Onko uusperheessä väärin kustantaa enemmän yhteiselle kuin puolison lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yksi tärkeimmiatä syistä, miksi harva suomalainen saa uusperhekuvion toimimaan. Lapset erotellaan sun ja mun lapsiksi. Lapsilla on eri arvo jne. Yhtään ei voi mitään tarjota toisen lapselle tai hoitaa jotain asiaa kumppanin puolesta.

Tuollainen parisuhde ei pitkälle kanna ja lapsille tuollainen kuvio on todella sairas.

Hmm... aika harvan rahat riittävät kaikkeen mahdolliseen. Harva on siis todella rikas. Kyllähän minun pitää ajatella, mihin minulla riittää rahat. Jos pystyn tarjoaman lapselleni yhden ulkomaanmatkan vuodessa, niin pitääkö minun olla viemättä lastani ulkomaille siksi, etten pysty maksamaan matkaa myös kaikille muille sisarpuolille? Se on sangen väärin omaa lasta kohtaan. Sairas kuvio suorastaan: äidillä oli rahaa, mutta hän asetti muut ihmiset tärkeämmäksi kuin minut. Seurauksena ikuinen arvottomuuden tunne.

Niin, en elä uusperheessä, eikä minulla ole lapsia kuin yhdelle miehelle.

Jos valitsee perheellisen kumppanin, niin sinä valitsee myös hänen lapsensa ja uusperhekuvion. Silloin ei ole enää omia lapsia, vaan lapsimäärä kasvaa. Silloin ei voi ajatella, mihin kaikkeen on varaa jos tarjoaa vain omalle lapselle.

Antaisin ap sen ohjeen, että mietit, mitä pidät tärkeänä:

Tässä tulee nyt kovia asioita sen vuoksi, että ajattelisit lapsesi parasta.

Lapsesi sisarpuolia on kaksi. Heillä on monta piirrettä, jotka luovat yhteyttä heidän välilleen: He ovat lähellä toistensa ikiä, heillä on täysin samat biologiset vanhemmat, he saattavat nähdä esim. omassa täyssisaruksessaan samoja piirteitä kuin vanhemmissaan. ( Tätä en sano loukaten, vaan kun esim. lapseni ja siskoni lapsi syntyi, niin huomattiin molemmat lapset ovat enemmän tätiensä kuin äitiensä näköisiä.). Heillä on sama kokemus äidistä ja sama kokemus isästä. Lisäksi heillä on pikkusisaruksia äidin puolelta, joita sinun lapsellasi ei ole. Lisäksi noita pikkusisaruksia tunnutaan kohdeltavan samalla tavalla kuin näitä isoimpia. Näillä tytöillä ei siis ole suurta henkistä tarvetta luoda enää sisarussuhdetta lapseesi, vaikka haluaisivat. Heillä on, ja tulee todennäköisesti olemaan niin riitoja kuin ilojakin suhteestaan. Heillä on mahdollista saada myös omille lapsilleen täti ihan siitä omasta täyssisaruksestaan, ja niistä pikkusisaruksistaan, jos suhde sinun lapseesi epäonnistuu. Sinun lapsesi on tuossa kuviossa se suurin häviäjä: hänellä ei ole samoja kokemuksia kenenkään kanssa, hän ei voi kokea, että hänellä on tuki ja turva aina sisaruksestaan, jos sitä ei luoda jo nyt lapsuudessa.

Jos sinä toivot, että lapsesi, jolla mitä todennäköisimmin tulee, kuten adoptoiduilla yleensä tulee, identiteettiongelmia, jossain vaiheessa, niin luuletko, että niitä helpottaa se, että hän kokee, että hänellä ei omassa perheessäkään ole  kunnon sisarussuhdetta? Ensin hän joutuu omalla tavallaan käymään hylkäämisen lävitse, ja huomaa omassa adoptioperheessään sen, että ihmiset ovat epätasa-arvoisia, ja siihen oikein äiti pyrkii? Luuletko, että hän tulee arvostamaan sitä aikuisena? 

Loisiko lapsellesi luottamusta enemmän elämään, jos ikään kuin adoptoisit henkisesti myös nämä miehen lapset? Jos kerran olet pystynyt luomaan äiti-lapsisuhteen yhteen ei-biologiseen lapseen, niin miksi jätät pari sen suhteen ulkopuolelle?

Itse tekisin niin, että pitäisin tiukasti kiinni tapaamisajoista, mutta tekisin miehen lasten olon niin hankalaksi, etteivät he edes haluaisi käydä. Näin koko ongelma on pikkuhiljaa poispyyhitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yksi tärkeimmiatä syistä, miksi harva suomalainen saa uusperhekuvion toimimaan. Lapset erotellaan sun ja mun lapsiksi. Lapsilla on eri arvo jne. Yhtään ei voi mitään tarjota toisen lapselle tai hoitaa jotain asiaa kumppanin puolesta.

Tuollainen parisuhde ei pitkälle kanna ja lapsille tuollainen kuvio on todella sairas.

Hmm... aika harvan rahat riittävät kaikkeen mahdolliseen. Harva on siis todella rikas. Kyllähän minun pitää ajatella, mihin minulla riittää rahat. Jos pystyn tarjoaman lapselleni yhden ulkomaanmatkan vuodessa, niin pitääkö minun olla viemättä lastani ulkomaille siksi, etten pysty maksamaan matkaa myös kaikille muille sisarpuolille? Se on sangen väärin omaa lasta kohtaan. Sairas kuvio suorastaan: äidillä oli rahaa, mutta hän asetti muut ihmiset tärkeämmäksi kuin minut. Seurauksena ikuinen arvottomuuden tunne.

Niin, en elä uusperheessä, eikä minulla ole lapsia kuin yhdelle miehelle.

Jos valitsee perheellisen kumppanin, niin sinä valitsee myös hänen lapsensa ja uusperhekuvion. Silloin ei ole enää omia lapsia, vaan lapsimäärä kasvaa. Silloin ei voi ajatella, mihin kaikkeen on varaa jos tarjoaa vain omalle lapselle.

Olen eri mieltä niin kauan kuin kaikill lapsilla on sekä isä että äiti. Jos jonkun lapsen toinen vanhempi on kuollut, silloin on velvollisuus maksaa kaikki tuolle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse maksaa mitään toisten lasten juttuja.

Sama neuvo koskisi myös uusperheen isää ja vaimon edellisen liiton lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itse tekisin niin, että pitäisin tiukasti kiinni tapaamisajoista, mutta tekisin miehen lasten olon niin hankalaksi, etteivät he edes haluaisi käydä. Näin koko ongelma on pikkuhiljaa poispyyhitty.

Isäkö jäisi sitten onnellisena adoptiolapsen luo?

Miehen lapset ovat kieltämättä jääneet etäisiksi minulle, vaikka he ovatkin olleet melko nuoria vanhempiensa avioeron aikaan. Näiden lasten äiti tosiaan alussa teki äärimmäisen selväksi minulle, että minulla ei tasan ole mitään oikeuksia hänen lapsiinsa ja tuolloin aluksi nämä lapset olivatkin vain joka toinen viikonloppu meillä. Kun tämä exä tuli raskaaksi uudelle miehelleen niin silloin nämä miehen lapset alkoivat olemaan puolet ajasta täällä. Saatuaan lapsensa jotenkin hellitti noiden vanhempien lasten suhteen ja nyt ihmettelee, että miksi en ota näitä lapsia reissuun mukaan, vaikka aikaisemmin on saanut itkupotkuraivarit, jos olen vaikka toista lasta syntymäpäivänään halannut.

Yhteinen lapsemme ja miehen lapset eivät ole keskenään kovinkaan läheisiä, johtuen varmaan ikäerosta ja siitä, että eivät kuitenkaan ole nuorempana arkea jakaneet näinkään paljoa yhdessä. Olen itsekin ollut ainoa lapsi, joten en osaa sitä niin pahana kohtalona nähdä, mitä täällä esitetään. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yksi tärkeimmiatä syistä, miksi harva suomalainen saa uusperhekuvion toimimaan. Lapset erotellaan sun ja mun lapsiksi. Lapsilla on eri arvo jne. Yhtään ei voi mitään tarjota toisen lapselle tai hoitaa jotain asiaa kumppanin puolesta.

Tuollainen parisuhde ei pitkälle kanna ja lapsille tuollainen kuvio on todella sairas.

Hmm... aika harvan rahat riittävät kaikkeen mahdolliseen. Harva on siis todella rikas. Kyllähän minun pitää ajatella, mihin minulla riittää rahat. Jos pystyn tarjoaman lapselleni yhden ulkomaanmatkan vuodessa, niin pitääkö minun olla viemättä lastani ulkomaille siksi, etten pysty maksamaan matkaa myös kaikille muille sisarpuolille? Se on sangen väärin omaa lasta kohtaan. Sairas kuvio suorastaan: äidillä oli rahaa, mutta hän asetti muut ihmiset tärkeämmäksi kuin minut. Seurauksena ikuinen arvottomuuden tunne.

Niin, en elä uusperheessä, eikä minulla ole lapsia kuin yhdelle miehelle.

Jos valitsee perheellisen kumppanin, niin sinä valitsee myös hänen lapsensa ja uusperhekuvion. Silloin ei ole enää omia lapsia, vaan lapsimäärä kasvaa. Silloin ei voi ajatella, mihin kaikkeen on varaa jos tarjoaa vain omalle lapselle.

Olen eri mieltä niin kauan kuin kaikill lapsilla on sekä isä että äiti. Jos jonkun lapsen toinen vanhempi on kuollut, silloin on velvollisuus maksaa kaikki tuolle lapselle.

Jos ajattelee noin, ei kannata perustaa uusperhettä. Mikäli olet sama kirjoittaja kuin tuo aiempi, niin et ole tehnytkään niin. Hyvä juttu.

Mä en  ehkä maksaisi jotain kalliita harrastuksia kokonaan, mutta ottaisin mukaan matkoille ja retkille ja maksaisin ne mukisematta ja ostaisin samanarvoisia joulu-ja synttärilahjoja kaikille lapsia. 

Tasapuolisuus on perheessä tärkeää ja sisarussuhteet kullanarvoisia, niitä ei kannata rahan takia mennä pilaamaan. 

Ap, haluaa tarjota parhaat lähtökohdat lapselleen.

Minun mielestäni parhaat lähtökohdat ovat sitä, että näytetään mallia välittämisestä, rakkaudesta ja  solidaarisuudesta. Luodaan lapselle perhe sisaruksineen, jos lapsella on sisaruksia. Perheillä on yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Lapsellasi on aika isot ikäerot noihin puolisisaruksiin, joten nyt on aika toimia. Kun isommat ovat teini-iässä, niin heitä ei välttämättä enää kiinnosta olla perheen kanssa, tai jonkin pienen 10-vuotiaan kanssa, varsinkaan, kun tilanne on se, että se pikkuinen saa kaiken, ja teinit eivät mitään. Ei ole montaa vuotta, että saatte miehesi kanssa rakennetuksi kunnon sisarussuhteen näihin vanhempiin. he itsenäistyvät aiemmin, muuttavat kotoa aiemmin. Heillä on aina tuki toisissaan, mutta onko sinun lapsellasi tukea, kun huomaa, että isommat sisarukset eivät välitä hänestä äitinsä pihiyden vuoksi? Niin lapsi sen kokee, vaikka sinä ajattelisit tarjota kaikkea mahdollista rahallista hyvää sinun lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset ovat kieltämättä jääneet etäisiksi minulle, vaikka he ovatkin olleet melko nuoria vanhempiensa avioeron aikaan. Näiden lasten äiti tosiaan alussa teki äärimmäisen selväksi minulle, että minulla ei tasan ole mitään oikeuksia hänen lapsiinsa ja tuolloin aluksi nämä lapset olivatkin vain joka toinen viikonloppu meillä. Kun tämä exä tuli raskaaksi uudelle miehelleen niin silloin nämä miehen lapset alkoivat olemaan puolet ajasta täällä. Saatuaan lapsensa jotenkin hellitti noiden vanhempien lasten suhteen ja nyt ihmettelee, että miksi en ota näitä lapsia reissuun mukaan, vaikka aikaisemmin on saanut itkupotkuraivarit, jos olen vaikka toista lasta syntymäpäivänään halannut.

Yhteinen lapsemme ja miehen lapset eivät ole keskenään kovinkaan läheisiä, johtuen varmaan ikäerosta ja siitä, että eivät kuitenkaan ole nuorempana arkea jakaneet näinkään paljoa yhdessä. Olen itsekin ollut ainoa lapsi, joten en osaa sitä niin pahana kohtalona nähdä, mitä täällä esitetään. ap

Lapset nuoria miehen avioeron aikaan? Tekö olette tavanneet jo ennen avioeroa? Onko sinulla niitä sisarpuolia? Oletko adoptoitu lapsi? Oli miehen ex käyttäytynyt miten vain, niin sinä ja miehesi olette vastuussa siitä, että miten te käyttäydytte. Ero tuo, varsinkin, jos on erottu niin, että uusi kumppani/uudet kumppanit ovat jo valmiudessa, ihmisissä tosi huonoja puolia esiin esim. pelkojen vuoksi.

On eri asia olla ainoa lapsi, jolla ei ole sisarussuhteeseen mahdollisuutta, kuin tulevaisuudessa nähdä miten sisarukset ja sisarusten lapset viettävät aikaa yhdessä, ja itse on yksin, ja omat lapset ilman ilman serkkuja. Kun tähän yhdistää vielä sen, että tietää, että tuo uusi hylkääminen silloin aikuisena johtuu omien vanhempien käytöksestä, niin aikamoisen tulevaisuuden petaat lapsellesi.

Jossain unelmamaailmassa olisi niin että kaikki olisivat uusperheessä tasavertaisia ja tulisivat toimeen kaikkien kanssa. Harvinaista se kyllä on ja tässä haiskahtaa kyllä siltä että miehen eksä vaan haluaa käyttää ap:ta hyväkseen vaikka oli jo tehnyt selväksi ettei ap:lla ole mitään oikeuksia hänen lapsiinsa, niin se vaan ääni on kellossa muuttunut kun kuvittelee pystyvänsä hyödyntämään toisen rahoja. Nämä tällaiset kuviot on niin nähty.

Mies ja hänen exänsä kustantakoot heidän lapsiensa matkat jos mukaan haluavat. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta siihen.

Jos kustannat lapsellesi enemmän, kuin sisarukset saa, se kasvattaa sinun lastasi siihen, että eriarvoisuus on ok. Nämä lapset kuitenkin elävät ainakin osittain samassa perheessä, niin minusta heitä tulisi kohdella tasa-arvoisesti. Ainakin niin, että erilainen kohtelu ei ole päivänselvää. Ehkä voitte joskus käydä ulkomailla koko porukalla, ja joskus sinä voit vaikka mennä lapsesi kanssa kahden?

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset ovat kieltämättä jääneet etäisiksi minulle, vaikka he ovatkin olleet melko nuoria vanhempiensa avioeron aikaan. Näiden lasten äiti tosiaan alussa teki äärimmäisen selväksi minulle, että minulla ei tasan ole mitään oikeuksia hänen lapsiinsa ja tuolloin aluksi nämä lapset olivatkin vain joka toinen viikonloppu meillä. Kun tämä exä tuli raskaaksi uudelle miehelleen niin silloin nämä miehen lapset alkoivat olemaan puolet ajasta täällä. Saatuaan lapsensa jotenkin hellitti noiden vanhempien lasten suhteen ja nyt ihmettelee, että miksi en ota näitä lapsia reissuun mukaan, vaikka aikaisemmin on saanut itkupotkuraivarit, jos olen vaikka toista lasta syntymäpäivänään halannut.

Yhteinen lapsemme ja miehen lapset eivät ole keskenään kovinkaan läheisiä, johtuen varmaan ikäerosta ja siitä, että eivät kuitenkaan ole nuorempana arkea jakaneet näinkään paljoa yhdessä. Olen itsekin ollut ainoa lapsi, joten en osaa sitä niin pahana kohtalona nähdä, mitä täällä esitetään. ap

Vaikka miehen ex olisi sanonut vaikka ja mitä, niin miehestähän on itsestään ollut kiinni se, että onko esim. vaatinut enemmän asumista teillä. 

Aikuisen merkki on myös se, että kun huomaa olleensa väärässä, muuttaa käytöstään. Näin on miehen ex tehnyt. Otatko nyt toisena aikuisena kopin siitä hänen aikuisuudestaan, ja alat nyt toimimaan kuin rakastava, välittävä aikuinen? Ota huomioon, että se epäluulo, mitä miehen exällä on ollut, on todennäköisesti ollut epäluuloa miestäsi kohtaan. Jotain on mennyt heidän suhteessaan niin väärin, että hänellä ei ole ollut luottamusta siihen, että mies valitsisi sellaisen henkilön uudeksi kumppaniksi, joka haluaisi miehen lapsille hyvät olot. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kustannat lapsellesi enemmän, kuin sisarukset saa, se kasvattaa sinun lastasi siihen, että eriarvoisuus on ok. Nämä lapset kuitenkin elävät ainakin osittain samassa perheessä, niin minusta heitä tulisi kohdella tasa-arvoisesti. Ainakin niin, että erilainen kohtelu ei ole päivänselvää. Ehkä voitte joskus käydä ulkomailla koko porukalla, ja joskus sinä voit vaikka mennä lapsesi kanssa kahden?

Et kuitenkaan viitsi selittää miksi juuri ap:n pitäisi kustantaa isompien lasten kulut kun heillä on omat vanhemmat sitä varten? Joo, monelle äidille kelpaa kyllä että äitipuoli maksaa viulut ja selityksenä joka kerta että kaikkia lapsia pitää kohdella tasa-arvoisesti.

Nuo sisaruspuolet hyvin todennäköisesti aikuisena sitten sorsivat lastasi, koska hän on lapsena saanut enemmän materiaa. Valitettavasti tällä on ihmisille paljon merkitystä, vaikkei näin pitäisi olla. Se tuhoaa sisarusyhtyeen täysin. Puhun siinä mielessä kokemuksesta, että omat sisaruspuoleni eivät halua olla minun kanssani tekemisissä, koska oma varakas isäni (heidän isäpuolensa) ei ole kustantanut heille kalliita lahjoja ja matkoja. Ovat kyllä olleet jo myöhäisteini-ikäisiä tuossa vaiheessa eivätkä asuneet meillä, mutta kokivat siitä huolimatta, että isäni olisi pitänyt heitä hemmotella. Nyt aikuisena minulla ei käytännössä ole sisaruksia tämän katkeruuden takia.

En todellakaan maksaisi muiden lapsille mitään :D ehkä jos oma lapsi haluaisi seuraneidiksi jonkun mukaan, voisin maksaa tämän reissun. Sekin olisi oikeastaan omalle lapselleni kun halusi kerran ystävän.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ex ei voi päättää miten rahasi käytät.

Oletko yhtään miettinyt, miten tuo mahdollinen suosiminen vaikuttaa lapsesi ja miehesi lasten väleihin?

Miksi inhoat miehesi lapsia noin paljon, ettet halua suoda heille mitään extraa?

Jos ei yhteinen lapsi saa kaikkea mitä miehen lapset saa äitinsä luona, niinihan reilu peli.

Kyllä uusperheessä on oikeus matkustaa oman lapsen kanssa. Isäon velvollinen tasapuolisuuteen, eikä pyrkimyksenä ole eri elintaso. Totuus on se, että lapsilla on omat vanhemmat, jotka kustantavat. He vievät omua lapsiaan omille reissuille. Se mitä tekevät äitiviikoilla ei kuulu muille, eikä kuulu sekään mitä sisaruspuolen äiti tekee sisaruksen kanssa, kun ovat poissa.

Nämä on aina vähän kinkkisiä ja tilanteesta riippuvaisia.

- Kannatan "perheen rahat" -ajattelua, jos talous on kummallakin hanskassa jne. Kannattaa kuitenkin aina olla omat tilit mahdollisen yhteisen lisäksi.

- Sinun ei tarvi kustantaa mitään isompia hankintoja miehesi lapsille. Se on miehesi ja hänen exänsä homma.

- Tehkää jotain reissuja koko uuden perheen voimin. Voitte reissata myös ilman miehen lapsia, jos lapset ovat äidillään.

- 50/50-lapset saavat asioita, matkoja, tavaroita, lahjoja, perintöjä kummaltakin vanhemmaltaan ja kummankin puolen suvulta. Sinä voit satsata omaan lapseesi vastaavasti isommin.

- Voit ja kannattaa huomioida myös miehen lapsia omien resurssiesi puitteissa. Arjessa lapsia kohdellaan tasaveroisesti.

- Joskus voi pienesti muistaa myös puolison exän uusia lapsia, mutta ei millään lailla pakollista. Jos tulevat sisarusten kanssa kylään, niin toki ystävällisesti huomioidaan.

- Kasvata omat ja miehen lapset rakkaudella. Yritä suhtautua miehen exäänkin ystävällisesti. Keskity rakkauteen, ei katkeruuteen.

- Silloinkin jos pännii, muista, ettei tilanne ole erolasten syytä.

- Erolapsetkin kuuluvat perheeseesi. Jos asiat menevät hyvin, he ovat perhettäsi vielä aikuisinakin, tai vaikka teille tulisi miehen kanssa joskus ero tms.

- Tsemppiä. Lapsuusvuodet menevät lopulta nopeasti. Kyllä siitä selviää!