Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka tekevät yksin perheelle kaikki ruuat?
06.07.2020 |
Tilanne se, että 10 aviovuotta takana ja kaksi lasta tehtynä. Jotenkin se vain alkuseurustelusta lähtien meni siihen että minä otin ruuanlaittajanroolin ja se pysyy tiukasti siinä.
Mies vetoaa että hänen ruokansa on pahaa, ja sitähän se tietysti onkin jos joskus pakotusti laittaa jotain. Tuntuu että draamailee ja epäonnistuu tahallaan kaikessa.
Kyse siis ihan fiksusta miehestä, joka näkee vain oikeudekseen olla tekemättä ruokaa. Muut kotityöt jaetaan kyllä puoleksi.
Mies ehdotti että mikäli haluan jakaa ruuanlaittovuorot, hän hakee noutoruokaa omalla vuorollaan. Siihen en suostu, enkä kyllä einekseenkään koska lapset pieniä ja tarvitsevat kotoa mallia ja terveellistä ruokaa.
Onko muilla tällaista tilannetta? 8 ekaa vuotta olen jaksanut tätä ainaista ruuanlaittoa hyvin, mutta nyt väsyttää ja ideat lopussa. Tuntuu että toistan 10 ruuan listaa vuodesta toiseen. Töiden jälkeen olen aina väsynyt ja ei vain jaksaisi olla AINA se joka häärää keittiössä. Välillä tein sunnuntaisin 3 eri ruokaa ja pakastin annoksia mutta alkoi sekin puuduttamaan. Muut lähti ulkoilemaan yhdessä ja äiti aina häärää keittiössä yksin. Plääh ....
Kommentit (83)
Meillä käy siivooja, mies maksaa. Elämänsä voi käyttää järkevämminkin kuin kotitaloustöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 25 vuotta kestänyt suhde ja alussa kaikki kotityöt jaettiin. Jossain välissä meni siihen, että minä teen kaiken. Mies luulee että meillä on täyden palvelun tilausravintola, missä palvelua ja ruokaa voi vapaasti haukkua
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 25 vuotta kestänyt suhde ja alussa kaikki kotityöt jaettiin. Jossain välissä meni siihen, että minä teen kaiken. Mies luulee että meillä on täyden palvelun tilausravintola, missä palvelua ja ruokaa voi vapaasti haukkua
Ja se käy sulle, koska?
Vierailija kirjoitti:
Meillä 25 vuotta kestänyt suhde ja alussa kaikki kotityöt jaettiin. Jossain välissä meni siihen, että minä teen kaiken. Mies luulee että meillä on täyden palvelun tilausravintola, missä palvelua ja ruokaa voi vapaasti haukkua
Samoin meillä voi arvostella toisen tekemää ruokaa, vaikka itse ei tee ikinä mitään, kun ei osaa. No sitten varmasti teen sellaista ruokaa, jota hän ei suostu syömään, mutta lapset ja minä tykätään. Eläköön sitten niillä muiden äitien tekemillä keitoilla. - nro 24-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 25 vuotta kestänyt suhde ja alussa kaikki kotityöt jaettiin. Jossain välissä meni siihen, että minä teen kaiken. Mies luulee että meillä on täyden palvelun tilausravintola, missä palvelua ja ruokaa voi vapaasti haukkua
Ja se käy sulle, koska?
Sitäpä tässä olen alkanut miettiä ihan tosissani, alkaa olla mitta täys
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vaihtoehto (noutoruoka), mutta se ei kelpaa, joten minusta on ihan oikein, että sinulla on kurjaa. Valinta on omasi, valitsit keittiöorjuuden. Älä valita.
Näinkö ajattelet? Eli oman osuuden voi vain eliminoida tai ulkoistaa täysin. Heittäytyis vain laakereille lepäämään. Ukko tilatkoon jonkun hoitamaan ellei itse jaksa tehdä kaikkea.
Samaa mieltä mäkin. Mun periaate on, että se joka kokkaa, päättää mitä laittaa. Jos ei kelpaa, kokatkoon itse. Samaa voi soveltaa silloinkin, jos kokkauavuorossa oleva valitsee noutoruuan.
Minä teen. Ensimmäisessä avioliitossa tein yksin 20 vuotta. Eron jälkeen viisi vuotta samoin. Nyt toisessa aviossa ja edelleen. Tässä parisuhteessa minä tosin aika ajoin sanon miehelle - 1-3 kertaa viikossa - että on hänen vuoronsa. Silloin minä pääsen ulos syömään. Olen ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen teen yksin kaikki ruoat, kun olen talouden ainut aikuinen tai yli kymmenvuotias. Lapsista on vielä vain nimellisesti apua jossain apuhommissa, käytännössä työn ohjaaminen ja opettaminen vastaa suunnilleen säästettyä omaa työtä. Mies 39-v.
Mä teen yleensä vähintään kahden päivän ruuan kerralla, ettei tarvitse joka päivä ruokaa laittaa. Ennen jättivuoka lassea kesti kolmekin päivää, kun lapset oli vielä lapsia. Nyt kun ovat jo täysi-ikäisiä, niin lassekin kestää vain kaksi päivää, mutta kuitenkin enemmän kuin yhden päivän.
Keittoa varten mulla on iso kattila, jotta saan tehtyä vähintään 2 päivän keiton kerralla. Iltaisin yleensä paistan ranskalaisia, kalapuikkoja, makkaraa, nugetteja, lihapullia tms. nopeasti uunissa, pannulla tai airfryerissa valmistuvaa. Itse en niitä syö, mutta kasvava poika varsinkin tarvitsee sen kaksi ruokaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen teen yksin kaikki ruoat, kun olen talouden ainut aikuinen tai yli kymmenvuotias. Lapsista on vielä vain nimellisesti apua jossain apuhommissa, käytännössä työn ohjaaminen ja opettaminen vastaa suunnilleen säästettyä omaa työtä. Mies 39-v.
Haha. Sä olet jo voiton puolella, jos opettaminen ei enää vie enemmän aikaa kuin itse tekeminen.
Enää muutama vuosi, ja niistä lapsista alkaa olla oikeasti apuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
No meillä se kokkaamaton osapuoli ei kyllä tee muuta kuin vie roskat ja nekin vain kun pyydetään. Ja pesee omat pyykin, kun aikoinani kyllästyin siihen, että se toinen lopetti kaiken kotitöiden tekemisen, niin minä kieltäydyin pesemästä hänen vaatteitaan.
Onhan se arkiruuan laitto aika puuduttavaa, samat jauhelihat ja kanasuikaleet viikosta toiseen pyörivät. Mies lupasi aikanaan tehdä ruuat viikonloppuisin mutta on siitä yrittänyt livetä joten käytännössä syödään viikonloppuisin noutoruokaa.
Jos lapset syövät jotain mistä mies ei pidä laitan viestiä että hae itse tänään jotain ruokaa itsellesi. En rupea eri ruokia tekemään kun ei ukko itse koskaan tee ruokaa. Vaikka osaa todella hyvin kokaata.
Minä olen kokannut meidän perheessä 35 v ja mies muutaman kerran.Osaa keittää perunat ja tehdä makaronilaatikon.Olen itse hyvä kokki ja tykkään kokata.Vastasvasti mies siivoaa aina keittiön ja tiskit ja tekee muita kotihommia ja kaikki raskaammat työt.Lomilla käydään ulkona syömässä että keittihommisra on lomaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
No ei sitä voi yhteisellä rahalla kompensoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
No kai se on vähän miten sovitaan.
Mä yritin ehdottaa yhdelle puolisoehdokkaalle järjestelyä, jossa hän asuu mun kämpässä puoli-ilmaiseksi ja mä maksan melkein kaikki kulut, kunhan hän vastaavasti tekee ruuat, pyykkää ja pitää yllä suht siedettävää siisteystasoa. Hän oli silloin osa-aikatyössä ja mulla aika vaativa työ. Sille miehelle ei tämä sopinut. Mutta nää on neuvottelukysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Jos tienaa enemmän niin silloin kuuluukin maksaa suurempi osuus.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi meillä on mies, joka osallistuu ruuanlaittoon. Hän tuo pöytään tuoreen maidon ja oman tilan viljan, minä sitten pienellä vasaralla liiskaan kaurasta hiutaleita, koska eihän edes käy mielessä, että ostaisimme jotain höyrytettyjä kaurahiutaleita tai maitoa, kermaa ja juustoa kaupasta. Itse ruoka pitää tehdä ja kasvattaa! Muu on laiskuutta.