Lue keskustelun säännöt.
yh äidin ja 5v pojan liian läheinen suhde
08.05.2013 |
Hei,
Olisin kysellyt serkustani joka on 5 vuotiaan pojan äiti. Voiko äidin ja lapsen suhde olla liian läheinen? Ehkä läheisyys on väärä sana, mutta ajan ehkä takaa sellaista riippuvuus suhdetta äidin puolelta ja sitten se heijastuu myös 5v lapseen samanlaisena riippuvuus suhteena.
Tässä esimerkkejä. Serkkuni poika puhuu usein äidistään kuin kumppanistaan. Tai aivan kuin olisi äitinsä kumppani. Puhuu esimerkiksi siitä, että sitten kun HEILLE tulee joskus vauva. "Äidille ja minulle".
Poika myös latelee rakkauden tunnustuksia ja pussailee äitiään tauottomasti jos ovat esim kylässä. Se on sellaista "omistushaluista" pussailua. Ja jotenkin minusta vähän yli menevää. Pussailee kaulaan, rintavakoon, pyllyyn jne.
En ihan kauheasti tiedä serkkuni ja hänen lapsensa arjesta kotona, sillä näemme useimmiten sukulaisilla. Joitain juttuja olen kuullut hänen siskojensa ja äitinsä kautta. Esimerkiksi sen, että poika ja äiti nukkuvat yhä kaksin samassa sängyssä. He myös peseytyvät yhdessä. Poika ei siis vieläkään käy yksin suihkussa vaan äiti on aina mukana. (tai ainakin hyvin usein)
Olen lähinnä miettinyt sitä, että onko tuo enää tervettä? Voiko lapsi jotenkin "viottua" jos suhde äitiin on liian läheinen ja isän mallia ei perheessä ole. Miten poika esimerkiksi kestää sen jos äiti jossain vaiheessa löytää seurustelu kumppanin? Vai kestääkö? Kun tavallaan hän on nyt ottanut talon miehen roolin.
Tällaisia mietteitä vain, onko kenelläkään mitään viisasta sanottavaaa?
Kommentit (68)
Voi luoja. :D Jospa ap jättäisit tällaiset pähkäilyt vähemmälle, se tuskin kuuluu sulle pätkän vertaa, varsinkaan koska et selvästi edes ole serkkusi kanssa kovin hyvä ystävä. Ihan rehellisesti; tekeekö serkkusi mielestäsi elämässään mitään oikein? Ja onko teistä suvun kesken ihanaa herkutella kaikilla niillä virheillä, mitä hän elämssään on tehnyt ja tulee tekemään?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:27"]
Ja mitä mieltä olette tuosta seurustelun alkamisesta, että miten poika sen sitten kestää kun nyt selvästi ei pidä itseään äitinsä poikana vaan kumppanina.
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:25"]
Onko sulla ap omia lapsia ollenkaan?
Tuo kuulostaa täysin normaalilta 5-vuotiaalta. Ei meillä kukaan lapsista peseytynyt yksin 5-vuotiaana ja tulivat viereen nukkumaan myös lähes joka yö. Yleesnä siinä iässä ovat myös kovasti hellyydenkipeitä. Mutta kyllä se pussailu sitten iän myötä on vähentynyt.
[/quote]
On minulla lapsia, useampikin. Kukaan heistä ei ole ollut vastaavanlainen ja ovat nukkuneet omissa sängyissään pienestä asti.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:27"]
Ja mitä mieltä olette tuosta seurustelun alkamisesta, että miten poika sen sitten kestää kun nyt selvästi ei pidä itseään äitinsä poikana vaan kumppanina.
ap
[/quote]
No ei se, että lapsi puhuu "meille tulee vauva", tarkoita että lapsi pitäisi itseään jotenkin äidin kumppanina. Niin meidänkin lapset puhuu, ja heillä on isä ja äiti saman katon alla. Lapsi on toki tiiviissä suhteessa äitiinsä (mikä on ok), hehän ovat kahden hengen perhe, ja jos hänen äitinsä saisi vauvan niin toki se tähän perheeseen eli "meille" tulisi.
Ei noin pieni lapsi tee eroa sen suhteen pussaako rintaan vai poskeen. Eikä se äiti nyt varmasti pylly paljaana ollut, siinä lapsen hellyydenpuuskassa toki voi pusu osua vaikka kankkuun kun ei pieni lapsi välttämättä paljon ylemmäs yllä.
Kaula taas on mun mielestä täysin neutraali paikka, esim. mun tytöt usein halaessaan moiskautta pusun kaulaan.
Lasta voi toki ohjata ja kertoa että esim. tissivakoon ei sovi pussailla. Ei se lapsi soveliaisuutta automaattisesti osaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:26"]
No mä en kyllä antaisi lapseni pussailla mua kaulaan, tissivakoon tai takapuoleen, mutta kaipa nämä on vastaajille ihan normaaleita hellyydenosoituksia lasten ja äidin välillä. Mun mielestä ei.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:32"]
Voi luoja. :D Jospa ap jättäisit tällaiset pähkäilyt vähemmälle, se tuskin kuuluu sulle pätkän vertaa, varsinkaan koska et selvästi edes ole serkkusi kanssa kovin hyvä ystävä. Ihan rehellisesti; tekeekö serkkusi mielestäsi elämässään mitään oikein? Ja onko teistä suvun kesken ihanaa herkutella kaikilla niillä virheillä, mitä hän elämssään on tehnyt ja tulee tekemään?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:27"]
Ja mitä mieltä olette tuosta seurustelun alkamisesta, että miten poika sen sitten kestää kun nyt selvästi ei pidä itseään äitinsä poikana vaan kumppanina.
ap
[/quote]
[/quote]
Serkkuni on ihana ihminen, ennemminkin olen huolissani siitä, että hänen tulevaisuutensa pojan kanssa ei tule olemaan hankalaa. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei ole serkustani ja olemme itseasiassa aika läheisiä vaikka vähän lasten kanssa näemmekin. Mutta koska serkustani välitän, niin olet toki huolestunut hänen pojastaan ja pojan kehityksestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:34"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:27"]
Ja mitä mieltä olette tuosta seurustelun alkamisesta, että miten poika sen sitten kestää kun nyt selvästi ei pidä itseään äitinsä poikana vaan kumppanina.
ap
[/quote]
No ei se, että lapsi puhuu "meille tulee vauva", tarkoita että lapsi pitäisi itseään jotenkin äidin kumppanina. Niin meidänkin lapset puhuu, ja heillä on isä ja äiti saman katon alla. Lapsi on toki tiiviissä suhteessa äitiinsä (mikä on ok), hehän ovat kahden hengen perhe, ja jos hänen äitinsä saisi vauvan niin toki se tähän perheeseen eli "meille" tulisi.
[/quote]
Ei vaan poika puhuu, että kun "minulle ja äidille tulee vauva" tai kun "minä ostan äidilleni uuden kodin".
ap
Niin, ehkä se mihin poika äitiään pussaa ei ole niin oleellista, vaan se, että jos äiti ei millään tavalla estele tätä. Serkkuni esimerkiksi vain kikattelee kun poika pussailee häntä ties mihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin. Eli vertaat sitten omiin lapsiisi, jotka ovat ilmeisesti ihan eri temperamenttia. Jotkut lapset kaipaa enemmän hellyyttä ja läheisyyttä, ei se välttämättä liity mitenkään perhemalliin. Meillä ydinperheessä lapset ovat aina olleet "sylikissoja" ja nukkuneet parhaiten vanhempien vieressä aina n. 8-9-vuotiaiksi asti. Peseydytään myös yhdessä ainakin kouluikään asti, kaksi suihkua vierekkäin, paljon helpompi pestä lapsi kun ei tarvitse varoa kastumista.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:25"]
Onko sulla ap omia lapsia ollenkaan?
Tuo kuulostaa täysin normaalilta 5-vuotiaalta. Ei meillä kukaan lapsista peseytynyt yksin 5-vuotiaana ja tulivat viereen nukkumaan myös lähes joka yö. Yleesnä siinä iässä ovat myös kovasti hellyydenkipeitä. Mutta kyllä se pussailu sitten iän myötä on vähentynyt.
[/quote]
On minulla lapsia, useampikin. Kukaan heistä ei ole ollut vastaavanlainen ja ovat nukkuneet omissa sängyissään pienestä asti.
ap
[/quote]
Lapsi on 5-vuotias, joten ihan oikeesti. Ihan hyvin voi sen ikäinen käydä suihkussa äitinsä kanssa, samoin nukkua äidin vieressä. 5-vuotias ei myöskään pidä rintoja ja peppua mitenkään seksuaalisina kohteina, vaan ajatus on pelkästään aikuisen päässä.
Hyvä vaan, että lapsella ja äidillä on lämmin ja hyvä suhde. Toki poika miehen mallia tarvitsee, mutta ei se sillä synny, että äidin ja lapsen suhde katkeaa:-O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali äiti-lapsisuhde. Osa tuon ikäisistä nyhjäävät äidissään huomiosta kilpasilla aina kun äiti keskustelee jonkun muun kanssa. 5-vuotias on hei lapsi vielä, jota kuuluu auttaa peseytymisessä ja kaikessa muussa. Kouluun mennessä voi vaatia täydellisiä omatoimisuusvalmiuksia. Meillä teinitkin pötkähtävät viereen nukkumaan. Antakaa lasten olla lapsia, kyllä he ehtivät "aikuistua" aikanaan.
Tyypillinen oidipaalivaihe. Menee ohi aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tämähän on hyvä, sillä vaikuttaa siltä, että olen huolestunut turhasta. Ehkä poika ei siis kärsi mitenkään sitten jos ja kun perheeseen tulee mies joka vie hänen paikkansa. Sillä automaattisestihan poika niin tulee asian näkemään kun hänelle on tuo miehen rooli annettu nyt. Mutta minä olen murehtinut mahdollisesti turhasta, jos koette, että tuo muutos ei tule olemaan pojalle vaikea. Ja toisaalta asioiden edellehän olen tässä mennytkin, voihan se olla, että mitään kumppania ei koskaan tule ja poika saa pitää miehen paikkansa loppuun asti.
ap
Ap, oikeasti, sulla ei takuuvarmasti ole lapsia, tai sitten olet parin taaperon äiti. Viisivuotiaat ovat juuri tuollaisia kuten kuvailit, tarvitsevat runsaasti läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikani isä kuoli, kun lapsi oli 7-vuotias. Hän oli sen jälkeen hyvin pidättyväinen kaikissa hellyydenosoituksissa ja piti yllä reipasta ja tasaista roolia, oikeastaan pitää edelleenkin nyt teininä. Mutta vielä 10-vuotiaana hän tuli hyvin usein yöllä nukkumaan viereeni, kunnes kasvoi pituutta niin, ettemme enää mahtuneet samaan sänkyyn kolhiintumatta. Se oli ainut tapa, jolla hän osoitti tarvetta läheisyyteen, enkä raaskinut sitä kieltää, vaikka tuntuihan se vähän erikoiselta.
Meilläon tyttö tuollainen. Muita lapsia ei olekaan.
Lapsi on aina ollut samanlainen, tissitakiainen syntymästään lähtien. Isästään tykkää myös ja monista muistakin ihmisistä, mutta äiti on kai lähin. En ole yksinhuoltaja, vaan isä on ollut töissä ja itse hoidin lasta kotona pitkään.
En usko tuohon, että lapsi jää päivin paitsi jotain ja sitten hakee sitä yöllä tms. Oma lapseni on kaivannut läheisyyttä valtavasti aina päivin ja öin ja saanut sitä todella paljon. Aluksi lapsi nukkui omassa sängyssä, mutta kun heräsi jatkuvasti itkemään pitkin yötä, siirtyi nukkumaan vanhempien keskelle. Päivät olen pitänyt sylissä, kantopussissa ja niin paljon lähellä kuin lapsi on vaatinut. Todella paljon. Rattaat, sitterit yms. ei meillä kelvanneet lainkaan, lapsi huusi kuin teuraalle vietävä, kun joutui pois sylistä. Usein kelpasi vain äidin syli.
Asian toinen puoli on se, että lapsi on iloinen, terve, reipas, sosiaalinen ja itsenäinen. Koko ajan kasvavassa määrin. Puhumattakaan siitä, että haluaa oppia koko ajan uutta, harrastaa kaikkea, mennä rohkeasti joka paikkaan. Lukemaan oppi jo 4-vuotiaana, 5-vuotiaana kirjoittaa hyvin. Kuvittelen, että läheisyys on itsenäisyyden vastapaino ja kasvualusta.
Suukkoja tulee kamalat määrät äidille ja isälle, välillä vähän liikakin, mutta onhan se ihanaa.
Mun 9v. poika nukkuu mun vieressä ja voin käydä suihkussakin 9v. ja 11v. poikien kanssa. 5v. käykin vanhempien kanssa suihkussa. Taatusti suhteeni poikiini on normaali. 5v. lapsi on pieni.
Asiasta voi myös puhua kotoana kaksin lapsen kanssa eikä nolata häntä kylässä muiden nähden. Minua ainakin pussailu kutittaa.
Kuulostaa täysin normaalilta 5-vuotiaalta. Ei noissa viesteissäsi ole tullut esiin mitään hälyttävää.
Ja aika typerää olla huolissaan jostain äidin mahdollisesti tulevasta poikaystävästä. Voihan käydä niin että lapsi saa tästä kovasti janoamansa miehenmallin. Voi käydä niin, että pojan oidipaalivaihe on silloin ohi ja mitään ongelmaa ei tule. Voi kaydä niin että poika on kovasti mustasukkainen. Voi käydä niin tai näin, me kukaan emme tiedä milloin tämä uusi miesystävä heidän elämäänsä ilmaantuu, vai ilmaantuuko milloinkaan, emme sitä millainen tämä mies on, missä ehitysvaiheessa poika silloin on ja millainen tämän mahdollisen miehen ja pojan suhde tulee olemaan.
Voi luoja AP! Sitten kun se mies tulee taloon niin poika on jo kasvanut ja on aivan erilainen, kuin ennen. Mua ärsyttää ihmiset jotka ei tajua että lapsi muuttuu aina vanhetessaan. Omani on ylivilkas vaikka on tosiaan sitä ollut, mutta ei ole enää.
Meillä 4v pojasta tulee kunnon syliäinen jos ollaan esim. sukujuhlissa, jossa vähän vieraampia sukulaisia. En tiedä johtuuko pitkästä imetyksestä (osa imetin yli vuoden ikäiseksi) vai mistä, mutta aina jännän paikan tullen alkaa nysväämään päällään rintojani ja rintakehää. Tämän kiellän hienotunteisesti ja siirrän lapsen päätä olkapääni päälle tai sanon ettei saa äidin tisseihin koskea. Tähän on muutama sukulainen reagoinut toteamalla "niin ne äidit pitävät pojat helmoissaan".