Lue keskustelun säännöt.
Epävarma mies tapaillessa
10.07.2020 |
Olen käynyt parilla treffeillä miehen kanssa, jonka epävarmuus ja jännittäminen on alkanut tuntua vähän vastenmieliseltä. Yli kolmekymppinen isäihminen, mutta sekoilee jatkuvasti sanoissa, antaa sivulauseessa ymmärtää että olen jotenkin hänelle liian tasokas ("koskahan tajuat mitä oot tekemässä hehe..") ja on useissa tilanteissa maininnut jännittämisestä ja jopa paniikista. Yritän suhtautua avoimin mielin ja kuk nyt olis täydellinen mutta välillä tuntuu kuin olisi lukion ujoimman pojan kanssa liikkeellä. Aikuinen edes jossain määrin itsevarma mies saisi minut syttymään. Aargh.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Käsitän kyllä hermoilun kiinnostavan ihmisen seurassa. Mutta tämä on erilaista. Tulee todellakin olo että emme ole sopusuhtainen parivaljakko vaan joudun jatkuvasti kannattelemaan tilanteita ja olemaan huomaamatta kun toinen sählää jotakin. Ja pahinta on tosiaan se jatkuva itsensä vähättely. Mihin minun oikein pitäisi ihastua? Ap
No miksi ihmeessä vielä tuhlaat molempien aikaa? Eihän tällaisella suhteella olisi minkäänlaista tulevaisuutta, kun sinä suhtaudut jo tässä vaiheessa noin kylmästi jännittävään mieheen - mies olisi persoonasi kanssa varmasti tulevaisuudessakin epävarma ja miettisi, tulisiko hän riittämään. Vaikka nyt kuinka olisitkin yrittänyt tsempata, se varmasti välittyy. Joten neuvoni on, jatkakaa eri suuntiin. Molemmat löytää itselleen sopivammat puoliskot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu tällainen naisten kylmyys ja epäempaattisuus? Juuri tuollaisesta vähän ujommasta miehestä saisi luotettavan hyväsydämisen kumppanin.
En enää ihmettele niitä naisten "missä on kaikki hyvät miehet" valituksia kun nainen itse kelpuuttaa vain jännän itsevarmat pelimiehet.
On eri asia olla ujo kuin rypeä alusta asti itsesäälissä ja piehtaroi oikein siinä huonossa itsetunnossa. Ensimmäinen karisee pois tutustuessa, jälkimmäinen vaan pahenee ajan myötä ja on muutenkin erittäin raskasta. Ap:n kuvaama mies on kuvauksen perusteella tämä jälkimmäinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitän kyllä hermoilun kiinnostavan ihmisen seurassa. Mutta tämä on erilaista. Tulee todellakin olo että emme ole sopusuhtainen parivaljakko vaan joudun jatkuvasti kannattelemaan tilanteita ja olemaan huomaamatta kun toinen sählää jotakin. Ja pahinta on tosiaan se jatkuva itsensä vähättely. Mihin minun oikein pitäisi ihastua? Ap
No miksi ihmeessä vielä tuhlaat molempien aikaa? Eihän tällaisella suhteella olisi minkäänlaista tulevaisuutta, kun sinä suhtaudut jo tässä vaiheessa noin kylmästi jännittävään mieheen - mies olisi persoonasi kanssa varmasti tulevaisuudessakin epävarma ja miettisi, tulisiko hän riittämään. Vaikka nyt kuinka olisitkin yrittänyt tsempata, se varmasti välittyy. Joten neuvoni on, jatkakaa eri suuntiin. Molemmat löytää itselleen sopivammat puoliskot.
Aina jaksaa yhtä paljon ihmetyttää nämä, jotka alkavat tapailla ja ehkä jopa seurustellakin ihmisen kanssa, josta ovat heti tienneet ettei hän ole sitä mitä ovat etsineet. Liekö oma tarjonta sitten niin vähäistä että on pakko yrittää sellaistenkin kanssa, jotka eivät itseä ollenkaan miellytä.
Minä naisena olen itse sellainen jännittäjä, että jo ihan nolottaa, kun kädet vapisee, sanat takeltelee ja punastuttaa... Ihan hirveää! Tämä onneksi menee ohi jossain vaiheessa. Tapailin hetken yhtä kiinnostavaa miestä, joka sitten jossain vaiheessa tapailua, kun olin jo "rauhoittunut" töksäytti naureskellen, että olin niin huvittavaa katseltavaa, kun kädet vapisi ja punastelin ja esitti pilkallisesti minua. Siihen päättyi se tapailu. Loukkaannuin todella. Nykyinen mieheni pitää minun herkkyydestäni ja hänen kanssaan minulla on itsevarma ja hyvä olla :)
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Eikä se tarkoita, että minuun vetoaisi joku ääripää, narsisti tai jiimies. Halusin _normaalin_ miehen, joka ei jännitä sosiaalisia tilanteita, ei treffejä eikä juhlia eikä edes puheen pitämistä tai muuten esillä olemista.
Suhteenne ei tule toimimaan.
Jos miestä ei jännittäisi ollenkaan, kun olemme treffeillä, niin ne olisivat varmasti viimeiset treffit hänen kanssaan. Sellaisen miehen kanssa tulisi olo, että olen vain yksi monista muijista, jonka kanssa hän treffaa, on aineissa/juonut pohjia reilusti tai idiootti.
Olen itse jännittäjänainen, joka saattaa takellella pitkäänkin sanoissaan ja puhua ihan mitä sattuu treffeillä, joten ymmärrän hyvin jännittäjiä. Yleensä jännittäjämisen takaa löytyy ihania ihmisiä, joissa on paljon hyvää. Erittäin epävarmat ihmiset ovat tietenkin oma lukunsa, mutta kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vain sovi muutenkaan yhteen, joten molemmat katsovat tilanteen omalta kantiltaan. En minäkään oleta olevani joka jampalle se oikea nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä naisena olen itse sellainen jännittäjä, että jo ihan nolottaa, kun kädet vapisee, sanat takeltelee ja punastuttaa... Ihan hirveää! Tämä onneksi menee ohi jossain vaiheessa. Tapailin hetken yhtä kiinnostavaa miestä, joka sitten jossain vaiheessa tapailua, kun olin jo "rauhoittunut" töksäytti naureskellen, että olin niin huvittavaa katseltavaa, kun kädet vapisi ja punastelin ja esitti pilkallisesti minua. Siihen päättyi se tapailu. Loukkaannuin todella. Nykyinen mieheni pitää minun herkkyydestäni ja hänen kanssaan minulla on itsevarma ja hyvä olla :)
Juu, miehet eivät välttämättä suhtaudu naisen jännittämiseen yhtään sen empaattisemmin. Ihanaa että löysit miehen joka pitää sinusta just sellaisena kuin olet :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus on hyväksyttävää ja yleisempää nuorien miesten keskuudessa. Ei sitä odota tai halua aikuiselta mieheltä, jolle tapailu ja siihen liittyvät asiat pitäisi olla tuttua juttua ja helppoa pullaa.
En tajua miksi pitäisi ujostella treffeillä jos osaa käyttäytyä itsevarmasti töissä muiden ihmisten kanssa ja muutenkin. Toki saa jännittää, mutta jos se näkyy päällepäin niin menee vähän liian pitkälle.
Töissä oloa voi harjoitella n. 37,5 tuntia viikossa, ja muutamassa vuodessa se on kenellä tahansa aika luontevaa.
Treffeillä oloa voi harjoitella n. 0,5 tuntia viikossa (tai vuodessa, kuten itselläni), joten siitä ei kovin helposti tule yhtä luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet vaan käynyt niin monilla treffeillä, että olet täysin paatunut. Et enää kykene kokemaan sitä kutkuttavaa hermostuttavaa ( mutta ihanaa!) tunnetta vatsan pohjassa, kun vihdoinkin tapaat ihanan ihmisen treffailu mielessä. Olet kadottanut sen aitoutesi ja viattomuutesi, mikä näköjään miehellä on tallella. Sääli sinänsä, näin usein käy etenkin naisilla.
Jännittäminen ja sanoissa sekoilu OK ja inhimillistä, mutta jos itseinho on tuota luokkaa, että "koskahan tajuat mitä olet tekemässä" (=oletpas tyhmä, kun olet minun kanssa haksahtanut treffeille) niin en jaksaisi. Vähättelee itseään ja jos yrität pönkittää itsetuntoa niin torppaa kaiken mitä sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vaan käynyt niin monilla treffeillä, että olet täysin paatunut. Et enää kykene kokemaan sitä kutkuttavaa hermostuttavaa ( mutta ihanaa!) tunnetta vatsan pohjassa, kun vihdoinkin tapaat ihanan ihmisen treffailu mielessä. Olet kadottanut sen aitoutesi ja viattomuutesi, mikä näköjään miehellä on tallella. Sääli sinänsä, näin usein käy etenkin naisilla.
Tällaista se nykyinen deittailukultturi on, miehistä on tullut se romanttisempi osapuoli, joka jännittää ihanuuden tapaamista ja toivoo riittävänsä. Naiset taas treffeillä analysoivat kriittisesti jokaisen pienen viankin, pyörittelevät silmiänsä ja räpläävät kännykkäänsä. Surulliseksi on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Jos olet käynyt useammilla treffeillä niin luulisi siinä edes vähän oppivan. Vai onko nuo ominaisuudet sulla sisäänrakennettu jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vaan käynyt niin monilla treffeillä, että olet täysin paatunut. Et enää kykene kokemaan sitä kutkuttavaa hermostuttavaa ( mutta ihanaa!) tunnetta vatsan pohjassa, kun vihdoinkin tapaat ihanan ihmisen treffailu mielessä. Olet kadottanut sen aitoutesi ja viattomuutesi, mikä näköjään miehellä on tallella. Sääli sinänsä, näin usein käy etenkin naisilla.
Tällaista se nykyinen deittailukultturi on, miehistä on tullut se romanttisempi osapuoli, joka jännittää ihanuuden tapaamista ja toivoo riittävänsä. Naiset taas treffeillä analysoivat kriittisesti jokaisen pienen viankin, pyörittelevät silmiänsä ja räpläävät kännykkäänsä. Surulliseksi on mennyt.
Näin naisen näkökulmasta vaikuttaa aivan joltain muulta.
Normaali jännittäminen ja jatkuva itsensä vähättely(ap:n tapaus) on kyllä kaksi aivan eri asiaa.
Ikävää sanoa näin kokblokmaisesti toista miestä vastaan, mutta itse unohtaisin kaverin.
Jotenkin tuollainen oman arvon puute tai itsensä vähättely on niin säälittävää sekä naisessa että miehessä.
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Kyllä se vielä riittää. Jatka samaan malliin! Ja muista että jokainen saa pakkeja ja niiden takana ei hyvinkään todennäköisesti ole se että sinä olet huono tyyppi. Joskus ei vaan kemiat kohtaa, toinen voi olla ihastunut toiseen mieheen, lesbo, vannoutunut sinkku, varattu, ei osaa ajatella sinua muuta kuin kaverina.... syitä on lukemattomia. Eikä kaikki naiset ajattele kuten ap. Mä itsekin jännitän todella paljon ja alan höpöttää holtittomana. Oon kömpelö ja sotken takuuvarmana paitani. Mun nykyinen kumppani ensitapaamisella jännitti niin kovasti, että sillä tuli vatsanväänteitä! Minä vaan tarjosin mahalääkettä ja kävin käydä vessassa. Sen jälkeen juttu jatkui ja on jatkunut vuoden :)
Kyllä itsekin hermoilisin, jos nyt menisin treffeille. Lisäpainon jännitykselle toisi se, että minullakin on lapsi. Paineet OIKEASTI fiksun ja potentiaalisen kumppanin löytämiseen on kovemmat kuin lapsettomana.
Ja eikös jännittäminen kieli siitä, että toinen osapuoli haluaa tehdä sinuun vaikutuksen=hän tykkää sinusta.
Minusta olisi vain suloista, jos toinen jännittäisi alussa. Olisi hienoa löytää kumppani, joka aikuisten oikeasti on kiinnostunut minusta, eikä vain alapäästäni.
Vierailija kirjoitti:
Naiset: Mies jännittää paljon sun seurassa, eli on todella kiinnostunut susta = huono
Naiset: Mies ei jännitä pätkääkään sun seurassa, koska ei ole juurikaan kiinnostunut susta = hyvä
?? 😂
Juuri tästä on kyse. Helpoimmin aloitteita tekee mies joka tekee niitä jokaiselle naiselle.
Kyllä sen on miehenäkin todennut että kun itseä ei kiinnosta, niin nainen kokee että meidän välillä olis kovastikin kemiaa ja kun itseä kiinnostais ja treffit menee omasta mielestä hyvin, niin naisesta ei enää kuulukaan. Varsinkin kun olen itse seurani suhteen kovin nirso, niin jotkut naiset eivät voi käsittää miksi en ole kiinnostunut heistä vaikka heidän mukaan meidän välillä olisi jotain sanoinkuvaamatonta kemiaa. Ja ainoa mitä itse tunnen on lievää vastenmielisyyttä ja ärtyneisyyttä, kun nämä naiset eivät usko kun sanon että ei kiinnosta.
Jännittäminen on kuitenkin eri asia, kun jatkuva itsensä vähättely toiselle. Se ei ole tervettä eikä se ole normaalia eikä sitä kukaan jaksa. Omakin mieheni oli kova jännittämään, hänellä ei ollut yhtään oikeaa seurustelusuhdetta takana ja edellisestä naisjutustakin jo useampi vuosi, vaikka oli jo yli 30. Mies kuitenkin yritti "myydä" itseään minulle, korosti hyviä puolia eikä todellakaan haukkunut itseään vaikka selkeästi olikin usein jännittynyt. Tälläinen tilanne on täysin erilainen kuin tuo AP:n kuvaama. Eihän sellainen itsensä haukkuminen ja vähättely sytytä yhtään naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä naisena olen itse sellainen jännittäjä, että jo ihan nolottaa, kun kädet vapisee, sanat takeltelee ja punastuttaa... Ihan hirveää! Tämä onneksi menee ohi jossain vaiheessa. Tapailin hetken yhtä kiinnostavaa miestä, joka sitten jossain vaiheessa tapailua, kun olin jo "rauhoittunut" töksäytti naureskellen, että olin niin huvittavaa katseltavaa, kun kädet vapisi ja punastelin ja esitti pilkallisesti minua. Siihen päättyi se tapailu. Loukkaannuin todella. Nykyinen mieheni pitää minun herkkyydestäni ja hänen kanssaan minulla on itsevarma ja hyvä olla :)
Juu, miehet eivät välttämättä suhtaudu naisen jännittämiseen yhtään sen empaattisemmin. Ihanaa että löysit miehen joka pitää sinusta just sellaisena kuin olet :)
Et usko tohon itsekään. Miehet antavat aina naiselle anteeksi jännittämisen. Tuolla naisella, jolle vastasit, oli käynyt huono tuuri. Oli osunut siihen 1%:n vähemmistöön miehistä, jotka ei siedä naiselta jännittämistä tai ujoutta.
Naiset ei ollenkaan käsitä miten paljon saavat anteeksi, verrattuna miehiin.
M/40
Hän petaa jo eroa, että pääsee säälimään itseään.
"Olet niin tasokas, että löydät paremman", hän nyyhkii ja säälistä ja ihmisyydestä ajattelet pysyä hänen kanssaan. Aiot todistaa että pidät hänestä ja haluat saada suhteen toimimaan.
Varsinkin, jos "Kaikki naiset hylkää" niin ota se viestinä niiltä naisilta. Kyse ei välttämättä ole hylkäämisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että kivireestä pitää päästä irti, ettei kaikki vajoa pinnan alle.
Olen seukannut tämmöisen "sinäkin vielä jätät minut" -tyypin kanssa ja joo, lopulta jätin.