Lue keskustelun säännöt.
yh äidin ja 5v pojan liian läheinen suhde
08.05.2013 |
Hei,
Olisin kysellyt serkustani joka on 5 vuotiaan pojan äiti. Voiko äidin ja lapsen suhde olla liian läheinen? Ehkä läheisyys on väärä sana, mutta ajan ehkä takaa sellaista riippuvuus suhdetta äidin puolelta ja sitten se heijastuu myös 5v lapseen samanlaisena riippuvuus suhteena.
Tässä esimerkkejä. Serkkuni poika puhuu usein äidistään kuin kumppanistaan. Tai aivan kuin olisi äitinsä kumppani. Puhuu esimerkiksi siitä, että sitten kun HEILLE tulee joskus vauva. "Äidille ja minulle".
Poika myös latelee rakkauden tunnustuksia ja pussailee äitiään tauottomasti jos ovat esim kylässä. Se on sellaista "omistushaluista" pussailua. Ja jotenkin minusta vähän yli menevää. Pussailee kaulaan, rintavakoon, pyllyyn jne.
En ihan kauheasti tiedä serkkuni ja hänen lapsensa arjesta kotona, sillä näemme useimmiten sukulaisilla. Joitain juttuja olen kuullut hänen siskojensa ja äitinsä kautta. Esimerkiksi sen, että poika ja äiti nukkuvat yhä kaksin samassa sängyssä. He myös peseytyvät yhdessä. Poika ei siis vieläkään käy yksin suihkussa vaan äiti on aina mukana. (tai ainakin hyvin usein)
Olen lähinnä miettinyt sitä, että onko tuo enää tervettä? Voiko lapsi jotenkin "viottua" jos suhde äitiin on liian läheinen ja isän mallia ei perheessä ole. Miten poika esimerkiksi kestää sen jos äiti jossain vaiheessa löytää seurustelu kumppanin? Vai kestääkö? Kun tavallaan hän on nyt ottanut talon miehen roolin.
Tällaisia mietteitä vain, onko kenelläkään mitään viisasta sanottavaaa?
Kommentit (68)
Kyllä se äidin uusi suhde varmasti on iso muutos lapselle. Miksi ei olisi, jos ovat olleet keskenään ja siihen tulee sitten joku vieras mies omimaan äidin. Mutta ei siihen välttämättä ole mikään ratkaisu se, että äiti vieroittaa lasta itsestään. Sikäli ehkä, että kai yh-äidin täytyy huolehtia siitäkin, että lapsi saa vaikutteita myös muilta aikuisilta kuin häneltä, mutta sen luulisi riittävän, että lapsi päivän aikana on välillä tekemisissä muiden ihmisten kanssa, saa kokemuksia että maailmassa on hänelle paljon tekemistä ja siellä on hauskaa ilman äitiäkin, ja pääsee sitten palaamaan "äidin syliin". Mutta siis se uuden isähahmon hyväksymisen vaikeus ei välttämättä liity ikään, vaan eiköhän se ole vaikeaa monen ikäisille lapsille. Viisautta aikuisille, että osaavat sen elämänmuutoksen toteuttaa hitaassa tahdissa.
Mulla on aika samanlainen 4,5-vuotias poika. Koitan myös ohjata, että ei saa ihmisten tissejä puristella ja joskus hillitsen pussailua (tosin tämä pussailee vain naamaan ja käsiin). Sanoo usein että rakastaa ihan hirveästi minua ja että olen tosi ihana, tykkää kaikesta silittelemisestä ja nukkuisi mieluiten meidän sängyssä (tosin nukkuu kyllä myös omassaan). Hänellä onneksi on isä kotona, ja koen että tässä vaiheessa alkaa se isän rooli olla sitä maailman edustamista, jotta lapsella olisi elämässä muitakin ihania asioita kuin äidin sylissä nyhjääminen. Jos olisin yh-äiti, niin uskon että olisi helppoa olla huomaamatta että poika kasvaa, ja ajatella häntä vain omana vauvana. Samoin voipi olla että ei kotona kahdestaan tule niin huomioitua että onko se tissien hypistely (siis vaatteet päällä) jäänne jostain imetysajoista vai pitäisikö sitä huomioida ja alkaa opettaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään haluat kuitenkin dramatisoida asiaa kovasti.
Tilannehan on nyt tällä hetkellä ilmeisesti se, että äidillä ei ole uutta kumppania. Eli tällä hetkellä ei taitaisi olla kovin hedelmällistä karkottaa lasta kauemmas äidistä siltä varalta, että jos tulee vaikka joku mies siihen kuvioon. Nyt on nyt.
Jos kumppani sitten löytyy, tottakai lapsi varmaan kokee mustasukkaisuutta ja protestoi, kun äiti huomioi uuttakin ihmistä. Niin kävisi, vaikka lapsi olisi isompi, heitä olisi useampia, tai uusi mies olisikin uusi vauva, jne. Tietysti tilanne on korostetumpi, kun hän on yh-äidin ainoa lapsi, mutta kun kerran niin on, niin ei sille mitään voi. Siinä tilanteessa tarvitaan sitten kärsivällisyyttä selittää asioita lapselle ja tehdä selväksi miten lapsen ja uuden miesystävän roolit eroavat toisistaan. Mutta jos nyt ei olla vielä sellaisessa vaiheessa, niin näkisin että lapsen hellyyden torjuminen tai jotkut pitkälle menevät selitykset varmaan hämmentäisivät häntä enemmän kuin auttaisivat.
Siinä olet oikeassa, että pikkuhiljaa äidin pitäisi ruveta hienotunteisesti ohjaamaan hellyyden osoitusta, jos siinä on sellaisia sävyjä että muut ihmiset saattavat jo katsoa kieroon. Lapselle voi ihan hyvin sanoa vaikka että "pussaa ennemmin tänne poskelle". Ja olisihan se hyvä rohkaista lasta seurassa tekemään vähän muutakin kuin olemaan äidin sylissä. Mutta ei vieraampien kanssa seurustelu ole kaikille lapsille helppoa sekään, toisilta se vaatii pidempään oman tutun aikuisen turvaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:45"]
Mutta tämähän on hyvä, sillä vaikuttaa siltä, että olen huolestunut turhasta. Ehkä poika ei siis kärsi mitenkään sitten jos ja kun perheeseen tulee mies joka vie hänen paikkansa. Sillä automaattisestihan poika niin tulee asian näkemään kun hänelle on tuo miehen rooli annettu nyt. Mutta minä olen murehtinut mahdollisesti turhasta, jos koette, että tuo muutos ei tule olemaan pojalle vaikea. Ja toisaalta asioiden edellehän olen tässä mennytkin, voihan se olla, että mitään kumppania ei koskaan tule ja poika saa pitää miehen paikkansa loppuun asti.
ap
[/quote]
Myös ydinperheessä pojat elävät usein läpi voimakkaan oidipaalivaiheen. Silloinkin, kun lapsen oma isä on parisuhteessa äidin kanssa, pojan pitää elää läpi se pettymys, että hän ei olekaan äidille se mies ja kumppani. Vasta sitten hän kykenee itsenäistymään äidistä. Tytöt elävät vastaavan kehityksen läpi isänsä kanssa. Tämän kehityskriisin ratkaiseminen on yksi tärkeä osa lapsuutta, ja edellytys tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamiselle.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:52"]
Kuulostaa täysin normaalilta 5-vuotiaalta. Ei noissa viesteissäsi ole tullut esiin mitään hälyttävää.
Ja aika typerää olla huolissaan jostain äidin mahdollisesti tulevasta poikaystävästä. Voihan käydä niin että lapsi saa tästä kovasti janoamansa miehenmallin. Voi käydä niin, että pojan oidipaalivaihe on silloin ohi ja mitään ongelmaa ei tule. Voi kaydä niin että poika on kovasti mustasukkainen. Voi käydä niin tai näin, me kukaan emme tiedä milloin tämä uusi miesystävä heidän elämäänsä ilmaantuu, vai ilmaantuuko milloinkaan, emme sitä millainen tämä mies on, missä ehitysvaiheessa poika silloin on ja millainen tämän mahdollisen miehen ja pojan suhde tulee olemaan.
[/quote]
Ei kaikki mene aina niin kuin Strömsössä. Jos äiti löytää kumppanin ja poika on mustis, se on sen ajan murhe ja kasvunpaikka. Miksi sitä pitäisi pelätä? Tuttavapiirissä esikoiset ovat olleet innoissaan kuopuksen syntymästä, mutta meillä esikoispoika oli ihan hillittömän vihainen ja pettynyt, kun velipoika syntyi, oli tosi mustis. Eli vertailun vuoksi: olisiko minun pitänyt osoittaa esikoiselle rakkautta aikanaan vähemmän, jottei olisi ollut sitten mustis? No, esikoiselle se oli vaikeaa aikaa, hän kasvoi sen yli ja on nykyisin tosi rakas veljensä kanssa.
Tottakai on riskinsä, että äiti vaatii pojalta sellaista "miehuutta", mihin tämä ei tietenkään pysty, mutta toisaalta jos lapsi selvästi saa olla lapsi, niin en näkisi vaaraa siinä, että lapsi joskus esittää isäntää.
Ihmiset ovat erilaisia. Jos omat lapsesi ovat olleet jo pieninä ns. tosi itsenäisiä, niin sinun on ehkä vaikea käsittää tuollaista hellyyttä missään olosuhteissa. Kukin tyylillään, kumpikin teistä voi olla aivan hyvä äiti :)
Kuulostaa normaalilta 5-vuotiaalta pojalta, jolla on huolehtiva ja rakastava äiti.
Ap:lle suosittelen terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, pelkäätkö myös omassa elämässä kaikkia muutoksia etukäteen, niin että karaiset lapset niitä vastaan jo pikkulapsivaiheessa? Koska mehän emme voi tietää, eroatko miehestäsi, sairastuuko teistä jompi kumpi tai kuoleeko, tai tuleeko työttömyyttä ja sitä kautta ongelmia elämään tai....jos elää sinun asenteellasi, pitää omista lapsistaan kasvattaa lannistettuja ja torjuttuja jo vauvasta asti, että eivät sitten pety, jos elämässä tulee vaikeuksia, koska eivät paremmasta tiedä.
Minä en juurikaan oidipaalivaiheeseen usko. Freudin juttuja.
Mutta huolestunut en minäkään olisi. Ja suihkussa meilläkin käydään yhdessä. Ajatus yksin suihkussa käyvästä 2-vuotiaasta on suorastaan outo. Miksi niin pienen pitäisi käydä yksin suihkussa? Mahtaa olla taloudellista vedenkäyttöä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, varsinkin jos olet lapseton itse, että tuollainen takertuminen on mielestäsi outoa. Mutta ihan normaalia se on.
Kysy itseltäsi että pitäsitkö outona jos serkkusi lapsi olisikin 5v tyttö ja käyttäytyisi noin? Jos tytölle sallitumpaa, niin sulla on ehkä hieman rajoittunut käsitys tytoistä ja pojista, ja niiden kasvatuksesta. Poikakin tarvitsee hellyyttä, rakkautta ja turvan äidistään.
No jaa, mulla on 5v. poika joka pussailee ja halailee, sekä kertoo rakastavansa, ihan tasan missä tahansa. Tulee meidän keskelle nukkumaan jos herää yöllä. Pojalla on ihan selvästi joku hellyyskausi menossa, varsinkin äiti on tärkeä ja maailman rakkain. Ja puhuu "meistä". Lapsi kun ei tajua aikaa eikä sitä että joskus asuu muualla kuin kotona. Mielikuvissaan lapsi asuu aina kotona ja äiti/isä on siellä myös. Harvalla 5v. lapsella on edes käsitystä siitä mistä vauvat tulee, joten sellainen voi siis ihan hyvin olla hänellä ja äidillä. Niin ja lapset tunkee mun kanssa suihkuun, tosin käyvät siellä myös yksin tai porukalla, miten milloinkin :)
Joten en menis sanomaan että serkkusi ja poikansa suhde on epänormaali, kuulostaa nimittäin ihan normaalilta äidin ja lapsen suhteelta. Sulla ei vaan taida olla lapsista paljon kokemusta kun alat moisia miettimään. 5v on vielä pieni lapsi ja toimii sen mukaan, hänelle äiti on kaikki ja hän kuvittelee äidin olevan siinä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sellainen että hanki omia lapsia, varsinkin poikia niin opit elämästä. Tuo aivan normaalia 5v käytöstä, poikien elämän ensimmäinen rakkaus on oma äiti ja hänen kanssaan ollaan menossa naimisiin yms. Itsellä kolme poikaa ja varsinkin keskimmäinen oli jossain vaiheessa ihan mahdoton: kun mieheni, siis lasten isä tuli halaamaan, poika tuli ja työnsi isänsä pois. Nyt on 8v ja ei todellakaan toimi enää niin:)
Saunassa käyn vielä 11v esikoisenikin kanssa (hui) ja pesen hänen hiuksensa joka kerta. Pojalla on niin paksut hiukset, että ei laiskuuttaan jaksa hinkata kunnolla, joten minä teen sen. Ja viimeeksi viime yönä meidän 5v oli könynnyt meidän sänkyyn kesken yön, isänsä ja mun väliin. Ja aina, jos meillä on isä yötä pois kotoa minun vieruspaikastani käydään kova kina poikien kesken. Samoin, jos minä olen pois. On mukavampi nukkua yhdessä kuin yksin. Lapsenkin.
Ja tuo vauva juttu on aivan luonnollinen: lapsi toivoo pikkusisarusta ja kun perheessä ei ole kuin hän ja äiti luonnollisestikin vauva tulee heille. Kelle muulle, eihän perheessä ole muita jäseniä.
Voi hyvää päivää. Mun kahdeksan vuotias poikani on samaan aikaan saunassa mun kanssani, varmaan ihan vinksin vonksin kasvaa, eikö? En haluais olla ap:n lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä suhde voi olla liian läheinen (enkä tarkoita hyväksikäyttöä). Juuri yh-äidin ja pojan suhteessa on suuri riski siihen, että suhteesta tulee liian tiivis, ts. äiti nostaa lapsen kumppanin asemaan. Normaalista pussailusta en olisi huolissani, mutta jos siihen liittyy selkeää omistushalua jne. niin se voi kertoa vääristyneestä riippuvuussuhteesta.
Yhdessä nukkuminen ja saunominen on ok, eniten olisi huolissani jos äiti kohtelee lasta kuin kumppania: kertoo huoliaan, avautuu lapselle ja kohtelee häntä kuin aikuista.
Kyllähän tuossa kertomassasi on paljon sellaista, joka kertoo jo hieman vääristyneestä kiintymyssuhteesta. Toivottavasti serkkusi tiedostaa ongelman ja tekee sille jotain. Yh-perheessä se lapsen ja vanhemman suhde on hyvin tiivis ja aikuisen tulee todella tiedostaa riskit, ettei tule vääränlaisia riippuvuussuhteita.
Entäs jos kyseessä olisi samalla lailla käyttäytyvä tyttö ja yh-isä? Pidettäisiinkö sopimattomampana? Heräiskö helpommin epäilyjä hyväksikäytöstä tms.?
Tosin, mä luulen että ap on itse tämä aloituksen äiti ;) Joten älä huoli ap, av-raati on päättänyt että sulla ja pojallasi on täysin normaali, jopa ihanteellinen suhde, ja joka sitä epäilee on itse päästään vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen käymään ammattiauttajalla jos näet viitteitä vääristyneestä kiintymyssuhteesta.
Ei tuossa suhteessa ole mitään vikaan. Suomessa on aniharvoin onglemana liian tiivis kiintymyssuhde vanhemman ja lapsen välillä. Yleensä ongelma on välinpitämättömyys, kylmyys, tunteiden osoittamisen vaje, fyysisen läheisyyden puuttuminen, yhteisen tekemisen ilo. Suomalaiset ovat ennemminkin luterilaista suorittajakansaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 14:01"]
Kyllähän tuossa kertomassasi on paljon sellaista, joka kertoo jo hieman vääristyneestä kiintymyssuhteesta. Toivottavasti serkkusi tiedostaa ongelman ja tekee sille jotain. Yh-perheessä se lapsen ja vanhemman suhde on hyvin tiivis ja aikuisen tulee todella tiedostaa riskit, ettei tule vääränlaisia riippuvuussuhteita.
[/quote]
Siis tottakai sitä isekin kävi vielä 10vuotiaanakin äidim kanssa suihkussa
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:25"]
Onko sulla ap omia lapsia ollenkaan?
Tuo kuulostaa täysin normaalilta 5-vuotiaalta. Ei meillä kukaan lapsista peseytynyt yksin 5-vuotiaana ja tulivat viereen nukkumaan myös lähes joka yö. Yleesnä siinä iässä ovat myös kovasti hellyydenkipeitä. Mutta kyllä se pussailu sitten iän myötä on vähentynyt.
[/quote]
On minulla lapsia, useampikin. Kukaan heistä ei ole ollut vastaavanlainen ja ovat nukkuneet omissa sängyissään pienestä asti.
ap
[/quote]
no et sitten kehitysvaiheita tunnistanut kuitenkaan?
Mulla on neljä poikaa: 7v, 6v, 5v ja 1vko. Yksikään isommista pojista ei oo ollu mitenkään ylenmäärin hellyyden kipeä missään vaiheessa, pesulla käydään yhdessä, mutta lapset nukkuu omissa sängyissä, joskus joku tulee yöllä viereen, mutta harvoin. Nyt vaan eilen 7v sano, että mä en sais halata miestä, vaan mun pitäis halata häntä
Mutta ei siis todellakaan kaikki 5v pojat ole noin takertuvia, hellyyden kipeitä tms.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:34"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:27"]
Ja mitä mieltä olette tuosta seurustelun alkamisesta, että miten poika sen sitten kestää kun nyt selvästi ei pidä itseään äitinsä poikana vaan kumppanina.
ap
[/quote]
No ei se, että lapsi puhuu "meille tulee vauva", tarkoita että lapsi pitäisi itseään jotenkin äidin kumppanina. Niin meidänkin lapset puhuu, ja heillä on isä ja äiti saman katon alla. Lapsi on toki tiiviissä suhteessa äitiinsä (mikä on ok), hehän ovat kahden hengen perhe, ja jos hänen äitinsä saisi vauvan niin toki se tähän perheeseen eli "meille" tulisi.
[/quote]
Ei vaan poika puhuu, että kun "minulle ja äidille tulee vauva" tai kun "minä ostan äidilleni uuden kodin".
ap
[/quote]
Minun poikani kanssa kertoo rakentavansa minulle kodin kun on iso. Hän asuu talossa ja minulla on oma puoli siellä. Nauraen kyselen, että mitäköhän tykkää tähän tuleva vaimosi. Tähän tietenkään poikani ei osaa sanoa mitään.
Poikani myös pyrkii pussaamaan minua, mutta olen kieltänyt suulle pussaamisen.
Tuon ikäinen poika ihailee äitiään vaikka se muille olisikin kauhistus ja varsinkin äitiä inhoville sukulaisille.
Tuo on vaihe ja tärkeää on se, että äiti osaa laittaa sopivat rajat ja läheisyys pysyy normaalina. Onhan sitä olemassa naisia joille se poika on mies ja he ovat sairaista, mutta yhtä sairasta on pelätä fyysistä läheisyyttä.
Itse en mene lapseni kanssa suihkuun koska hän osaa siellä olla itsekkin. Ehdoin tahdoin en lykkäänny liian iholle. Lapsi voi hyvinkin yrittää pussata tisseihon, mutta itse kiellä. Peppuunkin voisi pussata koska ei ajattele sitä kuten aikuiset. Olen kieltänyt.
Kertomasi asiat ovat tavallisia ja tosiaa riippuvuutta aikuisena ei aiheuta lapsuuuden riippuvuus vanhemmasta vaan juuri se kun EI ole silloin saanut olla riippuvainen.
Jos äiti alkaa kertoa murheitaan lapselleen ja on niin tasapainoton, että pitää liikaa kiinni niin se on vahingollista. Se on kuitenkin yleinen ilmapiiri mikä suhteessa on ei yksittäiset halailut tai perhepedit.
Miksi meillä, anonyymeillä vastaajilla täällä AV-palstalla pitäisi olla joku mielipide AP:n serkun hypoteettisesta seurustelun alkamisesta ja siitä mitä se hypoteettisesti aiheuttaisi AP:n serkun ja tämän pojan suhteelle? Voi jeesus kristus, nyt pitää kyllä sanoa AP:lle tämä vanha klisee: HANKI ELÄMÄ!! :D
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:27"]
Ja mitä mieltä olette tuosta seurustelun alkamisesta, että miten poika sen sitten kestää kun nyt selvästi ei pidä itseään äitinsä poikana vaan kumppanina.
ap
[/quote]