Lue keskustelun säännöt.
Tunnettu 3viikkoa ja nyt raskaana... Voiko tämä kestää?
03.05.2013 |
ihana miesja olen umpirakastunut. :) Silti vähän mietityttää, kun kaikki tapahtuikin aika äkkiä. Olemme yli 3-kymppisiä, vakityöpaikat ja kaikki muuten elämässä mallillaan. Perheen perustaminen ollut pitkään haaveissa molemmilla. Nyt näyttää sittensiltä, että vuoden tuntemisen jälkeen meillä on perhe kasassa, kun on lapsikin jo siinä vaiheessa. Mutta kuinka tämä kestää, pohdin minä? Tässä ihanassa rakkauden huumassa tietysti olen satavarma, että kestää ikuisesti. Miten teillä? Onko vastaavanlaista kokemusta? Kiitos.
Kommentit (36)
No jos et tee aborttia, se raskaus kestää sen noin 40 viikkoa ja vanhemmuus loppuelämän. Suhteesta lapsen isään en uskalla veikata yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein asia, mitä sinun pitää miettiä nyt on se, että milllainen mies hän on. Koska suhteen tulevaisuudesta et voi tietää, niin tärkeintä on, että mies osaa asiallisesti hoitaa asiat, vaikka teille tulisikin ero. Onko hän niin ihana mies, että haluat juuri hänet lapsesi isäksi???
Taitaa kuitenkin olla myöhäistä, koska olet jo raskaana. Jos mies osottautuu jossain vaiheessa omituiseksi, niin olet enemmän kuin pulassa. Kannattaa varmaan edetä suhteessa rauhallisesti ja avoimin kortein. Koittaa sopia, miten jatkossa toimitaan, jos suhteenne ei toimi.
Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa, tosin miehen kanssa tunnettiin kavereina useampi vuosi ennen suhteen alkua. Saimme ihanan tyttären ja onnemme on onneksi kestänyt.
Onnea teille ja toivottavasti rakkautenne kestää!
Voi se suhde kestää, mutta voi se olla kestämättäkin. Lapsi on myös aina lahja, vaikka jotkut tuntuvat näillä palstoilla suhtautuvan raskauksiin ja ongelmallisiin lapsiin kuin joihinkin kissan tai koiranpentuihin- että aborttia ja adoptiota varmaan täälläkin osa ehdottelee.
On niitä lapsia varmaan huonompiinkin olosuhteisiin syntynyt tässä maailmassa. Ja joittenkin mielestä lapset ovat rasittavia - minusta ei, ne on ihania alusta asti.
Mä en painottanut aikanani sitä, kestääkö parisuhde, vaan mikä on sen tulevan lapsen tilanne kun hän syntyy ja sen jälkeen. Arvelin, että koska hänellä on kaksi järkevän oloista lapsirakasta vanhempaa, miehen käytöksestä päättelin että hän ei ilman tappelua hylkäisi lastaan, ja että toisaalta jos hylkäisikin, niin minä pärjäisin itseksenikin lapsen kanssa, niin kyllä hänen kelpaa syntyä kävi vanhempien parisuhteelle miten tahansa.
En ollut umpirakastunut, mutta koin kyllä oloni miehen kanssa alusta asti kotoisaksi ja tiesin että meillä on hyvin samanlaiset perhetaustat, melko samanlainen temperamentti (ei kiivas) ja muutenkin suunta elämässä varsin samanlainen, joten arvelin että vaikka ero tulisi joskus, niin mitään hirveää draamaa ei kuitenkaan. Ja tiesin että kumpikaan meistä ei erityisesti myöskään halua erota jos ei ole ihan pakko, mieluummin kituutellaan ja ei edes juurikaan riidellä. En ehkä olisi ollut niin optimistinen jos jompi kumpi tai molemmat meistä olisi kovin temperamenttisia tai äkkinäisiä liikkeissään, tai edes jos olisin ollut umpirakastunut. Uskoin ajattelevani aika selkeästi, juuri koska en ollut niin rakastunut.
Hyvin on tässä mennyt, en tietysti tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa ero tulisi. Monessa asiassa olen joko unohtanut tai ollut ajattelematta sitä mitä itse haluaisin että mies olisi, hän on mitä on ja minä samoin. En osaa sanoa olisimmeko yhä yhdessä, jos lapsia ei olisi, mutta nyt tässä ei meillä kummallakaan ole realistisena vaihtoehtona ero. En mielestäni ole tässä mitenkään kevyesti, eikä mieskään. Koitan ajatella että meitä on tässä kaksi aikuista jotka on halunneet yhteisen perheen perustaa, ja aika sellaista "vapaata" meillä on, molempien näköistä. Kun tulee ongelmia, niin ratkaisupohjalta niitä kumpikin käsitellään, eikä kovinkaan tunteellisesti. Jollain tapaa tämä kai on järkiavioliittoon verrattavissa. Se tässä pikaisessa perheen perustamisessa on tietenkin hyvä puoli, ettei ehtinyt syntyä mitään tiukkoja kaavoja aikana ennen lapsia, vaan on kasvettu tässä lapsiperheenä yhteen. On minulla toisaalta sellaisiakin ystäviä, jotka on pitkään olleet naimisissa, mutta esikoisen synnyttyä ovatkin hämmästyneet miten se kumppani nyt sillä ja tällä tavalla toimii, ihan oudosti. Että oppimista ja tottumista kaikki elämänmuutokset on vaikka olisi kumppaninsa tuntenut kauankin.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 19:03"]
Otsikossa lukee "tunnettu 3 viikkoa" ja tekstissä "vuoden tuntemisen jälkeen". Kumpi oikein?
[/quote]
Meillä sama juttu ja eka lapsi sai alun 3kk seukkaamisen jälkeen. Nyt yhdessä tosin "vasta" 24v:) ja the kipinä is still there!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi noin. Tein abortin ja nyt kolme vuotta myöhemmin odotamme toivottua lasta.
Ja onneksi toimittiin näin. Nyt saimme rakastua rauhassa ja nauttia toisistamme ennen omistautumista perheellemme ja lapsellemme.
Eihän kukaan voi tietää tuleeko suhde kestämään. Yllätyksiä sattuu vuosienkin jälkeen. Neuvoisin silti odottamaan ettei teille jää katkeruutta menetetystä kuhertelu- ja tutustumisajasta.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 19:03"]
Otsikossa lukee "tunnettu 3 viikkoa" ja tekstissä "vuoden tuntemisen jälkeen". Kumpi oikein?
[/quote]
Oijoi tuli väärä lainaus, viittasin siis tuohon 5 sekunnin päästä tietämiseen:)
Meillä sama juttu ja eka lapsi sai alun 3kk seukkaamisen jälkeen. Nyt yhdessä tosin "vasta" 24v:) ja the kipinä is still there!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö wt tajua että raskaaksi voi tulla kun harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, vai mikä näitä järkyttää ja shokeeraa kun ollaankin paksuna samantien?
Itse en kyllä noin lyhyen suhteen jälkeen raskaaksi alkaisi. Oletko nyt harkinnut asian aivan loppuun asti? Tässä saattaa olla kyse yhdestä suurimmista asioista elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestääpä tai ei, ojaan tai allikkoon, syteen tai saveen:
Olette onnellisia nyt, loistavaa.
Olette "vanhoja", eikä mahdollisen kestämättömyyden jälkeen välttämättä heti tulekaan uusia lapsensaantimahdollisuuksia. Sen sijaan saatte lapsen nyt, loistavaa.
Ei kai teidän suhteenne loppuminen ole sen todennäköisempää kuin kenenkään muunkaan, joten nauttikaa!
Otsikossa lukee "tunnettu 3 viikkoa" ja tekstissä "vuoden tuntemisen jälkeen". Kumpi oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tiesimme 5 sek. ensimmäisistä repliikeistä toisillemme, että tässä se on. Jep, on kestänyt hm, reilut 35 v.
No kun se vauva on syntynyt niin sitten on "vuoden tuntemisen jälkeen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 19:03"]
Otsikossa lukee "tunnettu 3 viikkoa" ja tekstissä "vuoden tuntemisen jälkeen". Kumpi oikein?
[/quote]
Kestääkö teilläpäin raskaus jotain muuta kuin n. 9 kk?
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 19:03"]
No kun se vauva on syntynyt niin sitten on "vuoden tuntemisen jälkeen".
[/quote]
Ok, en tajunnut, että "perhe" muodostuu vasta sitten kun on lapsia. Itse ajattelen lapsettomiakin pariskuntia perheenä.
Nr. 4
Voi kestää hyvinkin! Vastarakastuneena raskaat ajat pienen vauvan kanssa kestetään yleisesti paremmin kun rutinoituneessa suhteessa. Tällöin kun mikään siinä toisessa ei vileä ärsytä ja kaikki on vain vaaleanpunaista sydäntä. En usko että miksi ei voisi kestää, niin kuin mikä tahansa muukin suhde. Tietenkään mitään ei olla kirjoitettu kiviin. Eroaahan sellaisetkin parit jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä! Tsemppiä ja paljon onnea :)
Voiko tämä kestää, no eipä sitä oikein etukäteen voi tietää.
Mun vanhalle työkaverille kyllä kävi suunnillen noin, ekoilta treffeiltä vajaa nelikymppisenä raskaaksi ja siitä sitten perhettä perustamaan. Kyllä se ainakin heillä on kestänyt nyt jo melkein kymmenen vuotta. Mutta totta kai onhan se paljon "tavallista" suhdetta vaikeampaa, kun pitää samaan aikaan tutustua ja toisaalta perustaa jo perhettä. Pitää siis tahtoa tosi kovasti ja muistaa kunnioittaa toista, muuten mistään ei tule mitään. Mutta samahan se on ihan tavallisessakin suhteessa.
olis kuitenkin varmaan ollut tarvetta ehkäisylle, jos nyt tässä tilanteessa joudut pohtimaan, että mahtaako tämä kestää
meillä kestänyt jo yli 10 vuotta, tosin ei ihan 3 vkon jälkeen mutta alle vuoden tuntemisen jälkeen kuitenkin... onnea!
No jaa. Mun rakkaussuhteeni oli katkolla n 20v sitten ja sinä aikana miesystäväni ehti pukkaamaan puolitutun naisen paksuksi muutaman tapaamiskerran jälkeen. Meni velvollisuudesta naimisiin ja ovat yhä yhdessä. Perhe on onnellinen, parisuhde ei niinkään. Eli hyvin voi onnistua mutta vaatii molemmilta omistautumista ja sitkeyttä