Toinen nainen

Olen entinen toinen nainen ja nykyisin naimisissa tuon miehen kanssa. Kysymykseesi omantunnon puhtaudesta vastaan, että kyllä, omatuntoni on puhdas, koska olin itse koko ajan rehellinen. Minä en edelleenkään katso millään tavalla olevani vastuussa mieheni valheista. En ajatellut perhettä, en tuntenut heitä enkä ollut edes nähnyt heitä. En edes halunnut kuulla miehen puhuvan perheestään. Kun mies joskus arvosteli vaimoa, keskeytin hänet, en halunnut kuulla. Luultavasti vielä vähemmän olisin halunnut kuulla, että perheessä oli jotakin hyvää. Yleensä en edes miettinyt perhettä, ja jos mietin, ajattelin korkeintaan, että siihen on joku syy, että miehen elämässä oli minulle tilaa.

Mutta. Jäkeenpäin olen kyseenalaistanut sen, millaiseen mieheen oikein rakastuin, ja miksi suostuin elämään toisena naisena. Olin sokea ja uskoin lapsellisesti rakkauteen ja kuvittelin meidän olevan tarkoitetut toisillemme. Minulla oli heikko itsetunto ja sitä hiveli kun mies osoitti kiinnostusta. Luultavasti rakastuin rakastumiseen enemmän kuin mieheen. Myöhemmin kävimme tästä syystä läpi kriisin, kun rupesin miettimään, millainen ihminen elää kaksoiselämää ja valehtelee joka suuntaan. Selvisimme kriisistä, puhuimme asioita, jotka aikanaan jäivät sanomatta. Minä ja mies olemme nykyään eri ihmisiä, kuin olimme tuolloin, olemme kasvaneet yhteen, meillä on ollut ja on hyvä ja pitkä avioliitto.

Mutta jos sillä tiedolla ja kokemuksella, mikä minulla nyt on, joutuisin samaan tilanteeseen kuin silloin, en koskaan aloittaisi suhdetta. Edelleenkään en pode huonoa omaatuntoa miehen ex-vaimon takia. En todellakaan näe omaa vastuutani niin laajana. Mutta tuollaisen pettämissuhteen synty tarkoittaa minusta, että siihen osallistuvilla ihmisillä on jotakin pahasti pielessä, esimerkiksi mies on patologinen valehtelija, kykenemätön sitoutumaan, nainen heikkoitsetuntoinen - kukaan itseään oikeasti kunnioittava nainen ei ryhdy sellaiseksi kynnysmatoksi. Rakastaminen tarkoittaa sitä, että haluaa toiselle hyvää, ja tuollaisessa suhteessa ei oikein näy sellaista, pikemminkin epätervettä riippuvuutta. Jos kyse olisi todellisesta rakkaudesta, pettävä osapuoli eroaisi saman tien ja antaisi puolisolleenkin mahdollisuuden mennä omassa elämässään eteenpäin. Ei todellinen rakkaus koskaan vaadi sellaista valheiden vyyhtiä, mitä sivusuhteen pitäminen edellyttää.

Kyllä minusta pariskunta on vastuussa toisilleen, eikä mikään kolmas osapuoli.

En edes tunne olevani toinen nainen. Tuossa suhtessa on ollut minun kokoinen aukko jo pitkään ennen minua. Ei suhteeseen, jossa on kaikki kunnossa mahdu ketään väliin. Kyllä he parisuhteesaan han itse satuttavat toinen toisiaan, en minä ole mikään syy vaan seuraus!

Se, että miehellä on hetki hyvä olla...ei se ole keneltäkään pois. Minä en katso asioita vaaleanpunaisen sydänmenmuotoisten läpi ja tiedän olevani tilanteessa, joka ei johda mihinkään. Ei kaikkien ihmissuhteiden tarvitse johtaa suljettuun kahden väliseen parisuhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:26"]

Kyllä minusta pariskunta on vastuussa toisilleen, eikä mikään kolmas osapuoli.

[/quote]

Oltetko toinen nainen?

No,mitäs mun sitten pitäisi ajatella kun miehellä oli suhde siskooni?

Eikö siinäkään tapauksessa toisessa naisessa ole mitään syytä tilanteeseen?

Ihan on molemmat vastuussa tuollaisesta mielestäni,tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:38"]

No,mitäs mun sitten pitäisi ajatella kun miehellä oli suhde siskooni?

Eikö siinäkään tapauksessa toisessa naisessa ole mitään syytä tilanteeseen?

Ihan on molemmat vastuussa tuollaisesta mielestäni,tietenkin.

[/quote]

Kuten myös sinä olet vastussa omasta tilanteestasi, tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:26"]

Kyllä minusta pariskunta on vastuussa toisilleen, eikä mikään kolmas osapuoli.

[/quote]

Oltetko toinen nainen?

[/quote]

Olen 25 vuotta vaimoni kanssa yhdessä ollut mies, joka ei ole koskaan käynyt vieraissa, enkä ole saanut siitä vaimoanikaan kiinni, satavarmasti en tietenkään voi tietää että onko hän milloinkaan hairahtanut, mutta uskon  ettei ole.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:26"]

Kyllä minusta pariskunta on vastuussa toisilleen, eikä mikään kolmas osapuoli.

[/quote]

Oltetko toinen nainen?

[/quote]

Olen 25 vuotta vaimoni kanssa yhdessä ollut mies, joka ei ole koskaan käynyt vieraissa, enkä ole saanut siitä vaimoanikaan kiinni, satavarmasti en tietenkään voi tietää että onko hän milloinkaan hairahtanut, mutta uskon  ettei ole.

[/quote]

Tällaiseen parisuhteen pitäisi perustuakin, molemminpuoliseen luottamukseen. Toisen epäileminen on ihan yhtä syövyttävää suhteelle kuin pettäminenkin.

Jos puoliso pettää jonku itselle tuntemattoman kanssa, niin aika turha siitä on sitä tuntematonta syyttää. Puoliso on ihan itse tehnyt omat valintansa.

Kaksinverron pahemmalta tuntuu jos pettäminen tapahtuu yhteisen tuttavan kanssa, sillä silloin se toinenkin pettää luottamuksen.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:38"]

No,mitäs mun sitten pitäisi ajatella kun miehellä oli suhde siskooni?

Eikö siinäkään tapauksessa toisessa naisessa ole mitään syytä tilanteeseen?

Ihan on molemmat vastuussa tuollaisesta mielestäni,tietenkin.

[/quote]

Katsoa peiliin ja oppia jotakin itsestäsi. Se on ihan sama onko ns. kolmas osapuoli sisko ja serkun kummin kaima, teidän suhteessa on hänen kokoinen aukko, josta te olette vastuussa toinen toisillenne. Siskolla luonnollisesti vastuu omista teoistaan, kuten on sinulla ja miehellä.

Ihmissuhteissa ei ole koskaan vikaa vain yhdessä osapuolessa vaan pitää aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

En kokenut olevani vastuussa aikuisen miehen tekemisistä koskien työelämäänstä, saati perhettään. En ollut miehen omatunto, hän koki olonsa luonani hyväksi.

Minulla ei myöskään ollut tarvetta perustella itselleni sen enempää tekemisiäni, olin itse itselleni rehellinen, tiesin tunteeni ja tiesin miehen perheestä. En myöskään vaatinut miestä "tekemään päätöksiä vaimon suhteen".

Kyllä aikuinen on ihan itse vastuussa omista valinnoistaan ja arvioistaan, joita tekee omassa elämässään oli sitten aviomies, vaimo tai ns. toinen nainen.

Eikä minun tarvitse perustella ja vakuttaa itselleni yhtään mitään! Hyvin mielin menen iltaisin nukkumaan!

Mä en ole toinen nainen ja olen onnellisesti naimisissa. Silti en käsitä miksi toista naista aina syytetään. Se joka on vapaa, on oikeasti vapaa panemaan ketä vain. Uskollista ja rakastavaa miestä ei väkisin kukaan houkuttele pettämään. Ei vaikka yrittäisi kuukausitolkulla. Petturuus on aina vain ja ainoastaan sen vika, kuka on varattu.

Olen ollut toinen nainen. Minusta päävastuu kuuluu pariskunnalle.  Mutta myös oma käytökseni mahdollisti tilanteen ja kyllä, kannoin siitä syyllisyyttä ja yritinkin omalta osaltani antaa perheelle tilaa ja kadota takavasemmalle. Vaimo puolestaan halusi ulkoistaa syyn kokonaan minun harteilleni.

Minua taas on vaitetty ns. toiseksi naiseksi. Olen kokenut vaitteen aarimmaisen epareiluna ja valheellisena. Mikali olen ollut ikaan kuin toinen nainen, niin asialle lienee jokin syy - tuskin mikaan paivanvaloa kestava - eika tuolla syylla ole mitaan tekemista minkaan normaalin kolmiodraaman kanssa. Ongelma ei ole aviollisen uskollisuuden moraalissa, ongelma on toisaalla, en tieda missa. Roikun muuten vauvan saitilla juuri koska haluan selvittaa tata asiaa. Taalla ihmisilla on paljon kokemusta naista asioista, ja siksi yritan imea itseeni heidan kokemustaan. Edelleen kysyn itseltani miksi? Miksi tuo kaikki aikanaan tapahtui, vaikka - rehellisesti sanottuna - mitaan ei tapahtunut. "Kolmiodraaman" mies on kykenematon avoimeen kommunikaatioon kanssani, on aarimmaisen salaileva ja suojaa sisintaan. Miki? Outoa kaikki. Ja tutkimukseni vauvan saitilla senkun jatkuvat.

Mun mielestä ei voi syyttää tai moralisoida toista naista silloin kun mies esim.kertoo olevansa eroamassa tai jo eronnut vaikka ei olisikaan tai nainen muuten vaan tietämätön miehen vaimosta/perheestä jne.

Itse kyllä kokisin tiettyä vastuuta jos tietäisin miehellä olevan vaimo tai perhe jossain. On ihan klassikko jo tapaus missä mies kertoo olevansa epätyydyttävässä suhteessa mutta ei voi esim.heti erota lasten tms. takia... Mulla soisi kyllä hälytyskellot ja lujaa. Kaikilla ei ja sen ymmärrän.

Aikuisista ihmisistä kun on kyse niin onhan se outoa jos vain mies on vastuussa perheen rikkomisesta ja vaimonsa pettämisestä mutta tällä "kolmannella" ei mtn. vastuuta muka koska hän ei tunne vaimoa tai ole mitenkään vastuussa lapsista tms.

Jos siis minä edes flirttailisin naimisissa olevan perheellisen miehen kanssa niin aivan varmasti tiedän että se voi johtaa enempäänkin ja pahimmillaan olisin sitten osallinen perheen rikkomiseen.

Sitäpaitsi usein nuo kolmannet osapuolet ovat jotenkin surullisia tapauksia,anteeksi vaan.

Kun kuulin että mies ketä tapailin netissä oli ollut naimisissa, selvitin ennen suhteen aloitusta että ero oli selvä ja en sotkeudu mihinkään.

Kysyin mieheltä siis heti ja mulle oli myös tärkeää että erosta oli jo tovi,en halua kenenkään laastariksi. Tietysti olisi voinut valehdella mutta oli mulla muitakin keinoja, esim. halusin mahd. pian tapaamisen tapahtuvan hänen luonaan jotta näen onko siellä kukkatauluja seinällä ;)

Minun tapauksessa ei ollut kyse suhteesta, silti sain koko ryopyn niskaani. Asia siis valheellisesti vaannettiin kolmiodraamaksi, etta saattoivat jatkaa totuuden peittelya. En kysynyt, ovatko eroamassa enka kytannyt mahdollista eroa. Ei todellakaan kiinnostanut kuunnella mitaan vaimoni ei ymmarra minua juttuja. Sen koko jutun valheellisuuden ja falskiuden, hataantyneet, hysteeriset peittely-yritykset saattoi nahda jo kauas. Oli sitten tietysti helppo loytaa tallainen arkisen yksinkertainen selitys, etta mina muka olen mukana jossakin kolmiodraamassa ja kaikki johtuu vain siita. Kuulkaa, katsokaa peiliin!

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:24"]

Olen entinen toinen nainen ja nykyisin naimisissa tuon miehen kanssa. Kysymykseesi omantunnon puhtaudesta vastaan, että kyllä, omatuntoni on puhdas, koska olin itse koko ajan rehellinen. Minä en edelleenkään katso millään tavalla olevani vastuussa mieheni valheista. En ajatellut perhettä, en tuntenut heitä enkä ollut edes nähnyt heitä. En edes halunnut kuulla miehen puhuvan perheestään. Kun mies joskus arvosteli vaimoa, keskeytin hänet, en halunnut kuulla. Luultavasti vielä vähemmän olisin halunnut kuulla, että perheessä oli jotakin hyvää. Yleensä en edes miettinyt perhettä, ja jos mietin, ajattelin korkeintaan, että siihen on joku syy, että miehen elämässä oli minulle tilaa.

Mutta. Jäkeenpäin olen kyseenalaistanut sen, millaiseen mieheen oikein rakastuin, ja miksi suostuin elämään toisena naisena. Olin sokea ja uskoin lapsellisesti rakkauteen ja kuvittelin meidän olevan tarkoitetut toisillemme. Minulla oli heikko itsetunto ja sitä hiveli kun mies osoitti kiinnostusta. Luultavasti rakastuin rakastumiseen enemmän kuin mieheen. Myöhemmin kävimme tästä syystä läpi kriisin, kun rupesin miettimään, millainen ihminen elää kaksoiselämää ja valehtelee joka suuntaan. Selvisimme kriisistä, puhuimme asioita, jotka aikanaan jäivät sanomatta. Minä ja mies olemme nykyään eri ihmisiä, kuin olimme tuolloin, olemme kasvaneet yhteen, meillä on ollut ja on hyvä ja pitkä avioliitto.

Mutta jos sillä tiedolla ja kokemuksella, mikä minulla nyt on, joutuisin samaan tilanteeseen kuin silloin, en koskaan aloittaisi suhdetta. Edelleenkään en pode huonoa omaatuntoa miehen ex-vaimon takia. En todellakaan näe omaa vastuutani niin laajana. Mutta tuollaisen pettämissuhteen synty tarkoittaa minusta, että siihen osallistuvilla ihmisillä on jotakin pahasti pielessä, esimerkiksi mies on patologinen valehtelija, kykenemätön sitoutumaan, nainen heikkoitsetuntoinen - kukaan itseään oikeasti kunnioittava nainen ei ryhdy sellaiseksi kynnysmatoksi. Rakastaminen tarkoittaa sitä, että haluaa toiselle hyvää, ja tuollaisessa suhteessa ei oikein näy sellaista, pikemminkin epätervettä riippuvuutta. Jos kyse olisi todellisesta rakkaudesta, pettävä osapuoli eroaisi saman tien ja antaisi puolisolleenkin mahdollisuuden mennä omassa elämässään eteenpäin. Ei todellinen rakkaus koskaan vaadi sellaista valheiden vyyhtiä, mitä sivusuhteen pitäminen edellyttää.

[/quote]

Hieno kirjoitus, olen aivan samaa mieltä. Olen ollut sekä se toinen naine  että tullut itse petetyksi ja juuri näin se menee. Mies joka valehtelee perheelleen, on surkimus, eikä itseään arvostava nainen halua elää surkimuksen kanssa. Mutta yllättäen tämä asia valkenee, niin sulle kuin mullekin valkeni, sitten vasta jälkeenpäin; eli toisena naisena voi olla vain itsepetoksen avulla.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:34"]

En edes tunne olevani toinen nainen. Tuossa suhtessa on ollut minun kokoinen aukko jo pitkään ennen minua. Ei suhteeseen, jossa on kaikki kunnossa mahdu ketään väliin. Kyllä he parisuhteesaan han itse satuttavat toinen toisiaan, en minä ole mikään syy vaan seuraus!

Se, että miehellä on hetki hyvä olla...ei se ole keneltäkään pois. Minä en katso asioita vaaleanpunaisen sydänmenmuotoisten läpi ja tiedän olevani tilanteessa, joka ei johda mihinkään. Ei kaikkien ihmissuhteiden tarvitse johtaa suljettuun kahden väliseen parisuhteeseen.

[/quote]

selvästikään et ole se petetty osapuoli. Se lista on pitkä ja lohduton, mitä kaikkea se valhe ja petturuus vie toiselta pois. JOKAINEN ON TOTUUDEN ARVOINEN!!!

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:38"]

No,mitäs mun sitten pitäisi ajatella kun miehellä oli suhde siskooni?

Eikö siinäkään tapauksessa toisessa naisessa ole mitään syytä tilanteeseen?

Ihan on molemmat vastuussa tuollaisesta mielestäni,tietenkin.

[/quote]

Kuten myös sinä olet vastussa omasta tilanteestasi, tietenkin.

[/quote]

Ja miten voi olla vastuussa jostain mitä ei tiedä...? Kun mieheni petti mua ja valehteli, hänen mielestään mä olin suurin syyllinen- ja että vähintäänkin valhe on kahden kauppa. No miten se voi olla kun mä EN TIEDÄ mitä tapahtuu???