Lue keskustelun säännöt.
23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä
09.07.2020 |
Kyseessä veljeni tytär. Tutkinto sentään on, opiskeli merkonomiksi peruskoulun jälkeen.
Kun kävin hänen luona syntymäpäiväkahveilla, kysyin missä on töissä, olin aika hämmästynyt kun kertoi ettei missään. Eikö merkonomi papereilla sentään edes jotain myyjän töitä saa? Näinköhän tyttö tipahtaa kohta kokonaan elämään toimeentulotuen varassa, ei mitään työkokemusta koulun jälkeen, eikä sitä ennenkään.
Ehkä olen vanha käpy, mutta olin parikymppisenä jo tehnyt monenlaisia duuneja opiskelun ohessa. Nykyään kai sitten ei tarvitse töissäkään käydä.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Eikös huoleton elämä ole kaikkien unelma?
Onko kateutta kenties ilmassa?
Eikö työssäkäyvän elämä sentään ole huolettomamampaa?
Minä en jaksaisi rustailla toimeentulotukihakemuksia tai lähetellä työhakemuksia aktiivimallin pakottamana.
On kivaa, kun on koulutushankittuna, mielekäs työ ja säännölliset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko normaalia mutta merkonomille epänormaalia. Yliopisto-opiskelijoistakin moni ollut töissä. Onko laittautuva tai puolisoa jo etsivää tyyppiä vai haluaako tehdä jotain erikoista?
Vierailija kirjoitti:
Melko normaalia mutta merkonomille epänormaalia. Yliopisto-opiskelijoistakin moni ollut töissä. Onko laittautuva tai puolisoa jo etsivää tyyppiä vai haluaako tehdä jotain erikoista?
Lorvikatarri aka patalaiskuus, jota nykyään niin muodikkaasti masennukseksi nimitetään.
Talous mener maaiömassa siihen suuntaan, että hirvittäosi elää pelkkien tukoen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksu nuori. Ei kannata ruveta yhdenkään ahneen kapitalistin orjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Talous mener maaiömassa siihen suuntaan, että hirvittäosi elää pelkkien tukoen varassa.
Ei tukien varassa olevilla tule olemaan mitään hätää kun valtio maksaa. Pulassa ovat työssäkäyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tietää toisen ihmisen suunnitelmia. Jos sillä naisella on jotain mielenterveysongelmia ja työstää niitä. Vaikea sanoa.
Joskus ihmisellä on voimakas sisäinen tunne, että pitää tehdä elämässä jotain tiettyä. Sitten opiskelee ja etenee kohti sitä päämäärää. Jos tulee toimeen, niin mikäs siinä. Työkkäristä kyllä ahdistellaan. Toimeentulotuki on tosi pieni, joten nainenkin kärsii siitä.
Sukulaiskyläilyillä osataan esittää iloista, kun harvoin nähdään. Totuus voi olla toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talous mener maaiömassa siihen suuntaan, että hirvittäosi elää pelkkien tukoen varassa.
Ei tukien varassa olevilla tule olemaan mitään hätää kun valtio maksaa. Pulassa ovat työssäkäyvät.
Idiootti. Valtio saa rahaa työssäkäyvien verotuksesta. Jos yhä useampi päättäisi elää yhteiskunnan loisen, ne rahat laiskurien elättämiseen loppuisivat aika pian. Sitä ennen veroja jouduttaisiin tietysti korottamaan, ja tämä osaltaan laskisi motivaatiota tehdä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin somppu ei ole ikinä tehnyt töitä.
Osa kansalaisista elättää muita.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksan mielihyvin veroja siitä että joku sellainen joka ei pysty käymään töissä, saa toimeentuloa. Niitä syitä kun on muitakin kuin se ettei jaksa ja paska palkka. Ne työttömät jotka minä tunnen, häpeää työttömyyttään. Mieluusti menisivät töihin, olisivat muiden silmissä "normaaleja". Mutta kun se oma mielenterveys ei anna siihen periksi. Apua on vaikea saada. Nuoria pideteään vain laiskana ja se näkyy todella hyvin sitten alan ammattilaisissa. Ei kukaan pysty parantumaan tuollaisessa asenneympäristössä. Apua saa vasta ehkä silloin kun ikää tulee lisää, mutta jos olisi saanut aiemmin, olisiko elämä parempaa sitten vanhempana? Pääsisikö työelämään kiinni nuorempana jos nuorten masennus otettaisiin todesta? Kaverini sai apua vasta yli 30 vuotiaana. Pääsi nyt vasta työelämään. Nuorena oli "laiska", nyt on diagnoosit ja hoidot.
Mielen ongelmat on siitä inhottavia että mielenterveysongelmista kärsivälle voi melko hyvillä mielin sanoa aina että "kyllä se siitä kun piristyt vaan, meet ja teet." Sanopa syöpäsairaalle että "kyllä se siitä kun paranet nyt vaan". Kärjistettyä, mutta on melkoisen tappava tauti esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Palatakseni veroihin... Maksan mielihyvin. Ehkä olen joskus itsekin sillä puolella että en pysty käymään töissä. Toimiston huono sisäilma tuhosi keuhkoni siinä melkein kahdessakymmenessä vuodessa mitä siellä työskentelin. Tuli astma. Pelottaa minuakin että entä jos en enää voi tehdä työtä, mitään työtä... Mitä minä sitten olen? se yhteiskunnan loinen. Ei houkuta mutta aina se ei ole valintakysymys.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö ehtii tehdä töitä vielä 50 vuotta, jos kohtapuoliin aloittaa. Emme elä enää 70-luvulla, joten töihin ei tuosta vain mennä. Merkonomikaan ei tällä vuosituhannella ole kovin kummoinen tutkinto. Olen itse pohjakoulutukseltani merkonomi ja vasta jatkokoulutuksen myötä aukeni työura.
Missä se työvoimapula on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näitä mielenterveysongelmaisia on alkanut näkymään sen jälkeen, kun tuli mahdollisuus toimeentulotuella elämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ekan kerran oikeissa töissä 26 vuotiaana. Siihen asti opiskelin.
Peruskoulu
Lukio
Lääkis
ErikoistuminenOn eri asia opiskella, kuin heittää ammattitutkinto hukkaan hakematta oman alansa töitä. T. Tämän ap-aloituksen kirjoittaja
P. S. Sukulaistyttö ei edelleen näe tarpeelliseksi hakea töitä
Minä heitin yliopisto-opinnot hukkaan ja aloin tehdä ihan muita hommia. Ekan vakityön sain 33-vuotiaana. Hyvin olen ehtinyt töitä tehdä.
Minä rellestin viimeistä päivää tuossa iässä. Töitä aloin tehdä 28-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa jonkunverran näitä jotka ei ole koskaan töissä käyneet. Tahtoisin veljentytölle paremman tulevaisuuden. Ja anteeksi jos olen veemäinen kyylä... t. ap
Suhteilla niitä työpaikkoja saadaan. Jos sinulla suhteita, kysy haluaako tyttö apuja!
Ja sitten autat etkä vaan moralisoi. Annat samalla hyvää esimerkkiä että näin ne hommat laitetaan pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa jonkunverran näitä jotka ei ole koskaan töissä käyneet. Tahtoisin veljentytölle paremman tulevaisuuden. Ja anteeksi jos olen veemäinen kyylä... t. ap
Suhteilla niitä työpaikkoja saadaan. Jos sinulla suhteita, kysy haluaako tyttö apuja!
Ja sitten autat etkä vaan moralisoi. Annat samalla hyvää esimerkkiä että näin ne hommat laitetaan pyörimään.
No ei kannata sotkeentua toisten asioihin. Välit siinä vain menee.
työt olis kivoja mut ei sinne noin vaan enään mennä.
Eikös huoleton elämä ole kaikkien unelma?
Onko kateutta kenties ilmassa?