Lue keskustelun säännöt.
Epävarma mies tapaillessa
10.07.2020 |
Olen käynyt parilla treffeillä miehen kanssa, jonka epävarmuus ja jännittäminen on alkanut tuntua vähän vastenmieliseltä. Yli kolmekymppinen isäihminen, mutta sekoilee jatkuvasti sanoissa, antaa sivulauseessa ymmärtää että olen jotenkin hänelle liian tasokas ("koskahan tajuat mitä oot tekemässä hehe..") ja on useissa tilanteissa maininnut jännittämisestä ja jopa paniikista. Yritän suhtautua avoimin mielin ja kuk nyt olis täydellinen mutta välillä tuntuu kuin olisi lukion ujoimman pojan kanssa liikkeellä. Aikuinen edes jossain määrin itsevarma mies saisi minut syttymään. Aargh.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Käsitän kyllä hermoilun kiinnostavan ihmisen seurassa. Mutta tämä on erilaista. Tulee todellakin olo että emme ole sopusuhtainen parivaljakko vaan joudun jatkuvasti kannattelemaan tilanteita ja olemaan huomaamatta kun toinen sählää jotakin. Ja pahinta on tosiaan se jatkuva itsensä vähättely. Mihin minun oikein pitäisi ihastua? Ap
Ei mihinkään, jätä se poloinen mies rauhaan.
Miksi edes kiusaat sitä jos siinä ei ole mitään kiinnostavaa? Maksoiko se kahvit tai jotain muuta paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Lopetat esittämisen ja olet oma itsesi. Mitä muutakaan?
Se esittämäsi kulissi sortuu jossain vaiheessa ja se mikä todellisuudessa olet on se johon mahdollinen treffikumppani haluaa tutustua.
Olet se mikä olet. Sitten sen tietää onko jatkoa vai ei ole. Voithan itsekin miettiä treffien aikana ettet haluakaan jatkoon. Ei treffit ole lupaus loppu elämän suhteesta.
En ole koskaan pyrkinyt tietoisesti mitään esittämään. Omana itsenäni olen aina ihmiset tavannut. Ei ole mitään suurta kulissia, joka voisi kaatua. On vain minä ja se ei yleensä riitä.
Mutta tuskin kaikki ne tapaamasi naisetkaan ovat ”riittäneet” sinulle? Vai ovatko? Siinä tapauksessa miettisin, että annatkohan jotenkin epätoivoisen vaikutelman. Treffikumppani (oli sitten mies tai nainen) haluaa tietenkin tuntea itsensä erityiseksi eikä keneksi tahansa joka vaan kelpuuttaa.
Pieni epävarmuus nyt ei haitanne ketään. Ihan tavallista ja yleensä jopa söpöä.
Eri
En ole kovin montaa naista tapaillut. Ja suurin osa tapailuista ei ole edennyt mitenkään pitkälle. Mielestäni kaikki olisivat "riittäneet" minulle. En käy treffeillä naisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä tai joiden kanssa mulla ei ole kemiaa. Epävarmaa on tietenkin olisiko tämä "riittävyys" kestänyt, jos olisimme tapailleet pidempään, mutta alkuvaikutelma oli ainakin mun puolelta hyvä ja sopiva.
Mä en oikein tiedä minkä vaikutelman annan. En usko, että ainakaan epätoivoisen, koska se ei ole mun tunne noilla tapaamisilla.
Naiset tykkää itsevarmoista ja jännistä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Eikä se tarkoita, että minuun vetoaisi joku ääripää, narsisti tai jiimies. Halusin _normaalin_ miehen, joka ei jännitä sosiaalisia tilanteita, ei treffejä eikä juhlia eikä edes puheen pitämistä tai muuten esillä olemista.
Suhteenne ei tule toimimaan.
Jos miestä ei jännittäisi ollenkaan, kun olemme treffeillä, niin ne olisivat varmasti viimeiset treffit hänen kanssaan. Sellaisen miehen kanssa tulisi olo, että olen vain yksi monista muijista, jonka kanssa hän treffaa, on aineissa/juonut pohjia reilusti tai idiootti.
Olen itse jännittäjänainen, joka saattaa takellella pitkäänkin sanoissaan ja puhua ihan mitä sattuu treffeillä, joten ymmärrän hyvin jännittäjiä. Yleensä jännittäjämisen takaa löytyy ihania ihmisiä, joissa on paljon hyvää. Erittäin epävarmat ihmiset ovat tietenkin oma lukunsa, mutta kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vain sovi muutenkaan yhteen, joten molemmat katsovat tilanteen omalta kantiltaan. En minäkään oleta olevani joka jampalle se oikea nainen.
Jännittäjiä ymmärrät mutta muita selvästi vihaat. Jos ei jännitä, ihminen on aineissa tai idiootti. Voi taivas näitä kommentteja.
Älä laita minun sanomakseni asioita, joita en kirjoittanut. On erikoista, että jotkut ovat tuollaisia kuin sinä, eli kirjoitti täällä muut mitä vain, niin jollekin se ei kelpaa, vaan asiasta väännetään vääntämällä täysin erilainen. Sairasta.
Olen asiakaspalvelussa töissä, asunut ulkomailla vuosia aikuisena ja jo harrastusteni takia tutustunut hyvin erilaisiin ihmisiin. Pärjään todella hyvin ihan kaikkien kanssa, mutta... Mutta ns. pelimiesten kanssa en viihdy. Pärjään kyllä, mutta he ovat usein liian teennäistä ja pintapuolisia ihmisiä, joiden kanssa en pääse jutuissa pintaa syvemmälle. Toki on poikkeuksiakin, ainakin yksi, mutta hänellä olikin oma tarinansa, jonka sitten kuulin ja meistä tuli ystäviä. Suhdetta emme etsineet kumpikaan, vaan siinä oli muita asioita. Mies ei tuntunut jännittävän mitään ja ketään, oli jopa pelottavan ylimielinen ja myös liian sliipattu, monissa liemissä pyöritelty nelikymppinen tyyppi. Hän ei ollut kuitenkaan pelimies, narkkari tai juoppo, vaan rikki sisältä ja sen takia pinta oli kova.
Minua jännitti ihan kunnolla hänen seurassaan ja mitä enemmän takeltelin, sitä kovemmaksi hänen pintansa tuntui tulevan. Minua taas ärsytti miehen tapa katsoa arvostelevasti ja kylmän rauhallisesti, joten pidin miestä täydellisenä idioottina. Erilaisten asioiden jälkeen kuitenkin jouduimme tutustumaan ja ystävystyimme. Ymmärrän siis jännittäjiä jo senkin takia, että he tuntuvat aidommilta. Itseään vähättelevät ja huonoitsetuntoiset taas ovat jopa rasittavia. Muiden tehtävä ei ole heidän hännän nostaminen pystyyn, vaan heidän pitää tehdä se itse.
too kind :( kirjoitti:
Naiset tykkää itsevarmoista ja jännistä miehistä.
Prismatesti. Tee se ja hämmästy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Lopetat esittämisen ja olet oma itsesi. Mitä muutakaan?
Se esittämäsi kulissi sortuu jossain vaiheessa ja se mikä todellisuudessa olet on se johon mahdollinen treffikumppani haluaa tutustua.
Olet se mikä olet. Sitten sen tietää onko jatkoa vai ei ole. Voithan itsekin miettiä treffien aikana ettet haluakaan jatkoon. Ei treffit ole lupaus loppu elämän suhteesta.
En ole koskaan pyrkinyt tietoisesti mitään esittämään. Omana itsenäni olen aina ihmiset tavannut. Ei ole mitään suurta kulissia, joka voisi kaatua. On vain minä ja se ei yleensä riitä.
Mutta tuskin kaikki ne tapaamasi naisetkaan ovat ”riittäneet” sinulle? Vai ovatko? Siinä tapauksessa miettisin, että annatkohan jotenkin epätoivoisen vaikutelman. Treffikumppani (oli sitten mies tai nainen) haluaa tietenkin tuntea itsensä erityiseksi eikä keneksi tahansa joka vaan kelpuuttaa.
Pieni epävarmuus nyt ei haitanne ketään. Ihan tavallista ja yleensä jopa söpöä.
EriEn ole kovin montaa naista tapaillut. Ja suurin osa tapailuista ei ole edennyt mitenkään pitkälle. Mielestäni kaikki olisivat "riittäneet" minulle. En käy treffeillä naisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä tai joiden kanssa mulla ei ole kemiaa. Epävarmaa on tietenkin olisiko tämä "riittävyys" kestänyt, jos olisimme tapailleet pidempään, mutta alkuvaikutelma oli ainakin mun puolelta hyvä ja sopiva.
Mä en oikein tiedä minkä vaikutelman annan. En usko, että ainakaan epätoivoisen, koska se ei ole mun tunne noilla tapaamisilla.
Olisi mielenkiintoista olla treffeilläsi kärpäsenä katossa. Kirjoituksestasi saa sinusta jotenkin oudon miekkosen kuvan ja sitä on tyytyväinen, että treffikumppaneillasi on aika ankeat treffit.
Pieni ujous ja epävarmuus on minustakin miehessä usein ihan viehättävää vaan. Oli se nyt sitten luonteenpiirre tai ihan vaan julmetusta ihastuksesta johtuvaa.
Ja jos mies kertoo mulle sanotaan nyt vaikka paniikkihäiriöstään, ja on selvää että se on siinä määrin hallinnassa ja ns. tunnettu tekijä, että pystyy kommunikoimaan siitä ja niistä rajoitteistaan, niin se ei todellakaan olisi mulle mikään este.
Mutta kenenkään toisen täysin retuperälle jäänyttä mielenterveyttä en ota enää koskaan omille harteilleni. Ihan samalla tavoin kuin en nyt aikuisena enää odota että joku pelastaa mut mun taipumukseltani sykliseen masennukseen.
AP:n aloituksessa se sangollinen kylmää vettä niskaan oli kyllä noi kommentit että "koskahan tajuat miitä olet tekemässä". Se just kuulostaa mun mielestä juuri sellaiselta, että sitä omaa epävarmuutta ei osaa hallita ja miellä loppujen lopuksi kuitenkin ihan omalla vastuulla olevaksi jutuksi, vaan hakee toisesta ihmisestä sitä kainalosauvaa, joka koko ajan saa olla kannattelemassa, tsemppaamassa, kannustamassa ja pumppaamassa ilmaa siihen uudelleen ja uudelleen lysähtävään itsetuntoon. No nyt meni kielikuvat vähän ristiin, mutta eipä tuo kai haittaa. :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni jännitys olisi ok ja vaikka sanoissa sekoilu, mutta en hyväksy, että mies tuo esille tavalla tai toisella, että pitää minua liian hyvänä itselleen. Tähän ajatteluun liittyy sen tason alemmuuskomplekseja ja matalaa itsetuntoa, että se tulee näkymään muunakin huonona käytöksenä kuten kiukuttelu, omistushalu ja mustasukkaisuus. Been there done that.
Vierailija kirjoitti:
Pieni jännitys olisi ok ja vaikka sanoissa sekoilu, mutta en hyväksy, että mies tuo esille tavalla tai toisella, että pitää minua liian hyvänä itselleen. Tähän ajatteluun liittyy sen tason alemmuuskomplekseja ja matalaa itsetuntoa, että se tulee näkymään muunakin huonona käytöksenä kuten kiukuttelu, omistushalu ja mustasukkaisuus. Been there done that.
Täsmälleen näin. Jos jo ekoilla treffeillä tulee olo, että tyyppiä pitää tsempata ja kannustaa, niin hän ei ole minun ystäväni. Tyyppi tarvitsee silloin ammattiapua eikä häntä rakkaudella paranneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Lopetat esittämisen ja olet oma itsesi. Mitä muutakaan?
Se esittämäsi kulissi sortuu jossain vaiheessa ja se mikä todellisuudessa olet on se johon mahdollinen treffikumppani haluaa tutustua.
Olet se mikä olet. Sitten sen tietää onko jatkoa vai ei ole. Voithan itsekin miettiä treffien aikana ettet haluakaan jatkoon. Ei treffit ole lupaus loppu elämän suhteesta.
En ole koskaan pyrkinyt tietoisesti mitään esittämään. Omana itsenäni olen aina ihmiset tavannut. Ei ole mitään suurta kulissia, joka voisi kaatua. On vain minä ja se ei yleensä riitä.
Mutta tuskin kaikki ne tapaamasi naisetkaan ovat ”riittäneet” sinulle? Vai ovatko? Siinä tapauksessa miettisin, että annatkohan jotenkin epätoivoisen vaikutelman. Treffikumppani (oli sitten mies tai nainen) haluaa tietenkin tuntea itsensä erityiseksi eikä keneksi tahansa joka vaan kelpuuttaa.
Pieni epävarmuus nyt ei haitanne ketään. Ihan tavallista ja yleensä jopa söpöä.
EriEn ole kovin montaa naista tapaillut. Ja suurin osa tapailuista ei ole edennyt mitenkään pitkälle. Mielestäni kaikki olisivat "riittäneet" minulle. En käy treffeillä naisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä tai joiden kanssa mulla ei ole kemiaa. Epävarmaa on tietenkin olisiko tämä "riittävyys" kestänyt, jos olisimme tapailleet pidempään, mutta alkuvaikutelma oli ainakin mun puolelta hyvä ja sopiva.
Mä en oikein tiedä minkä vaikutelman annan. En usko, että ainakaan epätoivoisen, koska se ei ole mun tunne noilla tapaamisilla.
Olisi mielenkiintoista olla treffeilläsi kärpäsenä katossa. Kirjoituksestasi saa sinusta jotenkin oudon miekkosen kuvan ja sitä on tyytyväinen, että treffikumppaneillasi on aika ankeat treffit.
Sulla on oikeus tuntemuksiisi. En kuitenkaan ymmärrä miksi toivoisit tuntemattomille ihmisille pahaa tai huonoja treffejä? Jos joku on erilainen tai kuten sanoit, "outo miekkonen" niin miksi se olisi jotenkin väärin tai miten sellaisen tulkinnan ylipäätään voi muutamasta kirjoituksesta tehdä? Jos tämä kommenttisi helpotti päivääsi niin ehkä se sitten kannatti kirjoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Lopetat esittämisen ja olet oma itsesi. Mitä muutakaan?
Se esittämäsi kulissi sortuu jossain vaiheessa ja se mikä todellisuudessa olet on se johon mahdollinen treffikumppani haluaa tutustua.
Olet se mikä olet. Sitten sen tietää onko jatkoa vai ei ole. Voithan itsekin miettiä treffien aikana ettet haluakaan jatkoon. Ei treffit ole lupaus loppu elämän suhteesta.
En ole koskaan pyrkinyt tietoisesti mitään esittämään. Omana itsenäni olen aina ihmiset tavannut. Ei ole mitään suurta kulissia, joka voisi kaatua. On vain minä ja se ei yleensä riitä.
Mutta tuskin kaikki ne tapaamasi naisetkaan ovat ”riittäneet” sinulle? Vai ovatko? Siinä tapauksessa miettisin, että annatkohan jotenkin epätoivoisen vaikutelman. Treffikumppani (oli sitten mies tai nainen) haluaa tietenkin tuntea itsensä erityiseksi eikä keneksi tahansa joka vaan kelpuuttaa.
Pieni epävarmuus nyt ei haitanne ketään. Ihan tavallista ja yleensä jopa söpöä.
EriEn ole kovin montaa naista tapaillut. Ja suurin osa tapailuista ei ole edennyt mitenkään pitkälle. Mielestäni kaikki olisivat "riittäneet" minulle. En käy treffeillä naisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä tai joiden kanssa mulla ei ole kemiaa. Epävarmaa on tietenkin olisiko tämä "riittävyys" kestänyt, jos olisimme tapailleet pidempään, mutta alkuvaikutelma oli ainakin mun puolelta hyvä ja sopiva.
Mä en oikein tiedä minkä vaikutelman annan. En usko, että ainakaan epätoivoisen, koska se ei ole mun tunne noilla tapaamisilla.
Olisi mielenkiintoista olla treffeilläsi kärpäsenä katossa. Kirjoituksestasi saa sinusta jotenkin oudon miekkosen kuvan ja sitä on tyytyväinen, että treffikumppaneillasi on aika ankeat treffit.
Sulla on oikeus tuntemuksiisi. En kuitenkaan ymmärrä miksi toivoisit tuntemattomille ihmisille pahaa tai huonoja treffejä? Jos joku on erilainen tai kuten sanoit, "outo miekkonen" niin miksi se olisi jotenkin väärin tai miten sellaisen tulkinnan ylipäätään voi muutamasta kirjoituksesta tehdä? Jos tämä kommenttisi helpotti päivääsi niin ehkä se sitten kannatti kirjoittaa?
Onhan se outoa, jos ei osaa treffeillä käydä tai naisten kanssa olla. Ja jättää sen takia naiset rauhaan. Ainakin, jos oot aikuinen mies etkä mikään pikkupoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Lopetat esittämisen ja olet oma itsesi. Mitä muutakaan?
Se esittämäsi kulissi sortuu jossain vaiheessa ja se mikä todellisuudessa olet on se johon mahdollinen treffikumppani haluaa tutustua.
Olet se mikä olet. Sitten sen tietää onko jatkoa vai ei ole. Voithan itsekin miettiä treffien aikana ettet haluakaan jatkoon. Ei treffit ole lupaus loppu elämän suhteesta.
En ole koskaan pyrkinyt tietoisesti mitään esittämään. Omana itsenäni olen aina ihmiset tavannut. Ei ole mitään suurta kulissia, joka voisi kaatua. On vain minä ja se ei yleensä riitä.
Mutta tuskin kaikki ne tapaamasi naisetkaan ovat ”riittäneet” sinulle? Vai ovatko? Siinä tapauksessa miettisin, että annatkohan jotenkin epätoivoisen vaikutelman. Treffikumppani (oli sitten mies tai nainen) haluaa tietenkin tuntea itsensä erityiseksi eikä keneksi tahansa joka vaan kelpuuttaa.
Pieni epävarmuus nyt ei haitanne ketään. Ihan tavallista ja yleensä jopa söpöä.
EriEn ole kovin montaa naista tapaillut. Ja suurin osa tapailuista ei ole edennyt mitenkään pitkälle. Mielestäni kaikki olisivat "riittäneet" minulle. En käy treffeillä naisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä tai joiden kanssa mulla ei ole kemiaa. Epävarmaa on tietenkin olisiko tämä "riittävyys" kestänyt, jos olisimme tapailleet pidempään, mutta alkuvaikutelma oli ainakin mun puolelta hyvä ja sopiva.
Mä en oikein tiedä minkä vaikutelman annan. En usko, että ainakaan epätoivoisen, koska se ei ole mun tunne noilla tapaamisilla.
Olisi mielenkiintoista olla treffeilläsi kärpäsenä katossa. Kirjoituksestasi saa sinusta jotenkin oudon miekkosen kuvan ja sitä on tyytyväinen, että treffikumppaneillasi on aika ankeat treffit.
Sulla on oikeus tuntemuksiisi. En kuitenkaan ymmärrä miksi toivoisit tuntemattomille ihmisille pahaa tai huonoja treffejä? Jos joku on erilainen tai kuten sanoit, "outo miekkonen" niin miksi se olisi jotenkin väärin tai miten sellaisen tulkinnan ylipäätään voi muutamasta kirjoituksesta tehdä? Jos tämä kommenttisi helpotti päivääsi niin ehkä se sitten kannatti kirjoittaa?
Onhan se outoa, jos ei osaa treffeillä käydä tai naisten kanssa olla. Ja jättää sen takia naiset rauhaan. Ainakin, jos oot aikuinen mies etkä mikään pikkupoika.
No ei ole mitenkään outoa, älä jaksa trollata. Itselläkään näin aikuisena naisena ole deittailun protokollasta mitään käsitystä, sillä olin vuosikymmenen mittaisessa parisuhteessa joka alkoi kaveruudesta, ja siten olenkin skipannut kaikki tapailut ja alkuvaiheet koko tähänastisen elämäni ajalta. Olen siis ihan pihalla siitä, miten kuuluisi viestitellä ja miten deiteillä käyttäytyä ja mikä tarkoittaa mitäkin ja miksei miehestä myöhemmin kuulu mitään. Lähinnä tähän mennessä olen oppinut vain sen, ettei keneenkään kannata kiintyä ja mikään sanottu tai tehty ei merkitse mitään.
Ja siis ihan aikuinen tosiaan olen. Toisin kuin luultavasti sinä, joka tässä nyt trollaat.
Olen nainen ja itsekin kova jännittäjä. Myös masennusta löytyy. Mutta sen olen oppinut, että silloin kun itseluottamus on ihan pohjamudissa, ei ole otollinen hetki etsiä ketään. Koska se menee juuri sellaiseksi itsensä vähättelyksi, mikä ei enää ole mitään söpöä ujostelua vaan jopa creepyä.
Niinä aikoina minusta on noussut esille paljon inhottavia piirteitä, mustasukkaisuutta ja jopa kumppanini stalkkaamista. Koska olin varma että hän etsii/löytää jonkun paremman kuin minä.
Eli pää kuntoon ennen seurustelua. Jos se ei tule kuntoon, ei kannata ainakaan tarkoituksella pyrkiä parisuhteeseen ollenkaan. Siinä säästää sekä omia, että sen toisen hermoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset: Mies jännittää paljon sun seurassa, eli on todella kiinnostunut susta = huono
Naiset: Mies ei jännitä pätkääkään sun seurassa, koska ei ole juurikaan kiinnostunut susta = hyvä
?? 😂
Ap sanoi tykkäävänsä itsevarmuudesta "edes jossain määrin", itse kärjistit ja teit ylimääräisiä oletuksia.
Tunnut yleistävän, että
itsevarma = huono, jännä
epävarma = hyvä, kunnollinen.
Todellisuudessa voi mennä myös toisinpäin.
Lisäksi kai ihmettelit, että tykkäämisen merkkejä voidaan pitää huonona asiana. Tietenkään kiinnostus, johon ei voi vastata samoin, ei ole vain positiivinen asia, koska silloin joutuu tuottamaan kiinnostuneelle pettymyksen, jopa lisäten säröjä ennestäänkin huonoon itsetuntoon.
Tuokin on väärä yleistys, että itsevarmuus tarkoittaisi, ettei ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus on hyväksyttävää ja yleisempää nuorien miesten keskuudessa. Ei sitä odota tai halua aikuiselta mieheltä, jolle tapailu ja siihen liittyvät asiat pitäisi olla tuttua juttua ja helppoa pullaa.
Aika ennakkoluuloinen ja tyhmä asenne sulla. Ei ikä ole mikään tae siitä että on kokenut naissankari. Avaajan tapailukumppanikin on isä eli luultavasti takana yksi pitempi parisuhde. Elää aikuisuutensa parisuhteessa perheellisenä on ihan eri kokemusta kartuttavaa kuin elää treffailu-tapailukarusellissa.
Voin kokemuksesta kertoa että jännittää ihan s@@tanasti mennä treffeille aikuisena kun edellisestä vastaavasta kokemuksesta on aikaa vuosiKYMMENIÄ. Tuttua juttua ja helppoa pullaa on vaipanvaihdot ja koulutöissä auttamiset, ei niiden väliin ole saanut mahtumaan suuria määriä uusien naisten kanssa tapailua. T. iskä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en oikeastaan tapaile naisia. En ole kokenut mies, en ole sulava mies, en ole osaava mies. Jo treffeille pyytäminen ja sinne saapuminen on mulle suuren ponnistuksen ja pelon voittamisen takana. Pelkään, että en ole tarpeeksi miehekä, itsevarma enkä osaa tehdä oikeata juttua oikeassa kohdassa. En osaa flirttailla, en osaa koskea oikein ja en ymmärrä naisen sanattomia vihjeitä. Olen ollut muutamasta naisesta todella kiinnostunut ja olen tämän yrittänyt heille osoittaa. Olen pyrkinyt olemaan paras mahdollinen itseni ja toimimaan oikein, mutta kun se ei vain meinaa riittää.
Lopetat esittämisen ja olet oma itsesi. Mitä muutakaan?
Se esittämäsi kulissi sortuu jossain vaiheessa ja se mikä todellisuudessa olet on se johon mahdollinen treffikumppani haluaa tutustua.
Olet se mikä olet. Sitten sen tietää onko jatkoa vai ei ole. Voithan itsekin miettiä treffien aikana ettet haluakaan jatkoon. Ei treffit ole lupaus loppu elämän suhteesta.
En ole koskaan pyrkinyt tietoisesti mitään esittämään. Omana itsenäni olen aina ihmiset tavannut. Ei ole mitään suurta kulissia, joka voisi kaatua. On vain minä ja se ei yleensä riitä.
Mutta tuskin kaikki ne tapaamasi naisetkaan ovat ”riittäneet” sinulle? Vai ovatko? Siinä tapauksessa miettisin, että annatkohan jotenkin epätoivoisen vaikutelman. Treffikumppani (oli sitten mies tai nainen) haluaa tietenkin tuntea itsensä erityiseksi eikä keneksi tahansa joka vaan kelpuuttaa.
Pieni epävarmuus nyt ei haitanne ketään. Ihan tavallista ja yleensä jopa söpöä.
EriEn ole kovin montaa naista tapaillut. Ja suurin osa tapailuista ei ole edennyt mitenkään pitkälle. Mielestäni kaikki olisivat "riittäneet" minulle. En käy treffeillä naisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä tai joiden kanssa mulla ei ole kemiaa. Epävarmaa on tietenkin olisiko tämä "riittävyys" kestänyt, jos olisimme tapailleet pidempään, mutta alkuvaikutelma oli ainakin mun puolelta hyvä ja sopiva.
Mä en oikein tiedä minkä vaikutelman annan. En usko, että ainakaan epätoivoisen, koska se ei ole mun tunne noilla tapaamisilla.
Olisi mielenkiintoista olla treffeilläsi kärpäsenä katossa. Kirjoituksestasi saa sinusta jotenkin oudon miekkosen kuvan ja sitä on tyytyväinen, että treffikumppaneillasi on aika ankeat treffit.
Sulla on oikeus tuntemuksiisi. En kuitenkaan ymmärrä miksi toivoisit tuntemattomille ihmisille pahaa tai huonoja treffejä? Jos joku on erilainen tai kuten sanoit, "outo miekkonen" niin miksi se olisi jotenkin väärin tai miten sellaisen tulkinnan ylipäätään voi muutamasta kirjoituksesta tehdä? Jos tämä kommenttisi helpotti päivääsi niin ehkä se sitten kannatti kirjoittaa?
Onhan se outoa, jos ei osaa treffeillä käydä tai naisten kanssa olla. Ja jättää sen takia naiset rauhaan. Ainakin, jos oot aikuinen mies etkä mikään pikkupoika.
No ei ole mitenkään outoa, älä jaksa trollata. Itselläkään näin aikuisena naisena ole deittailun protokollasta mitään käsitystä, sillä olin vuosikymmenen mittaisessa parisuhteessa joka alkoi kaveruudesta, ja siten olenkin skipannut kaikki tapailut ja alkuvaiheet koko tähänastisen elämäni ajalta. Olen siis ihan pihalla siitä, miten kuuluisi viestitellä ja miten deiteillä käyttäytyä ja mikä tarkoittaa mitäkin ja miksei miehestä myöhemmin kuulu mitään. Lähinnä tähän mennessä olen oppinut vain sen, ettei keneenkään kannata kiintyä ja mikään sanottu tai tehty ei merkitse mitään.
Ja siis ihan aikuinen tosiaan olen. Toisin kuin luultavasti sinä, joka tässä nyt trollaat.
Justhan tuolla ylempänä kerrottiin, että tuo osaamaton mies on outo ja toivottiin hänen treffiensä epäonnistumista. Yrittäkää nyt päättää miten se asia menee.
Olen tapaillut miestä neljä viikkoa. Totesimme ennen ensi tapaamista, että molemmat jännitämme uusien ihmisten kanssa. Kuitenkin tuntui tosi hyvältä, eikä jännittämistä ollut loppujen lopuksi paljon. Törmättiin melkein minun vanhempiin sillä ensimmäisellä kerralla vielä. En ehkä kehtaisi tapailla miestä joka olisi niin epävarma ettei osaa oikein olla, vaikka on jo tavattu useammin. Me vaan tultiin siihen että tuntuu jo tosi hyvältä ja jatketaan näillä.
Vierailija kirjoitti:
too kind :( kirjoitti:
Naiset tykkää itsevarmoista ja jännistä miehistä.
Prismatesti. Tee se ja hämmästy.
Yökerhotesti, tee se ja hämmästy
Tekö naiset luulette ulospäin näytettävän kohteliaan kuoren olevan koko totuus :¨D
Näillä mennään...
Pieni epävarmuus ja ujous minun seurassa muuten yleensä itsevarman oloisella miehellä on hurmaavaa.