Hesarissa juttu luokkakokouksista, sivusi täälläkin käsiteltyä aihetta

Kertokaa nyt tyhmälle, olivatko nämä ennakko-odotukset (esim O:n tapauksessa) siis tahallaan luotuja tunnelmia tuohon tekstiin vai kirjoittajien omia oikeita ajatuksia ja mikä tarkoitus niillä sitten on? Todellako kirjoittajat olettavat, että kaikki tai edes suurin osa ihmisistä ajattelee, että pienessä maalaiskylässä asuminen tarkoittaisi jollain muotoa syrjäytymistä? Vai ihan oikeastiko nämä henkilöt ajattelevat näin oudosti? Kertokaas joku, onko maalla asuminen jokin syrjäytymisen erityispiirre? Tai se, että "kaikki" tunsivat hänet?

Ettekö oikeasti huomaa, mikä tuossa ajatuksessa on omituista?

Niin, ja koska täällä tuntuu olevan hirveän tärkeää kertoa, ettei vain itse kuulu niihin duunareihin, niin vastapainona kerrottakoon, että viestit 90 ja 95 on kirjoittanut kaupan kassatäti :)

96,

ajattelisin, että O:n tapauksessa ennakkoasenteet kumpuavat siitä yhteisestä historiasta yläasteella. Todellisuus ei sitten vastannutkaan näitä asenteita, mikä tuodaan kyllä esille.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:57"]

Ja toistan, että niitä huostaanottoja ei media luonut tai kuvitellut, ne olivat näille henkilöille tapahtuneita asioita.

Miksi ei saisi kertoa, miten ihmisten elämä todellisuudessa menee? Että kaikki eivät onnistu? Ja että syrjäytyminen periytyy, huostaanotetun omat lapset usein huostaanotetaan? Väkivaltaisessa perheessä kasvaneesta voi tulla itsekin väkivaltainen?

Ja samaan aikaan, näiden ihmisten luokkakaverit elävät aivan erilaista elämää newyorkinmatkoineen.

[/quote]Tuskin tossa jutussa oli mitään mullistavaa tietoa kenellekään. Vai onko jollekulle muka uutta se, että on olemassa syrjäytyneitä ja merkit siitä ovat joskus näkyvissä jo nuorena? Että sosiaalinen asema VOI periytyä? Jos siinä jokin yllätti, niin se, kuinka selvästi jutusta tunki läpi näiden amatööritoimittajien ennakkoasenteet ja miten he materiaalia kootessaan näkivät vain ne asiat mitkä halusivat ja väkisin koettivat vääntää ihmisiä tiettyihin muotteihin, siis tehdä heistä ns. syrjäytyneitä. Vai Malmbergin ansiotako tuokin oli? Jos tutkivana journalistina olisi ollut joku puolueeton, olisi se "syrjäytyneen" elämän kuvailu ja ylipäätään valikoituminen jutun kohteeksi saattanut ollut hyvin erilaista. Ehkä muutama tiedotusopin kolmikymppinen opiskelijakin olisi päässyt esille.

Ja sulle sen verran, että aika mustavalkoisessa laatikossa elät, jos tosiaan luulet ettei korkean sosioekonomisen aseman (ja hyvän julkisivun) ydinperheissä esiinny alkoholismia, mielenterveysongelmia ja väkivaltaa... Ja joskus myös syrjäytynyttä jälkikasvua. Eivät matkustelu ja raha mitenkään poissulje perhehelvetin mahdollisuutta. Sinänsä juttu toisti näitä iänikuisia kaikkien tietämiä stereotypiota; paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut lukea esim. rikkaan akateemisen perheen katunistiksi päätyneestä pojasta. (Oma tuttavani)

[/quote]

Sori, en provosoidu, vaikka yrität. Vedät nyt viivat aika suoriksi ja pistät minun sanoikseni jotain sellaista, jota en ole sanonut. Lisäksi teet oletuksia minusta ja menet henkilökohtaisuuksiin. Sinä et voi tietää minun elämästäni yhtään mitään eikä se edes tähän keskusteluun kuulu. Jospa pysyttäisiin asiassa eli tässä Ilkka Malmbergin artikkelissa.

Miten Malmbergin kirjoitus herättää näin valtavan voimakkaita, aggressiivisia tunteita?

Tässä on nyt moneen kertaan yritetty rivien väleihin kirjoitella ties mitä omassa päässä keksittyjä lisämerkityksiä ja nyt näköjään hyökkäillään jo toisten kirjoittajien persoonaa kohtaan.

Kun minussa se artikkeli ei sinänsä herättänyt mitään voimakkaita tuntemuksia. Luin vain sillä mielellä, että näinhän se toisiaan joillakin menee. Itsekin olen samalla tavalla ajatellut jostain koulututuista ja samaa havainnoinut itsekin, että tällaista rataahan niiden elämä on mennyt ja menee. Vaikka kävimme samaa koulua.

Eli tosiaan, enemmänkin tässä pitäisi keskustella meidän peruskoulun tasosta, opintojenohjauksesta ja kyvystä puuttua esim. lukihäiriöihin ja muihin opintoja vaikuttaviin häiriöihin. Nämä ongelmathan ovat ihan todellisia, eivätkä näiden opiskelijoiden keksimiä.

Tuossa jutussahan todettiin ihan asiallisesti, että ennen ei tuettu huonommin menestyviä oppilaita yhtä hyvin kuin nyt eikä tehty lastensuojeluilmoituksia ongelmaperheistä yhtä paljon kuin nyt.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:39"]

Minusta myös tuolla hiustyylillä ja samalla pannalla tuotiin hyvin esiin älyllinen jämähtäminen teinivaiheeseen.

[/quote]Minusta tällainen ajatusmaailma taas on merkki älyllisestä jämähtämisestä jonnekin vielä teini-ikääkin kauemmas. En siis ole kanssasi samaa mieltä siitä, että hiustyyli on hyvä indikaattori yksilön henkisestä kapasiteetista.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:20"]

96,

ajattelisin, että O:n tapauksessa ennakkoasenteet kumpuavat siitä yhteisestä historiasta yläasteella. Todellisuus ei sitten vastannutkaan näitä asenteita, mikä tuodaan kyllä esille.

[/quote] Eli sinä ajattelisit, että ne ovat ihan todellisia kirjoittajan asenteita, eikä kärjistettyjä tunnelmia.

Tuosta O:stahan ei kerrottu oikein mitään muuta, kuin että hän oli tuplannut jonkin luokan, lintsaili paljon ja kukaan ei oikein tiennyt hänestä mitään (vai menikö minulta jotain ohi). Tällaisten tietojen valossa sitten vedetään jotain ihan outoja johtopäätöksiä. Anteeksi nyt vain, mutta aika hölmöltä kuulostaa. Kulkeeko oikeasti monenkin ajatus tuota rataa?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:58"]

Enpä tiedä mitä tekisin, jos joku entinen luokkakaveri pölähtäisi ovelle tutkivan journalismin nimessä ilmoittamatta ja sopimatta, juhlapyhänä, että varmasti saa rysän päältä kiinni. Sitten siitä käynnistä kirjoitettaisiin vielä lehteen ja kuvailtaisiin, miten olisin hämmästynyt ja ärtynyt.

[/quote]

Mietin ihan samaa! 

Minä olin jo yläasteella sellainen, että tulevaisuuttani ei ollut vaikea ennustaa. En tosin käyttänyt päihteitä, en pukeutunut hutsahtavasti enkä edes kiroillut, mutta lintsasin, sain huonoja numeroita ja olin alkkisäidin hylkäämä, yksinhuoltaja isän tytär. Olin masentunut myös, jo silloin. Sitten meni vuosia eteenpäin, edelleenkään en käyttänyt päihteitä, ollut rikollinen, myynyt itseäni tai muutakaan negatiivista. Töitäkin välillä tein, koulua yritin käydä. Apua en saanut mistään. 

En ole enää tilastoissa, en siinäkään mielessä että olen yli 29-vuotias. En myöskään ole Facebookissa ja puhelinnumeroni on prepaid-liittymän, jota ei saa mistään. Osoitetietoni ovat salaisia. Jos joku olisi meille tullut pitkäperjantaina, mitä hän olisi miettinyt? Hän olisi tullut kauniisti hoidetun (omistus, jos se mitään tässä merkitsee) rivitaloyhtiön pihaan, nähnyt siistit talot ja uudehkot autot. Meillä olisi ollut hiljaista, ei merkkiäkään elämästä mutta jotain olisi voinut päätellä ikkunassa olevista, lasten tekemistä pääsiäiskoristeista ja pienen pojan lukitusta pyörästä ulko-oven edessä. Mitä olis tutkiva journalisti kirjoittanut, missä hän olisi ajatellut minun olevan? Baarissa? Vankilassa? Myymässä itseäni värjättyjen hiusteni kanssa? Lapsen pyörä olisi tietenkin huostaanotetulta pojalta jäänyt siihen, sehän olisi tuonut lisäpisteitä journalistille itselleen.

Olimme Espanjassa pitkäperjantaina, Barcelonassa mieheni kanssa kaksin. Minä, syrjäytynyt. Terkkuja muuten tutuille, jotka tästä teksistä aivan varmasti minut tunnistivat ja terkkuja isovanhemmille jotka hoitivat mallikaasti kaksi hyvinvoivaa lastamme. 

Minä en halua tulla löydetyksi, en halua että minulta kaiken sen jälkeen kysellään mitään. Silloin kun olisin eniten apua tarvinnut, eli yläasteella, kukaan ei kysynyt mitään. Kukaan ei välittänyt, vähiten luokkatoverini. Antakaa meidän olla rauhassa, antakaa meidän elää elämiämme mitkä monet varmasti olette voineet ennustaa ja jotka saavat teidät tuntemaan itsenne paremmiksi, onnistujiksi. Antakaa olla.

Käyttäkää uteliasuutenne ja energianne vaikka tulevien syrjätymisten ehkäisemiseen. Se voisi olla jotain konkreettista apua, tyhjänpäiväisen journalismin sijaan.

[/quote]

Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Mistä journalistit olisivat muka etukäteen tienneet, että hän ei täytä kriteereitä? Eikös tässä juuri ollut tarkoitus haastatteluin selvittää, että kuka täyttää, kuka ei?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:06"]

Hmm, minä en nyt oikein saa kiinni siitä, että mikä tässä kolahtaa niin monelle. Joillakin ihan oikeasti se elämä menee päin helvettiä, ja merkit on usein ilmassa jo yläasteella. Jotkut taas menestyy huonoista kotioloista huolimatta. Kumpaakin sorttia esiintyi artikkelissa.

[/quote]

Miten artikkeli saikin esim. sen O:n elämän kuulostamaan huonolta? Vaikka hyvinhän hänellä näytti menevän, ainoa asia, mikä puuttui oli se peruskoulun jälkeinen koulutus. Kirjoitettiin, että O oli lähtenyt ravintolaan. Mitä, jos se ravintola oli Rosso ja O oli sieläl vaikka pääsiäisbrunssilla ystäviensä kanssa? Ei sopisi ollenkaan siihen kuvaan, että syrjätytynyt blondi nainen kävisi Rossossa, kyllä se ravintola varmaan oli kuitenkin Wanha Mestari eikö niin?

[/quote]

Mun mielestä se O:n tarina oli jutussa mukana sen takia, että journalisti-opiskelija oletti O:n elämän menneen huonosti ja O:n olevan yksi syrjäytynyt. Kaikki johtolangat viittasivat koko ajan kohti tätä "totuutta" mutta positiivinen yllätys loppuenlopuksi olikin että O ei kuulunutkaan syrjäytyneisiin vaan teki reippaasti töitä. Eihän Myrskylän syrjäytyneen määritelmään mitenkään kuulunut ihmissuhdekuvioiden onnistuminen/epäonnistuminen, joten se oli aivan sama kuinka monen miehen perässä O oli muuttanut.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:13"]

Edelleenkin kyse on täsmälleen siitä, mitä kerrotaan. Juurihan tämä Barcelonan-kävijä sen todisti. Hän on tilastollisesti yksi näistä syrjäytyneistä: hänellä ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta ja hän on työkyvytön. Hän kertoi meille elämänsä hyvistä asioista ja palsta uskoi ja kehui, että hyvinhän sinulla menee.

Jos hän olisi ollut osa tuota lehtijuttua, asiaa ei totisesti olisi tuotu esille niin. Ei, vaikka hän olisi ollut New Yorkissa sen Barcelonan sijaan. Eikä kerrottu sitä, miten hän elää kovin samanlaista elämää kuin tavalliset luokkakaverinsa: hyvä koti, puoliso, pari ihanaa lasta, materiaalinen puoli kunnossa.

[/quote]

En usko yhtään että noin olisi. Tottakai se olisi kerrottu. Sehän olisi ollut mielenkiintoinen yllätys josta olisi saanut juttuun kiinnostavan kohdan. Älkää nyt olko vainoharhaisia.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:58"]

Enpä tiedä mitä tekisin, jos joku entinen luokkakaveri pölähtäisi ovelle tutkivan journalismin nimessä ilmoittamatta ja sopimatta, juhlapyhänä, että varmasti saa rysän päältä kiinni. Sitten siitä käynnistä kirjoitettaisiin vielä lehteen ja kuvailtaisiin, miten olisin hämmästynyt ja ärtynyt.

[/quote]

Mietin ihan samaa! 

Minä olin jo yläasteella sellainen, että tulevaisuuttani ei ollut vaikea ennustaa. En tosin käyttänyt päihteitä, en pukeutunut hutsahtavasti enkä edes kiroillut, mutta lintsasin, sain huonoja numeroita ja olin alkkisäidin hylkäämä, yksinhuoltaja isän tytär. Olin masentunut myös, jo silloin. Sitten meni vuosia eteenpäin, edelleenkään en käyttänyt päihteitä, ollut rikollinen, myynyt itseäni tai muutakaan negatiivista. Töitäkin välillä tein, koulua yritin käydä. Apua en saanut mistään. 

En ole enää tilastoissa, en siinäkään mielessä että olen yli 29-vuotias. En myöskään ole Facebookissa ja puhelinnumeroni on prepaid-liittymän, jota ei saa mistään. Osoitetietoni ovat salaisia. Jos joku olisi meille tullut pitkäperjantaina, mitä hän olisi miettinyt? Hän olisi tullut kauniisti hoidetun (omistus, jos se mitään tässä merkitsee) rivitaloyhtiön pihaan, nähnyt siistit talot ja uudehkot autot. Meillä olisi ollut hiljaista, ei merkkiäkään elämästä mutta jotain olisi voinut päätellä ikkunassa olevista, lasten tekemistä pääsiäiskoristeista ja pienen pojan lukitusta pyörästä ulko-oven edessä. Mitä olis tutkiva journalisti kirjoittanut, missä hän olisi ajatellut minun olevan? Baarissa? Vankilassa? Myymässä itseäni värjättyjen hiusteni kanssa? Lapsen pyörä olisi tietenkin huostaanotetulta pojalta jäänyt siihen, sehän olisi tuonut lisäpisteitä journalistille itselleen.

Olimme Espanjassa pitkäperjantaina, Barcelonassa mieheni kanssa kaksin. Minä, syrjäytynyt. Terkkuja muuten tutuille, jotka tästä teksistä aivan varmasti minut tunnistivat ja terkkuja isovanhemmille jotka hoitivat mallikaasti kaksi hyvinvoivaa lastamme. 

Minä en halua tulla löydetyksi, en halua että minulta kaiken sen jälkeen kysellään mitään. Silloin kun olisin eniten apua tarvinnut, eli yläasteella, kukaan ei kysynyt mitään. Kukaan ei välittänyt, vähiten luokkatoverini. Antakaa meidän olla rauhassa, antakaa meidän elää elämiämme mitkä monet varmasti olette voineet ennustaa ja jotka saavat teidät tuntemaan itsenne paremmiksi, onnistujiksi. Antakaa olla.

Käyttäkää uteliasuutenne ja energianne vaikka tulevien syrjätymisten ehkäisemiseen. Se voisi olla jotain konkreettista apua, tyhjänpäiväisen journalismin sijaan.

[/quote]

Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Mistä journalistit olisivat muka etukäteen tienneet, että hän ei täytä kriteereitä? Eikös tässä juuri ollut tarkoitus haastatteluin selvittää, että kuka täyttää, kuka ei?

[/quote]

No minä kritisoin vain sitä tapaa, millä juttu oli kirjoitettu. Että oli rivari jossain keskellä peltoa, oli niin että kaikki tiesivät hänet, ja miten hän nyt sattuikin olla juuri ravintolassa. Ei tosiaan kerrottu, millaisessa ravintolassa, vaan luotiin mielikuva juottolasta. Ihan oikeasti, tuliko teille syrjäytyneistä kertovassa jutussa mieleen vaikka keskustan Saslik, eikä lähibupi jossain pellon laidalla? 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:13"]

Edelleenkin kyse on täsmälleen siitä, mitä kerrotaan. Juurihan tämä Barcelonan-kävijä sen todisti. Hän on tilastollisesti yksi näistä syrjäytyneistä: hänellä ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta ja hän on työkyvytön. Hän kertoi meille elämänsä hyvistä asioista ja palsta uskoi ja kehui, että hyvinhän sinulla menee.

Jos hän olisi ollut osa tuota lehtijuttua, asiaa ei totisesti olisi tuotu esille niin. Ei, vaikka hän olisi ollut New Yorkissa sen Barcelonan sijaan. Eikä kerrottu sitä, miten hän elää kovin samanlaista elämää kuin tavalliset luokkakaverinsa: hyvä koti, puoliso, pari ihanaa lasta, materiaalinen puoli kunnossa.

[/quote]

Tämä on sinun omaa tulkintaasi.

Kuten sanottu, työkyvyttömyyseläkkeellä oleva tai lapsiaan kotona hoitava ei ole Myrskylän määritelmän mukaisesti syrjäytynyt.

Minun on nyt kovin vaikeaa saada kiinni niistä voimakkaista tunteista, mitä tämä artikkeli on joissain herättänyt.

[/quote]

Miksi jauhat Myrskylän kriteereistä?

Joko unohdit, että juttu käsitteli KAIKKI "ei niin mallin mukaan eläneet". Heidänkin vähän erikoisemmalla elämänkulullaan ja -tavoillaan mässäiltiin, vaikkeivat Myrskylän kriteerejä täyttäneetkään.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:20"]

96,

ajattelisin, että O:n tapauksessa ennakkoasenteet kumpuavat siitä yhteisestä historiasta yläasteella. Todellisuus ei sitten vastannutkaan näitä asenteita, mikä tuodaan kyllä esille.

[/quote] Eli sinä ajattelisit, että ne ovat ihan todellisia kirjoittajan asenteita, eikä kärjistettyjä tunnelmia.

Tuosta O:stahan ei kerrottu oikein mitään muuta, kuin että hän oli tuplannut jonkin luokan, lintsaili paljon ja kukaan ei oikein tiennyt hänestä mitään (vai menikö minulta jotain ohi). Tällaisten tietojen valossa sitten vedetään jotain ihan outoja johtopäätöksiä. Anteeksi nyt vain, mutta aika hölmöltä kuulostaa. Kulkeeko oikeasti monenkin ajatus tuota rataa?

[/quote]

en ehkä ymmärrä edellisen kirjoittajan ajatusta oikein mutta jos itse mietin sitä yhtä poikaa yläasteeltani, joka jäi kerran luokalleen ja lintsasi paljon, ensimmäinen ajatukseni tälläistä "tutkimusta" tehdessäni olisi että hänestä on mahdollisesti tullut syrjäytynyt. Eli olettaisin paljon aivan vain sen vuosien takaisen mielikuvan takia. Jos rupeaisin etsimään häntä ja kukaan ei tuntuisi tietävän hänestä asuinpaikkaa, työpaikkaa, tyttöystävää yms. huhuja käsitykseni syrjäytyneisyydestä vahvistuisi entisestään. Eli oikoisin mutkat suoriksi ennakko-oletusten vuoksi. Jos kuitenkin paljastuisi, että hänellä menee toisin kuin oletin, muuttaisi se mielikuvani tästä ihmisestä täysin ja seuraavalla etsintä kerralla ennakko-oletukseni lähtisi tästä uudistuneesta mielikuvasta eteenpäin mutkat suoriksi oiottuna, kunnes ne mutkat minulle taas selviäisivät.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 12:34"]

Malmberg on loistava kirjoittaja. Juttu ei ollut journalistiopiskelijoiden kirjoittama, kuten joku kommentoi.

[/quote]Jutussa oli paljon suoria lainauksia opiskelijoiden teksteistä (tai haastatteluista?), vaikka itse juttu onkin Malmbergin nimissä.

[/quote]

Suorat lainaukset ovat toimittajan valmitsemia ja toimittamia. Eivät haastateltavat kirjoita juttuja, vaikka haastatteluja antavatkin. Toimittaja valitsee myös sen, mitä haastatteltaviltaan kysyy. Eli kyllä juttu on toimittajan kirjoittaima, vaikka siinä siteerattaisiinkin opiskelijoiden päiväkirjoja tai puheita.

[/quote]Jos toimittaja lainaa jonkun nobody-opiskelijan kirjoituksen sijaan sanatarkasti vaikka Dostojevskiä, niin siirtyykö tämäkin teksti silloin automaattisesti toimittajan nimiin? Kysyn, koska itsekin haluaisin tulla muistetuksi jostain kuolemattomasta lausahduksesta tai pitemmästäkin teoksesta!

"Eli sinä ajattelisit, että ne ovat ihan todellisia kirjoittajan asenteita, eikä kärjistettyjä tunnelmia."
 
Joo kyllä. Eikä minun mielestäni ole lainkaan ihmeellistä, että monen mielestä tyyppi, joka lintsailee paljon ja on jäänyt luokalleen, on tulevaisuudessa todennäköisemmin syrjäytynyt kuin se suosittu joka veteli huippuarvosanoja - ja tilastollisesti se varmasti näin meneekin. Juuri kyseisen henkilön elämästähän tilastot eivät kerro mitään, mutta näinhän ne ennakko-odotukset juuri syntyvät. Toki jutun opiskelijalla saattoi olla mielessä muitakin "syrjäytymistä puoltavia" seikkoja, joita ei jutussa mainittu.