Onko uusperheessä väärin kustantaa enemmän yhteiselle kuin puolison lapsille?

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa, mutta ilman yhteisiä lapsia. Miehellä oli eksänsä kanssa yksi lapsi ja minulla oman exäni kanssa kaksi lasta. Olen erittäin hyvätuloinen.

Mieheni exä oli uusissa naimisissa ja uusi aviopuoliso maksoi perheen kulut suurimmalta osin. Mieheni maksoi avokätistä elatusmaksua rutisematta.

Käytännössä mieheni lapsen elatukseen osallistuivat siis mieheni, mieheni exä ja exän uusi aviomies. SILTI minun olisi tämän exän mukaan pitänyt osallistua esim hänen lapsensa matkakuluihin, ostaa vaatteita jne. vaikka minulla oli kaksi omaakin lasta. Hän koki vääryytenä, että ostin lapsilleni hienompia vaatteita kuin hänen lapsellaan oli. 5 vuotta kuuntelin sitä sekoilua ja sitten minulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miehen exää. Vaikka hän on toiminut jossain kohtaa huonosti, mutta hän on huomannut sen, että mies toimii maksajana ap:n lapselle, eikä siksi miehellä ole varaa maksaa esim. omien lastensa harrastuksia.

Eksällä on kohta kaksi lasta uuden miehen kanssa. Olettaako hän, että hänen entinen miehensä maksaa myös nämä uuden suhteen hedelmät matkoille ja harrastuksiin? Vai pitäisikö jokaisen maksaa ihan vain niiden omien lastensa kustannukset?

Tätä minäkin mietin. Eikö uudet lapset tunne epäoikeudenmukaisuutta, jos isot siskot saa matkoja yms. Pitäisikö uuden miehen kustantaa samat asiat kaikille neljälle.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitinpä huomion ap:n aloituksen kohtaan ”lapset tosiaan pystyvät vierailemaan helposti kummassa kodissa tahansa milloin tahansa”. Tämä lause kertoo aika paljon. Näillä lapsilla ei siis ole kotia, he vain vierailevat toisten perheiden kodeissa. Kylmäävä ajattelutapa.

Itse vietin oman lapsuuteni vierailemalla kahdessa kodissa, ja koin jatkuvaa syrjintää sen vuoksi, etten ollut vanhempieni uusien puolisoiden kanssa samaa syntyperää. ”Meillä” ei todellakaan kustannettu vieraan kakaran kuluja, kaikki rahat pistettiin sen oman yhteisen lapsen kulutukseen, eikä sitä peitelty yhtään. Minun osani oli kuulla, miten kalliiksi tällainen kaltaiseni turha kuluerä kävi.

Sun vanhemmat olivat velvollisia kustantamaan sulle asioita. Oletitko tosiaan, että sillä vanhempasi uudella naisella tai miehellä oli jotakin velvollisuuksia sinua kohtaan? Ilmaisena taloudenhoitajana toimiminen ja turvallisen aikuisen roolin pitäisi riittää. Ei sinun pitäisi olla vanhemmalle vieras kakara. Mutta sen verran vieras olet kaikille muille aikuisille ettei heillä ole velvollisuutta maksaa sinulle yhtään mitään. Ole kiitollinen, jos olet saanut huolenpitoa, ruokaa, kyytejä ja mitä ikinä.

Se vanhemman uusi kumppani ei ole lompakko. Lapsille tulee väärinkäsityksiä ja alkavan puhua äitinä tai isänä uudesta kumppanista, vaikka niin ei ole. Lapset ymmärtävät, kun heille kertoo. Heille kuuluu kertoa. Väärinkäsityksistä tulee vihaa.

Toki kaikkia lapsia kuuluu kohdella samalla lailla. Mutta mitä joku lapsi saa extraa toisen vanhempansa luona ollessa, ei kuulu sisarpuolelle joka taas saa omalta vanhemmaltaan. Kukaan ei jää paitsi ellei oma vanhempi niin halua.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa, mutta ilman yhteisiä lapsia. Miehellä oli eksänsä kanssa yksi lapsi ja minulla oman exäni kanssa kaksi lasta. Olen erittäin hyvätuloinen.

Mieheni exä oli uusissa naimisissa ja uusi aviopuoliso maksoi perheen kulut suurimmalta osin. Mieheni maksoi avokätistä elatusmaksua rutisematta.

Käytännössä mieheni lapsen elatukseen osallistuivat siis mieheni, mieheni exä ja exän uusi aviomies. SILTI minun olisi tämän exän mukaan pitänyt osallistua esim hänen lapsensa matkakuluihin, ostaa vaatteita jne. vaikka minulla oli kaksi omaakin lasta. Hän koki vääryytenä, että ostin lapsilleni hienompia vaatteita kuin hänen lapsellaan oli. 5 vuotta kuuntelin sitä sekoilua ja sitten minulle riitti.

Tyypillinen vauvapalstalainen mamma, jonka pitäisi olla kaikessa loisimassa muiden lompakolla. Menkööt itse töihin ja kustantakoot lapselleen ylellisen elämän. Järkevä ihminen ymmärtää tosiaan, että omat lapset huolehditaan omasta rahapussista, eikä vinguta almuja muilta. Älä tee niin monta lasta, jos et pysty itse niistä koituvia kustannuksia maksamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskasti rakennettu provo. Kakrut on vanhemmillaan 50-50 eli melkein kuin omia sullekin, sen verran paljon ne siellä aikaansa viettää.  Provon makua lisää sekin että puolison eksä rakentaa uutta perhettä oman nyksänsä kanssa ja siinä varhaisteinit on vähän sillettiis häiriötekijöitä. Parempi että ovat isänsä ja sen nyksän kanssa mahdollisimman paljon. Kaikkein paras jos kaikki kulutkin saa sysättyä sinne iskän nyksälle ;D

Jos tämä olisi totta niin osaisit itsekin olla piittaamatta tuollaisista vaatimuksista. Jos haluat lähteä reissuun lapsesi kanssa niin lähdet. Ei mikä tai kukaan pakota ottamaan muita lapsia mukaan. Toki jos puolisosi lähtee samalle matkalle niin hän saattaa haluta lapsensa mukaan. Ei sinun sitä pidä maksaa ja on aika härskiä edes ehdottaa sellaista. Toisaalta jos kyse on esimerkiksi 20e päiväristeilystä Tallinnaan niin miksipä et maksaisi. Tai miehesi.

Mitä harrastuksiin tulee niin tietenkään et ole velvollinen kustantamaan miehesi lapsille yhtään mitään. Sanotaan vaikka että ostat lapsellesi ponin, olettako joku että ostat (ja ylläpidät) ponin myös miehesi lapsille? Ei tietenkään. Tai jos lapsesi haluaa harrastaa jääkiekkoa ja siihen uppoaa monta tonnia vuodessa, maksatko saman miehesi lapsille? Et. Maailma ei aina ole tasapuolinen, se on hyvä oppia jokaisen.

Ei ehkä ap ole, mutta sä unohdit nyt, että ap:n nykyinen on kahden lapsen isä jo. HÄNEN pitää olla tasapuolinen KAIKILLE lapsilleen. Joten ap toimii tosi paskamaisesti, jos miehensä nenän edessä lellii yhtä lapsista, jos miehellä ei ole varaa antaa samaa KAIKILLE lapsilleen. Mies ei voi isänä suosia vain yhtä ja toimia oikein.

t.kristallikissa

AP:lla on yksi lapsi. Hänen velvollisuutensa ei ole kustantaa vieraiden lasten asioita, vain sen yhden oman lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Oon joskus miettinyt sitä, että onko väärin kun säästän omalle ja yhteiselle lapselle 95 e / kk heidän säästötililleen sekä rahastoon enkä ole laittanut miehen tytölle, mutta sitten olen todennut, etten osta itselle mitään 150 euron rumia kenkiä kuukausittain, kuten miehen exä, joka ei ole saanut avattua lapselleen edes käyttötiliä, vaikka lapsi jo koululainen ja hän vaan shoppailee itselleen kaikkea, välillä olen jopa joutunut lähteä ostamaan miehen tytölle uudet kengät kun ovat olleet niin huonossa kunnossa, muttei äiti mene ja osta kuin sitten kun kenkien pohja tyyliin tippuu. Itselleen kyllä ostaa kaikkea turhaa paskaa.

Ajattelen että säästän niistä lasten lapsilisistä lapsille rahaa ja miehen exä voisi omalla järkevällä talouskäyttäytymisellä tehdä saman, jos haluaisi.

Miksi mies ei avaa lapselleen tiliä ja säästä sinne 95e/kk? Miksi mies ei osta tytölleen kenkiä, vaan sinä joudut sen tekemään? 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni teette vanhempina todella väärin, jos laitat nyksäsi hylkäämään entisen liittonsa lapset esim. matkoilta, jonne miehen yksi lapsi menee, mietipäs nyt vähän. Olisit ajatellut kuviota ennen kuin valitsit hankkia lapsen tämän miehen kanssa.

Lapsille tuollainen ei ole kivaa omalta isältä, sinusta nyt viis. Jos teet nuo reissut kaksin lapsesi kanssa, sitten ok. Miehesi voi sillä aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa lastensa kanssa, he varmasti arvostavat sitä.

t.kristallikissa

Miehen edelliset lapset pääsevät tietenkin mukaan matkalle, jos mies ja eksä kustantavat nämä sinne. Ap:n velvollisuus ei ole maksaa näiden lasten matkoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te perustatte uusperheitä? Niistä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pelkkää harmia kaikille osapuolille.

Terkuin yläkoulussa 25 vuotta opettanut, joka on nähnyt ihan kaikenlaisia onnettomia uusperhetarinoita matkan varrella.

Uusperhe kyllä toimii, jos

- rahankäyttötavat ja niihin liittyvät arvot ovat samanlaiset

- kasvatustavat ovat suht samanlaisia

- kumpikin kantaa päävastuun omasta lapsestaan

- kumpikaan ei ole nipottaja, eikä heille ole vain yhtä tapaa toimia

- eksille ei anneta vaikutusvaltaa

- ja mieluummin ei tehdä sitä ankkurilasta - kuvio kyllä voi toimia, mutta tekee asioista entistä hankalampia

Jostain kumman syystä näitä faktoja ei haluta myöntää, vaan toimitaan toisella tavalla ”koska me olemme nyt perhe”.

Tottakai omalle lapsellesi voit antaa enemmän ja esim. matkustaa pelkästään hänen kanssaan.

Mielestäni tämä on aivan luonnollista.

Voitte toki myös joskus miehesi lasten teillä ollessa tehdä myös joitain yhteisiä reissuja.

Tuskin lapset ajattelevat asioita sen kautta, että kuka on maksanut jotain  harrastuksia ja matkoja. Harvemmin he sitä tietävät. Todennäkösesti enemmän lapsien mielessä painaa se, että kenen kanssa siellä reissussa on oltu ja keneltä saa vaikkapa lahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitinpä huomion ap:n aloituksen kohtaan ”lapset tosiaan pystyvät vierailemaan helposti kummassa kodissa tahansa milloin tahansa”. Tämä lause kertoo aika paljon. Näillä lapsilla ei siis ole kotia, he vain vierailevat toisten perheiden kodeissa. Kylmäävä ajattelutapa.

Itse vietin oman lapsuuteni vierailemalla kahdessa kodissa, ja koin jatkuvaa syrjintää sen vuoksi, etten ollut vanhempieni uusien puolisoiden kanssa samaa syntyperää. ”Meillä” ei todellakaan kustannettu vieraan kakaran kuluja, kaikki rahat pistettiin sen oman yhteisen lapsen kulutukseen, eikä sitä peitelty yhtään. Minun osani oli kuulla, miten kalliiksi tällainen kaltaiseni turha kuluerä kävi.

Minulla on saman tyylinen tausta. Olen vanhempieni ainoa (adoptio!)lapsi, ja vanhemmat erosi kun olin vielä alakoulussa. Äiti lähti toiselle paikkakunnalle, ja isä löysi samana kesänä uuden naisen itselleen.

Siihen kesään loppui minulta kaikki: harrastukset, matkat, tekemiset. Minulle sanottiin isän ja tämän naisystävän puolelta että minulla on myös äiti, äiti maksaa. Äiti sanoi katkeruuksissaan ja humalapäissään, että ei maksa minulle mitään, vaan koska isä on ainoa huoltajani, kaikki kuuluu hänelle.

Isä ja naisystävä tekivät naisen kahden lapsen kanssa reissuja ja kaikenlaista, ja minä olin ne ajat joko yksin kotona tai äitini luona äidinäidin mökillä, jossa äiti joi koko ajan. Koko nuoruus minulle hoettiin, että mene tuonne, tee sen kanssa, älä minulta kysy.

Sanomattakin selvää, että olin pitkään katkera. Enää olen surullinen ja väsynyt. Minulla ei ole yhteyksiä biologiseen sukuun, eikä adoptiovanhempiin tai heidän sukulaisiinsa. On vain minä.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat lähtökohdat maailmaan eivät tule maallisen mammonan kautta., vaikka ap kuvitteleekin niin.

Mä en kyllä miellä matkoja tai harrastuksia maalliseksi mammonaksi. Mun mielestä niistä saa henkistä pääomaa, mikä kantaa pitkälle. Parhaat lapsuus- ja nuoruusmuistot mulla on meidän perheen yhdessä tekemistä matkoista!

Ehkä vanhemmille se on ok. jos sisaruksilla eri elintaso, mutta jo pieni lapsi tajuaan perheen epäoikeuden mukaisuuden, jos lapsi empatiakykyinen ja muut huomioon ottava ja epäoikeudenmukaisuus ja eri elintaso lisää pahaanoloa ja tuskaa.

Itse olen ollut tuossa tilanteessa ja saanut enemmän kuin sisarpuoleni ja olen kärsinyt siitä koko ikäni, tuntenut syyllisyyttä ja tuskaa ja se on myös vaikuttanut sisarsuhteita kielteisesti. Samoin suhdetta vanhempiini ja nyt aikuisena ymmärrän heidän asenteensa ja epäoikeudenmukaisuuden, eikä se ainakaan lisää heidän arvostustaan. Ja olen tämän heille sanonutkin, etten halua heidän perintöjään, sitten kun heistä aika jättää, vaan mieluummin tekevät testamentin vaikka kodittomille kissoille.