Mitä sinulle tulee ekana mieleen sanoista herkkä/sensitiivinen ihminen?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:28"]

Mä pidän kyllä herkistä ihmisistä.

Mutta siinä kohtaa, jos se pitää sanoa ääneen, niin nousee niskavillat pystyyn. Yleensä kun se tarkoittaa sitä, että sillä oikeutetaan marttyyritoiminta, kiukuttelu, herneiden nenään vetäminen jne jne.

Eiköhän vähän jokainen ihminen ole herkkä, jos vaan antaa mahdollisuuden. Muille ja/tai itselleen.

[/quote]  Joo tuollaisista marttyyrimaisista mielensäpahoittajista johtuen ehkä herkkiä yleisesti pidetään enimmäkseen tuollaisina. Itsekin myönnän kyllä että vedän herneet nenään jos minulle esim. puhutaan töykeästi tai epäkohteliaasti, täysin aiheetta.

Esim. tuli kerran mieleen yksi tilanne jossa loukkaannuin yhdelle työkaverilleni niin että pyysin hänet kahdenkesken keskustelemaan asiasta. Meille töissä oli tulossa uusi hylly yhdelle seinälle. Sitten pohdiskelin, että mitähän olisi viisainta sijoittaa tuolle uudelle hyllylle. Työkaveri tokaisi todella kiukkuiseen sävyyn, ääntään muuttaen ja silmiään muljautellen, että' "sä voit laittaa sinne vaikka sun meikkejä." En kokenut tuota asiallisena. Ensinnäkään en ole mikään ylimeikkaava bombo, toiseksikin, myöhemmin kyllä suunnittelimme koko työporukalla mitä noille hyllyille laitoimme ja mihin järjestykseen.

Muistan myös että olen loukkaantunut kerran yhdelle kaverilleni, joka arvosteli asuntomme erästä yksityiskohtaa varsin rajuin sanakääntein, siis kyseessä oli pelkkä hänen subjektiivinen mielipiteensä, me asunnossa asuvat olimme eri mieltä.

Eli normaalilla, peruskohteliaalla käyttäytymisellä kanssani kyllä pärjää. mutta kyllä myönnän sen tosiaan, että kyllä jotkut kokevat että kanssani joutuvat olemaan tarkkana, esim. ihmiset jotka ovat kovia tiuskimana muille, ja puuttumaan toisten asioihin. *viheltelee*.

Onneksi mulla on nyt lähipiiri ja työporukka itseni kanssa aika samankaltaisia ihmisiä.

Ja painotan vielä etten nosta itseäni jalustalle, vaikka olenkin tässä ketjussa korjaillut joidewnkin yleisiä stereotypioita. Kanssani on joidenkin ehkä vaikea elää. Se karsii tuttavapiiriä, ja ihan hyvä näin, laatu onkin tärkeämpi minulle kuin määrä. :-)

Minä pidän itseäni herkkänä, sillä perusteella että tavanomaista helpommin joudun vahvojen tunneliikutusten valtaan, ja minun on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta hillitä niiden tunteiden esiintuomista. Erityisesti itku on sellainen että se tulee kun tulee, vaikka kuinka olisi sopimaton hetki ja siksi yritttäisi sen tukahduttaa. Hassua kyllä, en ole erityisen herkkä itkemään surusta tai järkytyksestä, enemmänkin kaikki haikea ja kaunis liikuttaa minut usein kyyneliin. Rakastavaisten jäähyväiset jopa piirretyssä elokuvassa, luonnon kauneus, ihmisissä näkemäni ystävällisyys - nämä ovat asioita joiden takia nyyhkin voimatta sille mitään.

Moni luulee varmaan itkuherkkyyteni takia että olisi heikko ja hauras ihminen, mutta en ole sitä ollenkaan. En minä "säry", vaikka itken. Ja kun tulee tosi vastoinkäyminen, silloin en juuri edes itke, ainakaan sen enempää kuin ihmiset keskimäärin. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:28"]

Mä pidän kyllä herkistä ihmisistä.

Mutta siinä kohtaa, jos se pitää sanoa ääneen, niin nousee niskavillat pystyyn. Yleensä kun se tarkoittaa sitä, että sillä oikeutetaan marttyyritoiminta, kiukuttelu, herneiden nenään vetäminen jne jne.

Eiköhän vähän jokainen ihminen ole herkkä, jos vaan antaa mahdollisuuden. Muille ja/tai itselleen.

[/quote]  Joo tuollaisista marttyyrimaisista mielensäpahoittajista johtuen ehkä herkkiä yleisesti pidetään enimmäkseen tuollaisina. Itsekin myönnän kyllä että vedän herneet nenään jos minulle esim. puhutaan töykeästi tai epäkohteliaasti, täysin aiheetta.

Esim. tuli kerran mieleen yksi tilanne jossa loukkaannuin yhdelle työkaverilleni niin että pyysin hänet kahdenkesken keskustelemaan asiasta. Meille töissä oli tulossa uusi hylly yhdelle seinälle. Sitten pohdiskelin, että mitähän olisi viisainta sijoittaa tuolle uudelle hyllylle. Työkaveri tokaisi todella kiukkuiseen sävyyn, ääntään muuttaen ja silmiään muljautellen, että' "sä voit laittaa sinne vaikka sun meikkejä." En kokenut tuota asiallisena. Ensinnäkään en ole mikään ylimeikkaava bombo, toiseksikin, myöhemmin kyllä suunnittelimme koko työporukalla mitä noille hyllyille laitoimme ja mihin järjestykseen.

Muistan myös että olen loukkaantunut kerran yhdelle kaverilleni, joka arvosteli asuntomme erästä yksityiskohtaa varsin rajuin sanakääntein, siis kyseessä oli pelkkä hänen subjektiivinen mielipiteensä, me asunnossa asuvat olimme eri mieltä.

Eli normaalilla, peruskohteliaalla käyttäytymisellä kanssani kyllä pärjää. mutta kyllä myönnän sen tosiaan, että kyllä jotkut kokevat että kanssani joutuvat olemaan tarkkana, esim. ihmiset jotka ovat kovia tiuskimana muille, ja puuttumaan toisten asioihin. *viheltelee*.

Onneksi mulla on nyt lähipiiri ja työporukka itseni kanssa aika samankaltaisia ihmisiä.

Ja painotan vielä etten nosta itseäni jalustalle, vaikka olenkin tässä ketjussa korjaillut joidewnkin yleisiä stereotypioita. Kanssani on joidenkin ehkä vaikea elää. Se karsii tuttavapiiriä, ja ihan hyvä näin, laatu onkin tärkeämpi minulle kuin määrä. :-)

[/quote]

Herkän ja sensitiivisen ihmisen kanssa tulee helposti asioista väärinkäsityksiä. Minulla on tällaine ihminen lähipiirissä ja aina tulee jotain ongelmia. Milloin häntä on loukattu jne. En enää viitsi pyytää anteeksi sellaisia asioita kun en ole edes tiennyt herkkistä loukkaavani. Ihan tavallisesta herjanheitosta vetää hernepellot nekkuun.

Nyt yritän välttää. Sinänsä ikävää koska ihminen kuitenkin mukava, mutta en jaksa enää miettiä jokaista sanaani mitä sanon. En jaksa enää väärinkäsityksiä. En jaksa enää selvittää jokaista sanaani/ilmettäni. En jaksa lepyytellä marttyyria. Olen pahoillani.

No joo, ymmärrän sinua ap, mutta tuollainen väärien käsitysten korjaaminen, mitä itse mainostit, juuri tekee sinusta vähän besserwissermäisen, vaikket sitä tarkoittaisikaan. Itse otsikossasi pyysit juuri nopeita vaikutelmia herkistä ihmisistä, ja jos jollain lähipiirissä on herkkä, marttyyrimainen ihminen, niin tämän ihmisen vaikutelma varmaankin on se marttyyrimainen. Enkä tiedä, onko herkkyyttä/sensitiivisyyttä kovin tarkasti tutkittu ja rajattu (vaikka esim. siinä Cainin kirjassa on mielenkiintoisia tutkimuksia), joten on vaikea sanoa, mikä on oikea ja mikä väärä luulo. Kirjoittihan tänne yksi sellainenkin, joka psykiatriassa oli "määritelty" herkäksi, mutta ei tunnistanut kuvailuistasi itseään lainkaan. Sinänsä tämä keskustelu on kiinnostava, kiitos avauksesta, mutta kyllä herkkiin ihmisiin mahtuu oikeita laupeita samarialaisia siinä missä julmureitakin (kas kun se synnynnäinen herkkyys täytyy jossain kasvuympäristössä peittää täysin), siinä missä "ei-herkkiinkin" (kuka sellainen on?).

T: se, joka toivoi varoituksia kirjojen takakansiteksteihin

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:10"]

Kiinnostaa vain kuulla. Kerron myöhemmin miksi kysyin. :-)

[/quote]

Katsomatta muita vastauksia:

Ihminen joka kuvittelee tietävänsä mitä toiset ajattelevat, ja mitä näiden motiivit kulloinkin ovat. Ja näiden perusteella kyseinen ihminen tekee tulkintoja, yleensä aina negatiivisia, ja käyttää niitä oikeuttamaan omia loukkaantumisiaan milloin mistäkin asiasta. Koska siellä takana oli ihan varmasti paljon kaikkea suurempaa, jonka hän aisti.

Kyseessä on yleensä myös melko vakavamielinen ja huumorintajuton ihminen.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:28"]

Mä pidän kyllä herkistä ihmisistä.

Mutta siinä kohtaa, jos se pitää sanoa ääneen, niin nousee niskavillat pystyyn. Yleensä kun se tarkoittaa sitä, että sillä oikeutetaan marttyyritoiminta, kiukuttelu, herneiden nenään vetäminen jne jne.

Eiköhän vähän jokainen ihminen ole herkkä, jos vaan antaa mahdollisuuden. Muille ja/tai itselleen.

[/quote]  Joo tuollaisista marttyyrimaisista mielensäpahoittajista johtuen ehkä herkkiä yleisesti pidetään enimmäkseen tuollaisina. Itsekin myönnän kyllä että vedän herneet nenään jos minulle esim. puhutaan töykeästi tai epäkohteliaasti, täysin aiheetta.

Esim. tuli kerran mieleen yksi tilanne jossa loukkaannuin yhdelle työkaverilleni niin että pyysin hänet kahdenkesken keskustelemaan asiasta. Meille töissä oli tulossa uusi hylly yhdelle seinälle. Sitten pohdiskelin, että mitähän olisi viisainta sijoittaa tuolle uudelle hyllylle. Työkaveri tokaisi todella kiukkuiseen sävyyn, ääntään muuttaen ja silmiään muljautellen, että' "sä voit laittaa sinne vaikka sun meikkejä." En kokenut tuota asiallisena. Ensinnäkään en ole mikään ylimeikkaava bombo, toiseksikin, myöhemmin kyllä suunnittelimme koko työporukalla mitä noille hyllyille laitoimme ja mihin järjestykseen.

Muistan myös että olen loukkaantunut kerran yhdelle kaverilleni, joka arvosteli asuntomme erästä yksityiskohtaa varsin rajuin sanakääntein, siis kyseessä oli pelkkä hänen subjektiivinen mielipiteensä, me asunnossa asuvat olimme eri mieltä.

Eli normaalilla, peruskohteliaalla käyttäytymisellä kanssani kyllä pärjää. mutta kyllä myönnän sen tosiaan, että kyllä jotkut kokevat että kanssani joutuvat olemaan tarkkana, esim. ihmiset jotka ovat kovia tiuskimana muille, ja puuttumaan toisten asioihin. *viheltelee*.

Onneksi mulla on nyt lähipiiri ja työporukka itseni kanssa aika samankaltaisia ihmisiä.

Ja painotan vielä etten nosta itseäni jalustalle, vaikka olenkin tässä ketjussa korjaillut joidewnkin yleisiä stereotypioita. Kanssani on joidenkin ehkä vaikea elää. Se karsii tuttavapiiriä, ja ihan hyvä näin, laatu onkin tärkeämpi minulle kuin määrä. :-)

[/quote]

Mitä useamman viestisi luen, sen ärsyttävämmän kuvan sinusta saa. Onneksi en joudu olemaan kanssasi missään tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 11:17"]

Jatkuvasti itkuinen, melodramaattinen ja epävakaa marttyyri.

Kamalia ihmisiä.

[/quote]

Ei hyvää päivää. :-D Itse itken erittäin harvoin, positiivinen ja valoisa persoona, ystävällinen ja epäitsekän, enkä ole epävakaa enkä marttyyri.

Tunnet varmaankin vain yhden tuollaisen, ja nyt pidät kaikkia herkkiksiä tuollaisina. Melko rankkaa yleistystä.:-D

Ja muuten, tuo Päivilän sanktuari on loistava blogi,kuvaa minua täysin.

ap

[/quote]

Ensin sä pillität jos miehesi sanoo sulle jotain väärällä äänensävyllä, ja nyt sä et sitten pillitäkään koskaan... yritäs nyt päättää.

Samoin kuin se, että et loukkaannu mistään ,ja sitten sä oletkin joka välissä setvimässä toisten sanomisia ja vääriä ilmeitä.

huh huh. Mä en ikinä suostu lähtemään noihin "herkkien" ihmisten peleihin mukaan. Ne on ihan henkistä väkivaltaa ja nöyryytystä, kun pitäisi jokaista hurtimpaa heittoa lähteä jonkun itkupillin kanssa vatvomaan. 

Ja ei, en loukkaa ihmisiä tahallaan tai pilkkaa tms. Mutta mä esim. näytän tosi vihaiselta jo vain ollessani mietteissäni, ja lisäksi kun mullaon keskittymishäiriö, saatan esim. painaltaa ihan tutunkin ihmisen ohi reagoimatta  naama rutussa, koska olen vaan omassa "kuplassani". Olisipa kiva tietää, millaisia tulkintoja ap. tekisi  minusta, jos olisimme työkavereita.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:28"]

Mä pidän kyllä herkistä ihmisistä.

Mutta siinä kohtaa, jos se pitää sanoa ääneen, niin nousee niskavillat pystyyn. Yleensä kun se tarkoittaa sitä, että sillä oikeutetaan marttyyritoiminta, kiukuttelu, herneiden nenään vetäminen jne jne.

Eiköhän vähän jokainen ihminen ole herkkä, jos vaan antaa mahdollisuuden. Muille ja/tai itselleen.

[/quote]  Joo tuollaisista marttyyrimaisista mielensäpahoittajista johtuen ehkä herkkiä yleisesti pidetään enimmäkseen tuollaisina. Itsekin myönnän kyllä että vedän herneet nenään jos minulle esim. puhutaan töykeästi tai epäkohteliaasti, täysin aiheetta.

Esim. tuli kerran mieleen yksi tilanne jossa loukkaannuin yhdelle työkaverilleni niin että pyysin hänet kahdenkesken keskustelemaan asiasta. Meille töissä oli tulossa uusi hylly yhdelle seinälle. Sitten pohdiskelin, että mitähän olisi viisainta sijoittaa tuolle uudelle hyllylle. Työkaveri tokaisi todella kiukkuiseen sävyyn, ääntään muuttaen ja silmiään muljautellen, että' "sä voit laittaa sinne vaikka sun meikkejä." En kokenut tuota asiallisena. Ensinnäkään en ole mikään ylimeikkaava bombo, toiseksikin, myöhemmin kyllä suunnittelimme koko työporukalla mitä noille hyllyille laitoimme ja mihin järjestykseen.

Muistan myös että olen loukkaantunut kerran yhdelle kaverilleni, joka arvosteli asuntomme erästä yksityiskohtaa varsin rajuin sanakääntein, siis kyseessä oli pelkkä hänen subjektiivinen mielipiteensä, me asunnossa asuvat olimme eri mieltä.

Eli normaalilla, peruskohteliaalla käyttäytymisellä kanssani kyllä pärjää. mutta kyllä myönnän sen tosiaan, että kyllä jotkut kokevat että kanssani joutuvat olemaan tarkkana, esim. ihmiset jotka ovat kovia tiuskimana muille, ja puuttumaan toisten asioihin. *viheltelee*.

Onneksi mulla on nyt lähipiiri ja työporukka itseni kanssa aika samankaltaisia ihmisiä.

Ja painotan vielä etten nosta itseäni jalustalle, vaikka olenkin tässä ketjussa korjaillut joidewnkin yleisiä stereotypioita. Kanssani on joidenkin ehkä vaikea elää. Se karsii tuttavapiiriä, ja ihan hyvä näin, laatu onkin tärkeämpi minulle kuin määrä. :-)

[/quote]

Mitä useamman viestisi luen, sen ärsyttävämmän kuvan sinusta saa. Onneksi en joudu olemaan kanssasi missään tekemisissä.

[/quote]  Kuin myös, ilmeisesti olemme hyvin erilaisia. :-)

ap

Mulle tulee mieleen tuosta ap:sta Tuksu. Ja tuo hymiö omahyväisen kommentin perässä ei pelasta mitään. Valoa elämääsi :P

Sylvi-Sanni Manninen on kuvannut herkän ihmisen tajuntaa seuraavasti: ”Yliherkiksi määritellyt ihmiset aavistavat elämän kosmisen kokonaisuuden, arvomaailman keskeisyyden, kuoleman transformaation (tilan muutoksen), kaiken moninaisuuden takana olevan ykseyden, ajatuksen ja aineen liukuvan rajan.”

Olen herkkä ja asperger-piirteinen, mutta silti tämän ketjun tunnelma on aika jäätävä.

Ensin pyydetään assosioimaan muutamaa hyvin laveaa termiä, eli kertomaan mikä stereotypia tulee mieleen. Sitten ap kommentoi kaikkiin positiivisiin "joo siis just tommonen mä oon" ja negatiivisiin "ei päde minuun yhtään, nyt korjaan stereotypiasi". Jos tämä ketju on all about ap, sen olisi voinut kertoa jo aloituksessa. Ap on kenties herkkä ekstrovertti, mutta sosiaalista pelisilmää puuttuu.

Olen ilmeisesti herkkä ja sensitiivinen ainakin jonkin verran. Aistin helposti ilmapiirejä, ryhmädynamiikkaa, osaan asettua erilaisten ihmisten asemaan ja ymmärtämään ihmisiä sen kautta. En kylläkään suutu helposti, vaikka tunnistan vittuilun ja muut ikävyydet, sillä toisen asemaan asettuminen antaa perspektiiviä ja ymmärrystä ja kun ymmärtää, on vaikeampi loukkaantua. Riitelemme harvoin mieheni kanssa, hän on minua vieläkin herkempi ja sensitiivisempi, mutta ei hänkään ole mikään ammattiloukkaantuja. En myöskään itke, jos ei ole aihetta ja yleensä ei ole.

Ymmärrän kyllä nuo mielikuvat herkistä ja sensitiivisistä ihmisistä, sillä jos omaa näitä ominaisuuksia ja ihmisellä on huonot itsesäätelykeinot ja heikko itsetuntemus, voi herkkä ja sensitiivinen olla pahimmillaan todella rasittava.