Miehen lapsi rasittaa
Hei, haluaisin muiden näkökulmaa asiaan koska itselläni ei ole lapsia.
Olen seurustellut pari vuotra miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta 1 lapsi. Lapsi on 7v ja asuu äidillään, joka toinen vkl isällään ja pidempiä aikoja sitten lomilla. Äidin luona yksi siskopuoli. Mies on mahtava isä ja olen alusta asti hyväksynyt tämän paketin. Lapsessa on kuitenkin ihan hirvittävästi piirteitä, mitkä minua ärsyttää. Muutettuamme yhteen näen lasta aina hänen ollessaan meillä.
Olen itse monilapsisesta perheestä, mutta lapsen ollessa meillä huomaan lapsessa kamalasti itsekkäitä piirteitä, joista ärsyttävimmät alla:
- Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten.
- Jos meillä on herkkuja, ovat sekä omansa että isänsä herkut hänen. Itse sanon aina että sinulla on omat herkut, mutta isänsä antaa omistaan kun lapsi on ahtanut puoli kiloa karkkia vartissa naamaan. Jos olemme mökillä ja siellä on herkkuja, olettaa hän että nämä ovat tietenkin lapsille, ei tarjoa muille.
- Mitä vain ollaan tekemässä, olettaa hän heti että se tehdään häntä varten ja käyttäytyy sen mukaan. Mennään sitten metsään tai ravintolaan syömään, ilmoittaa hän heti mitä hän haluaa.
- Jos keskustellaan aikuisten kesken jostain esim kauppareissusta, tulee hän väliin ja haluaa KAIKESTA selostuksen. Miksi puhuitte, mitä, milloin. Joka ikiseen asiaan hänen on osallistuttava jollain tapaa.
- Missä vain olemme, on lapsen koko ajan oltava huomion keskipiste. Jos jonkun muun tekemisille nauretaan tai ihaillaan, änkeää hän mukaan ottamaan osingot ja yrittää kääntää huomion itseensä.
- Lasta pitäisi koko ajan viihdyttää, hän haluaa koko ajan isänsä tai minut tekemään jotain kanssaan. Kun edellinen tekeminen on tehty, alkaa hän ääneen suunnitella seuraavaa. Samanikäiset serkkulapset leikkivät keskenään rauhakseen.
- Lapsi "stressaa" koko ajan kaikesta. Kun ollaan lähdössä johonkin, jankataan 5 min välein että kohta varmaan lähdetään tai kauanko on nyt aikaa. Normaali automatka sukulaisille menee niin, että vuorokausi aikaisemmin aletaan varmistelemaan eihän auto aja ojaan, voiko sadekelillä ajaa jne. Tätä samaa toistelua eri lauseenmuodoin pitää varmistella siihen asti että ollaan perillä.
Kuulostaako ihan normaalilta vai olenko vain turhan tiukka? Tulemme hyvin toimeen ja olen miehelleni joskus sanonut, että hän hieman liikaakin hemmottelee lasta. Itse olen tiukempi ja käsken lapsen viedä omat tiskit, roskat ja muut tavarat paikoilleen. Isänsä siivoaa puolesta ja tekee aamupalaleivät ja vie nenän eteen. Annostelee myös ruuat valmiiksi lautaselle. Koen, että hän kasvattaa itsekästä ja hemmoteltua lasta, mutta ymmärrän myös että haluaa toimia näin kun yhteinen aika on rajattua ja ainoa lapsi. Vielä hetki sitten pyysi mieheni pyyhkimään pyllynsäkin, vaikka käy jo koulua.
Kommentit (72)
Kyllä lapselle kuuluisi isän vetää nyt rajat. Jos aikuiset keskustelee niin ei lapsi siihen kuulu mutta se pitää hänelle kertoa. Ruokailutilanteessa myös täytyy kertoa että jokainen ottaa sopivan annoksen ja ruokaa pitää jäädä kaikille. Jos ei näitä rajoja opeteta lapselle niin käy juuri noin että hän tottuu vaatimaan ja saamaan kaiken. Pettymys aikuisena on kova kun näin ei voikaan toimia. Mielestäni teet oikein AP.
Ei ole normaalia.
Viettäisin lapsen vierailuviikonloput erillään. Jonkun yhden yhteisen jutun voisin tehdä jos isä ja lapsi haluavat. En kestäisi tuollaista jatkuvaa hösäämistä. Sori.
Se lapsi ei elä isänsä luona normaalia elämää, vaan se on spesiaaliaikaa. Siksi on vaikea saavuttaa tilaa, jossa ne kuvaamasi serkkulapset on. Äidin luona tilanne voi olla aivan toinen.
Se kysely ja ennalta stressaaminen kertoo epävarmuudesta. Lapsi ei oikein luota olemiseensa kanssanne. Liikaa epävarmuustekijöitä ilmassa. Ja se tekemisen vaatiminen. Lapset nykyään opetetaan siihen. Kaikki on ohjattua ja aikuisten ylhäältä antamaa. Ei olla luovia, kun siihen ei ole opetettu. Tämä ei ole yhtään lapsen vika, vaan nykyvanhemmuuden.
Mitä sitten pitäisi tehdä... no lapsen pitäisi olla kanssanne enemmän ja oppia olemaan luontevasti kanssanne. Ja jonkun pitäisi opettaa lapsi luovaksi, mutta se vaatii vanhempien asennetta. Sitä ei tunnu olevan.
Näitä tällaisia lukiessa aina ajattelen, että onko omat ja tuttavani lapset jotenkin poikkeuksellisia, koska ovat kaikki ärsyttäviä välillä. Että ihmiset jotenkin odottaa lasten olevan hyväkäytöksisiä pikkuaikuisia ihan itsestään.
Jotkut ap:n mainitsemat oli mielestäni tavallisia, osa oli kasvatuksen tai sen puutteen tulosta, mutta sellaista se on lasten kanssa. Jotakin asiaa tankataan koko lapsuus ja silti joku lapsi ei opi jotakin, koska se on niin vastoin hänen persoonaansa.
Omat lapseni ovat muutaman vuoden vanhempia ja silti heitä saa jatkuvasti opettaa ja muistuttaa käytöstavoista. He suuttuvat ja raivoavat joskus, jättävät likaisia astioita pöytään, vaikka tietävät että joutuvat ne siitä itse kuitenkin viemään pois, puhuvat toistensa päälle ja joskus aikuistenkin, kahmivat karkkia jos sitä on tarjolla (tosin teen tätä itsekin) ja tekevät joskus asioita, vaikka tietävät niiden olevan kiellettyjä (esim joskus matoista huomaa, että hippaa tai laavalattiaa on oltu sisällä tai yrittävät kiertää peliaikoja). Silti pidän lapsiani ihan suhteellisen kiltteinä ja hyvätapaisina sekä hyvinä koululaisina. Ihan tavallisia lapsia, kuten sukulaisten, tuttavien ja naapureidenkin lapset. Kaikki ne ovat välillä ärsyttäviä.
Olen vastaaja nro 4 kanssa samaa mieltä, että lapsi vaikuttaa epävarmalta. Käytös ei ole tietenkään silloin normaalia ja mitä häneltä toivoisit.
Et kerro onko teillä valtavasti ohjelmaa ja menoa ja kaikenlaista puuhastelua vai osaatteko olla aloillanne, kaikki yhdessä, ja vain olla jutustellen rauhassa niitä näitä?
On outoa, jos ruokaa on aina liian vähän. Ettekö ole oppineet?
Miten hän on ainoa lapsi, jos hänellä on äidin luona siskopuoli?
Lapsihan on tosi haastavassa tilanteessa. Hön joutuu tavallaan kamppailemaan suosiosta (tiedostamattomasti ja lapsen tavalla), kun isän luona sinä "viet" isön rakkautta ja äidin luona on sisarpuoli. Eroperheen lapsella on aina haastavaa, joillekin se on vielä haastavampaa.
Lapsen tulisi saada kokea, että hän kelpaa.
Varmaan lapsi epävarmuudessaan tuntee sinut rasittavaksi. Olethan sinä hänelle täysin vieras ihminen, jota täytyy sietää isän kotona. Ei ihme, jos hän kilpailee huomiosta. Hänhän on ollut isän elämässä ennen sinua ja näkee nyt isäänsä tosi vähän. Tällainen elämä vaatii lapselta tosi paljon.
Minusta tuo kuulostaisi huomionkipeydeltä ja joidenkin tilanteiden jännittämiseltä- molemmat ihan normaaleja kun isää näkee harvoin ja on uusperhekuvio. Tuon ikäiset ovat vielä lapsellisia, parin vuoden kuluttua esittävät jo coolia. Keksi itseĺlesi välillä jotain muuta menoa välillä lapsen ollessa siellä jos hän ärsyttää.
Minä näen normaalin lapsen, jonka on saanut liian vähän:
Laitatte ruokaa. Oletteko varma, että lapsella on normaali annos, jos kerran hänen pitää heti ilmoittaa, että haluaa lisää? Yleensähän aikuinen ei tarvitse lisää, kasvavalla lapsella voi olla ajoittain hirveä ruoan kulutus. Saako lapsi säännöllisesti ruokaa? Onko hän joskus kokenut nälkää? laitetaanko äidin luona ruokaa? Kuuluuko hän niihin oppilaisiin, joka ahmii perjantaina ja maanantaina kouluruokaa? Saako hän teillä olleessaan aamiaisen, välipalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan? Kyllä, monella lapsella on koulussakin mukana pieni oma välipala ennen päivän lounasta. Silti syövät koulussa kuin hevoset.
Herkkuasia on ihan miehesi asia. Sinun ei kannata puuttua siihen. tuo, että ahmii ne herkut kertoo myös omalta osaltaan siitä, että lapsella on nälkä, on ollut nälkä tai on kokenut nälkää jossain vaiheessa elämäänsä.
Miksi lapsi ei saisi ravintolaan mennessä kertoa, mitä hän haluaa?
Huomiosta: Tottakai 7-vuotias haluaa olla isänsä keskipiste edes silloin harvoin, kun hän näkee isäänsä. kahden viikon välit ovat hurjan pitkät. Joten tottakai hän haluaa lyhyen viikonlopun aikana osallistua esim. kauppakeskusteluihin.
Miksi 7-vuotiaan, joka tapaa isäänsä, pitäisi leikkiä ihan yksin? Hänhän on tapaamassa isäänsä? Eri juttu olisi, jos lapsi asuisi isän kanssa koko ajan.
Tuo ettei kestä kun muita ihaillaan. Tuo on ihan normaalia lapselle, joka ei ole kokenut avioeroakaan. Tulee vain mieleen, että onko lapsi tässäkin asiassa jäänyt vaille. Onko häntä rakastettu, paijattu, lennätetty ilmassa? Onko hän saanut avioeron tuoksinassa arvostavia katseita, ihailua, arvostusta, niin että se on ollut tälle lapselle tarpeeksi? Tätä kun ei omat vanhemmatkaan voi tietää, että mikä on tarpeeksi, niin miten sinä voisit?
Tuo lapsen stressaaminen ei ole normaalia. Hän on ilmiselvästi kokenut jotain traumaattista elämässään. ehkä se on vanhempien riidat ja avioero, ehkä se on lisäksi isän ja uuden puolison liian nopea yhteen muutto yms.
Ulkoapäin vaikuttaa siltä, että lapsen tarpeita ei oteta huomioon: lapsella on koko ajan henkinen nälkä huomiolle ja syömisille. Nyt kannattaa antaa lapselle huomiota heti, kun lapsi tulee isäänsä tapaamaan. Antaa lapsen olla isänsä kanssa. Antaa säännöllisesti sitä ruokaa, ja näyttää vielä ruokakaapista ja jääkaapista, että tässä ovat ne ruoat, joita lapsi voi syödä itsenäisesti,jos tulee nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle kuuluisi isän vetää nyt rajat. Jos aikuiset keskustelee niin ei lapsi siihen kuulu mutta se pitää hänelle kertoa. Ruokailutilanteessa myös täytyy kertoa että jokainen ottaa sopivan annoksen ja ruokaa pitää jäädä kaikille. Jos ei näitä rajoja opeteta lapselle niin käy juuri noin että hän tottuu vaatimaan ja saamaan kaiken. Pettymys aikuisena on kova kun näin ei voikaan toimia. Mielestäni teet oikein AP.
Isällä ei välttämättä ole tietoa etäisänä siitä, että kuinka suuret lapset annokset nykyään ovat. Ap:lla taas ei lapsettomana ole sitä tietoa, että kasvuiässä lapset saattavat vetää käsittämöttömiä määriä ruokaa aina/ajoittain/joskus. Lapsi saattaa vain omalla tavallaan kertoa, että hänellä on nälkä!
Tuo pyllyn pyyhkimisen pyytäminen kuulostaa siltä, että lapsi haluaisi kokea olevansa pieni, kaipaa läheisyyttä ( En tarkoita mitään seksuaalista, mutta jos lapsi ei saa hellyyttä ja huomiota muuten, niin tuleehan oma vanhempi tuossa lähelle.). Aamupalaleipien tekeminen on ihan normaalia vanhemmuutta. Tuon kaltainen hemmottelu ei pilaa lasta. Lapsi jota hemmotellaan, oppii hemmottelemaan muita.
Pitääkö isä lasta kainalossa, lukee tälle kirjoja, katsoo yhdessä leffaa? Painii? Silittää? harjaa hiukset?
Minusta sinä ap vaikutat epäempaattiselta. Lapsi näkee isäänsä todella harvoin, jos tapaamisia tosiaan on kerran kahdessa viikossa. Miksi ihmeessä hänen pitäisi tällöin leikkiä yksin? Lapsella on varmasti isää ikävä ja oletan, että kaverit ja normaali arki harrastuksineen ym. on siellä äidin luona. Tietysti lapsi haluaa olla huomion keskipiste noina hetkinä. Toki häntä voi opastaa normaaliin vuorovaikutukseen, jossa kaikilla on vuoronsa ja vuorotellen tehdään kunkin ehdottamia asioita, mutta tärkeää on tosiaan ottaa lapsi mukaan ja antaa ymmärtää, että hän on tärkeä ja kuuluu teidän porukkaan. Kuulumisen tunne voi vähentääkin tuota epävarmuutta.
Ja samaa mieltä aiemman kanssa noista ruoista. Herkut on eri asia, mutta kyllä normaalia terveellistä ruokaa pitäisi olla tarjolla niin paljon, että kaikki saavat vatsansa täyteen eikä ruoasta tarvitse kilpailla.
Nostan hattua ap:lle, itse en jaksaisi tommosta menoa.
Lapsi näkee isäänsä todella harvoin. Joka toinen viikonloppu on vähän, ei ihmekään jos lapsi on isässään kiinni. 7-vuotias on lisäksi aika pieni vielä. Itse antaisin enemmän tilaa isälle ja lapselle keskenään, lapsen tuleekin olla isänsä pieni prinsessa ja saada huomiota kun noin vähän näkevät.
Ap:lta tarvitaan ymmärrystä ja empatiaa.
Terv. Toinen äitipuoli
Hyviä kommentteja ja pointteja tullut.
Ruokaa on tarpeeksi aina, sitä en tiedä onko näin aina ollut mutta myös äidin luona hyvä ympäristö enkä usko että sielläkään puutetta siitä olisi. Lisää saa myös aina niin paljon kuin haluaa.
Hellyyttä ja tekemistä heillä on rutkasti, myös me halitaan ja pusutellaan lapsen kanssa. Jättäydyn usein pois heidän tekemisistään juuri siksi, että saavat kahden keskistä aikaa, tosin lapsi kovasti haluaisi minutkin aina kaikkeen mukaan. Porukalla tehdään myös juttuja.
Tuo oli hyvä pointti, ettei nuo viikonloput ole normiarkea vaan spessuaikaa.
Yritän itse olla myös esimerkkinä ja opetan tiettyjä tapoja ja lapsi kyllä ottaa myös hyvin niistä koppia. Kiukuttelija hän ei ole.
Ehkäpä oletan liikaa tuon ikäiseltä, kuten sanoin kokemukseni lapsista on nolla jos ei omaa lapsuutta lasketa mukaan.
AP
Lapsi taitaa olla eroperheen väliinputoaja, "muistutus huonosta liitosta". Äidillään on jo uusi lapsi "paremmasta liitosta" ja on jäänyt tämän varjoon (joutuu olemaan pikkuaikuinen ja vanhempien kaikki huomio on pienemmässä). Isälläkin on jo uusi rakkaus ja lapsi on vaan uuden rakkauden tiellä.
Käyttäjä32444 kirjoitti:
Hyviä kommentteja ja pointteja tullut.
Ruokaa on tarpeeksi aina, sitä en tiedä onko näin aina ollut mutta myös äidin luona hyvä ympäristö enkä usko että sielläkään puutetta siitä olisi. Lisää saa myös aina niin paljon kuin haluaa.
Hellyyttä ja tekemistä heillä on rutkasti, myös me halitaan ja pusutellaan lapsen kanssa. Jättäydyn usein pois heidän tekemisistään juuri siksi, että saavat kahden keskistä aikaa, tosin lapsi kovasti haluaisi minutkin aina kaikkeen mukaan. Porukalla tehdään myös juttuja.
Tuo oli hyvä pointti, ettei nuo viikonloput ole normiarkea vaan spessuaikaa.
Yritän itse olla myös esimerkkinä ja opetan tiettyjä tapoja ja lapsi kyllä ottaa myös hyvin niistä koppia. Kiukuttelija hän ei ole.
Ehkäpä oletan liikaa tuon ikäiseltä, kuten sanoin kokemukseni lapsista on nolla jos ei omaa lapsuutta lasketa mukaan.
AP
" Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten."
[/quote]
" Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten."[/quote]
Niin nämä siis niitä tilanteita kun syödään vaikka edellisen päivän" jämät" lounaaksi, isoimman annoksen laitan aina lapselle. Kun haluaa lisää ja kerrotaan että leipää voi ottaa jos nälkä jäi, ilmoittaa usein ettei nälkää enää olekaan.
AP
Oisko mahdollista että hommaat oman asunnon? Tuo ikä on kuitenkin suht helppo, verrattuna vaikka murrosikään. Tottakai lapsi vaatii kokoajan jotain, varsinkin jos hän on tottunut aina saamaan tahtonsa läpi, myös uusille tavoille tottuminen vie aikaa, jos kotona asiat toimii eri lailla kuin teillä, niin kapina on valmis...