Onko uusperheessä väärin kustantaa enemmän yhteiselle kuin puolison lapsille?

Meillä vähän sama ja kaksi yhteistä. Todellakin  yhteisille maksan kaikkea, samoin vanhempani, jotka ovat tosi varakkaita. Yhteisillä on myös merkittävät sijoitustilit jne. Ostan miehen lapsille lahjan, maksan ravintolassa, saatan antaa vähän taskurahaa ja joskus otetaan matkalle mukaan, mutta isommat summat menee tietysti omille.

Olen myös tarkkana siitä, että en kerrytä yhteistä varallisuutta vaan omaani, jos mies ei osallistu maksamiseen. Esimerkiksi meillä on yhteinen asunto ja yhteinen laina. Minulla oli ylimääräistä rahaa, niin en todellakaan maksa yhteisen asunnon lainaa sillä pois vaan ostin omiin nimiini sijoitusasunnon. Ylipäätään olen tarkkana siitä, että yksin maksamani ovat minun nimissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väännän nyt siis tämän kuvion vielä rautalangasta.

Erolapset olivat 1- ja 3- vuotiaita, kun mieheni ja exänsä erosivat. Tunsin miehen ennen eroa, mutta aloitimme seurustelemaan vasta eron jälkeen. En tiedä miksi erosivat. Nämä lapset asuivat aluksi vain joka toinen viikonloppu mieheni luona ja muulloin äidillään.

Kun nämä erolapset olivat 5- ja 7- vuotiaita, minulle ja miehelleni tuli adoptiotytär, joka oli tuolloin vuoden vanha. Erolapset asuivat yhä tässä vaiheessa pääosin äidillään enkä ollut tavannut heitä kovin moneen otteeseen, koska yleensä poistuin tieltä, kun he tulivat miehen luokse.

Reilu vuosi sitten, erolasten ollessa 9- ja 11- vuotiaita, heidän äitinsä sai uuden miehensä kanssa lapsen. Tällöin nuo erolapset siirtyivät viikko-viikkosysteemiin, koska heidän äitinsä halusi enemmän aikaa yksin vauvan ja uuden miehensä kanssa.

Ennen tuon vauvan syntymistä erolasten äiti on ollut hyvin mustasukkainen lapsistaan ja tehnyt selväksi, että minulla ei ole mitään oikeuksia heihin. Esimerkiksi jos olen hänen nähtensä komentanut näitä lapsia, on hän sanonut tiukasti, että he eivät minun lapsiani ole, joten minun ei tarvitse heidän äitiään leikkiä. Nyt kun hänellä on uusi vauva niin hän taas haluaisi minun kustantavan extraa näille erolapsille, vaikka ennen uutta lasta hän on kokenut vaikkapa kivojen joululahjojen antamisen henkilökohtaisena hyökkäyksenä hänen äitiyttään kohtaan. Nykyään tosiaan tekee sitten toisinaan itkupuheluita, että kuinka näitä erolapsia on harmittanut, kun puolisiskonsa on päässyt reissuun tai saanut jotain kivaa.

Mies on moneen kertaan sanonut minulle, että minun ei tarvitse maksella näiden erolasten kuluja ja harrastuksia. Kysymyksenä oli kuitenkin se, että onko se väärin, jos kustannan extraa vain omalleni. ap

Kuten sanottu: ei ole väärin, jos vain kustannat omalle lapsellesi. Se ei vain ole sinun lapsesi kannalta paras tilanne tulevaisuutta ajatellen.

En ymmärrä, miksi olet mennyt pois, kun lapset ovat tulleet isäänsä tapaamaan?

Kolmas asia: Miksi miehesi on ollut noin nössö lapsiensa suhteen? Kertomasi mukaan miehen exällä ei ole kaikki asiat olleet hyvin. Miksi mies ei ole vaatinut lähivanhemmutta itselleen?

Missään tapauksessa en "kostaisi" noille lapsille sitä, että heidän äitinsä on tasapainoton, idiootti tai ilkeä. mahdollisesti kaikkea kolmea.

Sinun lapsellasi on vielä mahdollisuus saada sisarussuhde. Panostakaa siihen.

En ole ap, mutta olen eroperheen lapsi ja isälläni oli uusperhe, enkä kertakaikkiaan kykene ymmärtämään ajatusmalliasi. Siis lasten välit isompana olisivat kiinni siitä, onko äiti- tai isäpuoli maksanut puolison lapsille kaiken sen mitä omilleenkin? Mitä ihmettä tällaisten lasten päässä oikein liikkuisi? Ei minulla käynyt koskaan, edes lapsena mielessäkään, että kenenkään muun kuin omien vanhempieni pitäisi kohdella minua kuin omaa lastaan. En olisi myöskään halunnut, että omat vanhempani olisivat alkaneet kohdella jonkun muun lapsia ominaan. Ei se vanhemmuus ole oikeasti lapsille niin vaikea käsite ymmärtää kuin monet aikuiset tuntuvat luulevan. Ei suurin osa lapsistakaan oleta, että isin tai äidin sänkykumppani alkaa yhtäkkiä maksella jotain luksuselämää tai leikkiä kakkosäitiä tai -isiä. Te olette ihan hakoteillä.

Ilmeisesti olet ollut tekemisissä sekä äitisi että isäsi kanssa eron jälkeen ja he ovat sinusta välittäneet ja maksaneet molemmat kulujasi? On sellaisia tapauksia paljonkin joissa biologisista vanhemmista yleensä isä ei halua tavata lapsiaan, 1/3 eroperheistä on näitä, eikä myöskään maksaa mitään tai mahdollisimman vähän. Silloin äidin uusi pitkäaikainen kumppani voi ottaa sosiaalisen isän roolin ja lasten yllätykseksi maksaa paljonkin heidän kulujaan. Uskon että tällainen uusperhe voi olla aidosti onnellinen. Silloin kun riidellään vuosia oikeudessa huoltajuudesta ja tehdään olosuhdeselvitykset voi välit vanhempien välillä mennä kokonaan. Jos toinen vanhempi on kuin kuollut voi joku toinen haluta tulla leikkimään sitä isää vaikka lopuksi elämäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miehen exää. Vaikka hän on toiminut jossain kohtaa huonosti, mutta hän on huomannut sen, että mies toimii maksajana ap:n lapselle, eikä siksi miehellä ole varaa maksaa esim. omien lastensa harrastuksia.

Eksällä on kohta kaksi lasta uuden miehen kanssa. Olettaako hän, että hänen entinen miehensä maksaa myös nämä uuden suhteen hedelmät matkoille ja harrastuksiin? Vai pitäisikö jokaisen maksaa ihan vain niiden omien lastensa kustannukset?

Tätä minäkin itsekseni mietin. Taitaa käydä niin että siellä ollaan kohta ulisemassa lisää rahaa koko revohkan elättämiseen kun heillä on neljä lasta ja ap:lla miehensä kanssa vain yksi (plus kaksi puolet ajasta). Saattaa tulla melko mehevät riidat vielä kuka saa ja mitä ;D Ja tietenkin reissuille otetaan mukaan eksän ja tämän nyksän tekemät mukulat ja maksetaan harrastuksia yms., eihän sisaruksia voi asettaa keskenään eri asemaan ;D

Minulla on kaksi lasta ja miehelläni neljä. Ei yhteisiä.

Mistä rahasta minä maksaisin kuuden lapsen tarvitsemat asiat? Ja lomat päälle? Pystyn juuri ja juuri kustantamaan omille lapsilleni yhden ulkomaanmatkan vuodessa. Eli pitäisikö minun jättää se tekemättä, jotta miehen lapsille ei tule paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se periaatteessa ole väärin. Sinulla ei ole minkäänlaista laillista velvollisuutta maksaa miehen lapsille mitään.

Jos kuitenkin maksat vain omallesi matkoja, elämyksiä ja kokemuksia, niin jätät lapsesi ilman tärkeimpiä asioita. Nuo sisarussuhteet, vaikkakin sisarpuolet, ovat lapsesi todennäköisesti pisimmät ihmissuhteet. On mukavaa, jos lapsesi saa kokea 70-vuotiaana sen ilon, että muistelee lapsuuttaan sisariensa kanssa, yhteisiä kommelluksia, mitä tapahtui matkoilla ja esim. yhteistä ensimmäistä ratsastustuntia. Tuollainen ihmissuhde on rahaa arvokkaampaa. 

Jos teet suuren eron sisarusten välillä, niin se aiheuttaa katkeruutta, kateutta, ja kokemuksen siitä, että lapset eivät ole oikeita sisaruksia keskenään. Näin lapsesi on todellakin se ainoa lapsi, ja tulee olemaan se ainoa lapsi myös silloin 70-vuotiaana. 

Kun sinä ja miehesi olette kuolleita, niin haluatko, että lapsellasi on sisarukset tukena surussa? 

Niin on ok, olla ainoa lapsi. Ainoa lapsi on saanut sellaiset eväät, että varmasti selviää yksinkin. Sinun lapsellasi vain on mahdollista saada syvät sisarussuhteet. Luuletko tosiaan, että jos hän haluaa saada suhteet sisariin, mutta ei onnistu siksi, koska sisaruksien välillä on kateutta, katkeruutta yms, niin hän arvostaa sinua ja isäänsä aikuisena? Ottamalla kaikki mukaan, olemalla jokaiselle tasapuolinen vaikka omien itsekkäiden syiden tähden (Jotta lapsella olisi sisaruksia.), niin varmistat myös sen, etä sinä et ole mahdollisesti miehesi kuoleman jälkeen yksin juhlimassa juhlapyhiä. Jos sinä jätät ilman, niin sinutkin voi jättää ilman.

Tämä on oikeasti tärkeä asia, ap. Itse tein sen virheen, etten suonut samaa ylellisyyttä mieheni tyttärelle edellisestä liitosta kuin omille ja yhteisille lapsille, vaikka olisin voinutkin. Jotenkin odotin, että vanhemmat hoitavat homman.. Ehkä hoitivatkin, tavallaan. Nykyään tuo sisarpuoli ei halua tuntea sisaruksiaan ja vihaa minua sydämensä pohjasta. Tunnen olleeni todella tyhmä ja kadun varmaan loppuelämäni.

en osaa neuvoa, mutta voisin oman kokemukseni kertoa.

olen vanhempieni ainut yhteinen lapsi. äitini puolelta minulla on sisko ja isän puolelta veli. veli on 13 vuotta vanhempi ja sisko 7. veljeni ei ole koskaan asunut kotona, vaan nuorena kävi aina viikonloppuisin. sisko taas asunut kotona ja ei käyny isällään koskaan.

olen aina saanut enemmän, kuin sisarukseni. ikäerokin voi olla syynä, koska kun minä sain tietokoneen niin molemmat sisaruksistani olivat jo omillaan.

mutta vaikka sisko asu omillaan, hän silti pahastui jos sain jotain mitä hän ei saanut. ja pahastui edelleen, jos saan jotain vaikka kaikki ollaan jo aikuisia. hyvät meidän välit silti on.

mun mielestä on ihan luonnollista ”lelliä” sitä ainutta yhteistä lasta. mutta se ei välttämättä tunnu mukavalle muista. en kyllä silti usko, että välit menee, koska eihän se ole lapsen vika, että molemmat vanhemmat saman katon alla. + lapsesi sisarukset saavat enemmän muita asioita, koska kaksi kotia, kun taas sinun lapsellasi on yksi koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se periaatteessa ole väärin. Sinulla ei ole minkäänlaista laillista velvollisuutta maksaa miehen lapsille mitään.

Jos kuitenkin maksat vain omallesi matkoja, elämyksiä ja kokemuksia, niin jätät lapsesi ilman tärkeimpiä asioita. Nuo sisarussuhteet, vaikkakin sisarpuolet, ovat lapsesi todennäköisesti pisimmät ihmissuhteet. On mukavaa, jos lapsesi saa kokea 70-vuotiaana sen ilon, että muistelee lapsuuttaan sisariensa kanssa, yhteisiä kommelluksia, mitä tapahtui matkoilla ja esim. yhteistä ensimmäistä ratsastustuntia. Tuollainen ihmissuhde on rahaa arvokkaampaa. 

Jos teet suuren eron sisarusten välillä, niin se aiheuttaa katkeruutta, kateutta, ja kokemuksen siitä, että lapset eivät ole oikeita sisaruksia keskenään. Näin lapsesi on todellakin se ainoa lapsi, ja tulee olemaan se ainoa lapsi myös silloin 70-vuotiaana. 

Kun sinä ja miehesi olette kuolleita, niin haluatko, että lapsellasi on sisarukset tukena surussa? 

Niin on ok, olla ainoa lapsi. Ainoa lapsi on saanut sellaiset eväät, että varmasti selviää yksinkin. Sinun lapsellasi vain on mahdollista saada syvät sisarussuhteet. Luuletko tosiaan, että jos hän haluaa saada suhteet sisariin, mutta ei onnistu siksi, koska sisaruksien välillä on kateutta, katkeruutta yms, niin hän arvostaa sinua ja isäänsä aikuisena? Ottamalla kaikki mukaan, olemalla jokaiselle tasapuolinen vaikka omien itsekkäiden syiden tähden (Jotta lapsella olisi sisaruksia.), niin varmistat myös sen, etä sinä et ole mahdollisesti miehesi kuoleman jälkeen yksin juhlimassa juhlapyhiä. Jos sinä jätät ilman, niin sinutkin voi jättää ilman.

Tämä on oikeasti tärkeä asia, ap. Itse tein sen virheen, etten suonut samaa ylellisyyttä mieheni tyttärelle edellisestä liitosta kuin omille ja yhteisille lapsille, vaikka olisin voinutkin. Jotenkin odotin, että vanhemmat hoitavat homman.. Ehkä hoitivatkin, tavallaan. Nykyään tuo sisarpuoli ei halua tuntea sisaruksiaan ja vihaa minua sydämensä pohjasta. Tunnen olleeni todella tyhmä ja kadun varmaan loppuelämäni.

Mainittakoon vielä, että omasta puolestani ei harmita, kun itsepä möhlin, mutta sisarusten välinen katkeruus on oikeasti paha asia ja kaduttaa kun sen aiheutin. En minä eikä kukaan vanhempi ole ikuisesti täällä pahoittamassa mieltään. Sisarukset sen sijaan voivat olla olemassa toisilleen paljon pidempään ja niiden siteiden lujittamiseen on syytä panostaa. Ovat parhaimmillaan lujempia kuin parhain ystävyys ikinä.

Eihän kulut mene tasan kuitenkaan, kun yksi lapsi koko ajan läsnä ja toiset vain puolet ajasta. Itse ainekin juttelen lasten harrastuksista heidän toisen vanhemman kanssa ja sovimme miten toimimme. En olettaisi kummankaan uuden puolison kustantavan harrastuksia.

Olisi erikoista, jos ette ns. Isäviikoilla tekisi mitään reissuja tai muuta normaaliin elämään liittyvää.

Opettajaa uusperheen lapsille kuka on oma äiti ja isä joka heistä on enemmän vastuussa. Opettakaa lasta käyttämään vanhemman uudesta kumppanista omaa nimeä, ei mitään äidin- tai isän puolikkaita, koska he eivät sitä ole nun te olette elossa.

Lapset ovat hämmentyneitä ja käyttävät varsinkin pienenä äiti sanaa, koska ajattelevat omassa päässään asian niin menevän.

Ero ei ole vain vanhempien asia, vaan se on myös lasten asia. Puhukaa lapsille ja he sopeutuvat. Myös se uuden kumppanin nimiasia. Lapselle saa sanoa, että vaikka äidillä ja isällä on uusi kumppani, teidän äiti ja isä eivät muutu, uusia kumppaneita voitte reippaasti puhua omalla nimellä. He ovat extra vanhempia. Isällä ja äidillä on teistä edelleen se vastuu joka oli yhdessä asuessa. Extra aikuiset jakavat talouden, mutta he eivät ole teidän äiti tai isä, toivottavasti he ovat kuitenkin kivoja ja heidän kanssa voi jutella ja auttavat siiivoamisessa ja ruuanlaitossa. Jos heille tulee äitin tai isän kanssa joskus lapsi, on tuo lapsi teidän sisarus, mutta heillä on oma äiti tai isä. Jos minä äitinä annan teille jotakin, ei teidän sisarus saa välttämättä samaa, vaan heidän oman äidin tulee se heille tarjota. Isä ja äiti pyrkivät olemaan tasapuolisia. Extra aikuisen velvollisuus on huoltaa sitä uutta omaa lastaan enemmän ja auttaa tasapuolisuuden syntymisessä. Jos extra aikuinen vie lapsensa lomamatkalle, se on ihan ok, koska eihän puolisisarus pääse niihin juttuihin mukaan mitä teemme meillä. Me teemme omat retkemme. Yhdessä perheenä voitte tehdä silloin kun olette paikanpäällä. 

Uusperhe kuviossa on aikuisia enemmän, mutta aina siellä on se sama oma äiti ja isä. Toivottavasti uudet kumppanit ovat myös kivoja. He auttavat, mutta rahallista vastuuta ei lapsista ole. Ja se on ok.

Lapset ovat ajattelevia ja aikuisen tehtävä on kertoa heille jo heti alkuun ettei tarvitse elää epätietoisuudessa. Epätietoisuudesta saattaa tulla ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo niin järjetön ketju, etten jaksa edes lukea. Järjettömäksi sen tekee nämä uusperhesyytökset. Teet niin tai näin, on se manmmojen mielestä aina väärin päin.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos olisin tiennyt, mitä tämä uusperhekuvio on niin olisin suosiolla etsinyt lapsettoman miehen... ap

Hei, mut. Sähän voit vieläkin etisiä. Nyt on jo yksi mies saatu huijattua antamaan perintö sinun lapsellesi, miksi et jatkaisi tätä huijaamista?

Tää ei voi olla totta, siis nää tän ketjun tarinat. Aikuisten oikeesti, te ette oo kirjoittaneet näitä tosissanne. Tän ketjun täytyy olla vitsi tai joku provosoida.

Ei kukaan voi olla noin sakee päätänsä.

Tässä ketjussa saa sen kuvan, että uuden kumppanin pitäisi ottaa äidin tai isän rooli ja alkaa kustantamaan lapsille kaikki asiat kuin olisivat omia lapsia. Ei se niin mene. Ei kommuunissakaan kustanneta toisten asioita. Uusi kumppani ei ole uusi käytettävä lompakko, vaikka kuinka joku mamma siihen pyrkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo niin järjetön ketju, etten jaksa edes lukea. Järjettömäksi sen tekee nämä uusperhesyytökset. Teet niin tai näin, on se manmmojen mielestä aina väärin päin.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos olisin tiennyt, mitä tämä uusperhekuvio on niin olisin suosiolla etsinyt lapsettoman miehen... ap

Hei, mut. Sähän voit vieläkin etisiä. Nyt on jo yksi mies saatu huijattua antamaan perintö sinun lapsellesi, miksi et jatkaisi tätä huijaamista?

En ole miestä millään tavalla huijannut. Hän on itse halunnut lapsen perivän osan edelleenkin. Ei ole tarvetta olla noin inhottava. ap

Oon joskus miettinyt sitä, että onko väärin kun säästän omalle ja yhteiselle lapselle 95 e / kk heidän säästötililleen sekä rahastoon enkä ole laittanut miehen tytölle, mutta sitten olen todennut, etten osta itselle mitään 150 euron rumia kenkiä kuukausittain, kuten miehen exä, joka ei ole saanut avattua lapselleen edes käyttötiliä, vaikka lapsi jo koululainen ja hän vaan shoppailee itselleen kaikkea, välillä olen jopa joutunut lähteä ostamaan miehen tytölle uudet kengät kun ovat olleet niin huonossa kunnossa, muttei äiti mene ja osta kuin sitten kun kenkien pohja tyyliin tippuu. Itselleen kyllä ostaa kaikkea turhaa paskaa.

Ajattelen että säästän niistä lasten lapsilisistä lapsille rahaa ja miehen exä voisi omalla järkevällä talouskäyttäytymisellä tehdä saman, jos haluaisi.

Mielestäni teette vanhempina todella väärin, jos laitat nyksäsi hylkäämään entisen liittonsa lapset esim. matkoilta, jonne miehen yksi lapsi menee, mietipäs nyt vähän. Olisit ajatellut kuviota ennen kuin valitsit hankkia lapsen tämän miehen kanssa.

Lapsille tuollainen ei ole kivaa omalta isältä, sinusta nyt viis. Jos teet nuo reissut kaksin lapsesi kanssa, sitten ok. Miehesi voi sillä aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa lastensa kanssa, he varmasti arvostavat sitä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Hauskasti rakennettu provo. Kakrut on vanhemmillaan 50-50 eli melkein kuin omia sullekin, sen verran paljon ne siellä aikaansa viettää.  Provon makua lisää sekin että puolison eksä rakentaa uutta perhettä oman nyksänsä kanssa ja siinä varhaisteinit on vähän sillettiis häiriötekijöitä. Parempi että ovat isänsä ja sen nyksän kanssa mahdollisimman paljon. Kaikkein paras jos kaikki kulutkin saa sysättyä sinne iskän nyksälle ;D

Jos tämä olisi totta niin osaisit itsekin olla piittaamatta tuollaisista vaatimuksista. Jos haluat lähteä reissuun lapsesi kanssa niin lähdet. Ei mikä tai kukaan pakota ottamaan muita lapsia mukaan. Toki jos puolisosi lähtee samalle matkalle niin hän saattaa haluta lapsensa mukaan. Ei sinun sitä pidä maksaa ja on aika härskiä edes ehdottaa sellaista. Toisaalta jos kyse on esimerkiksi 20e päiväristeilystä Tallinnaan niin miksipä et maksaisi. Tai miehesi.

Mitä harrastuksiin tulee niin tietenkään et ole velvollinen kustantamaan miehesi lapsille yhtään mitään. Sanotaan vaikka että ostat lapsellesi ponin, olettako joku että ostat (ja ylläpidät) ponin myös miehesi lapsille? Ei tietenkään. Tai jos lapsesi haluaa harrastaa jääkiekkoa ja siihen uppoaa monta tonnia vuodessa, maksatko saman miehesi lapsille? Et. Maailma ei aina ole tasapuolinen, se on hyvä oppia jokaisen.

Ei ehkä ap ole, mutta sä unohdit nyt, että ap:n nykyinen on kahden lapsen isä jo. HÄNEN pitää olla tasapuolinen KAIKILLE lapsilleen. Joten ap toimii tosi paskamaisesti, jos miehensä nenän edessä lellii yhtä lapsista, jos miehellä ei ole varaa antaa samaa KAIKILLE lapsilleen. Mies ei voi isänä suosia vain yhtä ja toimia oikein.

t.kristallikissa

Miksi te perustatte uusperheitä? Niistä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pelkkää harmia kaikille osapuolille.

Terkuin yläkoulussa 25 vuotta opettanut, joka on nähnyt ihan kaikenlaisia onnettomia uusperhetarinoita matkan varrella.

Kiinnitinpä huomion ap:n aloituksen kohtaan ”lapset tosiaan pystyvät vierailemaan helposti kummassa kodissa tahansa milloin tahansa”. Tämä lause kertoo aika paljon. Näillä lapsilla ei siis ole kotia, he vain vierailevat toisten perheiden kodeissa. Kylmäävä ajattelutapa.

Itse vietin oman lapsuuteni vierailemalla kahdessa kodissa, ja koin jatkuvaa syrjintää sen vuoksi, etten ollut vanhempieni uusien puolisoiden kanssa samaa syntyperää. ”Meillä” ei todellakaan kustannettu vieraan kakaran kuluja, kaikki rahat pistettiin sen oman yhteisen lapsen kulutukseen, eikä sitä peitelty yhtään. Minun osani oli kuulla, miten kalliiksi tällainen kaltaiseni turha kuluerä kävi.

Ei ole väärin, jos kustannat omalle adoptiolapsellenne enemmän. Hänellä on vain yhdet vanhemmat, mutta näillä toisilla kahdet vanhemmat.

Ei niitä exän lapsia nyt ihan huomiotta voi jättää, mutta kyllä minusta on oikein että pansotaa omaan lapseensa enemmän. Onhan siillä muilla lapsilla myös toinen perhe jonka kuuluu tehdä ja kustantaa oma osansa lasten kasvatuksesta? Eriarvoistaminen mielestäni vain tasoittaa tilannetta. Jos panostaisit yhtälailla kaikkiin lapsiin, niin ne exän lapset saisi enemmän huomiota kuin se sinun lapsi, koska myös se exä on omalta osaltaan mukana niiden lastensa kasvatuksesta. Eli kyllä saa suosia omaa lastaan enemmän.