Miksi ette halua miestänne, mies kysyy

Ylipaino ja liikkumattomuus. Hankala tuntea vetoa ihmistä kohtaan, jonka näkee vain sohvalla röhnöttämässä. kaksikymmentäkiloa lisäpainoa suhteen aikana hänelle kertynyt. min näen paljon vaivaa, ulkonäköni eteen, harrastan liikuntaa ja meikkaamista. Ei tarvitse olla mikään nelliöleukainen lentäjäkirurgi, ei todellakaan, mutta onko juoksulenkki pari kertaa viikossa liikaa vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa räiskyvää intohimoa enkä sek siä, koska olen lähes aseksuaali. Haluan ystävyyttä, romantiikkaa, keskusteluja ja aitoja kauniita sanoja. Haluan olla lähekkäin, syleillä ja suudella. 3 minuutin pelkkä pökkiminen ei ole rakkautta.

Ensinnäkin se seksi voi kestää 30min-1h sen ei tarvitse olla 3min. Ja kyllä minulle seksi on rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä ja nautintoa.

Kannattaa mennä terapiaan!

Tuo 3 minuutin itsekäs ja omahyväinen pökkiminen oli vain esimerkki. Rakastelu on seksiä mutta tarkoitinkin, että kaipaan rakkautta ja hellyyttä ihan jokapäiväisessä arjessa en pelkästään seksissä. Näen ja koen asian hyvin eri tavalla.

Nainen ainakin tarvitsee suhteessa oikeanlaista kosketusta ja aitoa välittämistä. Monissa pitkissä suhteissa toiseen ei enää panosteta ja koko homma on kuin itsestäänselvyys. Olo on vähän kuin olohuoneen sohvalla- se nyt vaan on siinä. Suhteeseen täytyy panostaa jos haluaa sen olevan onnellinen ja pitkäikäinen. Ihan pienetkin asiat vaikuttaa: kauniit sanat, hymy, yhteinen tekeminen ja toisen kunnioitus.

Se että yhtäkkiä ilman mitään hellyyttä, romantiikka, huomaavaisuutta tai lämmittelyitä pitäisi olla täysillä mukana. Silloin vaan katoaa kaikki mielenkiinto.

Porno ja jatkuva pelaaminen. Todella epäseksistä. Ero tuli.

o/ täällä ehkä yksi hormoonitapaus. Kun lapset oli pieniä, ei haluttanut, mutta mies painosti ja välttääkseni sitä jatkuvaa riitelyä (hän olisi halunnut monta kertaa päivässä) suostuin vasten tahtoani. No siitä ei seurannut mitään hyvää, tuli kauhea vastenmielisyys ja aloin inhota fyysisesti miestä ja seksiä. Itkin monesti seksin jälkeen salaa mieheltä - eipä tuo kyllä muutenkaan välittänyt enää sen jälkeen, kun oli saanut tarpeensa tyydytettyä.

Nyt kun lapset on jo aikuisia, on miehenkin into hiipunut, eikä aina seisokaan, ja oma iloni alkaa ehkä palautua joten aletaan olla tasoissa sen halun suhteen.

Hyvä mies, älä pidä minua itsestäänselvyytenä. En ole olemassa vain sinua varten, vain tyydyttääksesi tarpeesi. Tarvitsen sinua, haluaisin haluta sinua, mutta en voi tehdä sitä yksin. Me olemme tiimi, me olemme pari, joten miksi emme keskustele ilman riitelyä? Miksi emme kohtele toisiamme kuin maailman arvokkainta aarretta? Jos en tahtonut yhtä paljon aiemmin, en tahdo nytkään. Ymmärrä tämä äläkä yritä muuttaa minua. Rakastan yhä sinua. Terveisin vaimosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa vaimolla ei mitään intohimoa asiaan liittyen. Seksiä on n. kerran viikossa, aina minun aloitteesta.

Samat horinat on kuultu, enemmän läheisyyttä ja koskettelua jne.. No eipä siinä, vuoden päivät annoin läheisyyttä ja koskettelua, sekä ostelin lahjoja ja muita yllätyksiä. Kas kummaa, tilanne ei seksin osalta muuttunut yhtään mihinkään.

Just, jos nuo luettelemasi asiat olet tehnyt vain "velvollisuudesta" etkä aidosta hellyydestä ja rakkaudesta kumppaniin. Siinä on vaan pirun iso ero! Aika vastenmielistä suorastaan. (sivusta)

Lähinnä tässä on vastenmielistä se että minä olin valmis muuttumaan, mutta toinen ei kuitenkaan. Kommenttisi oli alatyylinen.

Muuttumaan? Eikö nuo jutut mitä luettelit kuuluisi tulla itsestään siinä parisuhteessa eikä vuoden kokeiluna. Ja mitään lahjoja, ylläreitä ei kannata sotkea seksiin, ei ne velvoita ketään petipuuhin kuitenkaan.

Lähinnä tässä esimerkkinä miten syyt haluttomuuteen ei olekkaan todellisia syitä. Mikäli sitä seksiä tulisi myös toisen aloitteesta, niin varmaan sitä hellyyttä ja läheisyyttä olisikin. Mutta kun ei, aina on vika miehessä, teki mitä tahansa.

Olen eri, mutta ei kai kukaan ole väittänyt että haluttomuuden syyt olisi kaikilla samoja. Joillakin pareilla nuo vinkit voi toimia, toisilla syyt on muualla ja kolmansilla on vain yksinkertaisesti liian myöhäistä. Ja toiseksi vaikea kuvitella, ettei tuo asenne olisi mitenkään heijastunut käytökseesi. Hellyys ja perushuomioiminen on vaan joku pakollinen paha jota annetaan korvauksen toivossa. Mahdollisesti vielä mukavalla passiivis-aggressiivisella tvistillä höystettynä. Ei ihme ettei vaimoa haluta.

Aika usein täällä palastalla on käynyt ilmi, että miehet kokevat kumppanin perushuomioimisen arjessa jotenkin vain pakollisena velvollisuutena. Juurinkin tuo "korvauksen" toivossa on niin vastenmielistä ajattelua kumppanilta.

Exän kanssa en halunnut. Hän ei huomioinut minua mitenkään sängyn ulkopuolella, määräili ja nälvi vain. Silti olisi pitänyt olla aina valmiina. Exän mielestä erosimme, koska en tykkää seksistä. Omasta mielestäni eron syyt ovat ihan muita, mutta olkoot, ei siitä enää tarvitse yhteisymmärrystä löytää.

Nykyisen mieheni kanssa olen ollut viisi vuotta. Olo on edelleen kuin vastarakastuneella ja haluan häntä aina. Seksiä on monta kertaa viikossa. Rakastan sitä. Miehelleni on tärkeää huomioida minunkin nautintoni. Olen edelleen samassa työssä, samat lapset ja lisääkin lapsia uusperheen myötä. Muutenkin samat kiireet. Erona on se, että mies tekee oma-alotteisesti kotitöitä, puhuu, pussaa ja halii joka päivä. Meillä on kivaa yhdessä ja riitoja on hyvin harvoin, ehkä 1-2 krt vuodessa tms.

Eli vika ei ollut väsymyksessä, hormoneissa tms. vaan ihan yksinkertaisesti siinä, että olin miehelle kotitalouskone ja itsestäänselvyys. Riitoja oli liikaa, eikä sovintoseksikään jossain vaiheessa enää auttanut.

Vaikea näistä on tietää, suhteen alkuaikana on seksiä riittävästi. Yleensä se muuttuu naisille jonkinlaiseksi vallankäyttövälineeksi, jossain vaiheessa suhdetta. Eli mies saa kun on ansainnut sen, siitä onkin sitten aika lyhyt matka paskaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Exän kanssa en halunnut. Hän ei huomioinut minua mitenkään sängyn ulkopuolella, määräili ja nälvi vain. Silti olisi pitänyt olla aina valmiina. Exän mielestä erosimme, koska en tykkää seksistä. Omasta mielestäni eron syyt ovat ihan muita, mutta olkoot, ei siitä enää tarvitse yhteisymmärrystä löytää.

Nykyisen mieheni kanssa olen ollut viisi vuotta. Olo on edelleen kuin vastarakastuneella ja haluan häntä aina. Seksiä on monta kertaa viikossa. Rakastan sitä. Miehelleni on tärkeää huomioida minunkin nautintoni. Olen edelleen samassa työssä, samat lapset ja lisääkin lapsia uusperheen myötä. Muutenkin samat kiireet. Erona on se, että mies tekee oma-alotteisesti kotitöitä, puhuu, pussaa ja halii joka päivä. Meillä on kivaa yhdessä ja riitoja on hyvin harvoin, ehkä 1-2 krt vuodessa tms.

Eli vika ei ollut väsymyksessä, hormoneissa tms. vaan ihan yksinkertaisesti siinä, että olin miehelle kotitalouskone ja itsestäänselvyys. Riitoja oli liikaa, eikä sovintoseksikään jossain vaiheessa enää auttanut.

Lisään vielä, että suurin ero on asenteessa. Nykyinen mieheni tekee kotitöitä, koska niitä nyt pitää kaikkien kotona asuvien tehdä. Hän antaa hellyyttä joka päivä, koska tietää minun pitävän siitä ja pitää toki itsekin, vaikka hänelle ehkä riittäisi vähempikin. Tärkeimpänä: Tämä mies ei koskaan, kertaakaan, ole pitänyt tekemiään kotitöitä tai antamaansa hellyyttä kauppatavarana. Hän ei odota saavansa seksiä niiden avulla. Ja paradoksaalista kyllä, koska hän panostaa parisuhteeseen ilman ehtoja, hän saa sitä seksiä paljon keskivertoa enemmän.

Tarpeeksi paljon kun kiristää seksillä, jakelee torjuntoja ja samalla jättää niin ala- kuin yläpäänkin ongelmat totaalisesti hoitamatta ja kieltäytyy kaikesta muustakin läheisyydestä, kyllä vain sillä saa himokkaankin naisen vieroitettua. Monta vuotta voi tosin mennä. Samalla se rakkauskin näivettyy pystyyn ja koko mies lakkaa kiinnostamasta. Näin siis meillä ja ero tulossa.

Järkyttävää luettavaa...kuinka ihmeessä jotkut naiset jaksavat itsekästä pökkimisyhdyntää (sekö on seksiä?) jopa vuosia?! Ja kuina pöllöjä ovat miehet kun eivät tajua että naisen nautinto on heidän tiensä hyvään ja riittävään seksiin?

Me oltu yhdessä 37 vuotta ja himoitsen miestäni jokapäivä ja hän minua. Todellakin rakastelemme jokapäivä, saan ja annan suuseksiä, sormetusta yhdyntöjä monenlaisesti, aina saan orgasmin, usein montakin päivässä. Ollaan molemmat kotona ja aikaa on..lapset aikuisa.

Mutta me hellimme  toisiamme, usein vaan kosketellaan ohimennen ja mies kehuu minua kauniiksi ja sanoo että ihanaa kanssani kulkea kun miehet katsoo yhä minua todellakin.

Ja kun vain kosken hänen käsivarttaan, alkaa haluttaa. ollaan onnekkaita todella!

Tehkää miehet naisenne nautinnon eteen niin saatte itsekin!

Kuvailet  12 v. sitten ollutta avioliittoani ja kerron näin jälkeenpäin miten asian näen tänä päivänä. Minulla oli hyvä mies ja olisi varmaan vieläkin, jos olisimme molemmat osanneet keskustella asiasta. Luopua kumpikin omasta itsekkyydestä. En silti haikaile exää takaisin, mutta avioliitossa se puhuminen olisi voinut ehkäistä, enkä olisi koskaan nähnyt exän ilkeää puolta, jota en ikimaailmassa unohda. Mutta asiaan.

Kyllä, meidän sek*ielämämme hiipui suunnilleen kuopuksen ollessa 5-vuotias. Se kuoli totaalisesti siihen, että olimme pikkulapsiajasta täysin uupuneita. Mies kyllä teki kotihommia sisällä, jos patistin. Ulkohommissa meni vähän kauemmin, mutta patistamalla sekin hoitui. Pihallamme seisoi 3 autoa, koska ei vain saanut aikaiseksi myytyä pois. Ne mätäni pihalle ja arvo laski. Hommat hoituivat vain käskyn voimin. Se hauska mies oli kadonnut. Hyvä isä ja aktiivinen lasten puuhissa, mutta jäinkin sitten toiseksi. Ei ollut treffi-iltoja eikä yhteisiä harrastuksia. Vieraannuimme ja annoimme arjen tulla väliin. Aloimme kumpikin moittia toisiamme. Olimme väsyneitä ja puuttui oma aika. Exän kosketukset alkoivat tuntua väkinäisiltä. Kaiken kosketuksen piti päätyä makkariin. Oltiin jotain vailla. Kosketus tuntui ajan mittaan vastenmieliseltä. Mies oli onnellinen vain saadessaan sek*iä. Minä olisin ollut onnellinen vain saadakseni pyyteetöntä kosketusta. Elimme molemmat omaa elämää. Rakkaus kuihtui hoitamattomana.

Opintielle lähdettyäni korkeakouluun oli se viimeinen niitti. Alussa toki kannusti, mutta loppua kohden alkoi tulla ilkeät sanat. Hän näki vain negatiivisia asioita. Hän oli tyytymätön työhönsä, niin minäkin. Minä lähdin kouluttamaan, mutta hän ei enää löytänyt mitään mieleistä lisäopiskeltavaa. Ammatillinen erkaantuminen kirpaisi.

Olin valmistumassa ja sain hyväpalkkaisen työn. Aloin kantamaan kotona enemmän taloudellista vastuuta. Rahan lisääntyminen taloudessa toi kaikille jotain kivaa, mutta samalla asetelmat muuttuivat. Mies ei voinutkaan enää hallita minua rahalla. Hän säännösteli aiemmin sitä, mitä sain tehdä. Hän hallitsi minua rahalla.

Meillä oli alussa paljon unelmia. Me halusimme yhteisen perheen ja yhteisiä reissuja. Yhteisen talon ja kesämökin. Me halusimme vähän väliä jotain yhteistä ja teimme paljon kaikkea yhteistä. Kun meillä oli kaikki nuo, niin ei ollut enää mitään mitä tavoitella. Me unohdimme unelmoida tuosta eteenpäin. Meillä oli kaikki. Ei meillä ollut haavetta kahdenkeskisistä lomista, kun lapset kasvoivat isoiksi. Ei ylipäätään mietitty, että sitten kun meidän Matti ja Maija ovat teinejä, että hankitaanko mopo tai poni. Emme miettineet, että järjestettäisiin tulevaisuudessa rippijuhlia, lakkiaisia tai lasten häitä. Emme edes ajatelleet, että ollaan loppuelämä yhdessä. Ei ollut mitään mitä tavoitella tulevaisuudessa.

Tiemme erosivat. Mies uskoi, että eroamalla sitä sek*iä saa enemmän. Se oli hänelle ainut onnellisuuden mittari. Hän keksi, että vain pyytämällä sitä saa. No ei saa kovin pitkään. Kun suhteessa jokin asetelma muuttuu, niin se on aina kriisin paikka. Oli se sitten rakkauden väheneminen, ammatillinen erkaantuminen, rahan hallinta tai muu, niin se tulee aina käsitellä. Puhua pois. Kääntää muutos positiiviseksi.

Kun joku on siinä pisteessä, että pohtii eroa, niin kehotan ensin tekemään itse asialle jotain. MITÄ MINÄ VOISIN PUOLISOLLE TARJOTA, JOTTA SAISIN SITÄ MITÄ MINÄ TARVITSEN? Kysy aamuisin "Mitä olet tänään ajatellut tehdä? Voinko auttaa sinua?" Ja sitten teet sen ILMAN, elettäkään sek*sin vonkaamisesta. Halaa ja kehu jostain tekemisestä, mitä hän on sinä päivänä tehnyt. Teitpä tänään hyvää ruokaa tms. Joka päivä jokin huomaamaton kehu. Eihän ole vaikeaa, eihän?

N47

Minusta täällä on hyviä viestejä, ihan rehellisiä kertomuksia parisuhteista. Tärkeintä on se toisen huomiointi, ja kunnioitus. Sitäkautta onnistuu muutkin jutut. Ihmettelenpä vain miehiä jotka kokevat seksinpuutetta omassa suhteessa: milloin viimeksi otit vaimon syliin? Tai annoit halauksen ja suudelman? Milloin viimeksi kysyit vaimolta sängyssä mistä hän tykkäisi tai miten haluaisi kosketeltavan?

Tätä lukiessa täytyy kyllä ihmetellä miksi niin monet on väkisin yhdessä ja onnettomia. Turha niitä lapsiakaan on tekosyynä käyttää. Parempi se niillekin on erota kuin väkisin elää niin, että kaikilla on kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat alkaa kun lapsi syntyy.  Lähes kaikki kaverini on eronnut.

Jännä juttu, minä taas en tunne kuin pari lasten saannin jälkeen eronnutta. Liittyy varmaan sosiaaliseen stratifikaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Tätä lukiessa täytyy kyllä ihmetellä miksi niin monet on väkisin yhdessä ja onnettomia. Turha niitä lapsiakaan on tekosyynä käyttää. Parempi se niillekin on erota kuin väkisin elää niin, että kaikilla on kurjaa.

Vain todella harvoissa perheissä lapsilla on kurjaa ennen eroa. Yleensä se kurjuus koittaa vasta eron jälkeen.

Mun mies kokeili kerran erikoista lähestymistapaa. Kirjaimellisesti ilmaisi kauniimmin asian "räplää ittes märäksi sillä aikaa kun mä käyn suihkussa". No, minäpä räpläsin. Mies tuli suihkusta ja näki totaalisen tyydyttyneen rouvansa. "Mä räpläsin liikaa ja tulin." Tyytyväisenä käänsin kylkeä ja ryhdyin nukkumaan. Sen jälkeen on esileikkiä harrastettu yhdessä.

Meillä seksittömyys alkoi siitä, että mies arvosteli minun ulkonäköäni. Hän halusi että pukeudun naisellisemmin. Ok - voihan siinä olla jotain perääkin. Niinpä päätin laittaa hiukseni ja käyttää mekkoja. 

Miehen käytöksessä ei muuttunut mikään. Tunsin itseni ihan pelleksi käyttäessäni mekkoja ja hameita, mutta mies ei reagoinut siihen mitenkään. Luulin että hän haluaisi minua enemmän kun pukeudun naisellisemmin. Ei kehunut yhtään, ei edes kun kysyin.

Pitäköön tunkkinsa.