Tunnettu 3viikkoa ja nyt raskaana... Voiko tämä kestää?

Miehellä on onneksi 9 kk aikaa lähteä ja vaatia isyystesti.

hyvin on kestänyt nyt jo 15 vuotta. me halusimme ja saimme lapsen kuukauden tuntemisen jälkeen... 

Siis sinä olet umpirakastunut, mutta entä mies? On helppoa puhua lapsen hankkimisesta etenkin jos sillä puheella saa naisen sänkyyn, mutta totuus voi olla pahempi. Toivottavasti et ole laastarisuhde, ne ei pääty hyvin.

Kumman arvostat korkeammalle, vauvan vai parisuhteen? Parhaassa tapauksessa saat molemmat.

Älä tee nyt yhtään hätiköityä päätöstä. Olet aikuinen ja asiat mallillaan, joten pärjäät kyllä, kävi miten kävi.

Aika näyttää. Meillä oli miehen kanssa lähes sama tilanne. Tein plussatestin 6 viikon tuntemisen jälkeen ;) Lapsi oli kyllä tervetullut, iloinen yllätys vaikka parisuhteen tulevaisuus mietityttikin. Olen vähän sitä mieltä, että ns. pikaliitto aikuisella iällä voi toimia aivan yhtä hyvällä todennäköisyydellä kuin hitaammin eteneväkin. Kunhan vain molemmat osapuolet ovat ihan normaaleita, järkeviä ihmisiä. Ottakaa vastaan se, mitä elämä tarjoaa! Elämällä se suhteen kohtalo selviää, ei muuten.

Ai niin, oma pikaliittoni on kestänyt jo 6 vuotta, tuloksena on kaksi yhteistä lasta, ihana yhteinen koti ja ok parisuhde. Paljon hyviä hetkiä yhdessä. En usko että moni parisuhde on pikkulapsivaiheessa yhtään meidän suhdetta kummemmissa kantimissa.

Sulla on ap aika luottavainen asenne elämään, kun olet mennyt sänkyyn suurinpiirtein ensi tapaamisella ja vielä ilman kondomia, joten etköhän tuolla asenteella osaa ottaa muutenkin vastaan sen mitä elämä tuo tullessaan. Sitä ei voi etukäteen tietää, kestääkö teidän suhteenne vai ei, turhapa sitä on etukäteen murehtia. Lapsi on aina iloinen asia kuitenkin. :)

Et sä voi kymmenenkään vuoden tuntemisen jälkeen tietää kestääkö se mies pikkulapsiaikaa vai ei. Joskus ne vaan ottaa ja lähtee. Aina kun hankit lapsia niin pitää hyväksyä se riski että joudut ehkä kasvattaamaan lapsen yksin.

Me tutustuttiin ja rakastuttiin vähän vajaa kolmekymppisinä, molemmilla aika villit ja vapaat sinkkuvuodet takana. Alettiin käytännössä heti haaveilla perheestä ja n. kuukauden päästä odotimmekin jo suunnitellusti esikoistamme. Nyt meille on tulossa jo kolmas, eli ihan hyvin on kestänyt. Joskus sitä kai vaan tietää. Paljon onnea teille!

Oltko käynyt Aids testissä??? Entäs muut seksitaudit. Mä olisin kyllä kauhuissani, et olisin saanut joltain pukilta klamydian ym.

meillä 3kk tapailun/seurustelun jälkeen esikoisen odotus alkoi..nyt aikaa kulunut 18 vuotta..lapsia nyt 5 ja ihana elämä, niin ylä kuin alamäkineen..

Tulin myös raskaaksi noin 1kk seurustelun jälkeen. Oltiin nuorempia kuin te, 23vuotiaita. Olihan se shokki aluksi, mutta kohtuullisesti on selvitty :)   Nyt lapsi on jo 5v, lisäksi 2v pikkusisarus ja vauva tulossa. Naimisissa ollaan myös.  Olemme tyytyväisiä elämäämme.

Toki paljon asioita esim kasvatuksesta on aiheuttanut välillä eripuraa, koska emme ennen lapsen hankintaa ehtineet miettiä olemmeko samoilla linjoilla kasvatusasioissa ym. Mutta kaikki on saatu selvitettyä.  Olemme nopeasta alusta huolimatta aika normaali perusperhe :)

Ihmettelen miten on mahdollista, että tänne kirjoittajista suurin osa sattuu olemaan onnellisessa parisuhteessa noin pikaisen raskaaksi tulon jälkeen. Omasta tuttavapiiristä löytyy kyllä vähintään puolet niitä joiden parisuhde ei ole kestänyt.

On mahdollista, että parisuhde tulee kukoistamaan, mutta on myös yhtä lailla mahdollista, että suhde päättyy. Tärkeintä on se, että molemmat tuntevat vastuuta tapahtuneesta ja lapsi saa turvallisen lapsuuden.

Millaisia horoja siellä oikein kirjoittelee, kun on menty avaamaan haarat ilman ehkäisyä jo muutaman viikon tuntemisen jälkeen? Ja siis ylipäänsä varmaan hypätty sänkyyn jo ekoilla treffeillä?

Abortin paikka.

Tulin puolitahallisesti raskaaksi noin kuukauden tuntemisen jälkeen. Seuraus: perheonnea, lähes kymmenvuotinen avioliitto ja erittäin lämpimät välit eron jälkeen. En kadu!

Me ollaan miesystäväni kanssa tunnettu n. 5 kk ja mies haluaisi jo kovasti lapsen. Itse en vielä halua vaan haluan ensin tutustua vielä paremmin, asua hetken yhdessä, mennä kihloihin ja mielellään myös naimisiin. Olen jo 30v, mies 40v. Kiirettä pitää jos kaiken tuon aikoo 2v aikana mutta asuntoa olemme jo etsimässä ja kihloistakin on puhuttu, mies odottaa oikeaa hetkeä. Tiedän ettemme ole enää nuoria ja kummallakaan ei ole vielä lapsia joten ymärrän mieheni kiireen. Mutta silti tällaisia asioita on syytä harkita tarkkaan vaikka elämä onkin yhtä alkuhuumaa. Ehkäisyä käytetään ja jos tulisin vahingossa raskaaksi, en tekisi aborttia vaan olisin kuitenkin onnellinen vauvasta. Sinun tilanteessasi siis pitäisin kuitenkin vauvan. Unohtuiko ehkäisy?