Lue keskustelun säännöt.
Jos kritisoit kristinuskoa, sinun tulee tuntea Raamattu!
10.07.2020 |
Asiallisessa kritiikissä tunnetaan kritiikin kohde.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Hupaisa väite. Monet ateistit on lukeneet ja sisäistäneet Raamatun, mutta ei heidänkään kritiikkinsä kelpaa. Koska ei saa kritisoida, se on uskonvapauden riistoa ja kristittyjen vainoa heti.
Moni kristitty kritisoi vahvasti muita uskontoja, mutta tuskin ovat perehtyneet heidän kirjallisuuteensa. Mutta sekin taitaa olla eri asia, koska muitahan saa kritisoida, kun on vain se oma, ainoa oikea usko ja muut on harhaa.
Olen kristitty ja mielestäni on itsestäänselvää, että pitää voida keskustella ja kritisoida, sekä kristinuskoa että muita uskontoja.
En ole ap mutta oletan ap:n peräänkuuluttaneen avauksessaan sitä, että olisi edes jotain tietoa ja käsitystä asiasta, josta esittää mielipiteitä ja jopa dissaa täysin, kuten esim. ketjun ensimmäinen kommentoija vakiovastauksellaan.
Käsitykseni mukaan uskontoja on kahdenlaisia. Jakolinja menee sen mukaan, miten ihminen pelastuu:
1. Pelastus ansaitaan Ihmisen omilla, hyvillä teoilla ja suorituksilla, almuilla, pyhiinvaelluksilla, olemalla "hyvä ihminen".
Tämä on hienoa, mutta jää kuitenkin aina vajavaiseksi. Lisäksi ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, koska toisilla on turvallinen lapsuus, hyvä itsehillintä ym. eli ainakin paremmat eväät hyviin tekoihin. Toteuttavatko he niitä, on taas eri asia.
2. Kaikki on valmistettu. Jumala itse tuli maailmaan Jeesuksessa ja sovitti ihmisten synnit kuolemalla ristillä, "vanhurskas pahaintekijäin puolesta".
Tämä on tasapuolista, jokainen voi ottaa vastaan tämän pelastuksen lahjan, niin katulapsi kuin heikkolahjainen, rikas ja köyhä.
Ryhmään 2. kuuluu kristinusko. Ryhmään 1. kuuluvat kaikki muut uskonnot.
Itselläni vakuuttuneisuus kristinuskon "oikeudesta" lähtee tästä perustavanlaatuisesta erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kristittyjä voi arvostella myös heidän tekojensa mukaan. Toki jos haluaa ymmärtää kristittyjä tai länsimaista demokratiaa yleensäkään niin raamatun perusteet on syytä osata.
Nykyään on parempi tuntea Taru sormusten herrasta, Tähtien sota ja muutama muu opus. Demokratian tuntemiseen Raamatusta ei ole mitään apua.
Taru sormusten herrasta on korostetun kristillinen teos. Tähtien sota on enemmän buddhalaisuuteen nojaava. Mutta demokratia kyllä muodostui näistä kristityistä ideoista, taru sormusten herrasta tuli vasta demokratian jälkeen. Historiakin on tärkeää jos haluaa ymmärtää länsimaista demokratiaa. Joskus jopa vuosiluvut.
Demokratia on kreikan kieltä. Sen keksivät olympolaisiin jumaliin uskovat kreikkalaiset.
Hyvää pointti/perseily, meidän tuntema moderni kristinuskoon perustuva demokratia on aika eri asia kuin ateenalainen demokratia. Mutta tuskin ateistikaan haluaisi ateenalaista demokratiaa vaan ovat omaksuneet kristinuskon aatteet vaikka eivät uskoa.
Itse perseilet. Kristinusko ei ole mitenkään erikoisen korkeamoraalinen eikä esikuva modernille demokratiallekaan.
Sillä onko kristinusko hyvä tai korkeamoraalinen ei ole mitään tekemistä sen kanssa oliko se länsimaisen demokratian perusta. Jota se ilmiselvästi oli.
Ei ollut. Pikemminkin valistusaate ja ateismi olivat modernin demokratian perusta.
en tiedä trollaatko vai oletko tyhmä. Kaikki merkittävät valitusatteen kannattajat olivat kristittyjä eikä siinä silloin ollut mitään konfliktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiko Jeesus seuraajiltaan Raamatun tuntemuksen?
Ainakin arvosteli saddukeuksia siitä, etteivät nämä niin tehneet: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."
(Saddukeukset ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Saddukeukset)
"Saddukeukset eivät myöskään uskoneet siihen, että Jumala olisi puuttunut ihmeiden kautta ihmisten elämään. Saddukeukset torjuivat suullisesti välitetyt perinnäissäännöt, ja he alistivat ihmisen valinnanvapauden Jumalan kaitselmukselle. He eivät hyväksyneet myöskään ylösnousemusta.[1]"
Tuo on se pointti laittamastasi linkistä. Tuohan on vastoin Jeesuksen opetuksia. He olivat poliittisia ja vastustivat Jeesuksen opetuksia.
Nimenomaan siksi Jeesus saddukeuksia kritisoikin, etteivät he tunteneet Kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa. Maanpäällisissä asioissa olivat saddukeusten mietteet. Tähän voi kristittykin haksahtaa, siksi Uudessa testamentissa sanotaankin, että me kristityt olemme kaikista ihmisistä säälittävimpiä, jos pistämme toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, 1. Korinttolaiskirje 15. Iankaikkisuus on olemassa ja sinne pääsemme Jeesuksen ristintyön ansiosta eli pelastuksen lahjalla, emme omilla ansioillamme.
Mitäs jos kaikki maailman miljardit ihmiset päättäisivät tulla uskoon ja kasteelle Suomeen niin esimerkiksi Helsingin Saalem-seurakuntaan ei mahtuisi kuin muutama sata kerrallaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kristittyjä voi arvostella myös heidän tekojensa mukaan. Toki jos haluaa ymmärtää kristittyjä tai länsimaista demokratiaa yleensäkään niin raamatun perusteet on syytä osata.
Nykyään on parempi tuntea Taru sormusten herrasta, Tähtien sota ja muutama muu opus. Demokratian tuntemiseen Raamatusta ei ole mitään apua.
Taru sormusten herrasta on korostetun kristillinen teos. Tähtien sota on enemmän buddhalaisuuteen nojaava. Mutta demokratia kyllä muodostui näistä kristityistä ideoista, taru sormusten herrasta tuli vasta demokratian jälkeen. Historiakin on tärkeää jos haluaa ymmärtää länsimaista demokratiaa. Joskus jopa vuosiluvut.
Demokratia on kreikan kieltä. Sen keksivät olympolaisiin jumaliin uskovat kreikkalaiset.
Hyvää pointti/perseily, meidän tuntema moderni kristinuskoon perustuva demokratia on aika eri asia kuin ateenalainen demokratia. Mutta tuskin ateistikaan haluaisi ateenalaista demokratiaa vaan ovat omaksuneet kristinuskon aatteet vaikka eivät uskoa.
Itse perseilet. Kristinusko ei ole mitenkään erikoisen korkeamoraalinen eikä esikuva modernille demokratiallekaan.
Sillä onko kristinusko hyvä tai korkeamoraalinen ei ole mitään tekemistä sen kanssa oliko se länsimaisen demokratian perusta. Jota se ilmiselvästi oli.
Ei ollut. Pikemminkin valistusaate ja ateismi olivat modernin demokratian perusta.
en tiedä trollaatko vai oletko tyhmä. Kaikki merkittävät valitusatteen kannattajat olivat kristittyjä eikä siinä silloin ollut mitään konfliktia.
Kristinusko on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin hyvin monella tavoin, esim. oikeusjärjestelmään, kulttuuriin ja taiteeseen. Ennen monet säveltäjät sävelsivät "Soli Deo Gloria", Jumalan kunniaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kaikki maailman miljardit ihmiset päättäisivät tulla uskoon ja kasteelle Suomeen niin esimerkiksi Helsingin Saalem-seurakuntaan ei mahtuisi kuin muutama sata kerrallaan?
Eiköhän siihen joku vuorojärjestelmä saataisi kehitettyä :). Tai sitten voisi vuokrata uusitun Olympiastadionin.
Älkää lukeko taruja sormusten herrasta, muumipeikoista ja harry pottereista, ne ovat kaikki, huomio kaikki paholaisesta eli saatanasta. Lukekaa Raamattua ja juttuja Jeesuksesta ja Jumalasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei sitten pelastuta armosta, kuitenkin pitää olla vielä teot viimeisellä tuomiolla, eikö armolla sittenkään ole mitään merkitystä?
Usko ilman tekoja on kuollut, niin sanotaan Jaakobin kirjeessä. Eli ei riitä, että vain sanoo uskovansa, jos se ei mitenkään tule todeksi omassa elämässä. Eli ihmiseltä vaaditaan myös sitä oikeaa sydämen asennetta, tahtoa luopua synneistä ja kääntyä, tehdä parannus ja seurata Jeesusta. Tätä sanotaan pyhittymiseksi. Ei voi jatkaa samaa syntielämää kuin aiemmin.
Olen samaa mieltä, teot ikäänkuin ilmentävät sitä, mitä sydämessä on. Ja käsitykseni on, että teotkin käydään viimeisellä tuomiolla läpi, Raamatun mukaanhan ne kaikki kirjoitetaan ylös, hyvät ja pahat. Mutta jos olet ottanut Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanasi, tämä pahojen tekojen velkakirja vedetään yli ja pääset Jeesuksen luo, pelastettujen joukkoon.
Pelastuminen ei siis mene tekojemme mukaan, vaan pelastumme "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta". Tämä oli Martti Lutherin oivallus Uuden testamentin katolisen kirkon anekaupan ym. suoritususkon keskellä tämän Efesolaiskirje 2:n kohdan mukaan:
"Sillä armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja."
Vastatkaa hyvät kristityt ja uskovaiset. Jos olen ollut uskossa vaikkapa 20 vuotta, viettänyt muuten nuhteetonta elämää, en tietenkään missään nimessä ole juonut alkoholia, en polttanut tupakkaa enkä lihan himoissani syönyt ruokaa ylitse oman tarpeeni, enkä makeaa pullaa mössöttänyt.
En ole keskivartalo-obesiteetti ja muutenkin olen välttänyt näitä hyvin synnillisiä nautintoja, niin pääsenköhän taivaaseen vai kutsuuko helvetin portit minua kuitenkin. Olen nuoruudestani lähtien ollut uskollinen puolisolleni enkä koskaan pettänyt häntä - vaikka se muotia onkin nykyisin. Armohan se ratkaisee eikä teot - vai mitä mieltä olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kaikki maailman miljardit ihmiset päättäisivät tulla uskoon ja kasteelle Suomeen niin esimerkiksi Helsingin Saalem-seurakuntaan ei mahtuisi kuin muutama sata kerrallaan?
Onhan Suomi tuhansien järvien maa. Joissa ja järvissähän sitä Raamatussakin kastettiin, niin tehdään edelleen kesäisin myös Suomessa. Ei se pientä kasteallasta vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei sitten pelastuta armosta, kuitenkin pitää olla vielä teot viimeisellä tuomiolla, eikö armolla sittenkään ole mitään merkitystä?
Usko ilman tekoja on kuollut, niin sanotaan Jaakobin kirjeessä. Eli ei riitä, että vain sanoo uskovansa, jos se ei mitenkään tule todeksi omassa elämässä. Eli ihmiseltä vaaditaan myös sitä oikeaa sydämen asennetta, tahtoa luopua synneistä ja kääntyä, tehdä parannus ja seurata Jeesusta. Tätä sanotaan pyhittymiseksi. Ei voi jatkaa samaa syntielämää kuin aiemmin.
Olen samaa mieltä, teot ikäänkuin ilmentävät sitä, mitä sydämessä on. Ja käsitykseni on, että teotkin käydään viimeisellä tuomiolla läpi, Raamatun mukaanhan ne kaikki kirjoitetaan ylös, hyvät ja pahat. Mutta jos olet ottanut Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanasi, tämä pahojen tekojen velkakirja vedetään yli ja pääset Jeesuksen luo, pelastettujen joukkoon.
Pelastuminen ei siis mene tekojemme mukaan, vaan pelastumme "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta". Tämä oli Martti Lutherin oivallus Uuden testamentin katolisen kirkon anekaupan ym. suoritususkon keskellä tämän Efesolaiskirje 2:n kohdan mukaan:
"Sillä armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja."
Ei pelkästään teoista joudu tuomiolle vaan myös jokaisesta turhasta sanasta. Samaisessa Jaakobin kirjeessä on kirjoitettu hyvin myös kielestä ja sen voimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa hyvät kristityt ja uskovaiset. Jos olen ollut uskossa vaikkapa 20 vuotta, viettänyt muuten nuhteetonta elämää, en tietenkään missään nimessä ole juonut alkoholia, en polttanut tupakkaa enkä lihan himoissani syönyt ruokaa ylitse oman tarpeeni, enkä makeaa pullaa mössöttänyt.
En ole keskivartalo-obesiteetti ja muutenkin olen välttänyt näitä hyvin synnillisiä nautintoja, niin pääsenköhän taivaaseen vai kutsuuko helvetin portit minua kuitenkin. Olen nuoruudestani lähtien ollut uskollinen puolisolleni enkä koskaan pettänyt häntä - vaikka se muotia onkin nykyisin. Armohan se ratkaisee eikä teot - vai mitä mieltä olette?
Voisit katsoa mitä ylempänä luki armosta ja teoista mm Jaakobin kirjeeseen viitaten. Sitä paitsi yksin Jeesuksella Kristuksella on oikeus tuomita eläviä ja kuolleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei sitten pelastuta armosta, kuitenkin pitää olla vielä teot viimeisellä tuomiolla, eikö armolla sittenkään ole mitään merkitystä?
Usko ilman tekoja on kuollut, niin sanotaan Jaakobin kirjeessä. Eli ei riitä, että vain sanoo uskovansa, jos se ei mitenkään tule todeksi omassa elämässä. Eli ihmiseltä vaaditaan myös sitä oikeaa sydämen asennetta, tahtoa luopua synneistä ja kääntyä, tehdä parannus ja seurata Jeesusta. Tätä sanotaan pyhittymiseksi. Ei voi jatkaa samaa syntielämää kuin aiemmin.
Olen samaa mieltä, teot ikäänkuin ilmentävät sitä, mitä sydämessä on. Ja käsitykseni on, että teotkin käydään viimeisellä tuomiolla läpi, Raamatun mukaanhan ne kaikki kirjoitetaan ylös, hyvät ja pahat. Mutta jos olet ottanut Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanasi, tämä pahojen tekojen velkakirja vedetään yli ja pääset Jeesuksen luo, pelastettujen joukkoon.
Pelastuminen ei siis mene tekojemme mukaan, vaan pelastumme "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta". Tämä oli Martti Lutherin oivallus Uuden testamentin katolisen kirkon anekaupan ym. suoritususkon keskellä tämän Efesolaiskirje 2:n kohdan mukaan:
"Sillä armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja."
Ei pelkästään teoista joudu tuomiolle vaan myös jokaisesta turhasta sanasta. Samaisessa Jaakobin kirjeessä on kirjoitettu hyvin myös kielestä ja sen voimasta.
Totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu on vanha kamelinkasvattajien ja paimentolaisten keksimä uskonnollinen teos. Eipä sillä ole juuri mitään annettavaa 2000-luvulla elävälle rationaaliselle ihmiselle.
Ajatus siitä että Raamatulla olisi jokin yksinoikeus niihin moraalisiin ja sinänsä hyviin periaatteisiin mitä siihen on koottu on sanoinkuvaamattoman typerä.
Raamatun ongelma on sen kauttaaltaan vallitseva tökerö valheellisuus ja epäuskottavuus. Tässä mielessä Raamattu on aivan tyypillinen uskonnollinen teos, ei parempi tai huonompi muita.
Ikävä piirre tietenkin on se kun kristinusko aikoinaan väkivallalla syrjäytti esim. perinteiset suomalaiset jumalat. Tietysti nekin ovat satua mutta miksi ihmeessä Suomessa ei pitäisi uskoa Ukko Ylijumalaan vaan muka tähän miesjoukon mukana tyhjäntoimittajana maata kiertäneeseen Jeesukseen?
Jos Raamattua ja kristinuskoa arvioi niiden totuudellisuuden, rehellisyyden sekä niiden historian mukaan (uskonsodat, noitavainot, inkivisitio, jumalanpilkkatuomiot, kirkollisverot jne.jne.) ei oikein voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen että kyse on pahaa edustavasta keksinnöstä.
Jos hyvä Jumala on olemassa hän mitä todennäköisimmin vihaa kristinuskoa (ja muitakin ihmisen keksimiä uskontoja) Sitä en tiedä onko jokin hyvä uskonto olemassa, mutta se ei oikeastaan minua edes kiinnosta koska en ole uskonnollinen ihminen ylipäätään.
Onpa upeaa, että olet ollut uskollinen puolisollesi ja myös nuo kaikki muut kertomasi asiat. Vaikka kyllä keskivartalo-obeesikin voi päästä taivaaseen.
Ainut asia, joka ratkaisee taivaaseen pääsysi on suhteesi Jeesukseen, oletko ottanut Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanasi. Eli jos uskot Jeesuksen kuolleen ristillä myös Sinun syntiesi puolesta ja ansainneen sinulle siten pelastuksen, niin pelastut. Tätä tarkoittaa armo, eli Jumala teki kaiken valmiiksi, lähetti Poikansa sovittamaan syntimme. Se maksoi Hänelle paljon mutta on Hänen lahjansa meille lapsilleen, joita Hän rakastaa niin paljon.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, ikinä kuolisi, vaan saisi iankaikkisen elämän."
- Johanneksen evankeliumi 3:16 eli pienoisevankeliumi.
Vaikka Sinulla ei olisi ulkoisia syntejä niin jokaisella ihmisellä on kuitenkin sisäisiä ns. sydämen syntejä, kateutta, ahneutta tms. jotka Jumala näkee. Siksi emme voi pelastua omilla hyvillä teoillamme, tarvitsemme jokainen Jeesuksen täydellistä sovitustyötä pelastuaksemme.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus C.S. Lewisilta, miksi Jumala antoi ihmisille vapaan tahdon:
“If a thing is free to be good it is also free to be bad. And free will is what has made evil possible. Why, then, did God give them free will? Because free will, though it makes evil possible, is also the only thing that makes possible any love or goodness or joy worth having."
C.S. Lewis oli fantasiakirjailija. Vaikea nähdä miksi tämä pätevöittäisi häntä lausumaan yhtään mitään oletetun Jumalan motiiveista.
Vierailija kirjoitti:
MMS85 kirjoitti:
Jos haluaa olla ateisti ja ei usko mihinkään, niin ei silloin tarvitse lukea mitään uskonnollista tekstiä.
Jos luoja on kerran kaikkivaltias, niin hänen pitäis kyetä meille näyttäytymään, hyvin yksinkertaista.
Kyllä hän näyttäytyikin, Välimeren seudulla. Siitä on merkitty muistiin tapahtumia kirjakokoelmaan, jonka tunnemme Uutena testamenttia.
No ei. Kyseisen satukirjan kirjoittajat eivät todennäköisesti edes eläneet silloin kuin nämä oletetut tapahtumat mukamas tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa hyvät kristityt ja uskovaiset. Jos olen ollut uskossa vaikkapa 20 vuotta, viettänyt muuten nuhteetonta elämää, en tietenkään missään nimessä ole juonut alkoholia, en polttanut tupakkaa enkä lihan himoissani syönyt ruokaa ylitse oman tarpeeni, enkä makeaa pullaa mössöttänyt.
En ole keskivartalo-obesiteetti ja muutenkin olen välttänyt näitä hyvin synnillisiä nautintoja, niin pääsenköhän taivaaseen vai kutsuuko helvetin portit minua kuitenkin. Olen nuoruudestani lähtien ollut uskollinen puolisolleni enkä koskaan pettänyt häntä - vaikka se muotia onkin nykyisin. Armohan se ratkaisee eikä teot - vai mitä mieltä olette?
Tuo vastaus 76 siis tarkoitettu tähän kysymykseen, sorry, tekniset taidot reistailivat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kristittyjä voi arvostella myös heidän tekojensa mukaan. Toki jos haluaa ymmärtää kristittyjä tai länsimaista demokratiaa yleensäkään niin raamatun perusteet on syytä osata.
Jos haluaa ymmärtää länsimaista demokratiaa pitää Raamattu jättää hyllyyn ja kaivaa esiin antiikin Kreikan ja Rooman lakitekstejä ja valtio-opin teoksia. Raamattu liittyy länsimaiseen demokratiaan kuten sika pianonsoittoon.
Usko ilman tekoja on kuollut, niin sanotaan Jaakobin kirjeessä. Eli ei riitä, että vain sanoo uskovansa, jos se ei mitenkään tule todeksi omassa elämässä. Eli ihmiseltä vaaditaan myös sitä oikeaa sydämen asennetta, tahtoa luopua synneistä ja kääntyä, tehdä parannus ja seurata Jeesusta. Tätä sanotaan pyhittymiseksi. Ei voi jatkaa samaa syntielämää kuin aiemmin.