Jos joku satuttaa sinua, satutatko takaisin?

Riippuu ihan siitä kuka satuttaa ja millä tavalla.

En. Se on sairasta. Itseään saa puolustaa, mutta ei ole normaalia satuttaa tahallaan. Kannattaa hakea apua,terapiaa esim.

Tottakai. Parempi että satuttajaa myös jotenkin sattuu.

Tuo on epäkypsän ja heikon ihmisen merkki. Se, että ei kykene päästämään irti ilman kostoa, tarkoittaa vain sitä, että antaa sille ihmiselle vallan vaikuttaa itseensä. Minulla on käytökselleni ihan omat kriteerit, joihin eivät muut vaikuta. Jos joku on inhottava, hän siirtyy välittömästi mielessäni evvk-osastoon eli menettää kykynsä satuttaa minua.

Elämästä tulee vain itselle raskaampaa, jos käyttää energiaa ikävien ihmisten miettimiseen ja heidän rankaisemiseensa. Minua ei ainakaan kiinnostele pätkääkään.

Tietenkin

Vierailija kirjoitti:

Esim. jos apina väkisinmakaa minut, eli oma kumppani, jään suhteeseen, enkä tee rikosilmoitusta. Koska olen pieni, avuton aikuisvauva.

Kuvailemassasi suhteessa olisi paljon muutakin pielessä ilman väkisinmakuutakin.Tuo väkisinmakuu olisi vain oire.

En sinänsä halua kostaa. 

Haluan kuitenkin saada oikeutta tultuani kohdelluksi kaltioin. En välttämättä vain mumise kotimatkalla että "olisi pitänyt sanoa".

Kerran selitin tyttärelleni että miksi annoin takaisin. Sanoin että tunnen itseni niin hyvin, että se että olisin ottanut paskaa niskaan ilman puolustautumista, olisi saanut minut voimaan pahoin jälkeenpäin, ja tätä en halua.

En satuta takaisin. Keskityn hoitamaan itseni takaisin kuntoon ja suojaamaan jatkossa. Yleensä tähän kuuluu kyseisen satuttajan poistaminen ihmissuhteitteni joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on epäkypsän ja heikon ihmisen merkki. Se, että ei kykene päästämään irti ilman kostoa, tarkoittaa vain sitä, että antaa sille ihmiselle vallan vaikuttaa itseensä. Minulla on käytökselleni ihan omat kriteerit, joihin eivät muut vaikuta. Jos joku on inhottava, hän siirtyy välittömästi mielessäni evvk-osastoon eli menettää kykynsä satuttaa minua.

Elämästä tulee vain itselle raskaampaa, jos käyttää energiaa ikävien ihmisten miettimiseen ja heidän rankaisemiseensa. Minua ei ainakaan kiinnostele pätkääkään.

Sä et vain pystyis ajattelemaan näin, jos se satuttaja ois ollut sua ylempänä ja jos sillä ois ollut valtaa sinuun. Koska sellaisesta ihmisestä et pääse eroon, kun haluaisit. Hän olisi koko ajan satuttamassa sinua, ensi kuussakin ja koko elämäsi läpi. Aikuistuminenkaan ei vie häntä mihinkään, koska ne haavasi eivät parane.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En sinänsä halua kostaa. 

Haluan kuitenkin saada oikeutta tultuani kohdelluksi kaltioin. En välttämättä vain mumise kotimatkalla että "olisi pitänyt sanoa".

Kerran selitin tyttärelleni että miksi annoin takaisin. Sanoin että tunnen itseni niin hyvin, että se että olisin ottanut paskaa niskaan ilman puolustautumista, olisi saanut minut voimaan pahoin jälkeenpäin, ja tätä en halua.

Mulla sama. Paljon pahempi olo tulee siitä, että ei satuta takaisin. Se ei myöskään mitenkään estä hoitamasta satuttajan aikaansaamia haavoja jne.

Ap

Mä myös koen, että takaisin satuttaminen mahdollistaa ihmissuhteen jatkumisen (mikäli toinen ottaa opikseen). Jos aina heivaisi jokaisen elämästään, joka satuttaa, eikä välitä sun tunteistasi siinä, olisi kohta yksin. Mutta se edellyttää sitä, että se, joka satuttaa ei vänkää vastaan olevansa hyvä ihminen. Vaan että hän korjaa kurssiaan satuttajana eikä tee enää niin.

Ap

Blod 4 Blood

Zinc

Jank jank, Äitihullu.

Kosto on huono asia, mutta ymmärrän hyvin sen, että jos joku tulee kaltoinkohdelluksi haluaa hän oikeutta.

Esim. 1 Jos tulee parisuhteessa petetyksi ei ole ok pettää itse.

Esim. 2 Jos kumppani lyö sinua on ok rikosilmoituksen lisäksi kertoa siitä toisen suvulle. (Häpäisemismielessä, mutta toisaalta tulee myös tietoisuuteen, joka on hyvä asia)

Vierailija kirjoitti:

Kosto on huono asia, mutta ymmärrän hyvin sen, että jos joku tulee kaltoinkohdelluksi haluaa hän oikeutta.

Esim. 1 Jos tulee parisuhteessa petetyksi ei ole ok pettää itse.

Esim. 2 Jos kumppani lyö sinua on ok rikosilmoituksen lisäksi kertoa siitä toisen suvulle. (Häpäisemismielessä, mutta toisaalta tulee myös tietoisuuteen, joka on hyvä asia)

Ei ole ok pettää itse? Tietenkin on. Siis sitä kyseistä tyyppiä. Siis en itse tekisi niin, koska en voisi rakastaa pettäjää, enkä haluaisi jatkaa ihmisen kanssa, jota en rakasta ja sitten pettää. Mutta jos siitä ihmisestä ei pääsisi eroon syystä tai toisesta JA hän ei hyvittäisi käytöstään, vois häntäkin tietenkin pettää.

Esim. olen äitini kanssa, joka satutti minua, koittanut jatkaa ihmissuhdetta kertomalla hänelle, että hän satutti minua, kun olin lapsi. Mutta hän ei suostu sisäistämään asiaa, eikä pyytämään anteeksi. Niinpä jäljelle jää hänen satuttamisensa, ennen kuin saisin apua asian käsittelemiseen, eli että joku ihminen pitää oman lapsensa satuttamisen jälkeen itseään mun uhrina (olin lapsena kuulemma paha) eikä halua korjata suhdetta myöntämällä, että itsessä on vikaa ja toimi väärin.

Eli äidilleni satuttaminen takaisin mahdollistaa suhteen jatkumisen. En hylkää. Saisi olla kiitollinen? Haluaako hän todella mieluummin jättää oman lapsensa? Miten sairasta...

Ap

Sellainen on paljon vammaisempaa, että jos toisen toiminta sattuu, heti suututaan ja jätetään se ihminen. Tervettä on sanoa asiasta ja jos toinen ei ota opikseen, satuttaa tätä. Mieluummin ihmissuhteet jatkumaan. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta nämä loukkaantujat ja jättäjät vissiin kuvittelevat olevansa. Tai täysin kyvyttömiä käsittelemään muiden traumoja. Esim. kuuntelemaan syyn, miksi toinen toimi niin kuin toimi.

Ja siis olen tätä yrittänyt äitini suhteen, mutta hän ei suostu kertomaan, koska ei ole mielssään satuttanut mua, vaikka sitä ei kysytä häneltä. Ei hän sitä: määritä. Vaan minä.

Ap

En satuta. Olisin monissa tilanteissa voinut satuttaa takaisin, mutta sen sijaan totesin, etten voi olla enää ystävä. Asialliset välit voi olla, mutta millekään henkilökohtaiselle tasolle ei enää ole asiaa. Monet ovatkin pyytäneet anteeksi, mutta en voi enää luottaa heihin. Ehkä se satuttaa heitä, mutta silloin he ovat itse satuttaneet itseään. Tällaisia tilanteita on ollut mm. kun ystävä sanoi: "t a pa ittes" ja toinen sanoi pari vuotta myöhemmin: "oot ansainnu kaiken paskan elämässäs". Molemmat pyysivät anteeksi, mutta eivät ole enää elämässäni. Tiesin heistä todella henk.koht. asioita ja olisin voinut sanoa pahasti takaisin, mutta se ei kuulu tyyliini.

Emme voi auttaa sinua. Hae ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

En satuta. Olisin monissa tilanteissa voinut satuttaa takaisin, mutta sen sijaan totesin, etten voi olla enää ystävä. Asialliset välit voi olla, mutta millekään henkilökohtaiselle tasolle ei enää ole asiaa. Monet ovatkin pyytäneet anteeksi, mutta en voi enää luottaa heihin. Ehkä se satuttaa heitä, mutta silloin he ovat itse satuttaneet itseään. Tällaisia tilanteita on ollut mm. kun ystävä sanoi: "t a pa ittes" ja toinen sanoi pari vuotta myöhemmin: "oot ansainnu kaiken paskan elämässäs". Molemmat pyysivät anteeksi, mutta eivät ole enää elämässäni. Tiesin heistä todella henk.koht. asioita ja olisin voinut sanoa pahasti takaisin, mutta se ei kuulu tyyliini.

Minkä takia tapa it te s oli liikaa? En voisi kuvitellakaan aitojen ystävieni koskaan sanoneen tuollaista tarkoituksella, vaan omasta pahasta olostaan käsin. Olet siis niin ihmeellinen, että muilla ei saa olla paha olla lähelläsi? Et itse ollut tosi ystävä heille

Ap