritusta.

On aivan sairasta edes puhua jostain "oman lääkkeensä maistamisesta" kun kyseessä on 4-vuotias lapsi, jonka rike on tyyliä ulos karkaamisen yrittäminen. Eihän noin pieni vielä ymmärrä paljoakaan maailmasta ympärillään tai osaa ajatella asioita muiden kannalta. Koulukiusaamisen kaltainen teko, jossa kyseessä on jo isompi lapsi, vaatii toki järeän rangaistuksen, mutta tässäkään tapauksessa lapselle ei saisi opettaa, että väkivalta ja lain rikkominen on sallittua silloin, kun siihen on hyvä syy. Ja kuulostipa tämä miten lässytykseltä tahansa, myös kiusaajilla on usein ongelmia, joiden syyt olisi tärkeää selvittää ja ratkaista.

Oma kokemukseni on, että lapset ovat usein fiksumpia kuin luulisi. Monesti ongelman ydin piilee siinä, ettei lapsi ymmärrä, miksi häntä kielletään ja rajoitetaan. Tämän asian selittäminen yhä uudelleen sellaisella tavalla, että lapsi ymmärtää, voisi auttaa. En nyt siis puhu mistään moraalisaarnoista. Lisäksi on lukuisia toimivia, tutkitusti hyviä tapoja rankaista lasta ilman väkivaltaa ei-toivotusta käytöksestä. Tärkeää on myös palkita hyvästä.

Vuonna 2014 tämä aihe ei edes ole mikään neuvottelukysymys, koska kaikki kuritus kiellettiin yksiselitteisesti laissa jo 30 vuotta sitten.

38, jos lapsellasi on jokin neurologinen tai muu häiriö, niin ymmärrät varmasti itsekin, että väkivalta olisi pahinta, mitä voisit hänelle tehdä. Se veisi lapsen kehitystä erittäin negatiiviseen suuntaan ja jättäisi pysyvät jäljet itsetuntoon. Suuri hinta siitä, että hän hetken käyttäytyisi näennäisesti "paremmin".

Yhden ainoan kerran oli ihan aiheellinen kuritus. Kerran äiti löi turpiin ihan vain siksi, että kinusin saada jäädä mummolaan yöksi. Samoin minua lyötiin, jos en osannut lukea tavuja aapisesta oikein ja äidillä meni hermot. Sain siskoni tekemiset niskoilleni ja isäpuoli/äiti löi ym ties mistä syistä. Muiden kertojen syitä en muista, mutta mieleeni on jäänyt vain se, että koin väkivaltaa ja paljon. Ikinä en voisi vastaavaa tehdä omalle lapselleni. Kaikesta tästä jäi minulle traumoja ja menen ihan täysin lukkoon, jos näen esim. että joku lyö toista.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:36"]

Ihan oikeasti! Minkälaisessa maailmassa olette eläneet kun lähes kaikkia on hakattu remmillä täysin mielivaltaisesti? En ole kyllä koskaan kenenkään "livenä" kuullut puhuvan moista. Ja muutenkin millä ihmeen remmillä? Siis vyöllä vai millä? Ei meillä kotona ollut mitään remmejä. 

[/quote]

Nämä ovat sellaisia asioita ainakin minulla, että en puhu nisitä tyyliin kahvipöydässä tai ylipäätään kerro monelle ihmiselle? Itse olen kertonut ja käynyt tätä asiaa läpi vain luotettujen ystävieni kanssa. Ja kyllä..ihan vyöllä, risuilla ym lyötiin paljaalle perseelle. Oli kiva mennä seuraavana päivänä uimakouluun, kun oli selkä ja takapuoli verillä ym :(

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:36"]

Ihan oikeasti! Minkälaisessa maailmassa olette eläneet kun lähes kaikkia on hakattu remmillä täysin mielivaltaisesti? En ole kyllä koskaan kenenkään "livenä" kuullut puhuvan moista. Ja muutenkin millä ihmeen remmillä? Siis vyöllä vai millä? Ei meillä kotona ollut mitään remmejä. 

[/quote]

Nämä ovat sellaisia asioita ainakin minulla, että en puhu nisitä tyyliin kahvipöydässä tai ylipäätään kerro monelle ihmiselle? Itse olen kertonut ja käynyt tätä asiaa läpi vain luotettujen ystävieni kanssa. Ja kyllä..ihan vyöllä, risuilla ym lyötiin paljaalle perseelle. Oli kiva mennä seuraavana päivänä uimakouluun, kun oli selkä ja takapuoli verillä ym :(

[/quote]

Sama juttu täällä. En ole kertonut juuri muille kuin terapeutilleni ja miehelleni. Edes siskoni kanssa en voi aiheesta puhua, koska hänellä on jotenkin sellainen asenne, että haluaa kieltää ikävät muistot.

Remmiä en itse saanut, lyöntejä kyllä. Sain kyllä uhkauksia tyyliin "jos mä oikeasti sua löisin, susta jäisi vaan märkä läntti".

Kuritus tapahtui tosiaan aina vanhempien tunnekuohun vallassa ja oli mielivaltaista, ja sittemmin he ovat selvästi yrittäneet hyvittää käytöstään olemalla erityisen rakastavia ja tukevia vanhempia (sen jälkeen, kun muutin pois kotoa).

Minä olen saanut niin isän- kuin äidinkin kädestä. Mielivaltaisempaa on ollut äidin kuritus, hän "kuritti" joskus myös humalassa ollessaam ja syyn ei tarvinnut olla silloin kummoinen. Isän kurittamisiin näen aiheet yhtä tapausta lukuunottamatta jossa hän mielestäni käytti voimaa liian paljon. Äitini antoi remmistä hyvin vihaisena, ja kerran eräs sisaruksistani pissasi housuun kuunnellessaan minun saadessani remmistä (kaaduin kylpyammeeseen jossa sätkin peitellen kasvojani remmiltä). Humalassa hän on myös kuristanut ja paiskannut maahan, kun satuin liian kärkevästi neuvomaan häntä miten tv-kanava vaihdetaan.
Usein myös tunsin kurituksen olevan nujertamista. Sitä, että vanhemmat halusivat meidän lasten seisovan rivissä hiljaa kuin sotilaat, toistavan tiettyjä lauseita ja tottelevabn pyhästi, jotta toiset näkisivät kuinka hyvin lapset ovat "herran nuhteessa". Arvokkkuuta piti olla ja 12- vuotiaana minun oliskin pitänyt alkaa osoittaa emännän taitojani kotona (näin sanoi isä, kun äiti oli viikon reissussa ja sotkua alkoi tulla).

En yhä edelleenkän pysty kunnioittamaan vanhempiani enkä tuntemaan heihin kummempaa rakkautta. Jos äitini soittaa humalassa tai käytöksellään rikkoo yksityisyyden rajojani, katkaisen välit joksikin aikaa. Muuten huomaan äitini istuvan kohta meidän kotisohvallamme juomassa ja kommentoimassa elämäämme ja olettaa minun edelleen istuvan hiljaa kuuntelemassa.

Puuh...

Kiitos vinkeistä 42. Noita kuvia meillä onkin jo jääkaapinovessa. Pitää miettiä tuota aspergeria ja puhua siitä 4v. neuvolassa.

Ja, muille tiedoksi että en edelleenkään kannata tai edes varsinaisesti harkitse lapseni kurittamista. Vaan tuo yhden kuvaus oli niin osuva meidän arkeen, jossa lapsi ärsyttää ja vanhemmilta palaa pinna. Hän oli silloin tullut kuritetuksi ja oli mielestään ansainnut sen. Minä taas uskon ettei lapsemme tajuaisi kuritusta ollenkaan kun ei muitakaan rangaistuksia tajua. Siksi mietinkin onko kaikki kunnossa.

Ikäistensä kanssa ei leiki, mutta vanhempien sukulaislasten kanssa tulee kivasti toimeen. On hyvin pikkuvanha jutuissaan ja tekemisissään, osittain taas tuntuu että on monessa jutussa kuopustamme jäljessä. :/

Kiitos vinkeistä 42. Noita kuvia meillä onkin jo jääkaapinovessa. Pitää miettiä tuota aspergeria ja puhua siitä 4v. neuvolassa.

Ja, muille tiedoksi että en edelleenkään kannata tai edes varsinaisesti harkitse lapseni kurittamista. Vaan tuo yhden kuvaus oli niin osuva meidän arkeen, jossa lapsi ärsyttää ja vanhemmilta palaa pinna. Hän oli silloin tullut kuritetuksi ja oli mielestään ansainnut sen. Minä taas uskon ettei lapsemme tajuaisi kuritusta ollenkaan kun ei muitakaan rangaistuksia tajua. Siksi mietinkin onko kaikki kunnossa.

Ikäistensä kanssa ei leiki, mutta vanhempien sukulaislasten kanssa tulee kivasti toimeen. On hyvin pikkuvanha jutuissaan ja tekemisissään, osittain taas tuntuu että on monessa jutussa kuopustamme jäljessä. :/

Molemmat vanhemmat antoi 90-luvulla,vielä 2000-luvun puolellakin. Äiti antoi aiheesta,isä paljon herkemmin ja aika pienestäkin. Aina ymmärsin mistä se tuli ja kyllähän sitä oppi ettei tee samaa toista kertaa.. katkera en ole.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 21:21"]

 oliko kuritus jälkikäteen ajateltuna mielivaltaista?

Olen itse saanut tukkapöllyä, luunappeja ja piiskaakin joskus. Nämä useinmiten silloin, jos väitin vastaan tai jäin uhittelemaan, en totellut. ´Kiukuttelin ja riitelin tietyn rajan yli. Koskaan en saanut kuritusta rikotusta tavarasta tai vahingosta.

Miten teillä muilla? Muistatteko, mistä kuritusta tuli? Tai ymmärsittekö?

[/quote]

Mulla samat muistot. Uhmaamisesta ja tottelemattomuudesta siis siitä, että en lopettanut heti toisella sanomisella tuli luunapit, tukkapöllyt ja risut. Olin todella kiltti lapsi ja niin ovat myös omani, mutta myös jääräpäisiä eli eivät todellakaan tottele ekasta kiellosta. Nyt on välillä itsensä kanssa todella paljon tekemistä, että en väsyneenä tee omille samaa ja juuri noissa samoissa asioissa.

Kakkasin housuuni.

Kakkasin housuuni.