Toinen nainen

Olen "toinen nainen", suhteemme on kestänyt jo 7 vuotta. En halua miestä itselleni, haluan pelkästään seuraa ja seksiä silloin tällöin. Mies on tosi mukava, meillä on aina kivaa yhdessä, seksi on ihanaa. Mutta en ole rakastunut tähän mieheen eikä hänkään toivottavasti minuun. Vaikka hän eroaisi, en alkaisi seurustella hänen kanssaan enkä missään nimessä muuttaisi yhteen. Pidän kovasti hänen seurastaan mutta vain silloin tällöin.

Minulla ei ole huono omatunto. En vie mitään vaimolle kuuluvaa. Päinvastoin, mies on onnellisempi kun saa jotain muutakin sisältöä elämäänsä kuin kotielämä. Hän on tapaamistemme jälkeen hyvällä tuulella, rentoutunut ja rauhallinen ja jaksaa lapsia ja arkea paljon paremmin.

Niin, nyt olisi aika nostaa kissa poydalle. Ajatelkaa, kuinka monta vuotta on kulunut. Kuten joku taalla jo totesikin, etta"jokainen on totuuden arvoinen". Olen taysin samaa mielta. Antakaa tulla nyt se totuus sielta, oli millainen tahansa. Asioiden peittely silloin, kun ne ovat jotakin nain tulehtunutta, on pelkkaa typeryytta. ANNA MADAN VALUA ULOS!!!!

En kesta yhtaan maakivalla aanella esitettya parisuhdejargonin suoltamista. Nyt ei siis mitaan juttuja kolmiodraamoistra tms.

Aika moni toinen nainen seurustelee tietämättään henkisesti sairaan miehen kanssa. Ja jotta sen voisi tehdä, täytyy olla huono itsetunto ja kuvitelma omasta paremmuudesta suhteessa vaimoon. Mun  kokemuksella siellä kotona on usein lapsista ja itsestään huolta pitävä, todellakin ok vaimo. Mutta narsistisesti häiriintyneelle miehelle sillä ei ole mitään merkitystä. Hän haluaa kaiken mahdollisen ihailun ja huomion mitä on tarjolla. Ja osaa sen myös taitavasti ottaa. On se kumma ettei näillä toisilla naisilla mikään kello soi päässä.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:10"]

Aika moni toinen nainen seurustelee tietämättään henkisesti sairaan miehen kanssa. Ja jotta sen voisi tehdä, täytyy olla huono itsetunto ja kuvitelma omasta paremmuudesta suhteessa vaimoon. Mun  kokemuksella siellä kotona on usein lapsista ja itsestään huolta pitävä, todellakin ok vaimo. Mutta narsistisesti häiriintyneelle miehelle sillä ei ole mitään merkitystä. Hän haluaa kaiken mahdollisen ihailun ja huomion mitä on tarjolla. Ja osaa sen myös taitavasti ottaa. On se kumma ettei näillä toisilla naisilla mikään kello soi päässä.

[/quote]

Kuten tuolla mainittiin, se kello kyllä soi lopulta, valitettavasti vain jälkeenpäin.

Ulkopuolelta asiat näkee niin paljon selvemmin.

Kylla soi! Helvetin kellot.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:07"]

Olen "toinen nainen", suhteemme on kestänyt jo 7 vuotta. En halua miestä itselleni, haluan pelkästään seuraa ja seksiä silloin tällöin. Mies on tosi mukava, meillä on aina kivaa yhdessä, seksi on ihanaa. Mutta en ole rakastunut tähän mieheen eikä hänkään toivottavasti minuun. Vaikka hän eroaisi, en alkaisi seurustella hänen kanssaan enkä missään nimessä muuttaisi yhteen. Pidän kovasti hänen seurastaan mutta vain silloin tällöin.

Minulla ei ole huono omatunto. En vie mitään vaimolle kuuluvaa. Päinvastoin, mies on onnellisempi kun saa jotain muutakin sisältöä elämäänsä kuin kotielämä. Hän on tapaamistemme jälkeen hyvällä tuulella, rentoutunut ja rauhallinen ja jaksaa lapsia ja arkea paljon paremmin.

[/quote]

Todella hirveää. Oletko koskaan ajatellut mitä vaimolle tapahtuu kun tuo paljastuu? Teidän onnenne tarkoittaa sitä että vaimon elämästä nuo 7 vuotta putoavat pois, kun hänelle selviää tuo. Mun ex petti mua vain vuoden, mutta romahdus, itseinho, petetyksi tuleminen veivät kaikki voimat kuukaisksi. Lapset tarvitsivat ulkopuolista apua. Luottamusta ihmisiin en ole vieläkään saanut rakennettua kuntoon. Vaikka toista suhdetta ehti kestää vain vuoden, sen myötä tajusin monia muutakin pahoja asioita, mitä oli vuosien varrella tapahtunut ja joista olin syyttänyt itseäni. Kun ajattelen että jollakin tuo sama on kestänyt 7 vuotta (eli sen 7 vuotta vaimo on voinut tavalla tai toisella huonosti), niin voisin oksentaa. Voiko tuosta selvitä koskaan, sitä en tiedä. Kun totuus selviää, huomaat kuinka paljon vaimolle kuuluvaa olet ottanut vastaan. ja jos omatuntosi ei silloinkaan yhtään kolkuttele, niin et ole ihminen.

On totta että ulkopuolelta näkee asiat selvemmin.

Silti mietin sitä  että varmasti jokainen aikuinen nainen ja mies on miettinyt ja kuullut näitä pettämis tarinoita. Eikö osata ajatella itseään muiden asemaan, niin sanotusti toisen kenkiin kun kaikki pitää kantapään kautta käydä oppimassa?

Jos esim.baarissa tapaan upean miehen ja meillä synkkaa,ihanaa! Sitten katson ja näen sormuksen, ai että kun alkaa alapeukkua pukkaamaan ;)

Yksinkertaisesti miehen ihanuus rapisisi silmissäni tuossa vaiheessa ja ihan sama mitä selittäisi huonosta suhteesta tms. hoitakoon sen pois alta ja katsellaan sitten vuoden päästä uusiksi.

Mikä teitä naiset(tässä tapauksessa) vaivaa? Huono itseluottamus, no okei mutta eikös sekin ole vähän sellainen "vapaudu vastuusta-heitto" kun on niin heikko luonne että meneen tuulenkin mukana :)

Mulle ei vaan uppoa tuo koska minulla on huono itseluottamus,on aina ollut mutta korkea moraalia mitä tulee näihin pettämisiin ja suhde sotkuihin.

Ettekö voi vaan "pettäjät" myöntää ettei kyse ole muusta kuin luonteen heikkoudesta, löyhästä moraalista. Suotta tälle asialle yrittää mitään hopeareunusta asettaa.

T:nro 17

NIin, mä joskus mieti, mitähän se mieheni kanssa vuosia seurustellut nainen on mahtanut ajatella. Toki on todennäkäistä että mieheni on valehdellut hänelle vähintään yhtä paljon kuin mulle, mutta silti- eikö ole mielessä käynyt että jotain mätää tilanteessa on? ja vielä enemmän mätää miehessä?  Ehkä se toisen ihmisen kaipuu on sitten niin kova ettei ole niin turhan tarkkaa millaisen ihmisen siihen kainaloonsa ottaa saati sillä mitä niille toisille asianosaisille kuuluu. Jos olisin tiennyt totuuden olisit saanut hänet heti omaksesi.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:24"]

On totta että ulkopuolelta näkee asiat selvemmin.

Silti mietin sitä  että varmasti jokainen aikuinen nainen ja mies on miettinyt ja kuullut näitä pettämis tarinoita. Eikö osata ajatella itseään muiden asemaan, niin sanotusti toisen kenkiin kun kaikki pitää kantapään kautta käydä oppimassa?

Jos esim.baarissa tapaan upean miehen ja meillä synkkaa,ihanaa! Sitten katson ja näen sormuksen, ai että kun alkaa alapeukkua pukkaamaan ;)

Yksinkertaisesti miehen ihanuus rapisisi silmissäni tuossa vaiheessa ja ihan sama mitä selittäisi huonosta suhteesta tms. hoitakoon sen pois alta ja katsellaan sitten vuoden päästä uusiksi.

Mikä teitä naiset(tässä tapauksessa) vaivaa? Huono itseluottamus, no okei mutta eikös sekin ole vähän sellainen "vapaudu vastuusta-heitto" kun on niin heikko luonne että meneen tuulenkin mukana :)

Mulle ei vaan uppoa tuo koska minulla on huono itseluottamus,on aina ollut mutta korkea moraalia mitä tulee näihin pettämisiin ja suhde sotkuihin.

Ettekö voi vaan "pettäjät" myöntää ettei kyse ole muusta kuin luonteen heikkoudesta, löyhästä moraalista. Suotta tälle asialle yrittää mitään hopeareunusta asettaa.

T:nro 17

[/quote]

Viittaatko minun (nro 2) kirjoitukseeni omasta kokemuksestani ja heikosta itsetunnostani? Minulla ei ole tarvetta selitellä tai puolustella kenellekään. Kuten kirjoitin, en pode huonoa omaatuntoa suhteesta, minä en ole vastuussa muiden ihmisten moraalisista valinnoista kuin omistani ja tietenkin kasvatuksen välityksellä lasteni.

Heikko itsetuntoni ei ole minulle mikään moraalinen puolustus, koska en tarvitse sellaista. Se, mitä minun piti itselleni selvittää, oli, miksi suostuin pysymään suhteessa, jossa minua loukattiin kerta toisensa jälkeen. Vietin juhlapyhät yksin, sovitut asiat peruttiin, kun perhe oli miehen oikea elämä, ja minä olin hänelle joku alhainen valhe jne. jne.

Mies on yksin vastuussa omista valinnoistaan, omasta kaksoiselämästään ja valheistaan.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:24"]

On totta että ulkopuolelta näkee asiat selvemmin.

Silti mietin sitä  että varmasti jokainen aikuinen nainen ja mies on miettinyt ja kuullut näitä pettämis tarinoita. Eikö osata ajatella itseään muiden asemaan, niin sanotusti toisen kenkiin kun kaikki pitää kantapään kautta käydä oppimassa?

Jos esim.baarissa tapaan upean miehen ja meillä synkkaa,ihanaa! Sitten katson ja näen sormuksen, ai että kun alkaa alapeukkua pukkaamaan ;)

Yksinkertaisesti miehen ihanuus rapisisi silmissäni tuossa vaiheessa ja ihan sama mitä selittäisi huonosta suhteesta tms. hoitakoon sen pois alta ja katsellaan sitten vuoden päästä uusiksi.

Mikä teitä naiset(tässä tapauksessa) vaivaa? Huono itseluottamus, no okei mutta eikös sekin ole vähän sellainen "vapaudu vastuusta-heitto" kun on niin heikko luonne että meneen tuulenkin mukana :)

Mulle ei vaan uppoa tuo koska minulla on huono itseluottamus,on aina ollut mutta korkea moraalia mitä tulee näihin pettämisiin ja suhde sotkuihin.

Ettekö voi vaan "pettäjät" myöntää ettei kyse ole muusta kuin luonteen heikkoudesta, löyhästä moraalista. Suotta tälle asialle yrittää mitään hopeareunusta asettaa.

T:nro 17

[/quote]

Viittaatko minun (nro 2) kirjoitukseeni omasta kokemuksestani ja heikosta itsetunnostani? Minulla ei ole tarvetta selitellä tai puolustella kenellekään. Kuten kirjoitin, en pode huonoa omaatuntoa suhteesta, minä en ole vastuussa muiden ihmisten moraalisista valinnoista kuin omistani ja tietenkin kasvatuksen välityksellä lasteni.

Heikko itsetuntoni ei ole minulle mikään moraalinen puolustus, koska en tarvitse sellaista. Se, mitä minun piti itselleni selvittää, oli, miksi suostuin pysymään suhteessa, jossa minua loukattiin kerta toisensa jälkeen. Vietin juhlapyhät yksin, sovitut asiat peruttiin, kun perhe oli miehen oikea elämä, ja minä olin hänelle joku alhainen valhe jne. jne.

Mies on yksin vastuussa omista valinnoistaan, omasta kaksoiselämästään ja valheistaan.

[/quote]

En suoranaisesti viitannut mihinkään yhtään täällä esiin tulleeseen kirjoitukseen.

Olet ihan oikeassa että mies vastuusta omista tekemisistään, kuten sinä omistasi.

En tiedä sinun kuviotasi tarkkaan mutta otetaan tilanne jossa naimisissa perheellinen mies tapaa naisen.. Pyyhitään pois vaikka kaikki selitykset ja maanittelut jne.

Tämä nainen siis tietää että miehellä perhe ja vaimo mutta jatkaa silti suhteeseen, eikö naisella ole mitään vastuuta? Häipyykö se oma vastuu sillä että mies nyt on kuitenkin se suurempi sika tässä tarinassa vai millä te sen oman osuutenne poistatte?

Minä en vain ymmärrä. Sehän on vähän sama kuin kaksi aikuista tappelisivat kadulla ja toinen oikeuttaa lyömisensä sille että "toi alotti". :)

Itse henk.koht koen että jos tietäisin että miehellä ketä tapailen on myös vaimo tai perhe tai molemmat niin en mitenkään voisi sulkea silmiäni siltä että olen osallinen kenties tuon perheen tuhoutumiseen.

Jos mies haluaa vaimoaan pettää niin hänen täytyy siihen hommaan löytää joku muu :)

T:nro 17 ja 28

Siis yhteen ei yhtään :) T: se 17

Sen törkeämmin ei voi toista ihmistä kohdella kuin kieltää häneltä totuus. Ja jos vaikkapa seuraat sivusta kun toista hakataan, se ettet puutu siihen, tekee sinusta osallisen tähän pahaan tekoon. Mikä siinä on että tämä logiikka ei muka päde pettämiseen? Toinen nainen tietää valheen, vaimo ei- toinen nainen siis hyväksyy ja edesauttaa toisen naisen ala-arvoista kohtelua. Ne joille ihminen on arvokas ja kunnioituksen ansaitseva, eivät koskaan pystyisi tuollaisiin suhteisiin. On ymmärrettävää, että ihminen hairahtuu, mutta vuosien pettäminen kertoo siitä, ettei kaikki ole kunnossa sen naisenkaan päässä.  Itse olen tullut petetyksi ja tiedän miltä se tuntuu. Eipä tulisi mieleenkään ryhtyä kakkosnaiseksi jollekin idiootille sen kokemuksen jälkeen.

Kieltaydyn enaa osallistumasta taman parisuhdejargonin jauhamiseen. Te pakenette sen suojaan. En enaa avaa tata ketjua. Tama on ilmoitus.

Tietenkään toinen nainen ei näe syytä itsessään.Kertoohan sen jo se että ylipäätään ryhtyy tuollaiseen,ei sellaisella ihmisellä ole mitään moraalia saati kiinnostusta vaikka tuhoaa osaltaan toisen ihmisen elämää.

Mieheni toinen nainen myös kovasti yritti mustamaalata minua vaikkei edes minua tunne,samoin yritti saada mieheni viemään vauvamme näytille minulta salaa joka oli jo törkeyden huippu mielestäni.

Minusta vastuu on molemmilla ja olisi ihan reilua ilmoittaa jos haluaa erota eikä touhuta toisten selän takana.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:38"]

No,mitäs mun sitten pitäisi ajatella kun miehellä oli suhde siskooni?

Eikö siinäkään tapauksessa toisessa naisessa ole mitään syytä tilanteeseen?

Ihan on molemmat vastuussa tuollaisesta mielestäni,tietenkin.

[/quote]

Kuten myös sinä olet vastussa omasta tilanteestasi, tietenkin.

[/quote]

Ja miten voi olla vastuussa jostain mitä ei tiedä...? Kun mieheni petti mua ja valehteli, hänen mielestään mä olin suurin syyllinen- ja että vähintäänkin valhe on kahden kauppa. No miten se voi olla kun mä EN TIEDÄ mitä tapahtuu???

[/quote]

21, minusta sä olet yhtä oikeassa kuin siinä ettei kolmatta osapuoltakaan voi syytellä.

Seksi on vaan seksiä mutta kyllä se teko on silti sen vastuulla joka sen tekee. Vaikka miten syyttää kumppania tai humalatilaa tai sitä miten lumoava se toinen oli niin ainoastaav toiminnastaan tilivelvollinen on se joka pettää.

Meillä on avoinliitto ja käytän miehiä omaksi viihteekseni. En minä tiedä onko jollain kumppani. Joku voi olla naimisissa tai joku muuten avoliitossa tai seurustella, se on kaikki pettämistä. Mutta minä en tee väärin. Se on se mies joka lähtee mukaani tai sanoo että etsihän joku toinen mukaan.

Omassa suhteessani taas on sitten myös olemassa rajat, en minäkään voi pettää miestäni tai mies minua. Ja jos näin tekee niin se on se pettäjä joka pettää.

Tottakai petetty voi olla pettynyt jo elämäänsä ja suhde voi huonosti mutta ei häsläys ole tapa hoitaa suhdetta. Silloin pitäisi olla kotona ja hoitaa suhdetta. Minä en uskaltaisi lähteä pettäjän mukaan sillä hän osoittaa pettäessään miten alas menee. Miksi se olisi erilaista toisen kanssa? Sillä kyllä uusi ja jännittäväkin suhde muuttaa muotoaan arkisen tylsäksi. Mitä silloin tapahtuu?

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:24"]

On totta että ulkopuolelta näkee asiat selvemmin.

Silti mietin sitä  että varmasti jokainen aikuinen nainen ja mies on miettinyt ja kuullut näitä pettämis tarinoita. Eikö osata ajatella itseään muiden asemaan, niin sanotusti toisen kenkiin kun kaikki pitää kantapään kautta käydä oppimassa?

Jos esim.baarissa tapaan upean miehen ja meillä synkkaa,ihanaa! Sitten katson ja näen sormuksen, ai että kun alkaa alapeukkua pukkaamaan ;)

Yksinkertaisesti miehen ihanuus rapisisi silmissäni tuossa vaiheessa ja ihan sama mitä selittäisi huonosta suhteesta tms. hoitakoon sen pois alta ja katsellaan sitten vuoden päästä uusiksi.

Mikä teitä naiset(tässä tapauksessa) vaivaa? Huono itseluottamus, no okei mutta eikös sekin ole vähän sellainen "vapaudu vastuusta-heitto" kun on niin heikko luonne että meneen tuulenkin mukana :)

Mulle ei vaan uppoa tuo koska minulla on huono itseluottamus,on aina ollut mutta korkea moraalia mitä tulee näihin pettämisiin ja suhde sotkuihin.

Ettekö voi vaan "pettäjät" myöntää ettei kyse ole muusta kuin luonteen heikkoudesta, löyhästä moraalista. Suotta tälle asialle yrittää mitään hopeareunusta asettaa.

T:nro 17

[/quote]

Viittaatko minun (nro 2) kirjoitukseeni omasta kokemuksestani ja heikosta itsetunnostani? Minulla ei ole tarvetta selitellä tai puolustella kenellekään. Kuten kirjoitin, en pode huonoa omaatuntoa suhteesta, minä en ole vastuussa muiden ihmisten moraalisista valinnoista kuin omistani ja tietenkin kasvatuksen välityksellä lasteni.

Heikko itsetuntoni ei ole minulle mikään moraalinen puolustus, koska en tarvitse sellaista. Se, mitä minun piti itselleni selvittää, oli, miksi suostuin pysymään suhteessa, jossa minua loukattiin kerta toisensa jälkeen. Vietin juhlapyhät yksin, sovitut asiat peruttiin, kun perhe oli miehen oikea elämä, ja minä olin hänelle joku alhainen valhe jne. jne.

Mies on yksin vastuussa omista valinnoistaan, omasta kaksoiselämästään ja valheistaan.

[/quote]

En suoranaisesti viitannut mihinkään yhtään täällä esiin tulleeseen kirjoitukseen.

Olet ihan oikeassa että mies vastuusta omista tekemisistään, kuten sinä omistasi.

En tiedä sinun kuviotasi tarkkaan mutta otetaan tilanne jossa naimisissa perheellinen mies tapaa naisen.. Pyyhitään pois vaikka kaikki selitykset ja maanittelut jne.

Tämä nainen siis tietää että miehellä perhe ja vaimo mutta jatkaa silti suhteeseen, eikö naisella ole mitään vastuuta? Häipyykö se oma vastuu sillä että mies nyt on kuitenkin se suurempi sika tässä tarinassa vai millä te sen oman osuutenne poistatte?

Minä en vain ymmärrä. Sehän on vähän sama kuin kaksi aikuista tappelisivat kadulla ja toinen oikeuttaa lyömisensä sille että "toi alotti". :)

Itse henk.koht koen että jos tietäisin että miehellä ketä tapailen on myös vaimo tai perhe tai molemmat niin en mitenkään voisi sulkea silmiäni siltä että olen osallinen kenties tuon perheen tuhoutumiseen.

Jos mies haluaa vaimoaan pettää niin hänen täytyy siihen hommaan löytää joku muu :)

T:nro 17 ja 28

[/quote]

Tietenkin suhteen syntymiseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, ja ihmisellä voi tietenkin olla periaate, ettei koskaan aloita suhdetta naimisissa olevan ihmisen kanssa, ja ihan hyvä niin, jos sitä periaatetta noudattaa. Mutta jos nyt puhutaan siitä, kuka on vastuussa mistäkin ja kenellekin, niin kyllähän jokainen vastaa omista sitoumuksistaan, lupauksistaan jne. Toinen nainen on vastuussa lähinnä itselleen siitä, että tekee valintansa oman moraalinsa puitteissa. Mutta ei sillä toisella naisella ole mitään vastuita sen miehen perhettä kohtaan, ei hän ole tehnyt vaimoon mitään sitoumuksia. Eri asia tietenkin, jos he ovat ystäviä, silloinhan hän rikkoo ystävänsä luottamuksen ja on itse siitä vastuussa.

En minäkään vaimona odota, että kukaan muu nainen olisi vastuussa siitä, että minun mieheni on uskollinen, kyllä se vastuu on vain ja ainoastaan minun miehelläni.

Tänä päivänä en lähtisi toiseksi naiseksi, mutta syy ei edelleenkään ole se, että tuntisin vastuuta jonkun miehen perheestä, vaan se, etten yksinkertaisesti haluaisi koskea pitkällä tikullakaan mieheen, joka on valmis pettämään vaimonsa ja perheensä ja joka valehtelee täysin sujuvasti joka suuntaan pelastaakseen oman nahkansa. Ja kun jonkun tuollaisen miehen perhe hajoaa, se ei mielestäni millään tavalla ole toisen naisen vastuulla. Sitäpaitsi, jos vielä kuvittelisin itseni tuollaisen miehen vaimoksi, niin olisiko se muka parempi, että mieheni kuolaisi muiden naisten perään, mutta ei saisi ketään sänkyynsä, kun näillä kenelläkään ei moraali antaisi periksi? Avioliittoon kuuluva luottamus on jo petetty sillä hetkellä, kun mies on valmis hyppäämään jonkun toisen sänkyyn, vaikka tämä toinen ei sitten suostuisikaan.

Hmm.Tosiaan asiat eivät ole mustavalkoisia ellei shakkilautaa lasketa.

Kuitenkin jos minut löytää varatun miehen sängystä niin että olen siihen itse tietoisesti mennyt, koen kyllä että mullakin on vastuu jos perhe särkyy.

37 ajattelen monesta asiasta samoin kuin sinä, en edes haluaisi miestä joka vielä eilen nukkui toisen vieressä.

Miettikää puolustelijat että jos mies on ollut suhteessa naiseen(siis pettänyt) ja tämä nainen saa tietää että perhana äijällä vaimo ja lapset. Tiedon seurauksena tämä kolmas osapuoli jättää miehen koska ei halua sekaantua vastaavaan niin minun mielestä tuossa on huomattu vastuu.

Ihan aikuisten oikeasti kun käytte varatun pedissä ja kuulette tämän seurauksena perheen hajonneen. Mä en voisi olla ajattelematta että rikoin perheen,kenties tuon vaimon mielenterveyden ja lasten loppuelämän,pahimmillaan..

Mun kaveripiirissä pari tapausta joissa isän pettäminen jättänyt sellaiset arvet että nyt jo aikuisina nämä "lapset'" käsittelevät vieläkin tapahtumia. Ehkä siinä syy miksi en voisi leikkiä noilla asioilla.

Minua suorastaan pelottaa että tunnen moraalikäsitykseni kuuluvan vähemmistöön :(

Kaikkea sitä ihmiset tosiaan keksii vältelläkseen vastuuta.

Anteeksi tuhannet kirjoitusvirheet,kiireellä yritän asiaa luoda :)

T:nro 17 jne...

38, en ole toinen nainen, mutta en silti pysty ajattelemaan, että jos perhe hajoa siksi, että mies menee jonkun muun naisen sänkyyn, se olisi vähääkään sen toisen naisen vika. Avioliitto on puolisoiden välinen asia, ja siihen vaikuttavat puolisoiden tekemät valinnat. Jos avioliitosta siirretään vastuuta toiselle naiselle, annetaan ymmärtää, että mies on jotenkin vajaavaltainen ja kyvytön tekemään omia päätöksiään. Silloinhan miehille ei pitäisi antaa oikeutta edes mennä naimisiin, kun he eivät kerran itse pysty vastaamaan siitä, että pitävät avioliittolupauksen.

Joo ei ole toisen naisen vika se mitä helvettiä nyt käydään läpi. Siellä lohduttelee miesparkaa. Mun lohtuni on se, ettei voi pienessä mielessäänkään tajuta millaisen idioottin vaivoikseen sai. Ja mun velvollisuuteni ei varmaankaan ole valaista hän siitä..? Menee ihan samoja ratoja kuin minä ja pari muuta onnetonta ennen mua; sokaistuu ensivaikutelmasta ja sitten onkin jo nalkissa. ja siitä se alamäki sitten alkaa. Mutta ei tod. kuulu mulle. Voin kyllä vinkata narsistien uhrien tukisivustolle. ihan hyvää hyvyyttäni, sitten kun tajuaa missä jamassa on.

40 viitaten; ihmissuhde on aina arpapeliä, ei sitä tutustuessaan voi tietää, onko toinen narsisti tai muuten häiriintynyt. Kaikki sellainen selviää ajan myötä, on mies suhteen alkaessa vapaa tai varattu.