Lue keskustelun säännöt.
Mieystävä alkanut naljailemaan kaverittomuudestani, pidän itseäni viallisena!
07.07.2020 |
Taustaa: Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Olen alusta alkaen sanonut miehelle, ettei minulla ole kavereita. Miehelle se näytti olevan ok, tänne asti..
Nykyään mies on sitä mieltä, että ihmisessä täytyy olla joku vika, jos ei ole kavereita. Miehen mielestä kaikilla normaaleilla ihmisillä on kavereita.. Kaikilla tuntemillaan naisillakin on kavereita. Olen myös alkanut pitämään itseäni viallisena miehen kommenttien jälkeen. Mietin jopa kaverin hakuilmoituksen tekemistä, että voisin näyttää miehelle että olen normaali.
Kommentit (125)
Millainen ihminen tekee noin: iskee kipeään kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.
Mistä johtuu että intronaisten on aina pakko ensimmäisenä yrittää ekstromiehiä? Tuntuu että tämä on asia joka aina toistuu, että eka valinta on se ekstromies jonka jälkeen vasta tajutaan ymmärtää yrittää intromiehiä.
Kyllä vähän fiksumpiakin ekstromiehiä löytyy :) Naljailu ei ole koskaan hyväksyttävää
Kuinka monelle ekstromiehelle on hyväksyttävää että naisella ei ole sosiaalisia suhteita?
Totta kai on sosiaalisia suhteita. Eri asia olla kavereita asiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.
Mistä johtuu että intronaisten on aina pakko ensimmäisenä yrittää ekstromiehiä? Tuntuu että tämä on asia joka aina toistuu, että eka valinta on se ekstromies jonka jälkeen vasta tajutaan ymmärtää yrittää intromiehiä.
Ai mistä johtuu? No miten luulet intronaisen päätyvän suhteeseen? Miten usein kuvittelet, että introvertti mies lähestyy introverttinaista?
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen tekee noin: iskee kipeään kohtaan?
Ilkeä ja julma, empatiakyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.
Mistä johtuu että intronaisten on aina pakko ensimmäisenä yrittää ekstromiehiä? Tuntuu että tämä on asia joka aina toistuu, että eka valinta on se ekstromies jonka jälkeen vasta tajutaan ymmärtää yrittää intromiehiä.
Vastakohdat ehkä joskus täydentävät toisiaan.
Mutta olisin hiukan eri mieltä tuosta yrittämisestä. Voisko ekstrovertillä olla pohjimmiltaan useammin epävarmuuden tunteita ja intro vaikuttaa hänestä vakaalta.
Vai onko miehelle tärkeää onnistua hurmaamaan nainen. Intronainen saattaa miehen silmissä olla vaikeasti tavoiteltava ja siksi kiehtova.
Vai onko nuo määritelmät edes vedenpitäviä. Voihan introvertti henkilö olla sellainen eri ikäkausina, eri seurassa, tilanteissa, kokemustensa myötä. Tai se voi olla ihan tervettä varovaisuuttakin joskus. Jokatapauksessa kiusallista tällainen jaottelu. Mielestäni tärkeämpää on itsetuntemus ja tasapaino itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.
Extromies on myös painajainen aika monelle naiselle. Ei anna omalle naiselleen huomiota, vaan luuhaa kaikkien muiden hauskuuttajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.
Extromies on myös painajainen aika monelle naiselle. Ei anna omalle naiselleen huomiota, vaan luuhaa kaikkien muiden hauskuuttajana.
Niinpä.. ja hauskuutta muita naisia enemmän kuin omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: jos sinua ei kaverittomuus häiritse, niin älä tee mitään kavereiden hankkimisen eteen. Jos viihdyt hyvin itseksesi, niin silloin kaikki on ok ja sen pitää miehenkin ymmärtää.
Jäin vaan miettimään sitä vaihtoehtoa, että kärsitkö itse jollain tavalla kaverittomuudesta ja yritätkö laittaa miestäsi myös "tyttökaverin" asemaan? Voisiko mies olla välillä vähän turhautunut siihen, että olet hänelle sekä miesystävä että se ainoa sosiaalinen kontakti. Itselleni olisi vähän rasittavaa, jos seurustelisin ihmisen kanssa, jolla ei olisi muita kavereita tai sosiaalisia kontakteja. Voisi tulla tunne, että toisen sosiaalinen elämä on täysin minusta riippuvaista enkä itse pystyisi ehkä ihan täyttämään sitä tarvetta.
Mutta oli miten oli, miehesi tapa kommunikoida kuulostaa todella tylyltä ja mulqulta. Sen vielä ymmärtäisin, että hän jotenkin rohkaisisi tai kannustaisi sinua ystävien hankkimiseen. Tai sitten sanoisi ystävällisesti, jos hänestä tuntuu siltä, että jollain tavalla hänelle itselleen tulee painetta sinun sosiaalisten tarpeiden täyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni nainen jolla ei olisi kavereita olisi unelmien täyttymys. Oltaisiin vain kahdestaan. Ei itsellänikään ole kavereita koska en niitä halua, en jaksa ihmisiä ja ihmissuhteita, tietysti parisuhteeseen panostaisin ja sitä haluaisinkin. Minun on hyvä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni nainen jolla ei olisi kavereita olisi unelmien täyttymys. Oltaisiin vain kahdestaan. Ei itsellänikään ole kavereita koska en niitä halua, en jaksa ihmisiä ja ihmissuhteita, tietysti parisuhteeseen panostaisin ja sitä haluaisinkin. Minun on hyvä yksin.
Täällä myös kaveritonen naisoletettu. Haaveilen kaverittomasta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen perheeni vittuili aina kaverittomuudestani ja (iki)sinkkuudestani. Vasta pitkälti aikuisiällä käsitin ettei tuo ole todellakaan "hauskaa huumoria"vaan sadistista henkistä väkivaltaa;mitätöintiä ja itsetunnon lyttäämistä. Itsellään näillä toki paljon pinnallisia tuttavia ja peesaajia, kun manipuloivat ihmisiä ja esittävät ihan muuta muille kuin kahden kesken läheisilleen. Jätin ne siat lopulta omaan liejuunsa rypemään, toimi samoin?
Kaverit on hyvä ja kiva juttu, oikeita ystäviä ei montaa tarvi, mutta jos pinnallisten "ystävyyksien" määrä ratkaisee oletko hyvä tyyppi, niin hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen perheeni vittuili aina kaverittomuudestani ja (iki)sinkkuudestani. Vasta pitkälti aikuisiällä käsitin ettei tuo ole todellakaan "hauskaa huumoria"vaan sadistista henkistä väkivaltaa;mitätöintiä ja itsetunnon lyttäämistä. Itsellään näillä toki paljon pinnallisia tuttavia ja peesaajia, kun manipuloivat ihmisiä ja esittävät ihan muuta muille kuin kahden kesken läheisilleen. Jätin ne siat lopulta omaan liejuunsa rypemään, toimi samoin?
Suosittelen sikojen jättämistä omaan liejuunsa.
Heivaa ap tollane idiootti veks. On kyllä todella mulukku mieheksi, tai no ei se mikään mies ole. M42
Toivottavasti saat joskus ap kavereita, jos niitä siis oikeasti haluat. Mutta miehen takia niitä ei tarvitse hankkia.
Minä olen nainen jolla ei ole asuinympäristössä kavereita, miehelläni taas on paljon koska muutettiin miehen kotikonnuille kauas minun kotiseudustani.
Olemme puhuneet asiasta paljon, välillä kärsin yksinäisyydestä ja sosiaaliset menot hänen sukunsa ja kavereidensa ( kaljoittelevia ukkoja) kanssa ovat minulle velvollisuus eikä ilo. Usein yritän olla menemättä mikä aiheuttaa riitoja. Lisäksi minulla ei ole ketään kenen kanssa mennä juttuihin ja kärtän miestä mukaan ( joskus menen yksinkin). Vaikka tiedän että häntä ei niin kiinnosta.Kavereita on satojen kilometrien päässä, meno sinne on aika hankalaa ja maksaakin.
Toisen kaverittomuus aiheuttaa monenlaista parisuhteeseen, siitä on hyvä puhua. Mutta tuo " et ole normaali" on kyllä tosi ilkeää, ei yhtään rakentavaa.
Et tee tuollaisella lyttääjä-miesystävällä mitään.
Minullakaan ei ole yhtään ystäviä enkä todellakaan ole viallinen, kuten et sinäkään.
Oletko sitten onnellinen, kun olet muokannut itsesi miehen unelmien naiseksi?
En usko.