Miksi ette halua miestänne, mies kysyy

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Aika vastuuton terapeutti, jos tämä on totta. Olen itse mies ja sanoisin, että seksintarve on vähän kuin kakkahätä. Aikansa sitä kärvistelee, mutta jossain vaiheessa on vain pakko saada spermat pihalle. Kyllähän sitä käteen vetää, mutta jos toinen ihminen on siinä vieressä, niin tyhmältä sekin tuntuu. Tulee jotenkin petetty olo jos puoliso kokonaan kieltäytyy seksistä. Ainakin minulle säännöllinen seksi on yksi tärkeimmistä syistä olla parisuhteessa.

Olen myös itse usein harrastanut seksiä, vaikka ei ole tehnyt mieli. En ole huomannut, että siitä olisi ollut mitään haitallisia seurauksia. Edelleen panettaa vanhaan malliin. Ehkä tässä on joku perustavanlaatuinen ero miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Aika vastuuton terapeutti, jos tämä on totta. Olen itse mies ja sanoisin, että seksintarve on vähän kuin kakkahätä. Aikansa sitä kärvistelee, mutta jossain vaiheessa on vain pakko saada spermat pihalle. Kyllähän sitä käteen vetää, mutta jos toinen ihminen on siinä vieressä, niin tyhmältä sekin tuntuu. Tulee jotenkin petetty olo jos puoliso kokonaan kieltäytyy seksistä. Ainakin minulle säännöllinen seksi on yksi tärkeimmistä syistä olla parisuhteessa.

Olen myös itse usein harrastanut seksiä, vaikka ei ole tehnyt mieli. En ole huomannut, että siitä olisi ollut mitään haitallisia seurauksia. Edelleen panettaa vanhaan malliin. Ehkä tässä on joku perustavanlaatuinen ero miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

Täällä toinen mies, ja olen ihan samaa mieltä tuosta lihavoidusta. Olen tällä hetkellä sinkku, mutta ihmettelen, mitä naiset haluavat parisuhteelta, jos seksihaluja ei ole? Tuolla lainaamallasi kirjoittajalla ei ole edes lapsia. Pääsääntöisesti elämä on kaikin puolin paljon helpompaa yksin, parisuhteessa joutuu tekemään aina kompromisseja ja pienentämään itseään. 

Kiitos vastauksista!

Tämä on ollut opettavainen ketju näin 30v miehelle

ap

Itselläni lienee liikaa pahaa oloa, huolta ja murhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Puuttuu intohimo. En tiedä, oliko sitä kunnolla koskaan. Sellaista räjähtävää himoa. Tyydyin liian vähään seksin saralla ja nyt en halua sitä miehen kanssa yhtään. Hyvä ihminen ja isä. Lasten takia täss pysyn.

Intohimon puute varmaan, kun on tuttu ja turvallinen -  toista se oli 20v kun olis halunnut komeeta miestä eikä saanut - nyt ollaan sitten ilman.

Vierailija kirjoitti:

Äijä lakkasi pesemässä hampaitaan joskus muutama vuosi sitten (ehkä kerran viikossa pesee) ja nyt ei ole käynyt parturissa moneen kuukauteen, koska korona.

Seksi ei oikein innosta moisen törkyturvan kanssa. Suihkussa sentään käy päivittäin.

Sanomiset menee kuuroille korville.

Parturoi sä miehesi hiukset!

Vierailija kirjoitti:

Naljailu. Jatkuva tyytymättömyys. Kuittailu. Määräily. Aina oikeassa oleminen. Laiskuus. Yksin jättäminen. Osallistumattomuus. Huomioimattomuus.

Runsaan ylipainonkin hyväksyn mutta jatkuva laiminlyönti ja viimeiselle sijalle laittaminen ei anna kuvaa että arvostaa, turvan tunteen katoamisen myötä lähtee halutkin.

Miten tollasta jaksaa! 

Vierailija kirjoitti:

Jos aviomies ei arvosta, haukkuu ja vähättelee vaimoa, se riittää. Kuka haluaisi olla intiimisti kiusaajansa kanssa? Velvollisuudentunnosta ehkä antaa kerran kuussa max.

Eroa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Aika vastuuton terapeutti, jos tämä on totta. Olen itse mies ja sanoisin, että seksintarve on vähän kuin kakkahätä. Aikansa sitä kärvistelee, mutta jossain vaiheessa on vain pakko saada spermat pihalle. Kyllähän sitä käteen vetää, mutta jos toinen ihminen on siinä vieressä, niin tyhmältä sekin tuntuu. Tulee jotenkin petetty olo jos puoliso kokonaan kieltäytyy seksistä. Ainakin minulle säännöllinen seksi on yksi tärkeimmistä syistä olla parisuhteessa.

Olen myös itse usein harrastanut seksiä, vaikka ei ole tehnyt mieli. En ole huomannut, että siitä olisi ollut mitään haitallisia seurauksia. Edelleen panettaa vanhaan malliin. Ehkä tässä on joku perustavanlaatuinen ero miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

Täällä toinen mies, ja olen ihan samaa mieltä tuosta lihavoidusta. Olen tällä hetkellä sinkku, mutta ihmettelen, mitä naiset haluavat parisuhteelta, jos seksihaluja ei ole? Tuolla lainaamallasi kirjoittajalla ei ole edes lapsia. Pääsääntöisesti elämä on kaikin puolin paljon helpompaa yksin, parisuhteessa joutuu tekemään aina kompromisseja ja pienentämään itseään. 

Naisen silmin noissa aiemmissa vastauksissa on tullut aika hyvin ilmi mitä nainen haluaa parisuhteelta. Siihen parisuhteeseen kaivataan sitä kumppanuutta muutenkin kuin pelkästään seksiä harrastamalla. Jos parisuhteesta tulee pelkkä itsekkyyden osoitus vakiseksillä (tavallisin esimerkki tuo, että nainen päätyy huolehtimaan kodista ja lapsista lähes yksin haluamattaan, miestä ei kiinnosta naisen kuormittuminen), ei ihme ettei kiinnosta. Tylyttämällä, ylenkatsomalla, dominoimalla ja kiukuttelemalla vielä vähemmän.

Edellinen kirjoittaja totesikin, että ehkä tässä on perustavanlaatuinen ero sukupuolten välillä. Voi hyvin olla. Varmaan niitäkin naisia on, jotka pystyvät erottamaan seksin ja muun suhteen täysin. Silloin huonossa jamassa olevassakin suhteessa on seksiä. Näidenkin vastausten perusteella ei se yleisin naistyyppi. eri

En ole koskaan tajunnut, millaisesta miehestä sytyn ja valitsin väärin. Ajattelin, että kunhan yritän parhaani, se riittää, koska minussa on joka tapauksessa jotain vialla.

Tapasin sitten miehen, joka ilman flirttailua, pelkällä ystävällisyydellä ja hyväksyvällä katseella sai minut haluamaan.

Olen käynyt seksiterapeutilla, joka sanoi, että ensin täytyy syttyä aivoista, sitten vasta fyysinen puoli toimii. Tajusin, että olen aina aiemmin suhteissa hypännyt niin nopeasti ja kunnolla tutustumatta seksiin, että välillä ei ole koskaan ollut mitään seksitöntä deittailua tai odottamista. Pelkkä alkukiima (mahdollisesti jopa pikkuhumalassa) ei tarkoita sitä, että välillä olisi todellista kipinää.

Sitten kun suhde on alkanut muutaman viikon tutustumisella ja paneskelulla, oksitosiini pitää huolen ainakin siitä, että pysytään ensin yhdessä. Jos hyvin käy, välillä tosiaan onkin vetovoimaa. Välttämättä sitä ei ole.

Väitän, että monet miehet silti jäävät suhteeseen ja tyytyvät sitten siihen, ettei se seksi ole kummempaa - jos siis ollaan perheen perustamisiässä ja moni muu asia loksahtaa kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut, millaisesta miehestä sytyn ja valitsin väärin. Ajattelin, että kunhan yritän parhaani, se riittää, koska minussa on joka tapauksessa jotain vialla.

Tapasin sitten miehen, joka ilman flirttailua, pelkällä ystävällisyydellä ja hyväksyvällä katseella sai minut haluamaan.

Olen käynyt seksiterapeutilla, joka sanoi, että ensin täytyy syttyä aivoista, sitten vasta fyysinen puoli toimii. Tajusin, että olen aina aiemmin suhteissa hypännyt niin nopeasti ja kunnolla tutustumatta seksiin, että välillä ei ole koskaan ollut mitään seksitöntä deittailua tai odottamista. Pelkkä alkukiima (mahdollisesti jopa pikkuhumalassa) ei tarkoita sitä, että välillä olisi todellista kipinää.

Sitten kun suhde on alkanut muutaman viikon tutustumisella ja paneskelulla, oksitosiini pitää huolen ainakin siitä, että pysytään ensin yhdessä. Jos hyvin käy, välillä tosiaan onkin vetovoimaa. Välttämättä sitä ei ole.

Väitän, että monet miehet silti jäävät suhteeseen ja tyytyvät sitten siihen, ettei se seksi ole kummempaa - jos siis ollaan perheen perustamisiässä ja moni muu asia loksahtaa kohdalleen.

Lisään - tapasin miehen jos avioiduttuani ja oltuani naimisissa vuosikaudet.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Olet tekemässä itsestäsi nyt jotain ihmeen uhria. Lopeta ja ota jotain vastuuta. Olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka haluaa seksiä (mikä on täysin normaalia) ja itse mietit että et ehkä halua IKINÄ. Ja ainut ongelma minkä suostut näkemään on se, että kumppanisi ei vain kiltisti sopeudu. Lisäksi toivot että toinen lähtisi mutta itse et tee mitään. Paitsi syytät toista normaaleista seksihaluista.

Tuo seksin aikataulutus ei muuten ole mitään miesten sikailua, vaan keino jota terapeutitkin saattavat suositella haluttomuudesta kärsiville pareille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin johtuu vain ja ainoastaan siitä, että mies on käynyt NIIN tutuksi, etten enää koe mitään intohimoa. Mulle on käynyt näin jokaisessa parisuhteessani.

Tää on oikeasti itsellenikin todella hankala asia, koska en keksi mitään ratkaisua. Rakastan miestäni, hän on komea ja osaava ja kokeilunhaluinen, mutta mikään niistä ei auta kun en kertakaikkiaan syty, koska hän on vaan niin tuttu.

Miehelle en ole kehdannut sanoa syytä. Valitan väsymystä, hormoneja, mitä milloinkin. Olen kyllä sanonut, ettei hänessä ole mitään vikaa, vika on minussa.

Mutta mitäpä tälle voi tehdä? Ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Kaikki fantasioinnit, lelut ja roolileikit ja eri paikat on kokeiltu. Ei auta.

Hmm. Mahtaisko olla biologialla tekemistä.  Luonnossa  on tietysti sekä  pysyviä parisuhteita että niitä joissa parittelukumppani valitaan aina uudestaan.  En tiedä kumpi menestyy paremmin, riippuu mistä riippuu.  Naisen halu voi syttyä psykologisista syistä, ja kun ne on liian tutut tai pettyneet,  halukin haihtuu.  Silti voi jäljelle jäädä halu pitää asetelma ennallaan, jos siihen on satsattu.  Nykyisin tulee ulkoapäin rummutusta että pitää kyltymättä naida, muuten ei ole terve eikä normaali. eikä pysy sellaisena ja miehet odottavat sitä.  Vastaisku entiselle naisten seksisensuurille vain.  Miehille sitä ei ole ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ainakin tarvitsee suhteessa oikeanlaista kosketusta ja aitoa välittämistä. Monissa pitkissä suhteissa toiseen ei enää panosteta ja koko homma on kuin itsestäänselvyys. Olo on vähän kuin olohuoneen sohvalla- se nyt vaan on siinä. Suhteeseen täytyy panostaa jos haluaa sen olevan onnellinen ja pitkäikäinen. Ihan pienetkin asiat vaikuttaa: kauniit sanat, hymy, yhteinen tekeminen ja toisen kunnioitus.

Tämä. Mulla oli aina sellainen tunne, ettei mies oikeasti halunnut minua. Olinpahan siinä käden ulottuvilla silloin kun häntä sattui panettamaan. Piti minua varmaan olohuoneen sohvana. Sksi meni aina saman kaavan mukaan, vaikka yritin ehdottaa jotain muuta joskus. Arkipäivän hellyytta tai romatiikkaa ei ollut, olisin tykännyt halailla ja pussailla, mikä olisi takuulla lisännyt myös muita halujani - mutta kun kaikki läheisyys vei aina siihen sksiin, joten aloin lopulta karttaa sitä. Mies ei myöskään pitänyt hyvää huolta hygieniastaan, sanoin hänelle ensin kiltisti ja sitten suoraan, että oikeasti se haiseva hengitys vaikuttaa sksihaluihini. Mies loukkaantui eikä tehnyt mitään asian hyväksi. Lisäksi miehellä oli se ällöttävä tapa tulla kourimaan esim. mun rintoja yhtäkkiä. Sanoin, etten pidä siitä että muhun kosketaan sillä tavalla, että olisin pitänyt toisenlaisesta koskettamisesta - ei ymmärtänyt.

Yritin useaan kertaan puhua omista tarpeistani ja tunteistani, syyllistämättä, mutta mies suuttui ja mitätöi, sanoi vaan ettei asia ole niin kuin puhun ja kieltäytyi keskustelemasta. 

Otin lopulta eron kun kaikki kävi kestämättömäksi (muitakin syitä oli). Ero tuli miehelle ihan puskista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Aika vastuuton terapeutti, jos tämä on totta. Olen itse mies ja sanoisin, että seksintarve on vähän kuin kakkahätä. Aikansa sitä kärvistelee, mutta jossain vaiheessa on vain pakko saada spermat pihalle. Kyllähän sitä käteen vetää, mutta jos toinen ihminen on siinä vieressä, niin tyhmältä sekin tuntuu. Tulee jotenkin petetty olo jos puoliso kokonaan kieltäytyy seksistä. Ainakin minulle säännöllinen seksi on yksi tärkeimmistä syistä olla parisuhteessa.

Olen myös itse usein harrastanut seksiä, vaikka ei ole tehnyt mieli. En ole huomannut, että siitä olisi ollut mitään haitallisia seurauksia. Edelleen panettaa vanhaan malliin. Ehkä tässä on joku perustavanlaatuinen ero miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

Täällä toinen mies, ja olen ihan samaa mieltä tuosta lihavoidusta. Olen tällä hetkellä sinkku, mutta ihmettelen, mitä naiset haluavat parisuhteelta, jos seksihaluja ei ole? Tuolla lainaamallasi kirjoittajalla ei ole edes lapsia. Pääsääntöisesti elämä on kaikin puolin paljon helpompaa yksin, parisuhteessa joutuu tekemään aina kompromisseja ja pienentämään itseään. 

Naisen silmin noissa aiemmissa vastauksissa on tullut aika hyvin ilmi mitä nainen haluaa parisuhteelta. Siihen parisuhteeseen kaivataan sitä kumppanuutta muutenkin kuin pelkästään seksiä harrastamalla. Jos parisuhteesta tulee pelkkä itsekkyyden osoitus vakiseksillä (tavallisin esimerkki tuo, että nainen päätyy huolehtimaan kodista ja lapsista lähes yksin haluamattaan, miestä ei kiinnosta naisen kuormittuminen), ei ihme ettei kiinnosta. Tylyttämällä, ylenkatsomalla, dominoimalla ja kiukuttelemalla vielä vähemmän.

Edellinen kirjoittaja totesikin, että ehkä tässä on perustavanlaatuinen ero sukupuolten välillä. Voi hyvin olla. Varmaan niitäkin naisia on, jotka pystyvät erottamaan seksin ja muun suhteen täysin. Silloin huonossa jamassa olevassakin suhteessa on seksiä. Näidenkin vastausten perusteella ei se yleisin naistyyppi. eri

Ei tuossa välttämättä ole eroa. Jos näin törkeästi yleistän, väitän että naiset antavat parisuhteessa herkemmin miehelle huomiota, hellyyttä ja kunnioitusta sekä tekevät palveluksia pyytämättä. Niin meidät naiset opetetaan. Mies ei joudu olemaan ilman noita, ei joudu kerjäämään. Jos tuollainen loppuisi, voisi moni mies huomata sittenkin tarvitsevansa niitä että jaksaa innostua vielä vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin johtuu vain ja ainoastaan siitä, että mies on käynyt NIIN tutuksi, etten enää koe mitään intohimoa. Mulle on käynyt näin jokaisessa parisuhteessani.

Tää on oikeasti itsellenikin todella hankala asia, koska en keksi mitään ratkaisua. Rakastan miestäni, hän on komea ja osaava ja kokeilunhaluinen, mutta mikään niistä ei auta kun en kertakaikkiaan syty, koska hän on vaan niin tuttu.

Miehelle en ole kehdannut sanoa syytä. Valitan väsymystä, hormoneja, mitä milloinkin. Olen kyllä sanonut, ettei hänessä ole mitään vikaa, vika on minussa.

Mutta mitäpä tälle voi tehdä? Ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Kaikki fantasioinnit, lelut ja roolileikit ja eri paikat on kokeiltu. Ei auta.

Tämä on kyllä paha. Meillä kanssa seksi exän kanssa meni hankalaksi. Ei ollut mitään vikaa seksitaidoissa ja hoiteli kyllä minut aina jne mutta oli vaan tosi vaikea kiihottua, innostua. Meillä kyllä miehelläkin sama, esim. oli parin vuoden kausi jolloin kärsi huomattavista erektiovaikeuksista (nelikymppinen erittäin urheilullinen tupakoimaton mies). No erosimme muista syistä lopulta ja nyt tekee mieli niin prkleesti. Saatuani seksiä (frekvenssi nyt sinkkuna 2x/vuosi jee..) olen ihan taivaissa, pöksyt märkänä koko ajan, masturboin päivittäin ja silmäilen himokkaasti suunnilleen kaikkia näkemiäni 20-60v miehiä ja tilanteen ollessa päällä en juuri edes jaksa mitään esileikkejä kun tuntuu että olen niin himoissani että räjähdän jos en saa just nyt ja jaksaisin monta kertaa peräkkäin, harmi vaan etteivät ikäiseni miehet useinkaan jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei miten surulliseksi tämä ketju minut tekee, tai siis tämä ja ne tuhat muuta vastaavaa mitä olen kevään aikana lukenut. Jotenkin tuntuu siltä kuin lukisi tulevaisuutta...

Olen nainen 32-v., mies saman ikäinen. Yhdessä reilut 7 vuotta, ei lapsia (koska ollaan tätä ikuista nuoruutta elävää porukkaa joka ei USKALLA sitoutua lapsiprojektiin).

Meilläkin alkuhuuman jälkeen seksin määrä väheni enkä itse nähnyt asiassa mitään ongelmaa, valitettavasti mies näki ongelman ja teki siitä numeron. Itse olin vain ja ainoastaan ihmeissään numerosta koska kaikkihan oli hyvin. Kävi hyvin perinteisesti, aloin harrastamaan seksiä silloinkin kun en olisi halunnut, VIRHE... Mitä tekee itsesuojeluvaistosi kun teet jotain vasten tahtoasi? Alkaa kieltäytymään toiminnasta. Siitä vaan meni maku niin täysin ettei mitään järkeä. En enää tiennyt milloin haluan itse ja milloin teen sitä velvollisuudesta, aloin pelkäämään, että milloin taas alkaa se vonkaaminen ja seksistä valittaminen :'(

Minua harmittaa tässä asiassa suunnilleen kaikki. Miksi miehille on seksi tärkeintä? Miksi sitä pitää olla koko ajan? Miksi sitä vaaditaan? Miksi sitä pitää vongata ällöttävällä setämies tavalla? MIKSI siitä pitää valittaa???

Pari vuotta sitten kriisiydyin oikein kunnolla ja päätin, että mun on pakko nyt opetella tuntemaan itseni vaikka sillä hinnalla, että se seksistä vinkuva elämänkumppani nostais kytkintä. Täytyy myöntää, että toivoin, että nostaisi.. Lopetin siis kokonaan seksin harrastamisen koska pelkästään seksin ajatteleminen aiheutti niin kovan ahdistuksen. Ei se lähtenyt, toki sitäkin ahdisti, varmaan eri syistä kun mua. Ei tainnut varmaan edes tajuta mitä olikaan tehnyt mun mielelle tuolla seksiin painostamisella. Ei ole kivaa pelätä toisen kiukuttelua asiasta ja siitä syystä tehdä ns. kaikkensa ettei toinen kiukuttelisi. Minua harmittaa se ihan järkyttävän paljon, että toi meidän suhteeseen tämän seksistä kiukuttelun :'(

Noh.. seksiin palattiin jossain vaiheessa, mies ei kuitenkaan ollut tajunnut seksi tauon aikana sitä taun syvintä syytä ja jatkoi taas painostamista, olis pitänyt olla vaikka mitä sopimuksia, että vähintään kerran viikossa jne... En siis edelleenkään tiedä hauanko seksiä enää milloinkaan. Täytyy myöntää, että uskon olevani aseksuaali. Terapeuttini ei usko, hän sanoo että ei ole olemassa haluttomia naisia, on vain vääriä miehiä... tiedä sitten...

Aika vastuuton terapeutti, jos tämä on totta. Olen itse mies ja sanoisin, että seksintarve on vähän kuin kakkahätä. Aikansa sitä kärvistelee, mutta jossain vaiheessa on vain pakko saada spermat pihalle. Kyllähän sitä käteen vetää, mutta jos toinen ihminen on siinä vieressä, niin tyhmältä sekin tuntuu. Tulee jotenkin petetty olo jos puoliso kokonaan kieltäytyy seksistä. Ainakin minulle säännöllinen seksi on yksi tärkeimmistä syistä olla parisuhteessa.

Olen myös itse usein harrastanut seksiä, vaikka ei ole tehnyt mieli. En ole huomannut, että siitä olisi ollut mitään haitallisia seurauksia. Edelleen panettaa vanhaan malliin. Ehkä tässä on joku perustavanlaatuinen ero miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

Täällä toinen mies, ja olen ihan samaa mieltä tuosta lihavoidusta. Olen tällä hetkellä sinkku, mutta ihmettelen, mitä naiset haluavat parisuhteelta, jos seksihaluja ei ole? Tuolla lainaamallasi kirjoittajalla ei ole edes lapsia. Pääsääntöisesti elämä on kaikin puolin paljon helpompaa yksin, parisuhteessa joutuu tekemään aina kompromisseja ja pienentämään itseään. 

Naisen silmin noissa aiemmissa vastauksissa on tullut aika hyvin ilmi mitä nainen haluaa parisuhteelta. Siihen parisuhteeseen kaivataan sitä kumppanuutta muutenkin kuin pelkästään seksiä harrastamalla. Jos parisuhteesta tulee pelkkä itsekkyyden osoitus vakiseksillä (tavallisin esimerkki tuo, että nainen päätyy huolehtimaan kodista ja lapsista lähes yksin haluamattaan, miestä ei kiinnosta naisen kuormittuminen), ei ihme ettei kiinnosta. Tylyttämällä, ylenkatsomalla, dominoimalla ja kiukuttelemalla vielä vähemmän.

Edellinen kirjoittaja totesikin, että ehkä tässä on perustavanlaatuinen ero sukupuolten välillä. Voi hyvin olla. Varmaan niitäkin naisia on, jotka pystyvät erottamaan seksin ja muun suhteen täysin. Silloin huonossa jamassa olevassakin suhteessa on seksiä. Näidenkin vastausten perusteella ei se yleisin naistyyppi. eri

Ei tuossa välttämättä ole eroa. Jos näin törkeästi yleistän, väitän että naiset antavat parisuhteessa herkemmin miehelle huomiota, hellyyttä ja kunnioitusta sekä tekevät palveluksia pyytämättä. Niin meidät naiset opetetaan. Mies ei joudu olemaan ilman noita, ei joudu kerjäämään. Jos tuollainen loppuisi, voisi moni mies huomata sittenkin tarvitsevansa niitä että jaksaa innostua vielä vuosien jälkeen.

Mutta ymmärtääkö se mies huomioinnin loppuneen siksi ettei itse huomioi? Tästä on ollut joskus aiemmin täällä keskustelua, ja niiden vastausten perusteella: ei välttämättä. Yleistäen miehissä on varmaan enemmän heitä, jotka eivät pidä noita luettelemiasi asioita niin tärkeinä kuin naiset. Paha vaan kun se ilmenee alkuhuuman jälkeen, ehkä pikkuhiljaa vuosien kuluessa.

Kyllä minä haluan. Taloudellisten huolien takia ei vaan ”haluta”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä lukiessa täytyy kyllä ihmetellä miksi niin monet on väkisin yhdessä ja onnettomia. Turha niitä lapsiakaan on tekosyynä käyttää. Parempi se niillekin on erota kuin väkisin elää niin, että kaikilla on kurjaa.

Vain todella harvoissa perheissä lapsilla on kurjaa ennen eroa. Yleensä se kurjuus koittaa vasta eron jälkeen.

Kyllä ne lapset sen tympeän ja viileän ilmapiirin ja riitelyn huomaa, vaikka eivät nyt ihan itkuun asti siitä kärsiskään. On sillä vaikutuksensa.