Miehen lapsi rasittaa
Hei, haluaisin muiden näkökulmaa asiaan koska itselläni ei ole lapsia.
Olen seurustellut pari vuotra miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta 1 lapsi. Lapsi on 7v ja asuu äidillään, joka toinen vkl isällään ja pidempiä aikoja sitten lomilla. Äidin luona yksi siskopuoli. Mies on mahtava isä ja olen alusta asti hyväksynyt tämän paketin. Lapsessa on kuitenkin ihan hirvittävästi piirteitä, mitkä minua ärsyttää. Muutettuamme yhteen näen lasta aina hänen ollessaan meillä.
Olen itse monilapsisesta perheestä, mutta lapsen ollessa meillä huomaan lapsessa kamalasti itsekkäitä piirteitä, joista ärsyttävimmät alla:
- Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten.
- Jos meillä on herkkuja, ovat sekä omansa että isänsä herkut hänen. Itse sanon aina että sinulla on omat herkut, mutta isänsä antaa omistaan kun lapsi on ahtanut puoli kiloa karkkia vartissa naamaan. Jos olemme mökillä ja siellä on herkkuja, olettaa hän että nämä ovat tietenkin lapsille, ei tarjoa muille.
- Mitä vain ollaan tekemässä, olettaa hän heti että se tehdään häntä varten ja käyttäytyy sen mukaan. Mennään sitten metsään tai ravintolaan syömään, ilmoittaa hän heti mitä hän haluaa.
- Jos keskustellaan aikuisten kesken jostain esim kauppareissusta, tulee hän väliin ja haluaa KAIKESTA selostuksen. Miksi puhuitte, mitä, milloin. Joka ikiseen asiaan hänen on osallistuttava jollain tapaa.
- Missä vain olemme, on lapsen koko ajan oltava huomion keskipiste. Jos jonkun muun tekemisille nauretaan tai ihaillaan, änkeää hän mukaan ottamaan osingot ja yrittää kääntää huomion itseensä.
- Lasta pitäisi koko ajan viihdyttää, hän haluaa koko ajan isänsä tai minut tekemään jotain kanssaan. Kun edellinen tekeminen on tehty, alkaa hän ääneen suunnitella seuraavaa. Samanikäiset serkkulapset leikkivät keskenään rauhakseen.
- Lapsi "stressaa" koko ajan kaikesta. Kun ollaan lähdössä johonkin, jankataan 5 min välein että kohta varmaan lähdetään tai kauanko on nyt aikaa. Normaali automatka sukulaisille menee niin, että vuorokausi aikaisemmin aletaan varmistelemaan eihän auto aja ojaan, voiko sadekelillä ajaa jne. Tätä samaa toistelua eri lauseenmuodoin pitää varmistella siihen asti että ollaan perillä.
Kuulostaako ihan normaalilta vai olenko vain turhan tiukka? Tulemme hyvin toimeen ja olen miehelleni joskus sanonut, että hän hieman liikaakin hemmottelee lasta. Itse olen tiukempi ja käsken lapsen viedä omat tiskit, roskat ja muut tavarat paikoilleen. Isänsä siivoaa puolesta ja tekee aamupalaleivät ja vie nenän eteen. Annostelee myös ruuat valmiiksi lautaselle. Koen, että hän kasvattaa itsekästä ja hemmoteltua lasta, mutta ymmärrän myös että haluaa toimia näin kun yhteinen aika on rajattua ja ainoa lapsi. Vielä hetki sitten pyysi mieheni pyyhkimään pyllynsäkin, vaikka käy jo koulua.
Kommentit (72)
Tehkää sitä ruokaa enemmän ja lapsi voi ottaa itse ruokansa niin oppii, ruokaa pitää olla riittävästi ettei viimeisistä rippeistä tule kilpailua.
Normaalilta ikäiseltään lapselta vaikuttaa. Kasvatuksesta voisit keskustella isänsä kanssa kahdestaan.
Lasta pitää ohjata ja kasvattaa, antaa läheisyyttä ja osoittaa rakkautta sekä antaa aikaa niinä harvoina kertoina kun lapsi voi olla isänsä kanssa. Nuo viikonloput on todella tärkeitä lapselle ja muokkaa hänen kokemuksiaan ja niillä on kauaskantoiset vaikutukset aikuiselämään saakka.
Minusta on hyvä ottaa lapsi suunnitteluun mukaan jos mietitään ruokia ja ostoksia, häntäkin pitää kuunnella ja toiveita täyttää - niinhän me 24/7 vanhemmatkin toimimme.
Lapsella on paljon epävarmuutta ja luottamussuhde on rikkoontunut perheen hajotessa. Oirehtii eroa ja erossaoloa toisesta vanhemmastaan kummankin vanhempansa luona.
Yritä olla positiivinen, kun olet tämän miehen kanssa kuuluu lapsi samaan pakettiin ja sinun on elettävä asian kanssa tahdoit tai et. Jos et jaksa niin silloin on syytä erota ja etsiä mies jolla ei ole lapsia. Isän passaaminen ja huolehtiminen on normaalia kun harvoin tapaa lastaan tai mies voi hyvitellä lapselle erotilannetta tarpeettomalla passaamisella. Tästä voitte toki keskustella että lasta yhdessä kasvattaisitte itsenäiseen toimintaan, tässä vaiheessa voi opettaa lapsen tekemään voileipiä yms.
Tuli mieleen sellainen asia että uskaltaako lapsi sanoa teillä jos haluaa välipalaa tai voiko itse ottaa jääkaapista jogurttia yms. Jos haluatte että lapsi kokee kodin omakseen niin hänellä pitäisi olla oikeus myös jääkaapilla käyntiin tarpeen mukaan. Toki ruoka-ajat on oltava.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää sitä ruokaa enemmän ja lapsi voi ottaa itse ruokansa niin oppii, ruokaa pitää olla riittävästi ettei viimeisistä rippeistä tule kilpailua.
Normaalilta ikäiseltään lapselta vaikuttaa. Kasvatuksesta voisit keskustella isänsä kanssa kahdestaan.
Lasta pitää ohjata ja kasvattaa, antaa läheisyyttä ja osoittaa rakkautta sekä antaa aikaa niinä harvoina kertoina kun lapsi voi olla isänsä kanssa. Nuo viikonloput on todella tärkeitä lapselle ja muokkaa hänen kokemuksiaan ja niillä on kauaskantoiset vaikutukset aikuiselämään saakka.
Minusta on hyvä ottaa lapsi suunnitteluun mukaan jos mietitään ruokia ja ostoksia, häntäkin pitää kuunnella ja toiveita täyttää - niinhän me 24/7 vanhemmatkin toimimme.
Lapsella on paljon epävarmuutta ja luottamussuhde on rikkoontunut perheen hajotessa. Oirehtii eroa ja erossaoloa toisesta vanhemmastaan kummankin vanhempansa luona.
Yritä olla positiivinen, kun olet tämän miehen kanssa kuuluu lapsi samaan pakettiin ja sinun on elettävä asian kanssa tahdoit tai et. Jos et jaksa niin silloin on syytä erota ja etsiä mies jolla ei ole lapsia. Isän passaaminen ja huolehtiminen on normaalia kun harvoin tapaa lastaan tai mies voi hyvitellä lapselle erotilannetta tarpeettomalla passaamisella. Tästä voitte toki keskustella että lasta yhdessä kasvattaisitte itsenäiseen toimintaan, tässä vaiheessa voi opettaa lapsen tekemään voileipiä yms.
Tuli mieleen sellainen asia että uskaltaako lapsi sanoa teillä jos haluaa välipalaa tai voiko itse ottaa jääkaapista jogurttia yms. Jos haluatte että lapsi kokee kodin omakseen niin hänellä pitäisi olla oikeus myös jääkaapilla käyntiin tarpeen mukaan. Toki ruoka-ajat on oltava.
Uskaltaa sanoa ja käy vapaasti kaapilla. Koti on hänen yhtä lailla ja on mukana ostosten ym suunnitteluissa ja kysytäänkin usein onko ruokatoiveita.
Moni ottanut tämän ruoka-asian esiin, mutta voin vakuuttaa että ruokaa on tarpeeksi ja lapsi saa sitä aina halutessaan. Kuten sanoin aiemmin niin silloin voi loppua kesken jos syödään edellisen päivän jämiä, mutta leipä ei kelpaa näissä tilanteissa. Mikään nälkää näkevä hän ei ole, päinvastoin on melko "tukeva" ikäisekseen jos näin voi sanoa. Ja ennen kuin kukaan ehtii tuohon sanoa mitään, niin kasviksia syödään myös ja liikkuu paljon.
Hieno kuulla näkökulmia muilta, isänsä kanssa kasvatuksesta on puhuttu ja varmasti puhutaan rakentavasti jatkossakin. Nämä kommentit avaavat omia ajatuksia paljon ja antavat perspektiiviä, kiitos siitä.
AP
Sinun on vaikea ymmärtää lasta koska olet lapseton.
Kannattaa lukea lapsen eri ikäkausien kehitysvaiheet
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/7-9-v/
ja lapset ja ero
https://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_laste…
Vaikutat fiksulta ihmiseltä kun olet valmis kysymään neuvoa ja oppimaan ja kenties muuttamaan omaa suhtautumistakin uuden tiedon valossa.
Huomion ja herkkujen vaatiminen johtunee siitä että ei elä kanssanne arkea. Itse olen ydinperheestä ja ydinperheen äiti, mutta meillä esimerkiksi mummolassa käyttäydytään eri tavalla kuin kotona (lepsummin). Te olette se mummola.
Mutta tuota en ymmärrä, että 7-vuotiaan lapsen pitäisi kysyä ennen ruokaa lisää ottamista että haluaako aikuiset lisää? Jos aikuiset ovat tehneet liian vähän ruokaa, se ei ole lapsen ongelma. Lapsen täytyy saada syödä riittävästi eikä kotona kuulu kursailla oman perheen kesken. Toki voitte sanoa että saa lisää salaattia/kasviksia/leipää, mutta minusta olisi kamala ajatella että pöydässä on vielä oikeaa ruokaa jäljellä, lapsi haluaisi lisää, mutta minä olisin se joka sen söisi. Tottakai lapsi/lapset saa sen syödä, minä pärjään aikuisena vähemmällä tai jos en pärjää, minun täytyy opetella tekemään isompia annoksia.
Käyttäjä32444 kirjoitti:
" Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten."
Niin nämä siis niitä tilanteita kun syödään vaikka edellisen päivän" jämät" lounaaksi, isoimman annoksen laitan aina lapselle. Kun haluaa lisää ja kerrotaan että leipää voi ottaa jos nälkä jäi, ilmoittaa usein ettei nälkää enää olekaan.
AP
Tämä oli ensimäinen ärsytyksen kohteesi. Voit ratkaista sen niin ettei tällaisia tilanteita tule. Lapsi käy harvoin, jättäkää ne vähät jämät teille maanantaiksi ellei ne riitä kaikille. Ottakaa opikseen!
Itse jotenkin ajattelen myöskin niin, et jotkut lapset ja aikuiset ovat luonteeltaan itsekkäämpiä ja huomionhakuisempia. Esimerkiksi yksi omistani on huomattavasti enemmän mustasukkainen muille huomiosta ja tarvitsee ihan hirveästi sitä huomiota. Se on ärsyttävää itsestäni, mutta yritän kaikin tavoin peittää sitä ja vastata lapsen tarpeeseen. Hän selvästi tarvitsee sisaruksiaan enemmän laadukasta ja positiivista huomiota rakentaakseen hyvänitsetunnon.
Jotenkin usein aikuiset vähättelevät eroperheem tilannetta. On aivan valtava suru lapselle, vaikka tämä ei itse tunnistaisi asiaa, että näkee isäänsä vain kahden viikon välein. Lapsi voi olla hyvin epävarma siitä, onko hän hyväksytty, rakastettu ja toivottu. Se näyttäytyy lapsella ripustautumisena ja huomion vaatimisena, koska hän ei osaa muuta. Meillä tämä oma huomiohakuinen lapsi on myös hyvin kiukkuinen ja vihainen ja jopa ilkeä sisaruksille, jos ei ole saanut riittävästi huomiota. Näin vaikka lapsesta asti olemme yrittäneet opettaa lasta sanoittamaan tunteitaan.
Mutta joo, lapset nyt on lapsia, eikä mikään ole vaikeampaa kuin lapsen kasvattaminen. Se on tasapainoilua lapsen ja omien tarpeiden ja erilaisten persoonallisuuksien välillä.
Jännä toi "isä on fantastinen isä", kun se isyys olisi sitä isänä olemista eikä "joka toinen viikonloppu ja loma-ajat"-leikkiä.
Olisin lainannut ne kohdat aloituksesta c+v:llä, mutta ei sitten. Toetean vain yleisesti että mieheni molemmat lapset ovat osittain tuollaisia, mutta omani, jo aikuinen ainoa lapsi ei ole, joten en usko että tuo johtuu yksilapsisuudesta, vaan siitä että vanhemmat palvovat ja palvelevat häntä kuin jumalaa konsanaan.
Asetu edes hetkeksi tuon lapsen asemaan ja mieti sitten uudestaan, että valitatko sittenkin ihan turhasta
Moneen asiaan tuli vastauskin jo.
Minulla on tuon kaltainen lapsi, 7-vuotias.
Hösöttää ja kyselee.
Huomaan että välillä auttaa, kun kertoo ennakkoon huolella tyyliin; huomenna mennään käymään kylässä sen ja sen luona. Me aikuiset juodaan kahvit ja saat leikkiä rauhassa sillä aikaa toisten lasten kanssa. Tullaan illaksi kotiin, mutta mikään kiire ei ole siellä vierailulla. Kaikki menee ihan hyvin.
Ei asioiden huolellisesta kertomisesta haittaa ole.
Samoin ruuan kanssa, ota nyt tästä ja saat lisää sitten jos on nälkä, mutta katsotaan sitä sitten kun olet rauhassa syönyt lautasen tyhjäksi.
Muutenkin sanoittaa tilanteissa, mitä tapahtuu ja miten asia etenee.
Erolapsena (tyytyväisenä ja nyt jo aikuisena) sanoisin, että kun lapsi käy teillä vain ns. vieraana eikä asu teillä jatkuvasti, niin on ERITTÄIN tärkeää että ISÄ asettaa rajat. Muuten sinä olet kohta lapsen silmissä tunkeutuva ilonpilaaja. Kaikki lapset ovat itsekkäitä ja ahneita jos heitä ei ole muuhun opetettu, ja isän uusi nainen ei voi tätä muuttaa olematta "paha äitipuoli".
Eli jos sinua vaivaa kun lapsi syö isänsäkin karkit, puhu tästä isälle kun lapsi ei ole teillä. Jos isän mielestä lapsi ei syö liikaa, niin järjestä niin että ruokaa on aina enemmän kuin tarpeeksi, ei se lapsi siitä liho jos teillä sikailee joten ei ole sun murhe.
Jos sinä et jaksa juuri tietyllä hetkellä tehdä lapsen kanssa jotain niin voit tottakai kieltäytyä.
Sinun ja miehen keskustelujen keskeyttäminen on jälleen asia, johon ISÄN tulee puuttua. Jos isä ei halua puuttua tähän, niin ongelma ei ole lapsessa vaan siinä fantastisessa isässä.
Toimiva kuvio edellyttää, että myös miehesi ymmäetää, että sinun roolisi lapsen elämässä EI OLE olla mikään varaäiti tai aukroriteetti. Lähipiirin kokemusten perusteella isät usein antavat mielellään uudelle puolisolleen roolin, jossa tämä on jonkinlainen valeäiti, jolla on vastuuta lapsen ruuista ja vaatteista ja ties mistä, mutta ei kuitenkaan todellista kasvattajan roolia. Useinhan miehet ovat ns. kakkosvanhemman roolissa siinä alkuperäisessä suhteessa, jolloin he eivät aina tajua että heidän hommansa on eron jälkeen olla lapsen ainoa vanhempi lapsen ollessa käymässä, vaikka asunnossa olisi myös naispuolinen aikuinen paikalla.
32 jatkaa vielä, että siitä voit toki aina huomauttaa jos lapsi on sinua kohtaan töykeä, se kuuluu sinun itsemääräämisoikeuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Huomion ja herkkujen vaatiminen johtunee siitä että ei elä kanssanne arkea. Itse olen ydinperheestä ja ydinperheen äiti, mutta meillä esimerkiksi mummolassa käyttäydytään eri tavalla kuin kotona (lepsummin). Te olette se mummola.
Mutta tuota en ymmärrä, että 7-vuotiaan lapsen pitäisi kysyä ennen ruokaa lisää ottamista että haluaako aikuiset lisää? Jos aikuiset ovat tehneet liian vähän ruokaa, se ei ole lapsen ongelma. Lapsen täytyy saada syödä riittävästi eikä kotona kuulu kursailla oman perheen kesken. Toki voitte sanoa että saa lisää salaattia/kasviksia/leipää, mutta minusta olisi kamala ajatella että pöydässä on vielä oikeaa ruokaa jäljellä, lapsi haluaisi lisää, mutta minä olisin se joka sen söisi. Tottakai lapsi/lapset saa sen syödä, minä pärjään aikuisena vähemmällä tai jos en pärjää, minun täytyy opetella tekemään isompia annoksia.
Totta, hyvä huomio. Eihän lapsen pitäisikään. En osaa ajatella aina lapsen näkökulmasta noita asioita. Kyllä oikeaa ruokaa saa aina niin paljon kun sitä on ja me itse syödään jotain muuta. Täytyy varmaan vaan alkaa tekemään suurempia satseja ja jättää ne yli jääneet sitten myöhempään jos ei ole tarpeeksi.
Jälkiruokien ja muiden kohdalla kuitenkin tämä sama kaava toistuu. Muut ikäisensä sukulaislapset kysyvät saako ottaa lisää kakkua, tämä yksilö ahtaa kolmatta palaa kysymättä kuin olisi elämänsä viimeinen ateria. Ei myöskään tarjoa muille lapsille herkuistaan, vaikka muut tarjoavat hänelle. Nyt kun tuon kirjoitin niin tuohan on vain kasvatuksesta kiinni, täytyy ottaa puheeksi kun tilanne eteen tulee ja kehottaa lasta tarjoamaan muille ja huomioimaan muutkin lapset herkkujen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Jännä toi "isä on fantastinen isä", kun se isyys olisi sitä isänä olemista eikä "joka toinen viikonloppu ja loma-ajat"-leikkiä.
Luuletko että haluaa tilanteen olevan näin? Voinhan toki ehdottaa herralle, että muutetaan eksänsä ja tämän uuden kumppanin luo kommuuniin asumaan 😂 Parhaansa tekee mitä tässä tilanteessa pystyy ja puhuvat päivittäin videopuheluita tietokoneella kun eivät näe.
AP
Herranjestas mitä lellipentuja porukka kasvattaa jos tämä on normaalia ja ap paha ihminen. Tulevat vielä lentämään rähmälleen elämässään kun kukaan ei ole pyyhkimässä pyllyä. En ikimaailmassa kasvataisia omastani noin ehnetta ja lellittyä penikkaa. Osa käytöksestä johtuu toki epävarmuudesta, mutta isän tulee ohjata lasta silti tiukasti mutta lämmöllä eikä antaa hillua miten sattuu.
"Nyt kun tuon kirjoitin niin tuohan on vain kasvatuksesta kiinni, täytyy ottaa puheeksi kun tilanne eteen tulee ja kehottaa lasta tarjoamaan muille ja huomioimaan muutkin lapset herkkujen kohdalla."
Ei ei ei. Paitsi sitten jos isä ei ole tilanteessa. Jos isä on mukana mutta sinä puutut asiaan, niin lapsi herkästi tulkitsee tämän niin että isä antaisi hänen tehdä mitä haluaa (=toiminta on itsessään hyväksyttävää jos kerran isä hyväksyy sen), mutta sinä olet ankeuttaja jonka takia hän joutuu jakamaan, ei saa ottaa lisää jne.
Puhu miehelle lapsen käytöstavoista ja kysy, haluaako mies alkaa kasvattaa lapsestaan asiallisesti käyttäytyvää ihmistä.
Lapset tulevat vähintään neuroottisiksi kahden kodin helvetissä. Lapsi on kokenut jonkinlaista laiminlyöntiä, koska lapsiltahan ei erosta kysytä ja toisen vanhemman menetys ainakin isoksi osaksi normaalia viikkoa, on varmasti raskasta. Lapsi kaipaa huomiota. Rakentakaa vanhva luottamus, minkä jälkeen voitten antaa tiukemmat rajat käyttäytymiseen. Rakkautta se pieni vain hakee!
Vierailija kirjoitti:
Erolapsena (tyytyväisenä ja nyt jo aikuisena) sanoisin, että kun lapsi käy teillä vain ns. vieraana eikä asu teillä jatkuvasti, niin on ERITTÄIN tärkeää että ISÄ asettaa rajat. Muuten sinä olet kohta lapsen silmissä tunkeutuva ilonpilaaja. Kaikki lapset ovat itsekkäitä ja ahneita jos heitä ei ole muuhun opetettu, ja isän uusi nainen ei voi tätä muuttaa olematta "paha äitipuoli".
Eli jos sinua vaivaa kun lapsi syö isänsäkin karkit, puhu tästä isälle kun lapsi ei ole teillä. Jos isän mielestä lapsi ei syö liikaa, niin järjestä niin että ruokaa on aina enemmän kuin tarpeeksi, ei se lapsi siitä liho jos teillä sikailee joten ei ole sun murhe.
Jos sinä et jaksa juuri tietyllä hetkellä tehdä lapsen kanssa jotain niin voit tottakai kieltäytyä.
Sinun ja miehen keskustelujen keskeyttäminen on jälleen asia, johon ISÄN tulee puuttua. Jos isä ei halua puuttua tähän, niin ongelma ei ole lapsessa vaan siinä fantastisessa isässä.
Toimiva kuvio edellyttää, että myös miehesi ymmäetää, että sinun roolisi lapsen elämässä EI OLE olla mikään varaäiti tai aukroriteetti. Lähipiirin kokemusten perusteella isät usein antavat mielellään uudelle puolisolleen roolin, jossa tämä on jonkinlainen valeäiti, jolla on vastuuta lapsen ruuista ja vaatteista ja ties mistä, mutta ei kuitenkaan todellista kasvattajan roolia. Useinhan miehet ovat ns. kakkosvanhemman roolissa siinä alkuperäisessä suhteessa, jolloin he eivät aina tajua että heidän hommansa on eron jälkeen olla lapsen ainoa vanhempi lapsen ollessa käymässä, vaikka asunnossa olisi myös naispuolinen aikuinen paikalla.
Todella hyvä teksti kokonaisuudessaan. Mies onneksi kuuntelee ja hänen kanssaan näistä pystyy hyvin puhumaan. Muutamissa asioissa hän onkin muuttanut käytöstään kun olen hänelle jostain asiasta sanonut. Huomaan kuitenkin edelleen usein olevani juuri se ilkeä äitipuoli, joka joutuu tilanteisiin puuttumaan kun isä ei sitä tee. Täytyy vaan ottaa taas puheeksi nämä.
AP
Normaalia lapsen käytöstä ja huomionhakua.Isälle vähän rotia kasvatukseen.
Sisarpuoli on siis vanhempi ja isäpuolensa edellisestä liitosta. Viettää heillä puolestaan joka toinen vkl joten pääosin on siellä ainoana lapsena. Eronneet ovat vuosia sitten.
AP