Miehen lapsi rasittaa
Hei, haluaisin muiden näkökulmaa asiaan koska itselläni ei ole lapsia.
Olen seurustellut pari vuotra miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta 1 lapsi. Lapsi on 7v ja asuu äidillään, joka toinen vkl isällään ja pidempiä aikoja sitten lomilla. Äidin luona yksi siskopuoli. Mies on mahtava isä ja olen alusta asti hyväksynyt tämän paketin. Lapsessa on kuitenkin ihan hirvittävästi piirteitä, mitkä minua ärsyttää. Muutettuamme yhteen näen lasta aina hänen ollessaan meillä.
Olen itse monilapsisesta perheestä, mutta lapsen ollessa meillä huomaan lapsessa kamalasti itsekkäitä piirteitä, joista ärsyttävimmät alla:
- Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten.
- Jos meillä on herkkuja, ovat sekä omansa että isänsä herkut hänen. Itse sanon aina että sinulla on omat herkut, mutta isänsä antaa omistaan kun lapsi on ahtanut puoli kiloa karkkia vartissa naamaan. Jos olemme mökillä ja siellä on herkkuja, olettaa hän että nämä ovat tietenkin lapsille, ei tarjoa muille.
- Mitä vain ollaan tekemässä, olettaa hän heti että se tehdään häntä varten ja käyttäytyy sen mukaan. Mennään sitten metsään tai ravintolaan syömään, ilmoittaa hän heti mitä hän haluaa.
- Jos keskustellaan aikuisten kesken jostain esim kauppareissusta, tulee hän väliin ja haluaa KAIKESTA selostuksen. Miksi puhuitte, mitä, milloin. Joka ikiseen asiaan hänen on osallistuttava jollain tapaa.
- Missä vain olemme, on lapsen koko ajan oltava huomion keskipiste. Jos jonkun muun tekemisille nauretaan tai ihaillaan, änkeää hän mukaan ottamaan osingot ja yrittää kääntää huomion itseensä.
- Lasta pitäisi koko ajan viihdyttää, hän haluaa koko ajan isänsä tai minut tekemään jotain kanssaan. Kun edellinen tekeminen on tehty, alkaa hän ääneen suunnitella seuraavaa. Samanikäiset serkkulapset leikkivät keskenään rauhakseen.
- Lapsi "stressaa" koko ajan kaikesta. Kun ollaan lähdössä johonkin, jankataan 5 min välein että kohta varmaan lähdetään tai kauanko on nyt aikaa. Normaali automatka sukulaisille menee niin, että vuorokausi aikaisemmin aletaan varmistelemaan eihän auto aja ojaan, voiko sadekelillä ajaa jne. Tätä samaa toistelua eri lauseenmuodoin pitää varmistella siihen asti että ollaan perillä.
Kuulostaako ihan normaalilta vai olenko vain turhan tiukka? Tulemme hyvin toimeen ja olen miehelleni joskus sanonut, että hän hieman liikaakin hemmottelee lasta. Itse olen tiukempi ja käsken lapsen viedä omat tiskit, roskat ja muut tavarat paikoilleen. Isänsä siivoaa puolesta ja tekee aamupalaleivät ja vie nenän eteen. Annostelee myös ruuat valmiiksi lautaselle. Koen, että hän kasvattaa itsekästä ja hemmoteltua lasta, mutta ymmärrän myös että haluaa toimia näin kun yhteinen aika on rajattua ja ainoa lapsi. Vielä hetki sitten pyysi mieheni pyyhkimään pyllynsäkin, vaikka käy jo koulua.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
"Nyt kun tuon kirjoitin niin tuohan on vain kasvatuksesta kiinni, täytyy ottaa puheeksi kun tilanne eteen tulee ja kehottaa lasta tarjoamaan muille ja huomioimaan muutkin lapset herkkujen kohdalla."
Ei ei ei. Paitsi sitten jos isä ei ole tilanteessa. Jos isä on mukana mutta sinä puutut asiaan, niin lapsi herkästi tulkitsee tämän niin että isä antaisi hänen tehdä mitä haluaa (=toiminta on itsessään hyväksyttävää jos kerran isä hyväksyy sen), mutta sinä olet ankeuttaja jonka takia hän joutuu jakamaan, ei saa ottaa lisää jne.
Puhu miehelle lapsen käytöstavoista ja kysy, haluaako mies alkaa kasvattaa lapsestaan asiallisesti käyttäytyvää ihmistä.
Jälleen hyvä huomio 👆 repesin ankeuttajalle 😂
AP
En näkisi noin kuin moni täällä näkee. Ne viikonloput isällä pitäisi olla juuri normaalia arkea ei mitään viikonlopun kestävää sirkusta. Ruokaa on tietty määrä ja on mielestäni hyvä että lapsi uskaltaa sanoa ottavansa lisää. Te asetatte ne rajat, että nyt on tämän verran ja lisää ottaa myös äitipuoli ja isä. Se jaetaan ja lisäksi on mahdollisuus syödä ruokaa x, jos jää nälkä. Lapset ei aina osaa rauhoittua ja siihenkin tarvitaan aikuisen ohjausta silloin. Tehdään näin ja lapselle voidaan kertoa myös ettei keskustelu nyt koske häntä.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapsi on rasittava. Ei ikinä kiitä tai tee mitään siivotakseen jälkiään. Kaikki tippuu niille sijoille ja pyyhkii likaiset lihapullanhajuiset kädet huonekaluihin. Todellinen porsas, ei halua vaihtaa edes isommin kakkaisia tuhruhousuja, ei siistiydy, vaatteet liian pieniä, maha ja pyllyvako näkyy, ei harjaa hampaita tai tukkaa. Lähivanhempi jankuttaa, me jankutamme. Pakotamme hoitamaan asiat, jotka pitäisi jo itse oma-alotteisesti tehdä.
Yleensä ihmiset ajattelee että vanhemmat ei välitä, jos lapsi on likainen - mutta mitäs sitten kun yritetään 24h ja lapsi on vaan kovapäisesti sitä mieltä että voi haista ja näyttää röllipeikolta. Ja käyttää väkisin liian pieniä vaatteita. (Emme voi tuhota lähivanhemman vaatteita)
Eniten tunnen huolta - mitä jos lapsi ei opi siistiytymään? Alkaa teininä haista ja joutuu syrjityksi. Koen myös tahtomattani vastenmielisyyttä lapsen ideologiaa ja porsastelua kohtaan. Oman lapsen kakka on helpompi sietää, mutta tokaluokkalaisen pitäisi jo olla pyyhimättä ripulikäsiään pelkällä vedellä/seinään.
Anteeksi kamala tilanne, mutta nauroin ääneen tälle tekstille 😂😂 onneksi tilanne ei ole meillä noin paha.
AP
Lapsi vaikuttaa ihan tavalliselta lapselta. Kaikki lapset on huomionhakuisia, ja tuossa iässä se korostuu, kun lapsi on vielä loppujen lopuksi ihan pieni, mutta kuitenkin osaa jo puhua ja toimia ja ilmaista itseään siinä missä isompikin. Silti on vielä ihan pieni ja siis lapsellinen, niin kuin lapsi on. Minä haluan, minä otan, minä minä... ärsyttäähän se varsinkin vierasta ihmistä. Oman lapsen kohdalla sitä ei niin edes huomaa.
Muistan kuinka oma lapseni tuossa iässä ikään kuin aktivoitui aina, kun tuli vieraita. Ei missään nimessä ollut itsekseen missään, vaan istui kuin tatti siinä meidän ja vieraiden kyljessä korvat höröllä seuraamassa, mitä puhuttiin. Kun sanottiin, että mene nyt sinä johonkin leikkimään siitä, niin ei mennyt, tai toi leikkinsä siihen samaan huoneeseen meidän keskellemme. Se ärsytti tavattomasti sen takia, että ei voitu puhua ns. aikuisten asioita, sellaisia, mitä ei tarvitsisi lapsen korviin kuulua, ei minkäänlaisia. Jos jotain tuli vahingossa sanotuksi, lapsi muisti kaiken ja hölötti ne sitten ns. väärille ihmisille. Aina oli varottava sanojaan.
Vasta teini-ikäisenä alkoi viihtyä omissakin oloissaan ja kavereittensa kanssa.
Lapset on yleensäkin itsekeskeisiä, pitävät tarkasti huolen siitä, että saavat sen mitä heille kuuluu ja mieluummin enemmänkin. Kaikki lapset ei ole herkkusuita, mutta aika monet ovat. Varsinkin kylässä.
Käsitän kuitenkin, että ap:n tapauksessa lapsi ei vierasta ja tunne kaunaa ap:tä kohtaan, vaan hyväksyy tämän, mikä on iso asia. En minä neuvoisi ap:tä vain lähtemään pois kotoa silloin, kun lapsi on siellä. Se on minusta mielenosoituksellista eikä lapsi siitä mitään opi eikä sitä ymmärrä. Jos on hyväksynyt tämän miehen itselleen, on hyväksyttävä miehen elämään kuuluva lapsikin. Vaihtoehtoja ei ole, koska lasta ei voi mihinkään haihduttaa. Ero on tietysti vaihtoehtona, mutta ehkä ei ihan kannata niin pitkälle asiaa viedä. Lapsihan kasvaa koko ajan, ja muuttuu koko ajan. Pitää vaan ottaa rennommin, enimmät ajathan kuitenkin saatte olla kahdestaan.
Käyttäjä32444 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erolapsena (tyytyväisenä ja nyt jo aikuisena) sanoisin, että kun lapsi käy teillä vain ns. vieraana eikä asu teillä jatkuvasti, niin on ERITTÄIN tärkeää että ISÄ asettaa rajat. Muuten sinä olet kohta lapsen silmissä tunkeutuva ilonpilaaja. Kaikki lapset ovat itsekkäitä ja ahneita jos heitä ei ole muuhun opetettu, ja isän uusi nainen ei voi tätä muuttaa olematta "paha äitipuoli".
Eli jos sinua vaivaa kun lapsi syö isänsäkin karkit, puhu tästä isälle kun lapsi ei ole teillä. Jos isän mielestä lapsi ei syö liikaa, niin järjestä niin että ruokaa on aina enemmän kuin tarpeeksi, ei se lapsi siitä liho jos teillä sikailee joten ei ole sun murhe.
Jos sinä et jaksa juuri tietyllä hetkellä tehdä lapsen kanssa jotain niin voit tottakai kieltäytyä.
Sinun ja miehen keskustelujen keskeyttäminen on jälleen asia, johon ISÄN tulee puuttua. Jos isä ei halua puuttua tähän, niin ongelma ei ole lapsessa vaan siinä fantastisessa isässä.
Toimiva kuvio edellyttää, että myös miehesi ymmäetää, että sinun roolisi lapsen elämässä EI OLE olla mikään varaäiti tai aukroriteetti. Lähipiirin kokemusten perusteella isät usein antavat mielellään uudelle puolisolleen roolin, jossa tämä on jonkinlainen valeäiti, jolla on vastuuta lapsen ruuista ja vaatteista ja ties mistä, mutta ei kuitenkaan todellista kasvattajan roolia. Useinhan miehet ovat ns. kakkosvanhemman roolissa siinä alkuperäisessä suhteessa, jolloin he eivät aina tajua että heidän hommansa on eron jälkeen olla lapsen ainoa vanhempi lapsen ollessa käymässä, vaikka asunnossa olisi myös naispuolinen aikuinen paikalla.
Todella hyvä teksti kokonaisuudessaan. Mies onneksi kuuntelee ja hänen kanssaan näistä pystyy hyvin puhumaan. Muutamissa asioissa hän onkin muuttanut käytöstään kun olen hänelle jostain asiasta sanonut. Huomaan kuitenkin edelleen usein olevani juuri se ilkeä äitipuoli, joka joutuu tilanteisiin puuttumaan kun isä ei sitä tee. Täytyy vaan ottaa taas puheeksi nämä.
AP
Jees, nyt vain opettelet olemaan puuttumatta jos ei ole jotain kauheaa tapahtumassa, ja painat asiat mieleen ja käsittelet ne tilaisuuden tullen isän kanssa.
Lapsen ajatusmaailma voi olla näissä tilanteissa todella herkkä. Itse muistan 10 vuoden takaa kun isän uusi nainen (ollaan nykyään hyvissä väleissä, pienenä inhosin häntä kun toi isän luokse uusia, mielestäni vieläkin aika tympeitä sääntöjä kuten että valkoisella sohvalla ei saa istua ellei ole vaihtanut erillisiä "kotihousuja" jalkaan, komenteli siivoamaan yms.) joskus koki tarpeelliseksi opettaa minulle vessaharjan käyttöä. Olin ala-asteikäinen, enkä oikeasti kai ollut paljon vessaharjaa käytellyt. Hän sanoi minulle "Ai et ole ennen käyttänyt? No nyt opetellaan. Eikö äiti ole opettanut sulle miten vessa pestään?"
Hän varmasti vain aidosti ihmetteli asiaa, eikä puhunut edes mitenkään äkäisesti, mutta minä koin tuon niin verisenä loukkauksena äitiä (ja itseäni) kohtaan, että 20 vuotta myöhemmin tuntuu vieläkin pieni vihan läikähdys rinnassa. :D
Tuo turvallisuudesta huolehtiminen tuossa määrin lapsella on erittäin hälyttävää, on turvaton. Ei ehkä luota aikuisiin ja kokee olevansa yksin vastuussa siitä ettei mitään satu (kolari ym.), ei ole normaalia tuon ikäisen kantaa pelkoa ja huolta aikuisten asioista!! Olisi hyvä kertoa, että lapsi pidetään turvassa ja aikuiset pystyvät nämä tilanteet arvioimaan, hänen EI tarvitse huolehtia kaikesta. En siis tarkoita että näin olisikaan, mutta syystä tai toisesta lapsesta siltä tuntuu.
Ei vaikuta normaalilta..mutta kaikkihan me ollaan erillaisia..kuka enää itsekkään tietää mikä on normaalia?kun aina se oma käytös on oikein..
Vierailija kirjoitti:
Tuo turvallisuudesta huolehtiminen tuossa määrin lapsella on erittäin hälyttävää, on turvaton. Ei ehkä luota aikuisiin ja kokee olevansa yksin vastuussa siitä ettei mitään satu (kolari ym.), ei ole normaalia tuon ikäisen kantaa pelkoa ja huolta aikuisten asioista!! Olisi hyvä kertoa, että lapsi pidetään turvassa ja aikuiset pystyvät nämä tilanteet arvioimaan, hänen EI tarvitse huolehtia kaikesta. En siis tarkoita että näin olisikaan, mutta syystä tai toisesta lapsesta siltä tuntuu.
Lisään vielä, että tuo saattaa liittyä myös juuri rajojen puutteeseen. Jos lasta ei rajata, joutuu ottamaan ikään nähden liian suurta vastuuta kaikista päätöksistä, jolloin luotto aikuisiin saattaa horjua. Lapsi saattaa kokea, ettei hänestä välitetä, jos saa olla kuin pellossa, vaikka rajoja toki koettelee. Rajat on myös rakkautta, ne mahdollistavat lapsen olla lapsi ilman liian painavaa vastuuta maailmasta.
Lapsi näkee isäänsä niin vähän, niin toki kaipaa hänen huomiotaan aivan toisin kuin ydinperheessä kasvanut. Myös tuo epävarmuus ja ahdistus (voiko auto ajaa ojaan jne.) voivat johtua avioerosta ja perheen hajoamisesta, joka on vahingoittanut perusturvallisuutta.
Että ihan normaalilta (ero)lapselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi näkee isäänsä niin vähän, niin toki kaipaa hänen huomiotaan aivan toisin kuin ydinperheessä kasvanut. Myös tuo epävarmuus ja ahdistus (voiko auto ajaa ojaan jne.) voivat johtua avioerosta ja perheen hajoamisesta, joka on vahingoittanut perusturvallisuutta.
Että ihan normaalilta (ero)lapselta kuulostaa.
Meillä miehellä on vuorotyö, joten ei ne muutkaan lapset erityisesti enemmän isäänsä näe. Mutta kun lapselle on iskostettu että hän on ”erolapsi” niin hän odottaa aina jotain erityiskohtelua. Meillä tähän on oikeastaan nyt auttanut vuoroviikko kun hän konkreettisesti kokee ettei se isä nyt vaan niille muillekaan ole paikalla huimasti enempää.
Toivon ettei asia ole näin mutta ap kuulostaa erittäin epäempaattiselta ihmiseltä. Kun täytyy "sietää" miehensä lasta. Valitettavasti sellainen huokuu läpi vaikka kuinka yrittäisit esittää muuta, lapsilla on herkät vaistot. Surullista myös että lapsi selvästi on epävarma ja joutuu kilpailemaan niinä vähäisinä hetkinä isän luona huomiosta kanssasi. Tahtoo sinun myös tykkäävän itsestään, jos kerran haluaa sinut mukaan peleihin ja leikkeihin. Sinusta taas pitäisi yksin osata leikkiä.
Sanot että lapsi on itsekäs, mutta kyllä nyt on peiliin katsomisen paikka. Inhottavaa myös kun tuolla edellä naureskelet toiselle lapselle (hygienia ja liian pienet vaatteet) ettei miehesi lapsi ole sentään Niin hirveä. Koitapa ymmärtää että sinä olet se vieras joka on tunkeutunut lapsen elämään. Eli sinulla ei ole oikeutta valittaa. Mikäli et osaa olla hyvä ja turvallinen aikuinen, joka aidosti rakastaa lasta, niin astu syrjään.
Kai lapsi harrastaa liikuntaakin. Tolla syömisellä on varmasti tursas.
Käyttäjä32444 kirjoitti:
" Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten."
Niin nämä siis niitä tilanteita kun syödään vaikka edellisen päivän" jämät" lounaaksi, isoimman annoksen laitan aina lapselle. Kun haluaa lisää ja kerrotaan että leipää voi ottaa jos nälkä jäi, ilmoittaa usein ettei nälkää enää olekaan.
AP
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia? Kyseessähän on 7v LAPSI! Oletatko, että 7v käyttäytyy joka tilanteessa loogisesti ja järkevästi kuin aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapsi on rasittava. Ei ikinä kiitä tai tee mitään siivotakseen jälkiään. Kaikki tippuu niille sijoille ja pyyhkii likaiset lihapullanhajuiset kädet huonekaluihin. Todellinen porsas, ei halua vaihtaa edes isommin kakkaisia tuhruhousuja, ei siistiydy, vaatteet liian pieniä, maha ja pyllyvako näkyy, ei harjaa hampaita tai tukkaa. Lähivanhempi jankuttaa, me jankutamme. Pakotamme hoitamaan asiat, jotka pitäisi jo itse oma-alotteisesti tehdä.
Yleensä ihmiset ajattelee että vanhemmat ei välitä, jos lapsi on likainen - mutta mitäs sitten kun yritetään 24h ja lapsi on vaan kovapäisesti sitä mieltä että voi haista ja näyttää röllipeikolta. Ja käyttää väkisin liian pieniä vaatteita. (Emme voi tuhota lähivanhemman vaatteita)
Eniten tunnen huolta - mitä jos lapsi ei opi siistiytymään? Alkaa teininä haista ja joutuu syrjityksi. Koen myös tahtomattani vastenmielisyyttä lapsen ideologiaa ja porsastelua kohtaan. Oman lapsen kakka on helpompi sietää, mutta tokaluokkalaisen pitäisi jo olla pyyhimättä ripulikäsiään pelkällä vedellä/seinään.
Mulla oli ala-asteella luokkakaveri, joka hais tosi pahalta. Oli tosi epähygieeninen ja vähän omituinen. Pari vuotta sitä katteli, mut olikohan kolmas tai neljäsluokkalaisena kun yks mein luokkalaisista tytöistä sanoi sille, että sä haiset aika pahalta. Sen jälkeen jotain muuttui. Tää haisija oli siis tyttö itsekin. Auttaisikohan tässäkin tapauksessa, jos joku täysin tuntematon ulkopuolinen huomauttaisi asiasta?
Lapsi vaikuttaa siltä, että hänellä on jokin häiriö. Normaali seitsemänvuotias ei stressaa huonosta ajokelistä tms. Normaalia seitsemänvuotiasta ei myöskään kiinnosta aikuisten suunnitelmat. Tämän lisäksi miehesi on aika huono kasvattamaan lasta. En nyt näkisi tuota kuitenkaan ihan mahdottomana suhteena, jos lapsi on teillä vain joka toinen viikonloppu. Voit yrittää puhua miehesi kanssa, kun lapsi ei ole paikalla. Vanhemman täytyy osata olla jämäkkä ja opettaa lapselle käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32444 kirjoitti:
" Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten."
Niin nämä siis niitä tilanteita kun syödään vaikka edellisen päivän" jämät" lounaaksi, isoimman annoksen laitan aina lapselle. Kun haluaa lisää ja kerrotaan että leipää voi ottaa jos nälkä jäi, ilmoittaa usein ettei nälkää enää olekaan.
AP
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia? Kyseessähän on 7v LAPSI! Oletatko, että 7v käyttäytyy joka tilanteessa loogisesti ja järkevästi kuin aikuinen?
Sitä kysyinkin kun en lapsista mitään tiedä. En kai muuten aloitusta olisi tehnyt.
AP
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei asia ole näin mutta ap kuulostaa erittäin epäempaattiselta ihmiseltä. Kun täytyy "sietää" miehensä lasta. Valitettavasti sellainen huokuu läpi vaikka kuinka yrittäisit esittää muuta, lapsilla on herkät vaistot. Surullista myös että lapsi selvästi on epävarma ja joutuu kilpailemaan niinä vähäisinä hetkinä isän luona huomiosta kanssasi. Tahtoo sinun myös tykkäävän itsestään, jos kerran haluaa sinut mukaan peleihin ja leikkeihin. Sinusta taas pitäisi yksin osata leikkiä.
Sanot että lapsi on itsekäs, mutta kyllä nyt on peiliin katsomisen paikka. Inhottavaa myös kun tuolla edellä naureskelet toiselle lapselle (hygienia ja liian pienet vaatteet) ettei miehesi lapsi ole sentään Niin hirveä. Koitapa ymmärtää että sinä olet se vieras joka on tunkeutunut lapsen elämään. Eli sinulla ei ole oikeutta valittaa. Mikäli et osaa olla hyvä ja turvallinen aikuinen, joka aidosti rakastaa lasta, niin astu syrjään.
Tästä tekstistä paistaa pitkälle läpi vihamielisyys. Ei kai kukaan lapseton ihminen osaa hypätä yhtäkkiä kasvattamaan lasta ja tiedä miten heidän kehitysvaiheensa menevät. Vaikka niin väität, en koe että joudun lasta sietämään. Itsehän mieheni ja lapsen siinä mukana hyväksyin. Lapsen ei tarvitse leikkiä yksin, me teemme porukassa ja kaksinkin juttuja koko ajan.
24/7 ei mielestäni tarvitse silloin olla vierellä viihdyttämässä, varsinkaan kun niinä hetkinä kun niitä leikkikavereita on. Luulisi että on mukavampaa touhuta kavereiden kanssa, kuin istua aikuisten kanssa juomassa kahvia ja kuunnella keskustelua politiikasta.
Todella kummallinen tuo kommenttisi, että olen vieras eikä minulla ole oikeutta valittaa. Minulla on oikeus valittaa aivan niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. En koe olevani tunkeutunut lapsen elämään millään tavalla, pitäisikö eronneiden vanhempien pysyä lopun elämäänsä sinkkuna ettei vaan lapsen elämään tunkeudu joku?
Sinulla selvästi on lapsia ja syyllistät nyt parempana ihmisenä minua ajatuksistani. Minä taas koen että näiden asioiden käsittely ja niistä keskustelu auttaa minua ymmärtämään lasta paremmin. Usko tai älä, meillä on hyvin lämpimät välit lapsen kanssa. Ei se tarkoita, etteikö jokin voisi ärsyttää.
Ja mitä tulee tuohon inhottavalle naureskelulle, nauroin viestin kirjoitusasulle ja kielikuville. Joillakin ihmisillä on sana hallussa, toiset tulevat internetiin loukkaantumaan kaikesta ja kaikkien puolesta.
AP
Käyttäjä32444 kirjoitti:
" Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten."
Niin nämä siis niitä tilanteita kun syödään vaikka edellisen päivän" jämät" lounaaksi, isoimman annoksen laitan aina lapselle. Kun haluaa lisää ja kerrotaan että leipää voi ottaa jos nälkä jäi, ilmoittaa usein ettei nälkää enää olekaan.
AP
No eikö ole kiva, että tykkää sinun tekemistä ruoista?:) Taitaa olla sinullakin opettelua vielä äitipuolena, mutta älä huoli hyvin pärjäät varmasti:)
Itse olen kuullut hirveitä kauhutarinoita miten pielessä lasten ja äitipuolen välit ovat. te kuitenkin molemmat yritätte. Anna aikaa:)
Itse olin ihan samassa tilanteessa entisen miehen kanssa. Juokse ja äkkiä pois tuosta kuviosta.
Tulet vihaamaan vain enemmän ja enemmän lasta ajan myötä ja mustasukkaisuutesi lisääntyy. Se ei ole sun lapsi eikä sulla mtn oikeuksia siihen.
Oikeesti luota muhun: Etsi lapseton mies!
Meilläkin lapsi on rasittava. Ei ikinä kiitä tai tee mitään siivotakseen jälkiään. Kaikki tippuu niille sijoille ja pyyhkii likaiset lihapullanhajuiset kädet huonekaluihin. Todellinen porsas, ei halua vaihtaa edes isommin kakkaisia tuhruhousuja, ei siistiydy, vaatteet liian pieniä, maha ja pyllyvako näkyy, ei harjaa hampaita tai tukkaa. Lähivanhempi jankuttaa, me jankutamme. Pakotamme hoitamaan asiat, jotka pitäisi jo itse oma-alotteisesti tehdä.
Yleensä ihmiset ajattelee että vanhemmat ei välitä, jos lapsi on likainen - mutta mitäs sitten kun yritetään 24h ja lapsi on vaan kovapäisesti sitä mieltä että voi haista ja näyttää röllipeikolta. Ja käyttää väkisin liian pieniä vaatteita. (Emme voi tuhota lähivanhemman vaatteita)
Eniten tunnen huolta - mitä jos lapsi ei opi siistiytymään? Alkaa teininä haista ja joutuu syrjityksi. Koen myös tahtomattani vastenmielisyyttä lapsen ideologiaa ja porsastelua kohtaan. Oman lapsen kakka on helpompi sietää, mutta tokaluokkalaisen pitäisi jo olla pyyhimättä ripulikäsiään pelkällä vedellä/seinään.