Miehen lapsi rasittaa
Hei, haluaisin muiden näkökulmaa asiaan koska itselläni ei ole lapsia.
Olen seurustellut pari vuotra miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta 1 lapsi. Lapsi on 7v ja asuu äidillään, joka toinen vkl isällään ja pidempiä aikoja sitten lomilla. Äidin luona yksi siskopuoli. Mies on mahtava isä ja olen alusta asti hyväksynyt tämän paketin. Lapsessa on kuitenkin ihan hirvittävästi piirteitä, mitkä minua ärsyttää. Muutettuamme yhteen näen lasta aina hänen ollessaan meillä.
Olen itse monilapsisesta perheestä, mutta lapsen ollessa meillä huomaan lapsessa kamalasti itsekkäitä piirteitä, joista ärsyttävimmät alla:
- Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten.
- Jos meillä on herkkuja, ovat sekä omansa että isänsä herkut hänen. Itse sanon aina että sinulla on omat herkut, mutta isänsä antaa omistaan kun lapsi on ahtanut puoli kiloa karkkia vartissa naamaan. Jos olemme mökillä ja siellä on herkkuja, olettaa hän että nämä ovat tietenkin lapsille, ei tarjoa muille.
- Mitä vain ollaan tekemässä, olettaa hän heti että se tehdään häntä varten ja käyttäytyy sen mukaan. Mennään sitten metsään tai ravintolaan syömään, ilmoittaa hän heti mitä hän haluaa.
- Jos keskustellaan aikuisten kesken jostain esim kauppareissusta, tulee hän väliin ja haluaa KAIKESTA selostuksen. Miksi puhuitte, mitä, milloin. Joka ikiseen asiaan hänen on osallistuttava jollain tapaa.
- Missä vain olemme, on lapsen koko ajan oltava huomion keskipiste. Jos jonkun muun tekemisille nauretaan tai ihaillaan, änkeää hän mukaan ottamaan osingot ja yrittää kääntää huomion itseensä.
- Lasta pitäisi koko ajan viihdyttää, hän haluaa koko ajan isänsä tai minut tekemään jotain kanssaan. Kun edellinen tekeminen on tehty, alkaa hän ääneen suunnitella seuraavaa. Samanikäiset serkkulapset leikkivät keskenään rauhakseen.
- Lapsi "stressaa" koko ajan kaikesta. Kun ollaan lähdössä johonkin, jankataan 5 min välein että kohta varmaan lähdetään tai kauanko on nyt aikaa. Normaali automatka sukulaisille menee niin, että vuorokausi aikaisemmin aletaan varmistelemaan eihän auto aja ojaan, voiko sadekelillä ajaa jne. Tätä samaa toistelua eri lauseenmuodoin pitää varmistella siihen asti että ollaan perillä.
Kuulostaako ihan normaalilta vai olenko vain turhan tiukka? Tulemme hyvin toimeen ja olen miehelleni joskus sanonut, että hän hieman liikaakin hemmottelee lasta. Itse olen tiukempi ja käsken lapsen viedä omat tiskit, roskat ja muut tavarat paikoilleen. Isänsä siivoaa puolesta ja tekee aamupalaleivät ja vie nenän eteen. Annostelee myös ruuat valmiiksi lautaselle. Koen, että hän kasvattaa itsekästä ja hemmoteltua lasta, mutta ymmärrän myös että haluaa toimia näin kun yhteinen aika on rajattua ja ainoa lapsi. Vielä hetki sitten pyysi mieheni pyyhkimään pyllynsäkin, vaikka käy jo koulua.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vaikuttaa siltä, että hänellä on jokin häiriö. Normaali seitsemänvuotias ei stressaa huonosta ajokelistä tms. Normaalia seitsemänvuotiasta ei myöskään kiinnosta aikuisten suunnitelmat. Tämän lisäksi miehesi on aika huono kasvattamaan lasta. En nyt näkisi tuota kuitenkaan ihan mahdottomana suhteena, jos lapsi on teillä vain joka toinen viikonloppu. Voit yrittää puhua miehesi kanssa, kun lapsi ei ole paikalla. Vanhemman täytyy osata olla jämäkkä ja opettaa lapselle käytöstapoja.
Tätä stressaamista minäkin jaksan ihmetellä, mies naureskelee asialle (meidän kesken) ja käy rauhallisesti läpi satoja kertoja vakuuttelut ja samat keskustelut kun jokin asia lasta pelottaa. Koko päivän ja viikonlopun suunnitelmat pitäisi myös olla minuutilleen lapsen tiedossa, monelta mitä ja milloin. Ja niihin palataan jatkuvasti.
Turvaton, pelokas, jäänyt vaille isän huomiota. Ei luota paikalla oleviin aikuisiin vähääkään ja on ahdistunut tilanteessa. Kotona ehkä puutetta rahasta ja ruoasta ja karkeista. Kahmii kun kerran saa käsiinsä. Korostettu huomion tarve kertoo yksin jäämisestä myös äidillä. Äiti ehkä paljon poissa ja jättänyt lasta yksin tai äiti ei ole henkisesti läsnä.
Tuosta santsaus- ilmoituksesta tuli mieleen, että onko äidin luona ruuan lisää ottaminen kiellettyä? Meillä lapset ovat pulleita, ja tämän vuoksi meillä ei saa ottaa lisää ruokaa (ravitsemusterapeutin vinkistä), vaan otetulla annoksella on pärjättävä. Jos jää nälkä, saavat ompun, porkkanan tms jälkkäriksi. Toki pidetään huoli, että annos on riittävä.
Käyttäjä32444 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vaikuttaa siltä, että hänellä on jokin häiriö. Normaali seitsemänvuotias ei stressaa huonosta ajokelistä tms. Normaalia seitsemänvuotiasta ei myöskään kiinnosta aikuisten suunnitelmat. Tämän lisäksi miehesi on aika huono kasvattamaan lasta. En nyt näkisi tuota kuitenkaan ihan mahdottomana suhteena, jos lapsi on teillä vain joka toinen viikonloppu. Voit yrittää puhua miehesi kanssa, kun lapsi ei ole paikalla. Vanhemman täytyy osata olla jämäkkä ja opettaa lapselle käytöstapoja.
Tätä stressaamista minäkin jaksan ihmetellä, mies naureskelee asialle (meidän kesken) ja käy rauhallisesti läpi satoja kertoja vakuuttelut ja samat keskustelut kun jokin asia lasta pelottaa. Koko päivän ja viikonlopun suunnitelmat pitäisi myös olla minuutilleen lapsen tiedossa, monelta mitä ja milloin. Ja niihin palataan jatkuvasti.
Tämä kuulostaa jo hyvin oudolta. Mulla 7- vuotias, eikä hän tuollaisia huolehdi ikinä.
Lapsi ei käyttäydy normaalisti. Tuolla tavalla kasvaa narsistinen ja hyvin itsekäs lapsi. Vaikka näkee isäänsä harvemmin, niin käytös tavat pitää olla ja rajojen veto. Ikinä en itse suostuisi tuollaiseen käytökseen lapselta. Teini-ikä tuolla pojalla tulee olemaan varmasti vaikea ja paha ja ap:n oleminen perheessä silloin yhtä kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ihan samassa tilanteessa entisen miehen kanssa. Juokse ja äkkiä pois tuosta kuviosta.
Tulet vihaamaan vain enemmän ja enemmän lasta ajan myötä ja mustasukkaisuutesi lisääntyy. Se ei ole sun lapsi eikä sulla mtn oikeuksia siihen.
Oikeesti luota muhun: Etsi lapseton mies!
Sama. Etsi lapseton mies! Mäkin oon ollut tuossa tilanteessa. Lapsi(poika) jopa rikkoi mun tavaroita ja valehteli siitä. Isä vaan nyökytteli. Juokse jo ja lujaa!
Vierailija kirjoitti:
Tuosta santsaus- ilmoituksesta tuli mieleen, että onko äidin luona ruuan lisää ottaminen kiellettyä? Meillä lapset ovat pulleita, ja tämän vuoksi meillä ei saa ottaa lisää ruokaa (ravitsemusterapeutin vinkistä), vaan otetulla annoksella on pärjättävä. Jos jää nälkä, saavat ompun, porkkanan tms jälkkäriksi. Toki pidetään huoli, että annos on riittävä.
En tiedä, mutta ei hän ainakaan siellä nälkää näe koska aikamoisen pötsin omistaa. Sitä en myöskään tiedä millaista ruokaa siellä syödään.
AP
Turvattomuudelta kuulostaa ajokeleistä jne aikuisten asioista huolehtiminen.Lapselle ja vanhemmille ,"uudelle vanhemmalle" jne.saattaisi olla hyötyä lasten psykiatrilla,psykologilla käynneistä.Koska lapsi vielä niin pieni ,häneen voisi hyvinkin positiivisesti vaikuttaa omin sanoin juttelu asiantuntijan kanssa.Mitä aiemmin puututaan turvattomuuden tunteisiin ,lapsen ahdistukseen sitä parempi.Lapsen tulevaisuuden kannalta se olisi viisasta Eikä avun hakemisessa ole mitään häpeällistä .
No noihin ruoka-asioihin sanoisin, että tehkää kerralla enemmän ruokaa. Minun mielestäni ruokaa tehdään aina niin, että kaikki voivat syödä sen verran kuin haluavat. Keskiverto 7-vuotias ei myöskään vielä ymmärrä kysyä, että ottavatko muut lisää.
Muutenkin kuulostaa aika lailla normaalilta 7-vuotiaalta, joka tankkaa isäaikaa täysillä.
Toisten lapset yleensä tuntuvat ärsyttäviltä, ja teidän tapauksessa lapsi vielä kaipaa isäänsä ja siksi vuorovaikuttaa kokoajan. En itse alkaisi sinuna puuttumaan, vaan viettäisin enemmän omaa aikaa noina päivinä. Eivät nuo kuitenkaan mikään ole mitenkään todella huonoja asioita, jotka pitää ns. kitkeä pois. Mutta on myös ymmärrettävää, että käytös ärsyttää sinua.
Ongelmahan eroperheissä usein on se, että lasta ei enää uskalleta kasvattaa, koska pelätään tuottaa pettymystä yhteisellä ajalla tai pelätään, että lapsi valitsee toisen vanhemman. Tai podetaan jotain huonoa omaatuntoa ja hyvitellään sitä lapselle vahingollisin keinoin. Ydinperheessä harva vanhempi toimisi, kuten tämän aloituksen isä vaan uskaltaisi olla vanhempi, ei miellyttäjä. Lisäksi etävanhempi saattaa jaksaa showta, mitä normiarjessa ei jaksaisi, kun lapsi enemmän läsnä. Tämän päälle vielä etävanhempi helposti tippuu kärryiltä lapsen kehityksestä ja päätyy kohtelemaan isoa lasta kuten taaperoa. Kärsijä on lapsi - hän oppii itsekkääksi ja ihmissuhteissa tulee vaikeuksia.
Miten kukaan jaksaa katsella tollasta kenkkuilevaa mukulaa? Uutta lapsetonta miestä kehiin, ei kannata tyytyä käytettyyn.
Lapsi haluaa vaihtaa pikkuhousut kahdesti viikossa. Taannoin pöksyt oli kuorrutettu kakalla. Rauhassa istui pelaamassa kakkahousut jalassa ennen pesulle menoa eli oli huomannut, muttei välittänyt.
Teki mieli käydä kysymässä housujen kanssa, että mitä on mieltä. Ihanko totta? Mutta en halua nolata lasta joten vähin äänin pesin kahdesti ja tahranpoistin. Eipä ole omani, joten en ryhdy pikkaripoliisiksi. Mutta huolehdin yhtä paljon kuin ihmettelen. En usko että tähän tulee muutosta ennen kuin kaverit alkaa sanoa suoraan.