Mieystävä alkanut naljailemaan kaverittomuudestani, pidän itseäni viallisena!

Kaverittomuus ei tee vialliseksi. Vahvat pärjäävät yksin.

Ja lisäyksenä, poika/miesystävä/puoliso on ennenkaikkea MYÖS ystäväsi!

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä, poika/miesystävä/puoliso on ennenkaikkea MYÖS ystäväsi!

Vääristynyt käsitys ystävyydestä, jos luulee että ystävyyteen kuuluu naljailu ja toisen mitätöinti

63:ole ei todellakaan kuulu mutta miksi mies naljailee ettei ole kavereita kun hänen kuuluisi olla sitä myös

Katsopa Areenasta norjalainen sarja Exit ja seuraa varsinkin Adamin ja Herminen suhdetta... Kerro sitten mitä olet itse mieltä heidän tai omasta suhteestasi esim. täällä, mikäli haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.

Mistä johtuu että intronaisten on aina pakko ensimmäisenä yrittää ekstromiehiä? Tuntuu että tämä on asia joka aina toistuu, että eka valinta on se ekstromies jonka jälkeen vasta tajutaan ymmärtää yrittää intromiehiä.

Introverttinainen harvemmin "yrittää" ketään, ekstroverttimies kyllä. Kahden introvertin kohtaaminen on siitä vaikeaa, että kumpikaan ei tee aloitetta. Parhaiten tutustuminen onnistuu, kun ollaan vähän puolipakolla samoissa tiloissa, esim. samassa opiskeluryhmässä tai työpaikalla.

Introvertit myös pariuyuvatvhelpommin nuorina, kun kaikenlainen hölmöily on sosiaalisesti hyväksytympää, kuupa himmeänä alkoholista jne.

En kyllä osaisi pariutua nykyaikana varmaan mitenkään, koska eihän naisia edes tapaa missään.

Mies vaihtoon, niin pääset viallisuuden tunteesta

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu että intronaisten on aina pakko ensimmäisenä yrittää ekstromiehiä? Tuntuu että tämä on asia joka aina toistuu, että eka valinta on se ekstromies jonka jälkeen vasta tajutaan ymmärtää yrittää intromiehiä.

Intronainen yrittää ekstromiestä? No nytpä vitsin murjaisit. :DDD Olen intronainen, eikä minun ole koskaan tarvinnut yrittää ketään, kyllä ne miehet ovat aina tulleet ihan itse luokseni, niin ekstrot kuin introtkin. Olen sitten vain valinnut mieleisen. Nykyinen mieheni on jopa intorvertimpi kuin minä, aikaisemmista löytyy ekstoverttejakin. Ekstroversio/ introversio  ei kuitenkaan ole ollut missään suhteessa ratkaiseva seikka vaan kokonaispaketti: ystävällisyys, huomioonottavuus, fiksuus, samanlaiset arvot jne. Toki alussa tärkeää on myös ulkonäkö - ja se, että miehessä on tarpeeksi miehekkyyttä ja rohkeutta, että uskaltaa tehdä sen aloitteen ;)

Ei vaikuta kovin hyvä itsetuntoiselta ihmiseltä jos tuollainen asia vaivaa ja ehkä vähän liikaa miettii mitä muut ajattelee. Jos itse ei koe kaverittomuutta ongelmana niin siihen ei pitäisi miehellä olla mitään sanomista. 

Oletko ap mistäpäin ja minkäikäinen?

EI todellakaan kannata ruveta kavereita hankkimaan huomauttelijan takia. Sitä paitsi, huomautteleeko ihastunut ja sinua arvostava ihminen noin? Väärin sitä kaveriakin kohtaan ulkoinen motivaatio.

Vastaisin tuollaiseen että olet nyt tuntenut minut 2,5 vuotta, niin kai sinä tiedät onko minussa joku vika? Jos mielestäsi on, olet vapaa lähtemään. Itse tiedostan että on ihan normaalia että kavereita ei välttämättä ole, monella ne on aikuisena jäänyt, ja se on ihan normaalia. Jos niitä haluaisi hankkia niin varmaan saisi jostain harrastusryhmistä, mutta ei kavereita kannata haalia sen takia että niitä jonkun mielestä "pitää olla".

Pieni epävarmuus tai heikko kohta, siihen narsisti iskee. Kaivaa sen oikein sinusta ja suurentelee asioita niin että voit huonosti. Tavallinen ihminen vaikkapa tukee toista jos asia on ongelma. Mutta ilmeisesti ei ole sinulle ongelma, vaan miehelle. Jos et kelpaa, mies vaihtoon. Ei tarvitse tuollaista kuunnella.

Riippuu miten paljon kaverittomuus heijastuu mieheen. Jos tosiaan miehesi on ainoa sosiaalinen henkireikä niin saattaa alkaa ahdistaa.

Ihmisellä on hyvä olla parisuhteen lisäksi muitakin kavereita. Kyllähän siinä aika äkkiä loppuisi puheenaiheet jos aina vaan oltaisi kotona keskenään ja katsella pelkästään toistensa naamoja.

Tuntuuko miehestä, että hän joutuu hoitamaan yksin sosiaaliset suhteet ja "ohjelman"? Sinä vain tavallaan kuljet vapaamatkustajana hänen mukanaan ja miehen pitää keksiä molempien edestä juteltavaa kun tapaatte miehen kavereita?

Mies joutuu olemaan huolissaan kuinka pärjäät jos jäät vähäksi aikaa kaveritapaamisissa yksin kun mut ovat pelkästään miehen kavereita. Tuntuuko miehestä, että hän antaa enemmän sisältöä suhteeseenne ja on siihen kyllästynyt.

Pitkän päälle saattaa tuntua rasittavalta kun kuitenkin ollaan aikuisia, tasavertaisia ihmisiä. Molempien pitäisi tuoda suunnilleen yhtä paljon asioita suhteeseen, jos se on kovin epäsuhtainen niin tulee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta kovin hyvä itsetuntoiselta ihmiseltä jos tuollainen asia vaivaa ja ehkä vähän liikaa miettii mitä muut ajattelee. Jos itse ei koe kaverittomuutta ongelmana niin siihen ei pitäisi miehellä olla mitään sanomista. 

Ei pitäisi olla sanomista. Mutta kyllä toisen kaverittomuus saattaa tuoda ongelmia parisuhteeseen. Riippuu miten parisuhteen muu dynamiikka pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap mistäpäin ja minkäikäinen?

Pk-seutu, 30.

Miesystävä on lähinnä elämänkumppani ja rakastettu, voi tietysti olla myös ystävä. Miesystävän ei pidä olla se ainoa ystävä joka ihmisellä on.

Ihmettelen kyllä, kun niin paljon on täällä niitä, jotka ajattelevat, että ei tarvitse olla muita ystäviä parisuhteen lisäksi.

Ei ihminen ole tietenkään viallinen jos ei ole ystäviä. Mutta joskus se kuormittaa parisuhdetta kun ei ole muuta henkireikää.

Kurja juttu. Juuri tuo on yksi syy miksi omia heikkouksiaan/heikkoja kohtia ei kannata paljastaa. Niitä käytetään lopulta sua vastaan kuten sait huomata. 

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on lähinnä elämänkumppani ja rakastettu, voi tietysti olla myös ystävä. Miesystävän ei pidä olla se ainoa ystävä joka ihmisellä on.

Ihmettelen kyllä, kun niin paljon on täällä niitä, jotka ajattelevat, että ei tarvitse olla muita ystäviä parisuhteen lisäksi.

Ei ihminen ole tietenkään viallinen jos ei ole ystäviä. Mutta joskus se kuormittaa parisuhdetta kun ei ole muuta henkireikää.

Ei kaikki edes kaipaa ystäviä. Ja jos se toisen ystävättömyys niin häiritsee, niin miksi alkaa parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa?

Ehkä mies haluaisi lahteä miesten tyyliin "yksille" kavereidensa kanssa ja sitä ei voi koskaan tapahtua, koska sinä haluat että hän on kanssasi joka sekunti koska itselläsi ei ole kavereita. Olen itse ollut tuollaisessa tilanteessa, alkoi kaatua seinät päälle kun ainoa sallittu vapaa-ajan viettotapa oli nyhjätä saman ihmisen kanssa. Ja vaikka olisi lupakin tullut niin siitä marttyyriudesta ei tullut loppua ja olisi pitänyt vähintään viestitellä jatkuvasti. Jokainen tietää miten paljon jaksaa semmoiseen viestittelyyn keskittyä kun tarkoitus oli vaihtaa kuulumisia ja pitää hauskaa kavereiden kanssa.