Yliopistojen pääsykokeet ja todistusvalinnat - eikö todellakaan olisi mitään muuta tapaa valita opiskelijoita?

Historian opiskeliljat valittiin aikoinaan semmoisella systeemillä että lähtöpisteiden osuus oli maksimissaan 40 ja pääsykoepisteiden osuus oli maksimissaan 60. Kukaan ei siis päässyt sisälle pelkillä hyvillä yo-arvosanoilla vaan hänen piti onnistui kohtuullisesti myös pääsykokeissa. Jos sinne otettiin esimerkkiksi 15 opiskelijaa lukemaan yleistä historiaa, niin sijat 1-12 taisi mennä yhteispisteiden perusteella ja sijat 13-15 pelkästään pääsykoepisteiden perusteella. Samalla se pääsykoe mittaisi hakijan aitoa kiinnostusta historiaa kohtaan oppiaineena eikä sinne voinut hakea pelkään kuuden ällän papereilla.

Pääsin aikoinani sisään pistemäärällä 79,5 /100, mikä riitti 5. sijaan noin 150 hakijan joukossa. Sen jälkeen ei ole tarvinnut pääsykokeissa käydä ja valmistuin aikoinani maisteriksi, Tiesin sikäli olevani oikealla alalla, sillä luin historian kirjoja kuin romaaneja jo peruskoulun yläasteella ja lukiossa eli huomattavasti enemmän kuin mitä koulun virallinen oppimäärä oli.

Siinä oli vielä semmoinen kuvio että menin vapaaehtoisena armeijaan ilman kutsuntoja suoraan lukion jälkeen perjantaina kesäkuun 10. päivänä ja kävin historian pääsykokeessa maanantaina 13. kesäkuuta toisella paikkakunnalla. Kävin silti ensin intin alta pois ja aloitin opinnot vuoden päästä syksyllä, sillä opintojen aloittamista pystyi siirtämään vuodella eteenpäin varusmiespalveluksen perusteella. Haen esikunnasta etukäteen yhden HSL:n (henkilökohtainen syyloma) tuota pääsykoepäivää varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen/ell ei ole avoimia opintoja eikä enää edes muuntokoulutusta, jota kautta voisi päästä.

Yo-todistusta en saa korottaa, koska olen tradenomi. Ainoa väylä on pääsykoe. Tänä vuonna sillä valittiin kokeella 17 opiskelijaa, loput todistuksen perusteella.

"Yo-todistusta en saa korottaa..". Mitä ihmettä sä selität? Tietenkin sitä saa korottaa ja aivan rajattomasti vieläpä nykyään.

On ihan totta, että nykyään saa korottaa yo-kokeita rajattomasti, mutta tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että jos on ei-ensikertalainen, niin ei voi juurikaan hakea todistusvalinnassa, jossa huomioidaan vain ensikertalaiset (poikkeuksia on). Tradenomin tutkinnon suorittanut ei ole ensikertalainen.

Hyvin monelle alalle otetaan todistuksella ei-ensikertalaisia. Tänä vuonna koronan takia myös lääkikseen, psykalle jne, vaikka eihän se hakuaikana tainnut olla tiedossa. Onhan se tulevaisuudessa toki mahdollista että ei-ensikertalaisia otetaan jatkossakin. Turha kuitenkaan valittaa, vaan siitä vaan korottamaan. Jos todistuskiintiöt ja hakusysteemit palaa ennalleen ensi vuonna, niin onhan koekiintiö ei-ensikertalaisillekin melko iso. Valittamiseen kuluva aika on aina syytä käyttää valmistautumiseen.

Mulla on ADHD ja olen parhaimmillani juuri kokeissa, koska niissä on sopivasti sitä painetta ja jaksan tavallaan sen ansiosta keskittyä sen 3 tuntia. Kunpa olisikin yhtä helppo saada yliopisto-opinnot loppuun kuin päästä sisään yliopistoon.

Ovat pääsykriteerit mitä tahansa, niiden pitäisi mitata opiskelussa ja alalla tarpeellisia taitoja ja niissä pitäisi olla mahdollisimman vähän hyvällä tai huonolla onnella merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paineensietokyky on oleellinen myös opiskellessa. Ei tentit siitä helpotu. Itsevarma ei kuormita itseään turhalla stressillä ja selviytyy tenttiruuhkista.

Tentitkin on muuten ihan vanhanaikainen systeemi. Ihminen oppii parhaiten niin, että joutuu opettamaan opeteltavan asian toisille. Oppiminen on silloin syvää, ei pinnallista.

Terveisin, kasvatustieteilijä

Ei kaikki halua olla opettajia. Kasvatustieteellisen tiedekunnan opetus on koulumaisempaa moneen muuhun tiedekuntaan verrattuna. Joistakin mukavampi käydä kerran kuukaudessa yleisenä tenttipäivänä suorittamassa ison kirjatentin, joihin on voinut lukea omaan tahtiin.

300 hengen massaluennoille ja tenteille ei oikeasti ole vaihtoehtoja, ellei opiskelijoiden määrää karsita. Syventävien opintojen loppuvaiheessa voi vähän hifistelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ADHD ja olen parhaimmillani juuri kokeissa, koska niissä on sopivasti sitä painetta ja jaksan tavallaan sen ansiosta keskittyä sen 3 tuntia. Kunpa olisikin yhtä helppo saada yliopisto-opinnot loppuun kuin päästä sisään yliopistoon.

Ovat pääsykriteerit mitä tahansa, niiden pitäisi mitata opiskelussa ja alalla tarpeellisia taitoja ja niissä pitäisi olla mahdollisimman vähän hyvällä tai huonolla onnella merkitystä.

Itse olen Asperger ja pääsykokeet olivat se kipupiste. Hainkin monta kertaa. Yliopisto-opinnot ovat kuitenkin sujuneet erinomaisesti. Sain jopa stipendin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä muissa maissa on yliopistoihin pääsykokeet?

Esim Saksassa kaikki pääsevät opiskelemaan. Ensimmäisen vuoden aikana karsitaan jyvät akanoista. Paljon parempi kuin älytön pääsykoesysteemi.

Keski-Euroopan malli ei todellakaan ole hyvä. Siellä on opiskelijoilla todella suuret paineet, kun joka vuosi karsitaan ne huonoimmat pois. Pahimmassa tapauksessa olet opiskellut alaa 3 vuotta ja sitten et olekaan jatkavien joukossa, karua.

Ei tuo malli ed3s toimisi Suomessa, koska Keski-Euroopassa huomattavasti pienempi osa ikäluokasta suorittaa lukion (esim Saksassa jaetaan oppilaat jo neljännen luokan jälkeen ns tasoryhmiin ja niiden perusteella jatkavat eri kouluihin, lukioon pääsevät vain ne parhaimmat.

Suomen pääsykoesysteemi on tasa-arvoisempi ja mittaa myös motivaatiota. Olen opiskellut keski-euroopassa yliopistossa ja kaikki kaverit kadehtivat Suomen pääsykoesysteemiä, joka nyt tosin valitettavasti on muuttunut.

Nimenomaan! Yksi tuttu karsiutui kolmantena vuonna, sillä työskenteli samaan aikaan eikä ollut yhtä paljon aikaa päntätä. Sinne meni kolme vuotta elämästä ja lukuvuosimaksuja ei palautettu. EI tätä systeemiä Suomeen!

Missä maissa tämä karsimissysteemi on käytössä? Usein lukee, että Saksassa, mutta tiedän sen olevan kukkua. Tosin siellä ei ole myöskään lukukausimaksuja käytössä, joten esimerkin on oltava jostain muualta. Kiinnostaisi tietää, missä tämä karsiminen on katsottu hyväksi käytännöksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos menestyy lukiossa hyvin, mutta ei aivan joka aineesta saa laudaturia, niin olisi hyvä, että jotakin hyvitystä hyvästä

Lukiomenestyksestä saisi pääsykokeissa.

Nyt valinnoissa väliinputoajina ovat esim. E-tason ihan hyvät oppilaat ja ne jotka eivät ole Matemaattisesti niin lahjakkaita

Tämä! Nykyään laudaturit saavat vain sen koekerran top 5 %, kun ennen eximiat lukeutuivat laudatureihin, joita annettiin muistaakseni 15 % parhaimmistolle. Jos siis lukeudut top 10 %, muttet aivan top 5 %, et pääse enää oikikseen, lääkikseen tai psykalle.

No, entäs sitten nämä yliopistopaikat, joissa molemmat pääsykokeen vaiheet tehty etänä? Eli ei edes kakkososaa paikanpäällä. Esim Vaasa. Luotatteko tuloksiin?

Täysi farssi valintasysteemi tänä vuonna monin tavoin ja lisää vikoja siitä löytyy jatkuvasti.

Minusta kaikki, jotka päässeet yliopistoon niin että pääsykokeet täysin etänä, pitäs jotenkin vielä varmentaa. Sitä systeemiä epäilen eniten.

Miten sinä ap sitten valitsisit soveltuvimmat? Voin jännittäjänä sanoa, etten olisi varmaan haastattelun perusteella päässyt, mutta pääsykokeen perusteella aikoinaan pääsin opiskelemaan. Ja stressaaja olen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä muissa maissa on yliopistoihin pääsykokeet?

Esim Saksassa kaikki pääsevät opiskelemaan. Ensimmäisen vuoden aikana karsitaan jyvät akanoista. Paljon parempi kuin älytön pääsykoesysteemi.

Keski-Euroopan malli ei todellakaan ole hyvä. Siellä on opiskelijoilla todella suuret paineet, kun joka vuosi karsitaan ne huonoimmat pois. Pahimmassa tapauksessa olet opiskellut alaa 3 vuotta ja sitten et olekaan jatkavien joukossa, karua.

Ei tuo malli ed3s toimisi Suomessa, koska Keski-Euroopassa huomattavasti pienempi osa ikäluokasta suorittaa lukion (esim Saksassa jaetaan oppilaat jo neljännen luokan jälkeen ns tasoryhmiin ja niiden perusteella jatkavat eri kouluihin, lukioon pääsevät vain ne parhaimmat.

Suomen pääsykoesysteemi on tasa-arvoisempi ja mittaa myös motivaatiota. Olen opiskellut keski-euroopassa yliopistossa ja kaikki kaverit kadehtivat Suomen pääsykoesysteemiä, joka nyt tosin valitettavasti on muuttunut.

Nimenomaan! Yksi tuttu karsiutui kolmantena vuonna, sillä työskenteli samaan aikaan eikä ollut yhtä paljon aikaa päntätä. Sinne meni kolme vuotta elämästä ja lukuvuosimaksuja ei palautettu. EI tätä systeemiä Suomeen!

Missä maissa tämä karsimissysteemi on käytössä? Usein lukee, että Saksassa, mutta tiedän sen olevan kukkua. Tosin siellä ei ole myöskään lukukausimaksuja käytössä, joten esimerkin on oltava jostain muualta. Kiinnostaisi tietää, missä tämä karsiminen on katsottu hyväksi käytännöksi.

https://blogs.law.nyu.edu/lifeatnyulaw/the-german-vs-the-american-law-s…

"If the student has not dropped out or has failed interim examinations, which are compulsory in some universities, the dreaded First State Exam awaits at the end. To conclude, an average German law student spends seven to 11 years to complete studies and to be admitted to the bar."

Riippuu yliopistosta, tiputtaako joka vuosi vai loppukokeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arpomallako ne sitten pitäisi valita?

Ei vit*u mitä älytöntä sössötystä taas. Kai nyt jumalau*a siellä työelämässäkin joutuu tuntemaan painetta ja kiirettä ei kai nyt per*ele niitä hommia sen takia voi viivyttää kun sua pelottaa ja jännittää.

Niin, onko arpominen noiden kahden lisäksi sinusta se ainoa vaihtoehto? Sitä sopii miettiä kuka tässä oikeastaan sössöttää...

Voi olla olemassa joku tapa mitata tietoa, taitoa ja yleensäkin potentiaalia alalle, jota kukaan ei ole vielä keksinyt.

Miksi ihmeessä arpominen olisi se ainoa vaihtoehto? Oletko vähän yksinkertainen?

Kerrotko yksinkertaisille mikä on se tapa, joka on kaikille tasapuolinen ja kukaan ei pääse mussuttamaan, että se suosii tai ei suosi ominaisuuden x omaavaa.

Vaikka se, että kaikki haluavat pääsee sisään ja sitten karsiutuvat pois jos eivät pärjää. Huom. tällä menetelmälläkään KAIKKI eivät hakisi yiopistoihin, vaan he, jotka ovat oikeasti siitä kiinnostuneita.

Ja se karsiutuminenko EI olisi stressaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Valintakurssi verkossa on mielestäni hyvä tapa valita opiskelijat, siinä opiskelija näkee itsekin, että kiinnostaako opiskelu alalla ja saa opintopisteet hyväksytystä kurssisuorituksesta, vaikkei saisikaan opiskelupaikkaa. Ja jos saa paikan, niin kurssi lasketaan opintoihin. Ja kurssin materiaali on verkossa ja samalla saa pääsyn verkkokirjastoon, niin ei tarvitse ostaa pääsykoemateriaalia.

Huono puoli valintakurssissa on se, että tehtävien tarkistaminen ja pisteyttäminen vie aikaa ja resursseja. Sitten pitäisi varmistaa, että tehtävät on varmasti tehnyt itse hakija ja sekin on hankalaa, mutta esim. haastattelemalla voi karsia huijareita. Ja tietysti kurssin suorittaminen (esim. 5 op) on opiskelijallekin työläämpää.

Olen hakenut amkiin valintakurssin kautta. Mielestäni tämä on hyvä tapa. Valintakurssin kautta sai mielestäni valintakoetta paremmin kuvan siitä, mitä opiskelu tulee olemaan. Pääsin siis sisälle kouluun ja valmistuin kahdessa ja puolessa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menestyy lukiossa hyvin, mutta ei aivan joka aineesta saa laudaturia, niin olisi hyvä, että jotakin hyvitystä hyvästä

Lukiomenestyksestä saisi pääsykokeissa.

Nyt valinnoissa väliinputoajina ovat esim. E-tason ihan hyvät oppilaat ja ne jotka eivät ole Matemaattisesti niin lahjakkaita

Tämä! Nykyään laudaturit saavat vain sen koekerran top 5 %, kun ennen eximiat lukeutuivat laudatureihin, joita annettiin muistaakseni 15 % parhaimmistolle. Jos siis lukeudut top 10 %, muttet aivan top 5 %, et pääse enää oikikseen, lääkikseen tai psykalle.

Ennen kuin eximia-arvosana otettiin käyttöön, laudatureja jaettiin parhaille 20 prosentille. Nykyään tosiaan vain maksimissaan viidelle prosentille. Eximian paperit voi tämän todistusvalintauudistuksen jälkeen vetää vessasta alas. Helppoa se oli minun vanhemmilleni saada vain laudatureja. Minä olen nyt perheen musta lammas, kuin ainoastaan kaksi laudaturia ja minnekään ei avautuneet ovet.

Olenko ainoa, joka on sitä mieltä, että pääsykokeiden pitäisi olla alakohtaisia? Niin, että on vaikka pääsykoekirjat per ala. Eli sosiologiaan sos.kirjoja, historiaan historian kirjoja, psykologiaan psykologian - ja niin edelleen.

Kyllä hämmensi tämän vuoden pääsykokeet, amk-palikkatestit. En pärjännyt niissä ollenkaan, koska olen matematiikassa aika surkea enkä koskaan tajua niistä hassuista päättelytehtävistä mitään. En silti ole tyhmä enkä lahjaton, vaan lahjakas esim. psykologiassa, äidinkielessä, historiassa.

Eli aivan sivu suun meni minulta psykan kokeet kun en tajunnut niistä palikkatesteistä. Miten tuo testi mittaa soveltuvuutta amk-opiskeluun? Olen itse jo aiemmin opiskellut kahta eri alaa amk:ssa eikä silloin ollut tuollaisia palikkatestejä ja aivan hyvin pärjäsin opinnoissa.

En siis kommentoi nyt todistusvalintaa lainkaan vaan sitä varsinaista pääsykoetta. En ymmärrä, miksi pääsykokeessa ei mitata soveltuvuutta juuri sille alalle, mihin haetaan.

Pääsykokeen pitää olla sellainen mitä tosielämäkin on. Tulos tai ulos. Jos valinnoissa pitää tulla toisen omituisuuksia vastaan tosi paljon, valittu henkilö pärjää vain jos maailma ylipäänsä tulee tosi paljon vastaan. Ja miksi pitäisi maailman tulla? Tajuaako kaikki erityisstatusta huutavat ihmiset, miten raskasta on toisten ihmisten omien ongelmiensa lisäksi hoitaa vielä näiden erityisten kitinät ja mukavuudenhalut päälle?

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on sitä mieltä, että pääsykokeiden pitäisi olla alakohtaisia? Niin, että on vaikka pääsykoekirjat per ala. Eli sosiologiaan sos.kirjoja, historiaan historian kirjoja, psykologiaan psykologian - ja niin edelleen.

Kyllä hämmensi tämän vuoden pääsykokeet, amk-palikkatestit. En pärjännyt niissä ollenkaan, koska olen matematiikassa aika surkea enkä koskaan tajua niistä hassuista päättelytehtävistä mitään. En silti ole tyhmä enkä lahjaton, vaan lahjakas esim. psykologiassa, äidinkielessä, historiassa.

Eli aivan sivu suun meni minulta psykan kokeet kun en tajunnut niistä palikkatesteistä. Miten tuo testi mittaa soveltuvuutta amk-opiskeluun? Olen itse jo aiemmin opiskellut kahta eri alaa amk:ssa eikä silloin ollut tuollaisia palikkatestejä ja aivan hyvin pärjäsin opinnoissa.

En siis kommentoi nyt todistusvalintaa lainkaan vaan sitä varsinaista pääsykoetta. En ymmärrä, miksi pääsykokeessa ei mitata soveltuvuutta juuri sille alalle, mihin haetaan.

Juuri tätähän yliopistot haluavat. Tällä tavalla sisälle pääsee ihmiset, jotka jo ymmärtävät alasta jotain, joilla on motivaatiota sekä peruskyvyt suoriutua opinnoista.

Älkää ihmiset vähätelkö niitä matikkaosuuksia pääsykokeissa. Jos haet korkeakoulutasolle opiskelemaan, suurella todennäköisyydellä sen perusteella kelpaat moneen sellaiseen paikkaan, jossa sinulla on valtaa päättää esim. firman tai yhdistyksen jne. rahankäytöstä. Ei sinne haluta ihmisiä jotka on ihan pihalla numeroista. Muutenkin matikka on ihan turhaan outo lintu monille. Sitä voi viitsimällä oppia. Matikankirjoissa asiat on usein selitetty vaikealla tavalla (omasta mielestäni), mutta jos löytää jonkun joka on hyvä matikassa, hän voi usein selittää asioita sinulle tavalla joka on helppo ymmärtää. Olen matikassa ihan perusookoo, mutta opiskelen asiaa joka on jollain tapaa matikan tapaista ja mekaanisesti tosi vaikeaa minulle. Olen yrittänyt oppia useita kertoja, mutta aina on tuntunut kuin homma tyssäisi nopeasti siitä huolimatta että yrittää. Äskettäin olen törmännyt ihmiseen, joka on osannut pukea tämän alan ilmiöitä sanoiksi sellaisella tavalla, joka minulle henkilökohtaisesti aukeaa. Nyt olen vihdoin päässyt pahimmasta ahdistuksesta yli ja uskallan harjoitella asioita jo alkeistason ulkopuolella. Se tuntuu mukavalta. Kun löytää sen oman tavan hokata alan jipot, pääsee eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset vähätelkö niitä matikkaosuuksia pääsykokeissa. Jos haet korkeakoulutasolle opiskelemaan, suurella todennäköisyydellä sen perusteella kelpaat moneen sellaiseen paikkaan, jossa sinulla on valtaa päättää esim. firman tai yhdistyksen jne. rahankäytöstä. Ei sinne haluta ihmisiä jotka on ihan pihalla numeroista. Muutenkin matikka on ihan turhaan outo lintu monille. Sitä voi viitsimällä oppia. Matikankirjoissa asiat on usein selitetty vaikealla tavalla (omasta mielestäni), mutta jos löytää jonkun joka on hyvä matikassa, hän voi usein selittää asioita sinulle tavalla joka on helppo ymmärtää. Olen matikassa ihan perusookoo, mutta opiskelen asiaa joka on jollain tapaa matikan tapaista ja mekaanisesti tosi vaikeaa minulle. Olen yrittänyt oppia useita kertoja, mutta aina on tuntunut kuin homma tyssäisi nopeasti siitä huolimatta että yrittää. Äskettäin olen törmännyt ihmiseen, joka on osannut pukea tämän alan ilmiöitä sanoiksi sellaisella tavalla, joka minulle henkilökohtaisesti aukeaa. Nyt olen vihdoin päässyt pahimmasta ahdistuksesta yli ja uskallan harjoitella asioita jo alkeistason ulkopuolella. Se tuntuu mukavalta. Kun löytää sen oman tavan hokata alan jipot, pääsee eteenpäin.

Kiva että sinulla on toiminut. On kuitenkin meitä, joilla tuo "opettelu" (tukiopetukset, loputon yrittäminen, soveltaminen) eivät ole auttaneet. Itse en tahtonut päästä lukiossa läpi edes lyhyen matikan viimeisistä kursseista. Yritys oli kova.

Osaan laskea perusmatikkaa, mitä jokainen tarvitseen elämässään. Olen hoitanut yhdistysten raha-asioita ja työskentely-yritykseni laskutusasioita. Ei se siitä ole kiinni.

Vaan matemaattisesta lahjakkuudesta. Lukiossa opetellaan jotain yhtälöitä ja derivaattoja - ei niitä tarvita työelämässä juuri mihinkään.

Miksi esim psykologian pääsykokeissa kysytään mitään muuta kuin tilastomatematiikan tehtäviä (ja miksi muuten niitäkin on siellä suurin osa? Itse psykologia lähes loistaa poissaolollaan, en ymmärrä tätä ollenkaan). Ottaa pattiin joo, koska psykologiassa olen lahjakas ja äärettömän motivoitunut, mutta matikassa en pärjää.