Hesarissa juttu luokkakokouksista, sivusi täälläkin käsiteltyä aihetta

Jatkan vielä, olen siis numero 59, että en käsitä tuota että pitkäperjantaina lähdetään soittelemaan toisten ovikelloa. Mainitaan myös, että yksi toisena kertana ovella kävijöistä piipahtaa New Yorkissa, niin kuin se olisi elämässään selvinneelle itsestäänselvää, kun taas asetelman toiselle osapuolelle ei ollenkaan.

Ymmärtääköhän kukaan muu, mitä yritän tarkoittaa? Miksi piti mainita, että syrjäytynyttä etisivä kävi välillä matkoilla? Miten se liittyy mihinkään muuhun, kuin että siten kerrottiin ajan kulumisesta? Eikö sen olisi voinut tehdä ihan vain kertomalla, että yritti viikon päästä uudelleen? Matka New Yorkiin siinä välissä kasvatti taas sitä kuilua, josta edellisessä viestissä kirjoitin. 

Ja muutenkin, jos ihminen ei vastaa puhelimeen, niin mennään kotiovelle asti kysymään, että missä olet ollut, mitä olet tehnyt, miksi et ole kuten me? 

Enpä tiedä mitä tekisin, jos joku entinen luokkakaveri pölähtäisi ovelle tutkivan journalismin nimessä ilmoittamatta ja sopimatta, juhlapyhänä, että varmasti saa rysän päältä kiinni. Sitten siitä käynnistä kirjoitettaisiin vielä lehteen ja kuvailtaisiin, miten olisin hämmästynyt ja ärtynyt.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:54"]

Kyseiset luonnehdinnat pätevät todella moneen, ei niiden perusteella voi tehdä erityisiä päätelmiä. Ympäri Suomea asuu lähiöissä yh-äitejä, osalla saattaa olla alkoholiongelma, osa on saattanut jopa avioitua. Niin ja lapsiakin saattaa olla. 

Ainoastaan tuo %kerholaisuus on asia, josta voi yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön. 

Ehdotan, että vie asia JSN pohdittavaksi. Kantelun saa tehdä kuka tahansa. 

[/quote]Tämä ei ollut "mistä tahansa" Suomesta, vaan tapahtumapaikka mitä ilmeisimmin oli Hki (tai korkeintaan Espoo tai Vantaa), mikä artikkelista varsin hyvin kävi ilmi.

Noh, etpä osaa itsekkään yhdistää oikeaan paikkakuntaan. :) 

Joo, asetelma on raju ja vielä rajumpaa se on tosielämässä. Tosielämässä nämä tapaukset tosin asuvat niin eri alueilla kuin varakkaammat, että elämät eivät yleensä kohtaa millään tavalla. Yhteiskuntaluokastahan tässä myös on kysymys, rivienvälissä.

Tosi mielenkiintoista, miten erilaista elämää nämä olivat viettäneet verrattuna keskiluokkaiseen nuoreen. Eli juuri esimerkiksi tuo lasten suuri määrä, ja sittenhän lapsia oli otettu myös huostaan. Jotain arjenhallinnan ongelmia, koska lapsia on pitänyt tehdä useita, vaikka niistä ei kykene huolehtimaan jne

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:58"]

Jatkan vielä, olen siis numero 59, että en käsitä tuota että pitkäperjantaina lähdetään soittelemaan toisten ovikelloa. Mainitaan myös, että yksi toisena kertana ovella kävijöistä piipahtaa New Yorkissa, niin kuin se olisi elämässään selvinneelle itsestäänselvää, kun taas asetelman toiselle osapuolelle ei ollenkaan.

Ymmärtääköhän kukaan muu, mitä yritän tarkoittaa? Miksi piti mainita, että syrjäytynyttä etisivä kävi välillä matkoilla? Miten se liittyy mihinkään muuhun, kuin että siten kerrottiin ajan kulumisesta? Eikö sen olisi voinut tehdä ihan vain kertomalla, että yritti viikon päästä uudelleen? Matka New Yorkiin siinä välissä kasvatti taas sitä kuilua, josta edellisessä viestissä kirjoitin. 

Ja muutenkin, jos ihminen ei vastaa puhelimeen, niin mennään kotiovelle asti kysymään, että missä olet ollut, mitä olet tehnyt, miksi et ole kuten me? 

[/quote]

Ymmärrän hyvin pointtisi. New York -maininta oli turhan osoitteleva.

Usein jos toimittaja ei saa käsiinsä haastateltavaa tai tämä ei ole halukas antamaan haastattelua, tai ei anna niin syvällistä haastattelua kun toimittaja toivoisi, kirjoittaa toimittaja sitten juttunsa jutun tekemisen haasteista ja omista mietteistään sen aikana. Tällä tavoin tämänkin oli sitten tehty. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:01"]

Noh, etpä osaa itsekkään yhdistää oikeaan paikkakuntaan. :) 

[/quote]Ai se "iso kaupunki" olikin vain hämäystä? "Annelilla ei ole mitään keinoa löytää tyttöä, sillä osoitetietoja ei ole ja nimikin on voinut muuttua. Isoon kaupunkiin on helppo hävitä." Jotain Tkua, Tretta, Jkylää, Oulua yms. kukaan varsinkaan niissä kasvanut tuskin kehtaa väittää isoksi...

En ole samaa mieltä, että tästä ketään tunnistettaisiin. Näitä syrjäytyneitä on pääkaupunkiseudullakin niin paljon, vähintään satoja. Heillä on paljon yhdistäviä tekijöitä, joten ei heitä kovin helposti pysty yksilöimään.

Eikö tuo maallemuttanut ollut juuri se, joka selitti elämäänsä miesten kautta? Tätäkin ilmiötä olen paljon pohtinut ja missään nimessä se miesten kautta eläminen ei liity syrjäytymiseen, mutta on ilmiönä mielenkiintoinen. Miksi toiset meistä ajelehtivat omassa elämässään?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:58"]

Enpä tiedä mitä tekisin, jos joku entinen luokkakaveri pölähtäisi ovelle tutkivan journalismin nimessä ilmoittamatta ja sopimatta, juhlapyhänä, että varmasti saa rysän päältä kiinni. Sitten siitä käynnistä kirjoitettaisiin vielä lehteen ja kuvailtaisiin, miten olisin hämmästynyt ja ärtynyt.

[/quote]

Mietin ihan samaa! 

Minä olin jo yläasteella sellainen, että tulevaisuuttani ei ollut vaikea ennustaa. En tosin käyttänyt päihteitä, en pukeutunut hutsahtavasti enkä edes kiroillut, mutta lintsasin, sain huonoja numeroita ja olin alkkisäidin hylkäämä, yksinhuoltaja isän tytär. Olin masentunut myös, jo silloin. Sitten meni vuosia eteenpäin, edelleenkään en käyttänyt päihteitä, ollut rikollinen, myynyt itseäni tai muutakaan negatiivista. Töitäkin välillä tein, koulua yritin käydä. Apua en saanut mistään. 

En ole enää tilastoissa, en siinäkään mielessä että olen yli 29-vuotias. En myöskään ole Facebookissa ja puhelinnumeroni on prepaid-liittymän, jota ei saa mistään. Osoitetietoni ovat salaisia. Jos joku olisi meille tullut pitkäperjantaina, mitä hän olisi miettinyt? Hän olisi tullut kauniisti hoidetun (omistus, jos se mitään tässä merkitsee) rivitaloyhtiön pihaan, nähnyt siistit talot ja uudehkot autot. Meillä olisi ollut hiljaista, ei merkkiäkään elämästä mutta jotain olisi voinut päätellä ikkunassa olevista, lasten tekemistä pääsiäiskoristeista ja pienen pojan lukitusta pyörästä ulko-oven edessä. Mitä olis tutkiva journalisti kirjoittanut, missä hän olisi ajatellut minun olevan? Baarissa? Vankilassa? Myymässä itseäni värjättyjen hiusteni kanssa? Lapsen pyörä olisi tietenkin huostaanotetulta pojalta jäänyt siihen, sehän olisi tuonut lisäpisteitä journalistille itselleen.

Olimme Espanjassa pitkäperjantaina, Barcelonassa mieheni kanssa kaksin. Minä, syrjäytynyt. Terkkuja muuten tutuille, jotka tästä teksistä aivan varmasti minut tunnistivat ja terkkuja isovanhemmille jotka hoitivat mallikaasti kaksi hyvinvoivaa lastamme. 

Minä en halua tulla löydetyksi, en halua että minulta kaiken sen jälkeen kysellään mitään. Silloin kun olisin eniten apua tarvinnut, eli yläasteella, kukaan ei kysynyt mitään. Kukaan ei välittänyt, vähiten luokkatoverini. Antakaa meidän olla rauhassa, antakaa meidän elää elämiämme mitkä monet varmasti olette voineet ennustaa ja jotka saavat teidät tuntemaan itsenne paremmiksi, onnistujiksi. Antakaa olla.

Käyttäkää uteliasuutenne ja energianne vaikka tulevien syrjätymisten ehkäisemiseen. Se voisi olla jotain konkreettista apua, tyhjänpäiväisen journalismin sijaan.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:13"]

En ole samaa mieltä, että tästä ketään tunnistettaisiin. Näitä syrjäytyneitä on pääkaupunkiseudullakin niin paljon, vähintään satoja. Heillä on paljon yhdistäviä tekijöitä, joten ei heitä kovin helposti pysty yksilöimään.

Eikö tuo maallemuttanut ollut juuri se, joka selitti elämäänsä miesten kautta? Tätäkin ilmiötä olen paljon pohtinut ja missään nimessä se miesten kautta eläminen ei liity syrjäytymiseen, mutta on ilmiönä mielenkiintoinen. Miksi toiset meistä ajelehtivat omassa elämässään?

[/quote]

Uskoisin, että juuri tuo "miesten kautta eläminen" koskettaa monia naisia. Yksi minun luokkani lahjakkaimmista meni heti koulun jälkeen naimisiin, eikä lähtenyt opiskelemaan. Tunnustui tuolloin, että jos ei nyt mene naimisiin, ei ehkä koskaan enää pääse. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:12"]

Ai se "iso kaupunki" olikin vain hämäystä? "Annelilla ei ole mitään keinoa löytää tyttöä, sillä osoitetietoja ei ole ja nimikin on voinut muuttua. Isoon kaupunkiin on helppo hävitä." Jotain Tkua, Tretta, Jkylää, Oulua yms. kukaan varsinkaan niissä kasvanut tuskin kehtaa väittää isoksi...

[/quote]

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ja väkiluvut

Helsinki 605 022

Espoo 257 195

Turku 252 468

Tampere 217 603

Vantaa 205 479

Oulu 191 050

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:58"]

Enpä tiedä mitä tekisin, jos joku entinen luokkakaveri pölähtäisi ovelle tutkivan journalismin nimessä ilmoittamatta ja sopimatta, juhlapyhänä, että varmasti saa rysän päältä kiinni. Sitten siitä käynnistä kirjoitettaisiin vielä lehteen ja kuvailtaisiin, miten olisin hämmästynyt ja ärtynyt.

[/quote]

Mietin ihan samaa! 

Minä olin jo yläasteella sellainen, että tulevaisuuttani ei ollut vaikea ennustaa. En tosin käyttänyt päihteitä, en pukeutunut hutsahtavasti enkä edes kiroillut, mutta lintsasin, sain huonoja numeroita ja olin alkkisäidin hylkäämä, yksinhuoltaja isän tytär. Olin masentunut myös, jo silloin. Sitten meni vuosia eteenpäin, edelleenkään en käyttänyt päihteitä, ollut rikollinen, myynyt itseäni tai muutakaan negatiivista. Töitäkin välillä tein, koulua yritin käydä. Apua en saanut mistään. 

En ole enää tilastoissa, en siinäkään mielessä että olen yli 29-vuotias. En myöskään ole Facebookissa ja puhelinnumeroni on prepaid-liittymän, jota ei saa mistään. Osoitetietoni ovat salaisia. Jos joku olisi meille tullut pitkäperjantaina, mitä hän olisi miettinyt? Hän olisi tullut kauniisti hoidetun (omistus, jos se mitään tässä merkitsee) rivitaloyhtiön pihaan, nähnyt siistit talot ja uudehkot autot. Meillä olisi ollut hiljaista, ei merkkiäkään elämästä mutta jotain olisi voinut päätellä ikkunassa olevista, lasten tekemistä pääsiäiskoristeista ja pienen pojan lukitusta pyörästä ulko-oven edessä. Mitä olis tutkiva journalisti kirjoittanut, missä hän olisi ajatellut minun olevan? Baarissa? Vankilassa? Myymässä itseäni värjättyjen hiusteni kanssa? Lapsen pyörä olisi tietenkin huostaanotetulta pojalta jäänyt siihen, sehän olisi tuonut lisäpisteitä journalistille itselleen.

Olimme Espanjassa pitkäperjantaina, Barcelonassa mieheni kanssa kaksin. Minä, syrjäytynyt. Terkkuja muuten tutuille, jotka tästä teksistä aivan varmasti minut tunnistivat ja terkkuja isovanhemmille jotka hoitivat mallikaasti kaksi hyvinvoivaa lastamme. 

Minä en halua tulla löydetyksi, en halua että minulta kaiken sen jälkeen kysellään mitään. Silloin kun olisin eniten apua tarvinnut, eli yläasteella, kukaan ei kysynyt mitään. Kukaan ei välittänyt, vähiten luokkatoverini. Antakaa meidän olla rauhassa, antakaa meidän elää elämiämme mitkä monet varmasti olette voineet ennustaa ja jotka saavat teidät tuntemaan itsenne paremmiksi, onnistujiksi. Antakaa olla.

Käyttäkää uteliasuutenne ja energianne vaikka tulevien syrjätymisten ehkäisemiseen. Se voisi olla jotain konkreettista apua, tyhjänpäiväisen journalismin sijaan.

[/quote]

Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Ainoa asia, mikä minut poistaa Pekka Myrskylän määritelmästä, on lapset. Niin, ja ikä. Mutta minulla ei ole koulutusta, sehän oli se, mitä tässäkin toistettiin. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:18"]

Uskoisin, että juuri tuo "miesten kautta eläminen" koskettaa monia naisia. Yksi minun luokkani lahjakkaimmista meni heti koulun jälkeen naimisiin, eikä lähtenyt opiskelemaan. Tunnustui tuolloin, että jos ei nyt mene naimisiin, ei ehkä koskaan enää pääse. 

[/quote]

Huhhuh, joku vielä nykyaikana ajattelee, että naimisiin "päästään". Mitähän tämän naisen vanhemmat ovat hänelle opettaneet naiseudesta ja naisen asemasta? Jostainhan tuollainen ajatusmalli tulee, että nainen ei ole hyvä itsenäisenä naisena, vaan jotenkin vajaa ja "tarvitsee" miehen.

Voi vain kuvitella, millaisia avioliittoja tuollaisella paniikkimentaliteetilla solmitaan. Nyt ymmärrän taas vähän paremmin ne ihmiset, jotka vaahtoavat, että erotaan liian helposti ja haukkuvat yksinhuoltajia. Ja ollaan hirvittävän mustasukkaisia ja epävarmoja omasta liitosta. Miksi jotkut ovat niin epäitsenäisiä?

Se on sitten asia erikseen, että jossain uskonlahkoissa mennään nuorena naimisiin, koska esiaviollinen seksi on kiellettyä. Ja avioerot syntiä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]

Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Tutkimuksessa tuohon 30 000 kuuluvia löytyi 9 kappaletta. Silti juttu kertoi paristakymmenestä muustakin. Myös niistä, joilla oli koulut käytynä ja työpaikka.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Ainoa asia, mikä minut poistaa Pekka Myrskylän määritelmästä, on lapset. Niin, ja ikä. Mutta minulla ei ole koulutusta, sehän oli se, mitä tässäkin toistettiin. 

[/quote]

Vaikka et olisikaan kotiäiti, niin jos olet työssäkäyvä, et kuulu Myrskylän määrittelemiin syrjäytyneisiin.

Jos artikkelin lukee tarkasti, niin ymmärtää, että nuo huostaanotoista kerrotut, ne lapsethan oli oikeastikin otettu huostaan. Eivät opiskelijat olleet mitään arvailleet. Kyllä huostaanotot ovat ihan olemassaoleva asia, ei sitä tarvitse kuvitella.

Minusta myös tuolla hiustyylillä ja samalla pannalla tuotiin hyvin esiin älyllinen jämähtäminen teinivaiheeseen. Ihannoidaan pahiksia ja vedetään rehennellen röökiä kädet väristen. Tällainen on edelleen kanssani saman peruskoulun käynyt tyyppi, jolla on lapsia parin eri miehen kanssa, keskeytettyjä kouluja, päihteitä, pikkurikollisuutta ja surkeasti onnistuvia miessuhteita toisensa perään. Sääliksi käy sekä häntä, että miten kuten hoidettuja lapsiaan. :`( Ajoittain mietin myös sitä, olisiko MINUN pitänyt itse tehdä jotain jollekin silloin lapsena ja teininä, vaikkapa ilmoittaa edes lastensuojeluun. Ikävä kyllä perheen perheväkivallan merkkejä en tajunnut silloin, vasta nyt älyän yhdistää asioita toisiinsä. Näin paljon eroa omaan perheeseen, mutten tavallaan tiennyt, mikä se normaali on. Meidän vai heidän. En myöskään tajunnut silloin, kuinka perseestä on hankkia lapsille niitä kotiviinikamoja, että saavat pään täyteen.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Ainoa asia, mikä minut poistaa Pekka Myrskylän määritelmästä, on lapset. Niin, ja ikä. Mutta minulla ei ole koulutusta, sehän oli se, mitä tässäkin toistettiin. 

[/quote]

Lukemani perusteella sinulla taitaa nykyisin mennä ihan mukavasti, eikö totta? Yksi haastattelun kohteena ollut perhe oli vuosia elännyt pelkällä toimeentulotuella, ja sitten oli näitä huumekuvioita. Tuskin sinulla ihan näin menee...??

Tuo kouluttamattomuus taitaa olla yksi "kriteereistä", koska tässä ajassa peruskoulutaustalla on haastavaa työllistää itseänsä. Ja sitten on tosiaan sekin pointti, että kouluaika helposti leimaa tietynlaiseksi. Mutta elämä tosiaan vie moniin eri suuntiin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 15:29"]Sinua tuskin haluttaisiin haastatella, koska et täytä jutun lähtökohdaksi asetettuja kriteerejä. Et kuulu tuohon yli 30 000 "kadonneen" joukkoon. Prepaideilla ja Facebookilla ei ole tekemistä asian kanssa. 

Kouluaika antaa tiettyjä viitteitä, mutta monen elämä rakentuukin sitten aivan toisenlaiseksi, näin sinunkin tapauksessasi, ja se on hienoa!

[/quote]

Ainoa asia, mikä minut poistaa Pekka Myrskylän määritelmästä, on lapset. Niin, ja ikä. Mutta minulla ei ole koulutusta, sehän oli se, mitä tässäkin toistettiin. 

[/quote]

Vaikka et olisikaan kotiäiti, niin jos olet työssäkäyvä, et kuulu Myrskylän määrittelemiin syrjäytyneisiin.

Jos artikkelin lukee tarkasti, niin ymmärtää, että nuo huostaanotoista kerrotut, ne lapsethan oli oikeastikin otettu huostaan. Eivät opiskelijat olleet mitään arvailleet. Kyllä huostaanotot ovat ihan olemassaoleva asia, ei sitä tarvitse kuvitella.

[/quote]

En ole työelämässä, enkä sinne luultavasti tule enää pääsemäänkään. Leima minussa on ja pysyy. 

Ei syrjäytymiseen aina tarvita päihteitä tai rikollista toimintaa. Syrjäytyä voi, vaikka olisi kaikki potentiaaliset kyvyt parempaan. Joku tuossa alla kysyy, että minulla taitaa mennä aika hyvin. Niin, siten edelleen ihmiset määrittää hyvinvoinnin: omistusasunto, uudehkoja autoja pihalla, kaksi lasta, Barcelona. Aivan kuten minä loin teille (siis todelisuutta kyllä, mikään kirjoittamani ei ole valhe) kuvan elämästäni, toimittajat luovat teille mielikuvia toisten elämistä. Ja te uskotte, muistatte, leimaatte.

Minä olen avioliitostani, hyvin voivista lapsistani, omistusasunnostani, uudehkosta autosta ja ulkomaanmatkoistani huolimatta syrjätynyt yhteiskunnasta siinä mielessä, että olen kouluttamaton ja tätä nykyä jo työkyvytön. Mutta poimimalla tietyt osat elämästäni loin teille tietyn kuvan.

Niin mediakin toimii.

Jos olet työkyvyttömyyseläkkeellä, et myöskään kuulu Myrskylän määrittelemään joukkoon.

Ja tarkoitushan tässä artikkelissa oli kuvata, että osalla meni hyvin huolimatta koulujen keskeytyksistä jne, ja osa oli sitten tosiaan pudonnut reunan yli.