Miksi ette halua miestänne, mies kysyy

Suurin syy siihen miksi nainen ei halua seksiä miehensä kanssa on se, että mies on huono sängyssä. Liian kovakourainen, itsekäs, katsonut liikaa por.noa ja ottaa siitä mallia. Ja lisäksi jos mies ei huolehdi hygieniastaan, haisee pahalle, on läski, naureskelee paskaisuudelleen jne ja silti naisen pitäisi olla pantavana ja ottaa iloisena suihin niin... Ja kun lasten- ja kodinhoito jää naisen vastuulle, mies ei kotitöitä tee tai lapsia hoida, niin nainen ei yksinkertaisesti jaksa olla kotipiian lisäksi mällipatja. Ei ihme ettei naista oikein haluta.

Miesten kannattaisi oikeasti alkaa pitämään huolta itsestään, käydä pesulla, tehdä kotityöt ja hoitaa lapset, ajatella seksiä halutessaan sitä että naisen alapäätä ei tarvitse repiä, raapia, purra ja kouria, jne. Seksiin pakottaminen ja painostaminen on sitäpaitsi rikos, joten ehkäpä nainen ei halua harrastaa seksiä pakotettuna ja painostettuna?

Pari asiaa joita miesten kannattaa miettiä ennen kuin alkavat taas vongata seksiä...

Tässäpä joku ketju missä kerrotaan asiasta vähän:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3742897/mita-syita-haluttomuutesi-taust…

Ilkeä käytös ja exästään puhuminen ja ikävöinti tappoi minun halut.

Haluaisin esittää "haluttomille" naisille kysymyksen, että jos ette harrasta seksiä puolisonne kanssa niin "hoiteletteko" muuten itseänne vai eikö seksi kiinnosta ollenkaan? Mulle tulee tällaisista keskusteluista aina outo olo, koska mulle seksi on myös fysiologinen tarve. Kyllä sitä on säännöllisesti saatava vaikka ukko ei aina niin haluttava olisikaan tai jousikvartetto soittaisi taustalla. Tylsääkin se välillä on kun ollaan 30-v oltu yhdessä. Ja silti.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin esittää "haluttomille" naisille kysymyksen, että jos ette harrasta seksiä puolisonne kanssa niin "hoiteletteko" muuten itseänne vai eikö seksi kiinnosta ollenkaan? Mulle tulee tällaisista keskusteluista aina outo olo, koska mulle seksi on myös fysiologinen tarve. Kyllä sitä on säännöllisesti saatava vaikka ukko ei aina niin haluttava olisikaan tai jousikvartetto soittaisi taustalla. Tylsääkin se välillä on kun ollaan 30-v oltu yhdessä. Ja silti.

Masturboin joka päivä orgasmiin asti vähintään kerran.

Vierailija kirjoitti:

Seksistä on tullut tylsä rutiini. Siinä kai se. Mies ei flirttaa tai rakenna tilannetta mitenkään, tulee sänkyyn, riisu kalsarit, käy perseeseen kiinni, hyväilee sormill sisältä minuutin tai kaksi, tulee sisään. Siinä sitten se muutama minuutti ja suihkuun. Tämä koko touhu ei oikein ruoki mieltäni mitenkään.

Mitenkä paljon itse flirttaat ja rakennat tilannetta?

Meillä kävi suunnilleen näin...

Tapasimme nuorina, teini-ikäisinä ja olimme oikeat toisillemme, rakkaus syttyi. Kasvoimme yhteen erottamattomiksi. Saimme lapsia ja naisena puhkesin täyteen kukkaan.

Tuli vaihe, jolloin mieheni teki aivan liikaa töitä perheen kustannuksella. Tuona aikana hän torjui 99% lähestymisistäni. Kävimme jopa terapiassa, mutta se vain pahensi tilannetta. Terapeuttimme oli idiootti ja palvoi miestäni. Minua painostettiin terapiassa ja kotona oli kamalaa.

Niin ne vain lopulta meni ne minunkin haluni miestäni kohtaan. Seksuaalisesta haluttomuudesta en ole varsinaisesti koskaan kärsinyt. En vain halua enää miestäni, samoin kuin en himoitse jokaista törppöä tallaajaa muutoinkaan.

Monimutkaisen tilanteesta tekee se, että pidän miehestäni ihmisenä ja ystävänä ja sillä tavoin hän on minulle kaikista rakkain. Minulla ei vain ole juuri seksihaluja häntä kohtaan enkä nauti siitä suuresti, toisinaan kyllä. Seksielämämme on kyllä säännöllistä ja sytyn miehelleni noin kerran viikossa. Velvollisuusseksiä en halua harrastaa sillä se ei tyydyttäisi meistä kumpaakaan, mies ei saisi mitä tarvitsee sillä hän kaipaa tunnetta haluttuna olemisesta.

Itselleni avoin suhde sopisi erittäin hyvin ja sitä on koitettukin useasti. Miehen mustasukkaisuus aiheuttaa kuitenkin paljon ongelmia enkä ole viime aikoina edes yrittänyt sen tapaista.

Tuolloin kun mieheni alkoi etäiseksi enkä tavoittanut enää samaa kaipaamaani ihmistä, jo alle 30-vuotiaina, päätin etten koskaam ripusta elämääni tämän miehen varaan. En ole enkä tule olemaan hänestä taloudellisesti riippuvainen vaikka mies on yrittänyt minusta sellaisen tehdä. Harkitessani eroa mies esimerkiksi alkoi toivoa lisää lapsia, niin monta, etten pystyisi heitä yksin elättämään enkä tukiverkottomana muutenkaan selviäisi katraan kanssa ilman häntä. Oli kipeää luopua omasta suurperhehaaveestani tajutessani, että mies tavoittelisi lapsilla otetta minusta. Toista miestä ja epävarmoja uusperhesuhteita en taas halunnut sotkemaan lasten elämää, joten en aio hankkia enempää lapsia kenenkään kanssa.

Tämä kuulostaa hirveältä, mutta jokaisella meistä on pimeät puolemme. Olen tapaillut muitakin miehiä, avoin suhteemmehan mahdollistaa sen ja havainnut, ettei muutkaan eikä muidenkaan miehet sen parempia ole. Tästä syystä vaalin sitä, mikä on hyvää minun ja mieheni suhteessa, paljon sitä onkin. Ja suojelen itseäni siltä mitä pitää varoa. Olen vahva realisti enkä tavoittele epäitsekästä parisuhdetta. Se on harvinaisempaa kuin lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin esittää "haluttomille" naisille kysymyksen, että jos ette harrasta seksiä puolisonne kanssa niin "hoiteletteko" muuten itseänne vai eikö seksi kiinnosta ollenkaan? Mulle tulee tällaisista keskusteluista aina outo olo, koska mulle seksi on myös fysiologinen tarve. Kyllä sitä on säännöllisesti saatava vaikka ukko ei aina niin haluttava olisikaan tai jousikvartetto soittaisi taustalla. Tylsääkin se välillä on kun ollaan 30-v oltu yhdessä. Ja silti.

Useimmiten hoitelen itseni 1-3 kertaa päivässä.

Silloin kun lapset oli pieniä, saattoi mennä viikkokausia ja en tehnyt edes sitä.

Meidän suhteessa on siis seksiä ja jos panettaa, niin kyllä se menettelee. En vain ole koskaan kiimassa mieheeni enkä ole ikinä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin esittää "haluttomille" naisille kysymyksen, että jos ette harrasta seksiä puolisonne kanssa niin "hoiteletteko" muuten itseänne vai eikö seksi kiinnosta ollenkaan? Mulle tulee tällaisista keskusteluista aina outo olo, koska mulle seksi on myös fysiologinen tarve. Kyllä sitä on säännöllisesti saatava vaikka ukko ei aina niin haluttava olisikaan tai jousikvartetto soittaisi taustalla. Tylsääkin se välillä on kun ollaan 30-v oltu yhdessä. Ja silti.

Masturboin joka päivä orgasmiin asti vähintään kerran.

Sama. Usein käydessäni nukkumaan tai saunassa.

T. 53

Vierailija kirjoitti:

Kuvailet  12 v. sitten ollutta avioliittoani ja kerron näin jälkeenpäin miten asian näen tänä päivänä. Minulla oli hyvä mies ja olisi varmaan vieläkin, jos olisimme molemmat osanneet keskustella asiasta. Luopua kumpikin omasta itsekkyydestä. En silti haikaile exää takaisin, mutta avioliitossa se puhuminen olisi voinut ehkäistä, enkä olisi koskaan nähnyt exän ilkeää puolta, jota en ikimaailmassa unohda. Mutta asiaan.

Kyllä, meidän sek*ielämämme hiipui suunnilleen kuopuksen ollessa 5-vuotias. Se kuoli totaalisesti siihen, että olimme pikkulapsiajasta täysin uupuneita. Mies kyllä teki kotihommia sisällä, jos patistin. Ulkohommissa meni vähän kauemmin, mutta patistamalla sekin hoitui. Pihallamme seisoi 3 autoa, koska ei vain saanut aikaiseksi myytyä pois. Ne mätäni pihalle ja arvo laski. Hommat hoituivat vain käskyn voimin. Se hauska mies oli kadonnut. Hyvä isä ja aktiivinen lasten puuhissa, mutta jäinkin sitten toiseksi. Ei ollut treffi-iltoja eikä yhteisiä harrastuksia. Vieraannuimme ja annoimme arjen tulla väliin. Aloimme kumpikin moittia toisiamme. Olimme väsyneitä ja puuttui oma aika. Exän kosketukset alkoivat tuntua väkinäisiltä. Kaiken kosketuksen piti päätyä makkariin. Oltiin jotain vailla. Kosketus tuntui ajan mittaan vastenmieliseltä. Mies oli onnellinen vain saadessaan sek*iä. Minä olisin ollut onnellinen vain saadakseni pyyteetöntä kosketusta. Elimme molemmat omaa elämää. Rakkaus kuihtui hoitamattomana.

Opintielle lähdettyäni korkeakouluun oli se viimeinen niitti. Alussa toki kannusti, mutta loppua kohden alkoi tulla ilkeät sanat. Hän näki vain negatiivisia asioita. Hän oli tyytymätön työhönsä, niin minäkin. Minä lähdin kouluttamaan, mutta hän ei enää löytänyt mitään mieleistä lisäopiskeltavaa. Ammatillinen erkaantuminen kirpaisi.

Olin valmistumassa ja sain hyväpalkkaisen työn. Aloin kantamaan kotona enemmän taloudellista vastuuta. Rahan lisääntyminen taloudessa toi kaikille jotain kivaa, mutta samalla asetelmat muuttuivat. Mies ei voinutkaan enää hallita minua rahalla. Hän säännösteli aiemmin sitä, mitä sain tehdä. Hän hallitsi minua rahalla.

Meillä oli alussa paljon unelmia. Me halusimme yhteisen perheen ja yhteisiä reissuja. Yhteisen talon ja kesämökin. Me halusimme vähän väliä jotain yhteistä ja teimme paljon kaikkea yhteistä. Kun meillä oli kaikki nuo, niin ei ollut enää mitään mitä tavoitella. Me unohdimme unelmoida tuosta eteenpäin. Meillä oli kaikki. Ei meillä ollut haavetta kahdenkeskisistä lomista, kun lapset kasvoivat isoiksi. Ei ylipäätään mietitty, että sitten kun meidän Matti ja Maija ovat teinejä, että hankitaanko mopo tai poni. Emme miettineet, että järjestettäisiin tulevaisuudessa rippijuhlia, lakkiaisia tai lasten häitä. Emme edes ajatelleet, että ollaan loppuelämä yhdessä. Ei ollut mitään mitä tavoitella tulevaisuudessa.

Tiemme erosivat. Mies uskoi, että eroamalla sitä sek*iä saa enemmän. Se oli hänelle ainut onnellisuuden mittari. Hän keksi, että vain pyytämällä sitä saa. No ei saa kovin pitkään. Kun suhteessa jokin asetelma muuttuu, niin se on aina kriisin paikka. Oli se sitten rakkauden väheneminen, ammatillinen erkaantuminen, rahan hallinta tai muu, niin se tulee aina käsitellä. Puhua pois. Kääntää muutos positiiviseksi.

Kun joku on siinä pisteessä, että pohtii eroa, niin kehotan ensin tekemään itse asialle jotain. MITÄ MINÄ VOISIN PUOLISOLLE TARJOTA, JOTTA SAISIN SITÄ MITÄ MINÄ TARVITSEN? Kysy aamuisin "Mitä olet tänään ajatellut tehdä? Voinko auttaa sinua?" Ja sitten teet sen ILMAN, elettäkään sek*sin vonkaamisesta. Halaa ja kehu jostain tekemisestä, mitä hän on sinä päivänä tehnyt. Teitpä tänään hyvää ruokaa tms. Joka päivä jokin huomaamaton kehu. Eihän ole vaikeaa, eihän?

N47

Kiitokset sulle tästä kirjotuksesta, tämä pisti ajattelemaan. Yhdessä yli 20v ja on vähän hankalaa ollut jo vähän pidempäänkin. Aion panostaa mieheni päivittäiseen kehumiseen ja yhteisiin unelmiin, ehkä mies vastaisi hellyydellä. Meillä vielä keskuteluyhteys toimii, toivon että suhteellamme on vielä yhteinen tulevaisuus.

N44

Sekä fyysinen että henkinen puoli vaikuttaa. Mies on lihonut muutamassa vuodessa sairaalloisen lihavaksi. En enää edes tiedä, miten noin lihavan kanssa harrastettaisiin seksiä! Se mahakin on aivan valtava ja sivuilla on raskausarpia... Lisäksi hänellä on ihan alusta asti ollut potenssiongelmia. Lääkityksen kävi hakemassa ja lääkettä käyttäen on yleensä onnistunut, mutta mitään spontaaniutta ei sitten ole luvassa, vaan hommailun ajankohta pitää (piti) tietää aina aika tarkkaan etukäteen. Kaikkein pahin on kuitenkin hänen ylimielinen ja ilkeä käytöksensä. Jos sinulle on juuri naurettu pilkallisesti ja halveksittu sanallisesti (vaikkei olisi ollut aihetta), niin ketä huvittaa lähteä petipuuhiin sen ilkeilijän kanssa? Ei minua ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi suunnilleen näin...

Tapasimme nuorina, teini-ikäisinä ja olimme oikeat toisillemme, rakkaus syttyi. Kasvoimme yhteen erottamattomiksi. Saimme lapsia ja naisena puhkesin täyteen kukkaan.

Tuli vaihe, jolloin mieheni teki aivan liikaa töitä perheen kustannuksella. Tuona aikana hän torjui 99% lähestymisistäni. Kävimme jopa terapiassa, mutta se vain pahensi tilannetta. Terapeuttimme oli idiootti ja palvoi miestäni. Minua painostettiin terapiassa ja kotona oli kamalaa.

Niin ne vain lopulta meni ne minunkin haluni miestäni kohtaan. Seksuaalisesta haluttomuudesta en ole varsinaisesti koskaan kärsinyt. En vain halua enää miestäni, samoin kuin en himoitse jokaista törppöä tallaajaa muutoinkaan.

Monimutkaisen tilanteesta tekee se, että pidän miehestäni ihmisenä ja ystävänä ja sillä tavoin hän on minulle kaikista rakkain. Minulla ei vain ole juuri seksihaluja häntä kohtaan enkä nauti siitä suuresti, toisinaan kyllä. Seksielämämme on kyllä säännöllistä ja sytyn miehelleni noin kerran viikossa. Velvollisuusseksiä en halua harrastaa sillä se ei tyydyttäisi meistä kumpaakaan, mies ei saisi mitä tarvitsee sillä hän kaipaa tunnetta haluttuna olemisesta.

Itselleni avoin suhde sopisi erittäin hyvin ja sitä on koitettukin useasti. Miehen mustasukkaisuus aiheuttaa kuitenkin paljon ongelmia enkä ole viime aikoina edes yrittänyt sen tapaista.

Tuolloin kun mieheni alkoi etäiseksi enkä tavoittanut enää samaa kaipaamaani ihmistä, jo alle 30-vuotiaina, päätin etten koskaam ripusta elämääni tämän miehen varaan. En ole enkä tule olemaan hänestä taloudellisesti riippuvainen vaikka mies on yrittänyt minusta sellaisen tehdä. Harkitessani eroa mies esimerkiksi alkoi toivoa lisää lapsia, niin monta, etten pystyisi heitä yksin elättämään enkä tukiverkottomana muutenkaan selviäisi katraan kanssa ilman häntä. Oli kipeää luopua omasta suurperhehaaveestani tajutessani, että mies tavoittelisi lapsilla otetta minusta. Toista miestä ja epävarmoja uusperhesuhteita en taas halunnut sotkemaan lasten elämää, joten en aio hankkia enempää lapsia kenenkään kanssa.

Tämä kuulostaa hirveältä, mutta jokaisella meistä on pimeät puolemme. Olen tapaillut muitakin miehiä, avoin suhteemmehan mahdollistaa sen ja havainnut, ettei muutkaan eikä muidenkaan miehet sen parempia ole. Tästä syystä vaalin sitä, mikä on hyvää minun ja mieheni suhteessa, paljon sitä onkin. Ja suojelen itseäni siltä mitä pitää varoa. Olen vahva realisti enkä tavoittele epäitsekästä parisuhdetta. Se on harvinaisempaa kuin lottovoitto.

Ristiriitaiset fiilikset tulee parista kohdasta. Kaikista rakkain ihminen ja ystävä, jolta pitää suojella itseään jottei joutuisi toisen kampeamana alistettuun asemaan ilman ulospääsymahdollisuutta. Onko tämä yleistäkin parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi suunnilleen näin...

Tapasimme nuorina, teini-ikäisinä ja olimme oikeat toisillemme, rakkaus syttyi. Kasvoimme yhteen erottamattomiksi. Saimme lapsia ja naisena puhkesin täyteen kukkaan.

Tuli vaihe, jolloin mieheni teki aivan liikaa töitä perheen kustannuksella. Tuona aikana hän torjui 99% lähestymisistäni. Kävimme jopa terapiassa, mutta se vain pahensi tilannetta. Terapeuttimme oli idiootti ja palvoi miestäni. Minua painostettiin terapiassa ja kotona oli kamalaa.

Niin ne vain lopulta meni ne minunkin haluni miestäni kohtaan. Seksuaalisesta haluttomuudesta en ole varsinaisesti koskaan kärsinyt. En vain halua enää miestäni, samoin kuin en himoitse jokaista törppöä tallaajaa muutoinkaan.

Monimutkaisen tilanteesta tekee se, että pidän miehestäni ihmisenä ja ystävänä ja sillä tavoin hän on minulle kaikista rakkain. Minulla ei vain ole juuri seksihaluja häntä kohtaan enkä nauti siitä suuresti, toisinaan kyllä. Seksielämämme on kyllä säännöllistä ja sytyn miehelleni noin kerran viikossa. Velvollisuusseksiä en halua harrastaa sillä se ei tyydyttäisi meistä kumpaakaan, mies ei saisi mitä tarvitsee sillä hän kaipaa tunnetta haluttuna olemisesta.

Itselleni avoin suhde sopisi erittäin hyvin ja sitä on koitettukin useasti. Miehen mustasukkaisuus aiheuttaa kuitenkin paljon ongelmia enkä ole viime aikoina edes yrittänyt sen tapaista.

Tuolloin kun mieheni alkoi etäiseksi enkä tavoittanut enää samaa kaipaamaani ihmistä, jo alle 30-vuotiaina, päätin etten koskaam ripusta elämääni tämän miehen varaan. En ole enkä tule olemaan hänestä taloudellisesti riippuvainen vaikka mies on yrittänyt minusta sellaisen tehdä. Harkitessani eroa mies esimerkiksi alkoi toivoa lisää lapsia, niin monta, etten pystyisi heitä yksin elättämään enkä tukiverkottomana muutenkaan selviäisi katraan kanssa ilman häntä. Oli kipeää luopua omasta suurperhehaaveestani tajutessani, että mies tavoittelisi lapsilla otetta minusta. Toista miestä ja epävarmoja uusperhesuhteita en taas halunnut sotkemaan lasten elämää, joten en aio hankkia enempää lapsia kenenkään kanssa.

Tämä kuulostaa hirveältä, mutta jokaisella meistä on pimeät puolemme. Olen tapaillut muitakin miehiä, avoin suhteemmehan mahdollistaa sen ja havainnut, ettei muutkaan eikä muidenkaan miehet sen parempia ole. Tästä syystä vaalin sitä, mikä on hyvää minun ja mieheni suhteessa, paljon sitä onkin. Ja suojelen itseäni siltä mitä pitää varoa. Olen vahva realisti enkä tavoittele epäitsekästä parisuhdetta. Se on harvinaisempaa kuin lottovoitto.

Ristiriitaiset fiilikset tulee parista kohdasta. Kaikista rakkain ihminen ja ystävä, jolta pitää suojella itseään jottei joutuisi toisen kampeamana alistettuun asemaan ilman ulospääsymahdollisuutta. Onko tämä yleistäkin parisuhteessa?

On se! Pitkissä suhteissa jaetaan niin paljon ja molemmilla omat taakkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksistä on tullut tylsä rutiini. Siinä kai se. Mies ei flirttaa tai rakenna tilannetta mitenkään, tulee sänkyyn, riisu kalsarit, käy perseeseen kiinni, hyväilee sormill sisältä minuutin tai kaksi, tulee sisään. Siinä sitten se muutama minuutti ja suihkuun. Tämä koko touhu ei oikein ruoki mieltäni mitenkään.

Mitenkä paljon itse flirttaat ja rakennat tilannetta?

Enemmän kuin hän, mutta se on jotenkin mälsää kun toinen ei lähde mukaan mutta sitten illalla olettaa että olen halukas tuolla hänen tyylillään.

Omalle x:lle heitin välillä koukun sanomalla että haluan häntä, yleensä, tai aina, yhteenmuuton jälkeen sain takaisin vain hymähdyksiä. Hiukan lihoin, mutta kuntoilin kroppani takaisin kuntoon.Ei auttanut.

Lähdin viikinloppuisin toisaalle, odottaen että hän joskus pyytäisi jäämään kotiin rakastelemaan/naimaan tms. ja vuosia (yhdessä kymmenisen vuotta)odottelin että hän edes joskus ilmaisisi halunsa. Näin ei ensimmäisen vuoden jälkeen juurikaan käynyt. Ei ollut alkoholiongelmaa eikä väkivaltaa.. Sanoi kyllä rakastavansa minua ja minä rakastin häntä.

Rakkaushan ei ole pelkkää himoa, mutta jokainen haluaa olla haluttu. Oli pakko erota ennenkuin olisin pettänyt vaikka vuohen kanssa, jos se olisi iskenyt silmää. Olin silti pitkään "suhteessa" koska hän oli fiksu, empaattinen, luotettava ja kohtelias. Myös koska rakastin häntä ja muuten homma toimi.

Jälkiviisaus: Kannattaa muuten pojat erota hyvin pian kun tulee sellainen olo että nainen ei halua sinua.

Kun olet muutaman vuoden rakastellut/kosketellut naista jonka kasvoista ja olemuksesta huokuu kosketellessa kyllästyminen, rakkaus/kunnioitus melko vääjäämättä loppuu jossain vaiheessa.

Meillä on kyllä rakkautta ja seksiäkin joskus mutta mieheni ei maskuliinisuudestaan huolimatta ole yhtään intohimoinen. Teknisesti ok rakastaja mutta paljon jää puuttumaan ilman läheisyyttä. Halaamme ja kosketamme toisiamme vain rakastellessa.

Ja mulle ensin tulee läheisyys, kosketus ja intohimo. Ihan arjessa, tv:tä katsoessa, lähekkäin nukkumisessa (me emme nuku lähekkäin ikinä) jne. Vasta kun ne toteutuu seksi on hyvää.

En saa tyydytystä vaan kaipaan läheisyyttä niin että oksettaa ja sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Äijä lakkasi pesemässä hampaitaan joskus muutama vuosi sitten (ehkä kerran viikossa pesee) ja nyt ei ole käynyt parturissa moneen kuukauteen, koska korona.

Seksi ei oikein innosta moisen törkyturvan kanssa. Suihkussa sentään käy päivittäin.

Sanomiset menee kuuroille korville.

Tuo on yllättävän yleistä miehillä. Monesti kaupan kassajonossakin törmää miehiin jotka haisevat. Työpaikallanikin on yksi haiseva mies. Ja moni pappa haisee. Harvoin törmää pesemättömiin naisiin. Naiset sitten taas laittaa monet liikaakin hajuvettä.

Isäni on myös lopettanut hygieniastaan huolehtimisen. Inhottaa oikein kun ei käsiäänkään pese. Ei kiinnosta koronatkaan. Autonsa rattikin ihan klähmäinen aina.

Ketjun luettuani kiitän luojaani siitä että olen homo. Meillä on mieheni kanssa aika lailla samanlainen libido, eikä seksi onneksi ole mikään tuollainen sekavan hellyys-kotityöt-uutuudenviehätys -vyyhdin osanen, vaan naidaan silloin kun panettaa, ja muista asioista keskustellaan muulloin. Seksin saaminen naiselta kuulostaa todelliselta salatieteeltä.

Jos mies ei jaksa tyydyttää naista?

Jep, joskus on mietityttänyt mitä naisille opetetaan yliopistossa, sillä mitä akateemisempi nainen minulla on harvoin ollut, sitä sulkeutuneempi hän on seksuaalisuudessa ollut. "Punaniskajunttimuijien" kanssa seksi lähes poikkeuksetta kiihkeää.. oli sitten yhden yön tai useamman.... onko samoja kokemuksia?