Lue keskustelun säännöt.
Saako vanhempi mielestäsi opettaa yläkoululaista?
02.05.2013 |
Siis saako auttaa läksyissä, jos yläkoululainen ei osaa ja opettaa myös lisää? Saako tarkastaa läksyjä?
Vai oletko sillä kannalla, että nuoren pitää ottaa itse vastuu koulunkäynnistä, ja vanhemman ei tule sotkeentua siihen millään tavalla?
Nyt on kyse siis nimenomaan yläkouluikäisestä.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:52"]
niin että perse edellä puuhun vain? Mitä varten Suomessa ylipäätään on koulu, kun sekin rajoittaa lapsen omatoimista tiedonhankintaa.
[/quote]
jos ajattelet asiaa näin, niin ehkä ymmärrät:
Ota ensin huomioon, että suurin osa minkä tahansa suomalaisen (tai minkämaalaisen hyvänsä) yliopiston kirjastosta löytyvästä tiedosta on vanhentunutta viimeistään kahden vuoden päästä. Onko tämän jälkeen mielestäsi järkevämpää opetella jotain sieltä hetkellä x löytyviä tietoja, vai se keino, jolloin sieltä millä hetkellä hyvänsä löytää sen hetken ajantaisen tiedon uudelleen ja uudelleen?
Ja joo, peruskoulussa ja lukiossakin on kyse vähän eri tason tiedosta. SIellä puhutaan perusasioista, jotka eivät niin nopeasti vanhene (mutta kyllä esim mun lasteni käyttämät, 10 vuotta sitten kirjoitetut historiankirjat ja kielten oppikirjat jo on täynnä aika vanhentunutta tietoa). Siksi siinä aikaisemmassa viestissä puhuttiinkin akateemisentasoisen tiedon käyttämiseen kykenemisestä. Akateeminen, tieteellinen tieto on luonteeltaan vähän toisenlaista kuin perusyleissivistys, jota koulussa haetaan. Sen ymmärtämisessä ensimmäinen asia on oppia, että tämä tieto tulee sitten muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opetan ylimääräistä. Lähinnä keskustelen lapsen kanssa vierailla kielillä ja opetan myös monenlaista yleissivistävää reaaliaineista. Ihan sama, mitä mieltä muut siitä ovat, mutta meillä toimitaan näin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:52"]
niin että perse edellä puuhun vain? Mitä varten Suomessa ylipäätään on koulu, kun sekin rajoittaa lapsen omatoimista tiedonhankintaa.
[/quote]
jos ajattelet asiaa näin, niin ehkä ymmärrät:
Ota ensin huomioon, että suurin osa minkä tahansa suomalaisen (tai minkämaalaisen hyvänsä) yliopiston kirjastosta löytyvästä tiedosta on vanhentunutta viimeistään kahden vuoden päästä. Onko tämän jälkeen mielestäsi järkevämpää opetella jotain sieltä hetkellä x löytyviä tietoja, vai se keino, jolloin sieltä millä hetkellä hyvänsä löytää sen hetken ajantaisen tiedon uudelleen ja uudelleen?
Ja joo, peruskoulussa ja lukiossakin on kyse vähän eri tason tiedosta. SIellä puhutaan perusasioista, jotka eivät niin nopeasti vanhene (mutta kyllä esim mun lasteni käyttämät, 10 vuotta sitten kirjoitetut historiankirjat ja kielten oppikirjat jo on täynnä aika vanhentunutta tietoa). Siksi siinä aikaisemmassa viestissä puhuttiinkin akateemisentasoisen tiedon käyttämiseen kykenemisestä. Akateeminen, tieteellinen tieto on luonteeltaan vähän toisenlaista kuin perusyleissivistys, jota koulussa haetaan. Sen ymmärtämisessä ensimmäinen asia on oppia, että tämä tieto tulee sitten muuttumaan.
[/quote]
Palataanpa siihen yläasteikäiseen teiniin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:52"]
niin että perse edellä puuhun vain? Mitä varten Suomessa ylipäätään on koulu, kun sekin rajoittaa lapsen omatoimista tiedonhankintaa.
[/quote]
jos ajattelet asiaa näin, niin ehkä ymmärrät:
Ota ensin huomioon, että suurin osa minkä tahansa suomalaisen (tai minkämaalaisen hyvänsä) yliopiston kirjastosta löytyvästä tiedosta on vanhentunutta viimeistään kahden vuoden päästä. Onko tämän jälkeen mielestäsi järkevämpää opetella jotain sieltä hetkellä x löytyviä tietoja, vai se keino, jolloin sieltä millä hetkellä hyvänsä löytää sen hetken ajantaisen tiedon uudelleen ja uudelleen?
Ja joo, peruskoulussa ja lukiossakin on kyse vähän eri tason tiedosta. SIellä puhutaan perusasioista, jotka eivät niin nopeasti vanhene (mutta kyllä esim mun lasteni käyttämät, 10 vuotta sitten kirjoitetut historiankirjat ja kielten oppikirjat jo on täynnä aika vanhentunutta tietoa). Siksi siinä aikaisemmassa viestissä puhuttiinkin akateemisentasoisen tiedon käyttämiseen kykenemisestä. Akateeminen, tieteellinen tieto on luonteeltaan vähän toisenlaista kuin perusyleissivistys, jota koulussa haetaan. Sen ymmärtämisessä ensimmäinen asia on oppia, että tämä tieto tulee sitten muuttumaan.
[/quote]
Palataanpa siihen yläasteikäiseen teiniin.
[/quote]
Ei tässä ole mitään, mikä ei pätisi siihen yläasteikäiseen teiniinkin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:49"]
Siis on aivan eri asia opettaa ja ohjata kuin tehdä puolesta. Vanhempi voi kysyä illalla onhan läksyt tehty, vanhempi ei voi (normaalin lapsen kyseessä ollessa) mennä selailemaan kirjoja, että onko merkattu läksyjä, joita ei kuitenkaan ole tehty. Jos lapsi ei ymmärrä matikan tai kemian tehtävää, on ihan ok, että lapsi sanoo mä en tajuu tätä ja vanhempi selittää = opettaa periaatteen, auttaa ymmärtämään mitä kysytään ja miten vastaus saadaan selville. Mutta se, että vanhempi laskee ko. laskun vaikka malliksi, katso näin se lasketaan ja oppilas sitten vaan kopio sen, ei ole ok. Jos pitää kirjoittaa aine, ja siinä on hirveästi kirjoitusvirheitä, on ok sanoa, että kannattaisi vielä lukea se läpi ja korjata kaikki virheet, jotka löytää. Mutta ei ole ok näyttää, että tuosta puuttuu t-viiva ja tuosta i-piste ja tuossa kuuluisi olla pilkku jne...
[/quote]
Ei opettajilla ole aikaa korjata kirjoitusvirheitä. Kuka sitten puuttuu niihin, jos opettajatkaan eivät puutu? Eihän lapsi ikinä opi, jos hänen virheisiinsä ei puututa.
[/quote]
Kyllä yleensä opettajan (äidinkielen opettajat kirjoituttaa niitä aineita, joissa pilkkuihin ja viivoihin puututanan. Jos se ei riitä, äiti voi hyvin pyytää lasta kirjoittamaan juttuja äidille, jotka äiti korjaa. Mutta äiti ei voi korjata juttuja, jotka on tarkoitettu muiden opettajien korjattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:49"]
Siis on aivan eri asia opettaa ja ohjata kuin tehdä puolesta. Vanhempi voi kysyä illalla onhan läksyt tehty, vanhempi ei voi (normaalin lapsen kyseessä ollessa) mennä selailemaan kirjoja, että onko merkattu läksyjä, joita ei kuitenkaan ole tehty. Jos lapsi ei ymmärrä matikan tai kemian tehtävää, on ihan ok, että lapsi sanoo mä en tajuu tätä ja vanhempi selittää = opettaa periaatteen, auttaa ymmärtämään mitä kysytään ja miten vastaus saadaan selville. Mutta se, että vanhempi laskee ko. laskun vaikka malliksi, katso näin se lasketaan ja oppilas sitten vaan kopio sen, ei ole ok. Jos pitää kirjoittaa aine, ja siinä on hirveästi kirjoitusvirheitä, on ok sanoa, että kannattaisi vielä lukea se läpi ja korjata kaikki virheet, jotka löytää. Mutta ei ole ok näyttää, että tuosta puuttuu t-viiva ja tuosta i-piste ja tuossa kuuluisi olla pilkku jne...
[/quote]
Ei opettajilla ole aikaa korjata kirjoitusvirheitä. Kuka sitten puuttuu niihin, jos opettajatkaan eivät puutu? Eihän lapsi ikinä opi, jos hänen virheisiinsä ei puututa.
[/quote]
Kyllä yleensä opettajan (äidinkielen opettajat kirjoituttaa niitä aineita, joissa pilkkuihin ja viivoihin puututanan. Jos se ei riitä, äiti voi hyvin pyytää lasta kirjoittamaan juttuja äidille, jotka äiti korjaa. Mutta äiti ei voi korjata juttuja, jotka on tarkoitettu muiden opettajien korjattavaksi.
[/quote]
Mitä väliä sillä on, kuka sen korjaa, kunhan korjaa? Oppiminenhan on pääasia.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:52"]
niin että perse edellä puuhun vain? Mitä varten Suomessa ylipäätään on koulu, kun sekin rajoittaa lapsen omatoimista tiedonhankintaa.
[/quote]
jos ajattelet asiaa näin, niin ehkä ymmärrät:
Ota ensin huomioon, että suurin osa minkä tahansa suomalaisen (tai minkämaalaisen hyvänsä) yliopiston kirjastosta löytyvästä tiedosta on vanhentunutta viimeistään kahden vuoden päästä. Onko tämän jälkeen mielestäsi järkevämpää opetella jotain sieltä hetkellä x löytyviä tietoja, vai se keino, jolloin sieltä millä hetkellä hyvänsä löytää sen hetken ajantaisen tiedon uudelleen ja uudelleen?
Ja joo, peruskoulussa ja lukiossakin on kyse vähän eri tason tiedosta. SIellä puhutaan perusasioista, jotka eivät niin nopeasti vanhene (mutta kyllä esim mun lasteni käyttämät, 10 vuotta sitten kirjoitetut historiankirjat ja kielten oppikirjat jo on täynnä aika vanhentunutta tietoa). Siksi siinä aikaisemmassa viestissä puhuttiinkin akateemisentasoisen tiedon käyttämiseen kykenemisestä. Akateeminen, tieteellinen tieto on luonteeltaan vähän toisenlaista kuin perusyleissivistys, jota koulussa haetaan. Sen ymmärtämisessä ensimmäinen asia on oppia, että tämä tieto tulee sitten muuttumaan.
[/quote]
Palataanpa siihen yläasteikäiseen teiniin.
[/quote]
Ei tässä ole mitään, mikä ei pätisi siihen yläasteikäiseen teiniinkin.
[/quote]
Pidät siis teiniä opettavaa mammaa ihan pöljäkkeenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:52"]
niin että perse edellä puuhun vain? Mitä varten Suomessa ylipäätään on koulu, kun sekin rajoittaa lapsen omatoimista tiedonhankintaa.
[/quote]
jos ajattelet asiaa näin, niin ehkä ymmärrät:
Ota ensin huomioon, että suurin osa minkä tahansa suomalaisen (tai minkämaalaisen hyvänsä) yliopiston kirjastosta löytyvästä tiedosta on vanhentunutta viimeistään kahden vuoden päästä. Onko tämän jälkeen mielestäsi järkevämpää opetella jotain sieltä hetkellä x löytyviä tietoja, vai se keino, jolloin sieltä millä hetkellä hyvänsä löytää sen hetken ajantaisen tiedon uudelleen ja uudelleen?
Ja joo, peruskoulussa ja lukiossakin on kyse vähän eri tason tiedosta. SIellä puhutaan perusasioista, jotka eivät niin nopeasti vanhene (mutta kyllä esim mun lasteni käyttämät, 10 vuotta sitten kirjoitetut historiankirjat ja kielten oppikirjat jo on täynnä aika vanhentunutta tietoa). Siksi siinä aikaisemmassa viestissä puhuttiinkin akateemisentasoisen tiedon käyttämiseen kykenemisestä. Akateeminen, tieteellinen tieto on luonteeltaan vähän toisenlaista kuin perusyleissivistys, jota koulussa haetaan. Sen ymmärtämisessä ensimmäinen asia on oppia, että tämä tieto tulee sitten muuttumaan.
[/quote]
Palataanpa siihen yläasteikäiseen teiniin.
[/quote]
Ei tässä ole mitään, mikä ei pätisi siihen yläasteikäiseen teiniinkin.
[/quote]
Pidät siis teiniä opettavaa mammaa ihan pöljäkkeenä?
[/quote]
En suinkaan, vaan vain sellaista mammaa, joka opettaa teinilleen ihan vääriä asioita. Siis sellaiselle teinille, joka on kykenevä opiskelemaan ja käyttämään tieteellisen tasoista tietoa, ei todellakaan pidä opettaa mitään yksityiskohtia ja yksittäisiä kirjoja, vaan nimenomaan keino, jolla hän pystyy hakkimaan aina lisää ajantasaista tietoa. Ja sitten pitää opettaa sen tiedon käyttämistä ja soveltamista, siinä riittää aina uutta mietittävää kenelle tahansa. Ja jos teini ei opi hankkimaan tietokannasta tietoa, hän ei todennäköisesti ole kypsä myöskään ymmärtämään, mitä jostain äidin kotiin kantamasta opuskesta lukee.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:02"]
No jo on kysymys! Minä autoin ja opetin veljeäni vielä yliopistossa, koska hän oli aika tehokkaasti inttivuotena unohtanut kaikki perusmatikat. Ja varmasti autan lapsianikin niin pitkään kuin on kompetenssia.
[/quote]
Täällä on mammoja, joiden mielestä koululaisen pitää ottaa itse vastuu koulunkäynnistä ja vanhemman ei pidä puuttua siihen. Niiden mammojen mielestä lapsen tulee itse kärsiä nahoissaan, jos ei tee läksyjä.
[/quote]
Äitini on näitä mammoja.
Hänen mielestään lapsen on pärjättävä itse ja yksin. Kaikki vanhemmilta tuleva apu on pahasta ja ilmeisesti jollakin tavalla huijausta.
Samaa linjaa veti kesätöiden ja kaikkien muidenkin työpaikkojen kanssa. Hirveän tuohtuneena aina alkukesästä selitti kuinka työkaverit ovat lapsiaan hommanneet kesätöihin työpaikalle, ja jatkoi että "minä en ainakaan semmoiseen ala, kyllä se on jokaisen ihan itse omat kykynsä löydettävä". 90-luvun laman aikaan tämä olikin ihan mahtavaa. Eipä silloin kesätöitä saanut muuten kuin suhteilla.
Aika *askat fiilikset on jäänyt äidin suhtautumisesta. Varsinkin kun muuten sekaantuu ihan jokaiseen pikkuasiaan ja yrittää kontrolloida ja määräillä. Hirveät huudot saa kuulla jos ostaa esim. verhot joiden väri ei äitiä miellytä :/
Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että varmaan äitini on alusta asti halunnut että en menestyisi työelämässä tai missään muussakaan asiassa ja olisin hänestä riippuvainen >:(
Omia lapsiani olen auttanut koulutehtävien kanssa. Olen opettanut heille myös opiskelutaitoja ja tiedon etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hienoa, jos autatte, kyselette läksyistä, pyydätte esittelemään tuotoksia. Lapsi arvostaa sitä, että hänen oppimisestaan ollaan kiinnostuneita. Älkää kuitenkaan tehkö mitään kokonaan lapsenne puolesta. Sillä tavalla teette hänelle vain karhunpalveluksen. Katsokaa, missä jutuissa on vaikeuksia ja kysykää läksyjen tarkistamisen jälkeen, osaako hän asian nyt. Älkääkä ottako paineita siitä, mitä ette itse osaa. Yhdessä pähkäily ja ihmettely auttaa lapsen omaa ajattelua eteenpäin. t. Opettaja
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:23"]
Todella hienoa, jos autatte, kyselette läksyistä, pyydätte esittelemään tuotoksia. Lapsi arvostaa sitä, että hänen oppimisestaan ollaan kiinnostuneita. Älkää kuitenkaan tehkö mitään kokonaan lapsenne puolesta. Sillä tavalla teette hänelle vain karhunpalveluksen. Katsokaa, missä jutuissa on vaikeuksia ja kysykää läksyjen tarkistamisen jälkeen, osaako hän asian nyt. Älkääkä ottako paineita siitä, mitä ette itse osaa. Yhdessä pähkäily ja ihmettely auttaa lapsen omaa ajattelua eteenpäin. t. Opettaja
[/quote]
Tässä tullaan kysymykseen, että kumpi on tärkeämpää, oppiminen vai oppimisprosessin oppiminen... Kielen voi oppia tehokkaammin, mitä nuorempana sen oppii. Jos sen sijaan vain tukee lapsen oppimisprosessin oppimista, silloin sen kielen (lisä)oppiminen siirtyy myöhäisemmälle iälle ja se taas on lopputuloksen kannalta huonompi. Vanhemmalla iällä opittu kieli ei pysy enää pääkopassa samalla tavalla. Eivät nämä asiat ole niin yksiselitteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:49"]
Siis on aivan eri asia opettaa ja ohjata kuin tehdä puolesta. Vanhempi voi kysyä illalla onhan läksyt tehty, vanhempi ei voi (normaalin lapsen kyseessä ollessa) mennä selailemaan kirjoja, että onko merkattu läksyjä, joita ei kuitenkaan ole tehty. Jos lapsi ei ymmärrä matikan tai kemian tehtävää, on ihan ok, että lapsi sanoo mä en tajuu tätä ja vanhempi selittää = opettaa periaatteen, auttaa ymmärtämään mitä kysytään ja miten vastaus saadaan selville. Mutta se, että vanhempi laskee ko. laskun vaikka malliksi, katso näin se lasketaan ja oppilas sitten vaan kopio sen, ei ole ok. Jos pitää kirjoittaa aine, ja siinä on hirveästi kirjoitusvirheitä, on ok sanoa, että kannattaisi vielä lukea se läpi ja korjata kaikki virheet, jotka löytää. Mutta ei ole ok näyttää, että tuosta puuttuu t-viiva ja tuosta i-piste ja tuossa kuuluisi olla pilkku jne...
[/quote]
Ei opettajilla ole aikaa korjata kirjoitusvirheitä. Kuka sitten puuttuu niihin, jos opettajatkaan eivät puutu? Eihän lapsi ikinä opi, jos hänen virheisiinsä ei puututa.
[/quote]
Kyllä yleensä opettajan (äidinkielen opettajat kirjoituttaa niitä aineita, joissa pilkkuihin ja viivoihin puututanan. Jos se ei riitä, äiti voi hyvin pyytää lasta kirjoittamaan juttuja äidille, jotka äiti korjaa. Mutta äiti ei voi korjata juttuja, jotka on tarkoitettu muiden opettajien korjattavaksi.
[/quote]
Eikö se ole hyvä, että virhe korjataan mahdolisimman pian (esim 5 minuutin päästä tehtävien teosta), jotta lapsi ei opi vääriä kirjoitustapoja. Jos virhe korjataan vasta ensi viikolla tai huonolla tuurilla vasta keväällä kun ope korjaa vihkoja, väärä kirjotustapa on saattanut jo iskostua mieleen ja tulla tavaksi.
Aika harva yläasteikäinen hyväksyy oman vanhempansa opettamaan yhtään mitään. Tiedän tapauksen, joka olisi mieluummin jäänyt luokalle kuin hyväksynyt aineenopettajana työtä tekevän vanhempansa opetusta.
Mutta onhan noiden kahden ääripään välillä monta muutakin vaihtoehtoa. Yksi hyvä tapa on seurata sekä läksyjentekoa että koesuorituksia, ja auttaa tarvittaessa tai ainakin pyydettäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:32"]
Aika harva yläasteikäinen hyväksyy oman vanhempansa opettamaan yhtään mitään. Tiedän tapauksen, joka olisi mieluummin jäänyt luokalle kuin hyväksynyt aineenopettajana työtä tekevän vanhempansa opetusta.
Mutta onhan noiden kahden ääripään välillä monta muutakin vaihtoehtoa. Yksi hyvä tapa on seurata sekä läksyjentekoa että koesuorituksia, ja auttaa tarvittaessa tai ainakin pyydettäessä.
[/quote]
Kaikki teinit eivät angstaa :)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:49"]
Siis on aivan eri asia opettaa ja ohjata kuin tehdä puolesta. Vanhempi voi kysyä illalla onhan läksyt tehty, vanhempi ei voi (normaalin lapsen kyseessä ollessa) mennä selailemaan kirjoja, että onko merkattu läksyjä, joita ei kuitenkaan ole tehty. Jos lapsi ei ymmärrä matikan tai kemian tehtävää, on ihan ok, että lapsi sanoo mä en tajuu tätä ja vanhempi selittää = opettaa periaatteen, auttaa ymmärtämään mitä kysytään ja miten vastaus saadaan selville. Mutta se, että vanhempi laskee ko. laskun vaikka malliksi, katso näin se lasketaan ja oppilas sitten vaan kopio sen, ei ole ok. Jos pitää kirjoittaa aine, ja siinä on hirveästi kirjoitusvirheitä, on ok sanoa, että kannattaisi vielä lukea se läpi ja korjata kaikki virheet, jotka löytää. Mutta ei ole ok näyttää, että tuosta puuttuu t-viiva ja tuosta i-piste ja tuossa kuuluisi olla pilkku jne...
[/quote]
Ei opettajilla ole aikaa korjata kirjoitusvirheitä. Kuka sitten puuttuu niihin, jos opettajatkaan eivät puutu? Eihän lapsi ikinä opi, jos hänen virheisiinsä ei puututa.
[/quote]
Kyllä yleensä opettajan (äidinkielen opettajat kirjoituttaa niitä aineita, joissa pilkkuihin ja viivoihin puututanan. Jos se ei riitä, äiti voi hyvin pyytää lasta kirjoittamaan juttuja äidille, jotka äiti korjaa. Mutta äiti ei voi korjata juttuja, jotka on tarkoitettu muiden opettajien korjattavaksi.
[/quote]
Mitä väliä sillä on, kuka sen korjaa, kunhan korjaa? Oppiminenhan on pääasia.
[/quote]
Ajattelitko korjata lapsesi kokeetkin? Opettajahan antaa arvosanan sen mukaan, mitä lapsi on oppinut. Tämän oppimisen voi osoittaa kokeella tai äidinkielessä myös aineella. Koska monesta kodista on tullut aineita takaisin osittain äidin käsialalla kirjoitettuna, en enää vuosiin ole antanut oppilaiden kirjoittaa ainetta kotona. Kaikki arvosteltavat työt tehdään koulussa.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:49"]
Siis on aivan eri asia opettaa ja ohjata kuin tehdä puolesta. Vanhempi voi kysyä illalla onhan läksyt tehty, vanhempi ei voi (normaalin lapsen kyseessä ollessa) mennä selailemaan kirjoja, että onko merkattu läksyjä, joita ei kuitenkaan ole tehty. Jos lapsi ei ymmärrä matikan tai kemian tehtävää, on ihan ok, että lapsi sanoo mä en tajuu tätä ja vanhempi selittää = opettaa periaatteen, auttaa ymmärtämään mitä kysytään ja miten vastaus saadaan selville. Mutta se, että vanhempi laskee ko. laskun vaikka malliksi, katso näin se lasketaan ja oppilas sitten vaan kopio sen, ei ole ok. Jos pitää kirjoittaa aine, ja siinä on hirveästi kirjoitusvirheitä, on ok sanoa, että kannattaisi vielä lukea se läpi ja korjata kaikki virheet, jotka löytää. Mutta ei ole ok näyttää, että tuosta puuttuu t-viiva ja tuosta i-piste ja tuossa kuuluisi olla pilkku jne...
[/quote]
Ei opettajilla ole aikaa korjata kirjoitusvirheitä. Kuka sitten puuttuu niihin, jos opettajatkaan eivät puutu? Eihän lapsi ikinä opi, jos hänen virheisiinsä ei puututa.
[/quote]
Kyllä yleensä opettajan (äidinkielen opettajat kirjoituttaa niitä aineita, joissa pilkkuihin ja viivoihin puututanan. Jos se ei riitä, äiti voi hyvin pyytää lasta kirjoittamaan juttuja äidille, jotka äiti korjaa. Mutta äiti ei voi korjata juttuja, jotka on tarkoitettu muiden opettajien korjattavaksi.
[/quote]
Mitä väliä sillä on, kuka sen korjaa, kunhan korjaa? Oppiminenhan on pääasia.
[/quote]
Ajattelitko korjata lapsesi kokeetkin? Opettajahan antaa arvosanan sen mukaan, mitä lapsi on oppinut. Tämän oppimisen voi osoittaa kokeella tai äidinkielessä myös aineella. Koska monesta kodista on tullut aineita takaisin osittain äidin käsialalla kirjoitettuna, en enää vuosiin ole antanut oppilaiden kirjoittaa ainetta kotona. Kaikki arvosteltavat työt tehdään koulussa.
[/quote]
Miten vanhempi voi korjata kokeita, kun ne tehdään koulussa?
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:41"]
Normaalilla järjellä varustetun koululaisen pitäisi selvitä yläkoulun läksyistä ilman apua.
Jos on joku asia jota ei ole tunnilla hiffannu niin voi tietty auttaa kotona, mutta kyllä pääsääntöisesti läksyt pitäisi tulla tehdyksi ilman patistamista ja auttamista.
Se on vastuun kantamisen ja ongelmien ratkaisun oppimista.
[/quote]
Juttelimme töissä opehuoneessa oman lapsen koulutyön tukemisessa ja _kaikki_ yläkouluikäisten opettajavanhemmat auttoivat/olivat auttaneet lastansa koulussa. Kysellään sanoja, välillä autetaan muissakin läksyissä (erityisesti matikka), kysellään koealueen tärkeimpiä asioita jne. Erityisesti painotetaan kotonakin opiskelutekniikoiden opettelua.
Itse muistan että opetteluun toi helpotusta jo se, että selitti ongelmansa (vaikka siinä matikassa) vanhemmilleen, vaikka nämä eivät olisi osanneetkaan varsinaisesti auttaa. Kyllä meillä äiti kyseli minulta ranskan sanojakin, vaikka ei itse osannut sitä sanaakaan.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:03"]
Autan, jos osaan. Meillä poika haluaa keskustella kansantaloustieteestä ohi oppikirjojen, joten toki yritän parhaani mukaan olla apuna. Ja jos pitää kirjoittaa essee, olen avuksi ja haen tietoa yliopiston tietokannasta, jonne hänelä ei ole pääsyä.
[/quote]
Missä, minkä yliopiston tietokantoihin Suomessa ei ole julkista pääsyä? Toki moniin pitää hankkia kirjastokortti jne, mutta senhän saa jokainen, joka haluaa! Anna lapsesi hankkia oma kortti, äläkä sählää siinä välissä.
[/quote]
Läheskään kaikissa kirjastoissa ei ole lisenssejä ulkomaalaisiin artikkelitietokantoihin, maksavat sen verran paljon.Eikä tavallisella kirjastokortilla todellakaan niihin pääse! Toisaalta se 15v voisi tietty hankkia yliopiston kirjastokortin, mutta kun tuota välimatkaa on yli 200 km, niin eipä tuo taida viiitsiä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:18"]
Missä, minkä yliopiston tietokantoihin Suomessa ei ole julkista pääsyä? Toki moniin pitää hankkia kirjastokortti jne, mutta senhän saa jokainen, joka haluaa! Anna lapsesi hankkia oma kortti, äläkä sählää siinä välissä.
[/quote]
Ai että minkä yliopiston... No öö...kaikkien. Nykyään yliopistoilla on olemassa muitakin tietokantoja kuin pölyiset kirjat kirjaston hyllyissä. Tuolla bittiavaruudessa, jonne usein vaaditaan käyttäjätunnus ja salasana... ;)
[/quote]
Tuota, kun ne käyttäjätunnukset ja salasanat saa kuka vaan tavis, kun kävelee kyseisen ylioipstokirjaston minkä tahansa yksikön palvelutiskille. Meillä on sellainen laki Suomesssa, että pitää saada. Osaa palveluista (kansainväliset e-kirjastot, stakesin tilastoaineistot yms) voi tosin käyttää vain kampuksella, mutta sitä vartenhan siellä yliopistokirjastossa on niitä asiakaspäätteitä.
[/quote]
Kortin ja tunnarit saa toki kuka tahansa, mutta on olemassa myös sellaista elektronista aineistoa, jonka saavat käyttöönsä vain yliopistossa työskentelevät. Kirjastokortti ei takaa pääsyä läheskään kaikkeen tietoon vaan ainoastaan lainattavaan tietoon!
Mä autan ihan hirveästi koska nuorella on oppimisvaikeuksia. Toista jo aiemmin yläasteen käynyttä nuortani autoin kyselemälläkokeisiin.