Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka tekevät yksin perheelle kaikki ruuat?
06.07.2020 |
Tilanne se, että 10 aviovuotta takana ja kaksi lasta tehtynä. Jotenkin se vain alkuseurustelusta lähtien meni siihen että minä otin ruuanlaittajanroolin ja se pysyy tiukasti siinä.
Mies vetoaa että hänen ruokansa on pahaa, ja sitähän se tietysti onkin jos joskus pakotusti laittaa jotain. Tuntuu että draamailee ja epäonnistuu tahallaan kaikessa.
Kyse siis ihan fiksusta miehestä, joka näkee vain oikeudekseen olla tekemättä ruokaa. Muut kotityöt jaetaan kyllä puoleksi.
Mies ehdotti että mikäli haluan jakaa ruuanlaittovuorot, hän hakee noutoruokaa omalla vuorollaan. Siihen en suostu, enkä kyllä einekseenkään koska lapset pieniä ja tarvitsevat kotoa mallia ja terveellistä ruokaa.
Onko muilla tällaista tilannetta? 8 ekaa vuotta olen jaksanut tätä ainaista ruuanlaittoa hyvin, mutta nyt väsyttää ja ideat lopussa. Tuntuu että toistan 10 ruuan listaa vuodesta toiseen. Töiden jälkeen olen aina väsynyt ja ei vain jaksaisi olla AINA se joka häärää keittiössä. Välillä tein sunnuntaisin 3 eri ruokaa ja pakastin annoksia mutta alkoi sekin puuduttamaan. Muut lähti ulkoilemaan yhdessä ja äiti aina häärää keittiössä yksin. Plääh ....
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Saako tonnilla ostettua ne kaikki ruoanlaittopalvelut, jotka vaimosi tekee? Kotitalouspalvelut ovat noin 36-45 euroa tunti, kun yksityiseltä ostaa. Tunti ei riitä, kun laskee kaikki päivän ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se nyt aika pelleilyä aikuiselta mieheltä ettei suostu tällaista pientä asiaa tekemään puolison puolesta. Ihmissuhteet perustuvat kommunikaatioon ja kompromissiin sekä toisen tunteiden huomiointiin. Kokkaaminen, aterioiden suunnittelu ja jälkeenpäin siivoaminen sekä tiskaaminen ovat sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaa hommaa varsinkin jos lapset eivät suostu ihan kaikkea syömään.
Jos omalle puolisolleni kotona tehty ruoka olisi näin tärkeää niin taipuisin kyllä sen verran että keittäisin joko itse ne perunat ja paistaisin jauhelihat viereen tai vaihtoehtoisesti ottaisin jonkun päivittäisen kotityön kokonaan itselleni. Silloinkin, jos kotiruoka ei olisi minulle tärkeä tai prioriteetti, koska ymmärtäisin että puolisolleni se on enkä alkaisi asiasta enempää vänkkäämään.
Sano miehellesi että hän joko auttaa kokkaamaan tai tekee jonkun muun kotityön kokonaan, esim tiskaa kaikki tiskit joka päivä ja pyyhkii pöydät ja muut tasot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Ennemmin se kannattaa suhteuttaa työn toistuvuuteen, käytössä olevaan aikaan ja voimiin. Rakastava puoliso ei anna toisen uupua työkuorman alle, jaettiin kulut miten tahansa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Voi herramunjee. Maailman vanhin temppu laittaa toinen asialle on sanoa ettei osaa - tai tekee tosi huonosti jottei pyydetä toiste. Mitä jos kuolet tai teille tulee ero? Tokkopa ukkosi nälkiintyy. Aika vanhanaikaisen esimerkin näytät myös lapsillesi..no jokainen taaplaa tyylillään.
Ps. Meillä kaikki (mies, 2 lasta ja minä) laittaa ruokaa omalla kokkausvuorollaan, helppoa ja mukavaa :)
En voi tehdä mitään, kun toinen ei tee ruokaa niin ei tee. En mä mitään vanhanaikaista meininkiä lapsille ole opettanut, ennemminkin mies on siirtänyt vanhemmiltaan perityn miesten palvomisen lapsiin. Mä olen kyllä mielipiteeni ilmaissut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Saako tonnilla ostettua ne kaikki ruoanlaittopalvelut, jotka vaimosi tekee? Kotitalouspalvelut ovat noin 36-45 euroa tunti, kun yksityiseltä ostaa. Tunti ei riitä, kun laskee kaikki päivän ruoat.
Aha, jos tälle samalle linjalle lähdetään, niin vaimo maksaa sitten puolisolle auton käytöstä 800 e/kk, se sisältää mahdollisuuden käyttää autoa, tankkaus- ja renkaanvaihtopalvelun sekä siivouksen. Tietenkin vaimo maksaa puolet bensoista.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kotityöt tulee jakaa ajallisesti tasan, mutta perheen kulut jaetaan tulojen suhteessa. Loogisesti enemmän talouteen rahaa antava tekee vähemmän kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun viideslauokkalainen lapsi on harjoitellut ruoan laittamista. Nyt osaa jo mm.
lämmittää purkkihernekeiton,
ruskistaa jauhelihan, pilkkoa kasvikset ja kas tortillalättyjen kera on valmis ruoka.
Osaa keittä perunat, riisin, pastan. Joskus perunat hajoavat, ja pastasta tulee limaista, mutta ei haittaa. Lisäksi valmiskastiketta ja einespyöryköitä. Ja sitä pilkottuja vihanneksia.
Osaa tehdä munakkaan, paistaa munan ja keittää munan.
Ruskistaa hunajamarinoituja broilerisuikaleita.
laittaa uunissa broileria pakkauksen ohjeen mukaan, lisätä sinne perunalohkoja. Lisäksi salaattia.
Luultavasti miehesikin pystyisi tällaisiin rohkeisiin vetoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ei erota ruusukaalia vesimelonista, joten 15 vuotta tehnyt ruoat.
Sama juttu meilläkin. Kokeilee haarukalla onko kananmunat jo kypsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Ennemmin se kannattaa suhteuttaa työn toistuvuuteen, käytössä olevaan aikaan ja voimiin. Rakastava puoliso ei anna toisen uupua työkuorman alle, jaettiin kulut miten tahansa. -eri
Rakastava puoliso on valmis tilaamaan ruokaa ja maksamaan sen, mutta se ei vaimolle käy. Miksi parhaan ratkaisun sijaan vaimo ällittelee, että toisenkin on pakko uupua ruuanlaiton taakan alla, vaikka olisi olemassa looginen ja toimiva ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen, varsinkin sellaisen jolla on lapsia, pitää opetella laittamaan edes perus arkiruokaa. Mitä jos sinä vaikka menehtyisit tai vammautuisit ja miehellesi jäisi vetovastuu ruokkia lapset?
Muutenkaan en ymmärrä ihmisiä, joille on vaikeaa lukea ohje vaikka johonkin kinkkukiusaukseen, tehdä ohjeen mukaan ja lykätä se uuniin.
nuuttinen kirjoitti:
No onhan se nyt aika pelleilyä aikuiselta mieheltä ettei suostu tällaista pientä asiaa tekemään puolison puolesta. Ihmissuhteet perustuvat kommunikaatioon ja kompromissiin sekä toisen tunteiden huomiointiin. Kokkaaminen, aterioiden suunnittelu ja jälkeenpäin siivoaminen sekä tiskaaminen ovat sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaa hommaa varsinkin jos lapset eivät suostu ihan kaikkea syömään.
Jos omalle puolisolleni kotona tehty ruoka olisi näin tärkeää niin taipuisin kyllä sen verran että keittäisin joko itse ne perunat ja paistaisin jauhelihat viereen tai vaihtoehtoisesti ottaisin jonkun päivittäisen kotityön kokonaan itselleni. Silloinkin, jos kotiruoka ei olisi minulle tärkeä tai prioriteetti, koska ymmärtäisin että puolisolleni se on enkä alkaisi asiasta enempää vänkkäämään.
Sano miehellesi että hän joko auttaa kokkaamaan tai tekee jonkun muun kotityön kokonaan, esim tiskaa kaikki tiskit joka päivä ja pyyhkii pöydät ja muut tasot.
Entä jos sille puolisolle oma harrastus on ehdottoman tärkeä, yhtä tärkeä kuin vaimon vaatimus kotiruuasta? Olisiko silloin vaimon tehtävänä tukea miestä harrastuksessa, koska se on tälle tärkeä? Vastavuoroisuus unohtuu niin kovin monelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, 10 vuotta tein ruuat vaikka vaimo oli kotona päivät. Nyt jo erottu.
m52
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen, varsinkin sellaisen jolla on lapsia, pitää opetella laittamaan edes perus arkiruokaa. Mitä jos sinä vaikka menehtyisit tai vammautuisit ja miehellesi jäisi vetovastuu ruokkia lapset?
Muutenkaan en ymmärrä ihmisiä, joille on vaikeaa lukea ohje vaikka johonkin kinkkukiusaukseen, tehdä ohjeen mukaan ja lykätä se uuniin.
Minä en ymmärrä niitä, jotka käyttää aikaansa pesemällä, kuorimalla ja pilkkomalla perunoita, pilkkomalla kinkkua palasiksi ja tekemällä munamaidon, kun tämän kaiken saa kaupasta valmiina eineslaatikkona. Vaihtoehtona ostaa valmiiksipilkotut perunat ja kinkkusuikaleet on sama kuin ostaa eines!
Meillä on jo 3 vuotta syöty ns. valmisruokaa ja koronan aikana valikoima on laajentunut. On turha käyttää aikaansa keittiössä seisomiseen ja kattilan tuijottamiseen, kun hyvää ruokaa voi ostaa valmiina.
Jos nauttii ruuanlaitosta, niin asia OK, mutta on väärin vaatia puolisolta samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Ennemmin se kannattaa suhteuttaa työn toistuvuuteen, käytössä olevaan aikaan ja voimiin. Rakastava puoliso ei anna toisen uupua työkuorman alle, jaettiin kulut miten tahansa. -eri
Rakastava puoliso on valmis tilaamaan ruokaa ja maksamaan sen, mutta se ei vaimolle käy. Miksi parhaan ratkaisun sijaan vaimo ällittelee, että toisenkin on pakko uupua ruuanlaiton taakan alla, vaikka olisi olemassa looginen ja toimiva ratkaisu?
En minäkään ymmärrä, miksei tämä vaihtoehto kelvannut. Ravitsemuksellisista syistä kebabranskalaiset ja pizza eivät ole usein syötyimä ok, mutta etenkin näin korona-aikaan kaikkea muutakin myydään ulos. Toisen uuvuttaminen omaa laiskuuttaan on törkeää, taakanjakoon tuo on ihan käypä vaihtoehto.
Samaan hengenvetoon totean myös, että sen 24 v kokkaamattoman miehensä narinaa kuunnelleen pinnan soisi jo palavan. Jos ei tee, ei ole varaa arvostella, kumminkaan päin. Kiitos kantaa paljon kauemmas. - se perhe-elämänsä jo viettänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 vuotta takana yhteiseloa ja edelleen olen se ainoa, joka tekee ruokaa. Tyttö tekee, jos on itekseen tai veljen kanssa kahdestaan kotona, kun me ollaan vaikka reissussa, mutta muuten ei muka osaa.
Mies ei osaa, koska sitä ei kiinnosta eikä sitä ole koskaan opetettu tekemään ruokaa. Kerran yritin, mutta luovutin, kun ohjeet olisi pitänyt kirjoittaa minuuttiaikataululla, milloin levy pienennetään mihinkin asteeseen jauhelihaa paistaessa, ettei se pala. Eli makaronilaatikkoakaan ei onnistu tekemään.
Ei tämä ole ongelma, kunhan se kokkkaamaton kompensoi kokkaamattomuuttaan tekemällä vastaavasti enemmän muuta JA kunhan kokkaava osapuoli ei kypsy siihen jatkuvaan kokkaamiseen.
Riittääkö kompensaatioksi esim. se, että maksaa enemmän perheen yhteisistä kuluista? Eli vaimo tekee ruuat ja maksaa 400 e kuluista, mies ei tee ruokaa, mutta maksaa 1400 e. Vai pitääkö miehen maksaa 1400 e JA LISÄKSI tehdä isompi osa kotitöistä?
Saako tonnilla ostettua ne kaikki ruoanlaittopalvelut, jotka vaimosi tekee? Kotitalouspalvelut ovat noin 36-45 euroa tunti, kun yksityiseltä ostaa. Tunti ei riitä, kun laskee kaikki päivän ruoat.
Aha, jos tälle samalle linjalle lähdetään, niin vaimo maksaa sitten puolisolle auton käytöstä 800 e/kk, se sisältää mahdollisuuden käyttää autoa, tankkaus- ja renkaanvaihtopalvelun sekä siivouksen. Tietenkin vaimo maksaa puolet bensoista.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kotityöt tulee jakaa ajallisesti tasan, mutta perheen kulut jaetaan tulojen suhteessa. Loogisesti enemmän talouteen rahaa antava tekee vähemmän kotitöitä.
Logiikkoja on monia. Voi myös perustellusti ajatella, että puolisoiden työmäärän tulisi olla suht sama. Eli yhteenlaskettuna palkkatyötunnit ja kotityötunnit pitäisi mennä samoihin. Ei ole mikään kiveen kirjoitettu totuus, että juuri raha on se määrittävä tekijä.
Jos molemmat tekee kahdeksantuntista päivää, mutta toinen joutuu lisäksi tekemään kahdeksan tuntia kotitöitä, koska tienaa vain puolet siitä mitä toinen, ei ole välttis reilua sekään.
Vierailija kirjoitti:
nuuttinen kirjoitti:
No onhan se nyt aika pelleilyä aikuiselta mieheltä ettei suostu tällaista pientä asiaa tekemään puolison puolesta. Ihmissuhteet perustuvat kommunikaatioon ja kompromissiin sekä toisen tunteiden huomiointiin. Kokkaaminen, aterioiden suunnittelu ja jälkeenpäin siivoaminen sekä tiskaaminen ovat sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaa hommaa varsinkin jos lapset eivät suostu ihan kaikkea syömään.
Jos omalle puolisolleni kotona tehty ruoka olisi näin tärkeää niin taipuisin kyllä sen verran että keittäisin joko itse ne perunat ja paistaisin jauhelihat viereen tai vaihtoehtoisesti ottaisin jonkun päivittäisen kotityön kokonaan itselleni. Silloinkin, jos kotiruoka ei olisi minulle tärkeä tai prioriteetti, koska ymmärtäisin että puolisolleni se on enkä alkaisi asiasta enempää vänkkäämään.
Sano miehellesi että hän joko auttaa kokkaamaan tai tekee jonkun muun kotityön kokonaan, esim tiskaa kaikki tiskit joka päivä ja pyyhkii pöydät ja muut tasot.
Entä jos sille puolisolle oma harrastus on ehdottoman tärkeä, yhtä tärkeä kuin vaimon vaatimus kotiruuasta? Olisiko silloin vaimon tehtävänä tukea miestä harrastuksessa, koska se on tälle tärkeä? Vastavuoroisuus unohtuu niin kovin monelta!
Tietenkin jos miehellä on harrastus, joka on hänelle tärkeä ja merkittävä, vaimon tulisi tukea harrastusta ja varmistaa että harrastukseen jää tarpeeksi aikaa esimerkiksi tekemällä aikatalutut joustavasti ja viemällä lapset puistoon kun toinen puolisko harrastaa., jos vain mahdollista Mies voi sitten vastapalvelukseksi viedä ne lapset pihalle kun vaimo haluaa touhuta omien harrastustensa parissa.
En tiedä ajattelitko tuon viestisi olevan jotenkin ovela, aika ilmiselvä juttuhan se on että molempien harrastuksian ja omaa aikaa kunnioitetaan ja tuetaan niin paljon kuin on tarve.
Vierailija kirjoitti:
Mä teen yleensä vähintään kahden päivän ruuan kerralla, ettei tarvitse joka päivä ruokaa laittaa. Ennen jättivuoka lassea kesti kolmekin päivää, kun lapset oli vielä lapsia. Nyt kun ovat jo täysi-ikäisiä, niin lassekin kestää vain kaksi päivää, mutta kuitenkin enemmän kuin yhden päivän.
Keittoa varten mulla on iso kattila, jotta saan tehtyä vähintään 2 päivän keiton kerralla. Iltaisin yleensä paistan ranskalaisia, kalapuikkoja, makkaraa, nugetteja, lihapullia tms. nopeasti uunissa, pannulla tai airfryerissa valmistuvaa. Itse en niitä syö, mutta kasvava poika varsinkin tarvitsee sen kaksi ruokaa päivässä.
Aikuiset lapset syövät teillä joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen, varsinkin sellaisen jolla on lapsia, pitää opetella laittamaan edes perus arkiruokaa. Mitä jos sinä vaikka menehtyisit tai vammautuisit ja miehellesi jäisi vetovastuu ruokkia lapset?
Muutenkaan en ymmärrä ihmisiä, joille on vaikeaa lukea ohje vaikka johonkin kinkkukiusaukseen, tehdä ohjeen mukaan ja lykätä se uuniin.
Minä en ymmärrä niitä, jotka käyttää aikaansa pesemällä, kuorimalla ja pilkkomalla perunoita, pilkkomalla kinkkua palasiksi ja tekemällä munamaidon, kun tämän kaiken saa kaupasta valmiina eineslaatikkona. Vaihtoehtona ostaa valmiiksipilkotut perunat ja kinkkusuikaleet on sama kuin ostaa eines!
Meillä on jo 3 vuotta syöty ns. valmisruokaa ja koronan aikana valikoima on laajentunut. On turha käyttää aikaansa keittiössä seisomiseen ja kattilan tuijottamiseen, kun hyvää ruokaa voi ostaa valmiina.
Jos nauttii ruuanlaitosta, niin asia OK, mutta on väärin vaatia puolisolta samaa.
Niin, minusta taas omatekoinen ruoka on parempaa. Haluan valita raaka-aineet ja maustaa itse. Ja ruuanlaittokin on ihan kivaa puuhaa. Kukin tyylillään.
En lukenut kommentteja, mutta 30v tehnyt ruuat meillä ja mies ei oikeasti ole tehnyt yhtään kertaa ruokaa.
Lämmittää kyllä mikrolla sujuvasti, mutta siihen se ruuan käsittely loppuu.
Meillä minä olen kotona enemmän ja pidän ruuanlaitosta, mutta nyt herännyt todellisuuteen ettei mies osaa mitään tehdä.
Jos minulle sattuisi jotain tai vaikka kuolisin, niin kuinkahan kauan mikromakkara maistuisi.
Alue: Aihe vapaa
Voi herramunjee. Maailman vanhin temppu laittaa toinen asialle on sanoa ettei osaa - tai tekee tosi huonosti jottei pyydetä toiste. Mitä jos kuolet tai teille tulee ero? Tokkopa ukkosi nälkiintyy. Aika vanhanaikaisen esimerkin näytät myös lapsillesi..no jokainen taaplaa tyylillään.
Ps. Meillä kaikki (mies, 2 lasta ja minä) laittaa ruokaa omalla kokkausvuorollaan, helppoa ja mukavaa :)