Aloitan elokuussa uudessa työpaikassa esimiehenä - mitä toiveita uudelle esimiehelle?

Tiedotus: Kaikki saa kuulla asioista samaan aikaan. Ei niin, että kerrot yhdelle, ja oletat että tieto kulkee tämän jälkeen suusta suuhun. Ei niin, että kerrot kahdelle tänään, yhdelle huomenna, lopuille ens viikolla jos muistat. Tämä on todella epäreilua ja epätasa-arvoistavaa.

Työntekijöiden huomioiminen: Ole kiinnostunut alaisistasi muulloinkin kun palavereissa tai kerran vuodessa kehityskeskustelussa. Miten menee, mitä kuuluu, miten jaksatte, mitä tänään työnalla. Käy näitä keskusteluja ihan epävirallisesti kahden kesken kohdatessa. Silloin syntyy parhaat keskustelut ja akuutit asiat nousee luonnollisesti esille.

Uuden esimiehen vastaanottoon vaikuttaa varmasti paljon se, millainen esimies tehtävässä oli aikaisemmin. Sillehän ei voi mitään kumpikaan osapuoli, jos täytettävänä on suuret saappaat hienosti toimineen esimiehen jäljiltä tai jos alaiset ovat varpaillaan, riitaisia ja jakautuneet kuppikuntiin epäpätevästi toimineen esimiehen jäljiltä.

Kuuntelun taito on avain hyvälle yhteistyölle, luottamuksen rakentumiselle ja jokaisen työssäjaksamiselle.

Jotenkin kaksijakoinen fiilis lukea näitä harvinaisen hyviä ja yksimielisiä neuvoja esimiehille (vai -henkilöille nykyään?) samalla tietäen että järkyttävän isolla osalla esimiehistä ei ole näistä mainioista neuvoista harmaata hajuakaan...

Itselläni on ollut n. 25 vuoden aikana tuotannon ja tuotekehityksen tehtävissä aika pitkä liuta erilaisia esimiehiä. Tähän joukkoon mahtuu kyllä aika laaja kirjo eri tyyppisiä esimiehiä ja -naisia. Olen toiminut myös neuvottelukuntatehtävissä, eli on tullut kuultua työntekijöiltä aika avointakin palautetta eri esimiehistä, positiivista ja negatiivista.

Niin kuin tuossa aiemmin sanoin, tämän ketjun neuvot ovat harvinaisen hyviä: kuuntele alaisia, mutta tee tarkoin harkittuja, perusteltuja ja jämäkkiä omia päätöksiä. Iso osa omista esimiehistä ovat olleet todella mukavia ja alaisia kuuntelevia, mutta tietyn päättäväisyyden puuttuminen ja "jees-miehenä" toimiminen ei ole oikein kenellekään hyväksi, paitsi ehkä leppoisia työpäiviä kaipailevan alaisen.

Yksi parhaimmista esimiehistäni oli henkilö jonka oma pätevyys moniin osaston asioihin ei ollut hirveän korkea, mutta tämä ihminen osasi kuunnella muita, tunsi alaistensa osaamisen ja osasi asettaa heidät suorittamaan oikeita tehtäviä osaamisensa mukaan. Hän myös kannusti ja puolusti alaisiaan välillä jopa omaa esimiestään kyseenalaistaen (ei vastaan hangoitellen vaan nimen omaan oikeissa asiossa kyseenalaistaen) ja osasi pitää alaistensa keskuudessa todella hyvää ja iloista ilmapiiriä.

Joku neuvoi aiemmin että turha kaveeraaminen esimiesten ja alaisten keskuudessa voi olla haitaksi, mutta sanoisin että jos kaveruus tapahtuu luonnollisesti ilman väkinäistä yrittämistä, se voi olla tosi hyvä ilmapiirin nostattaja, kunhan vain tasapuolisuus alaisten kesken säilyy.

Tsemppiä uuteen työtehtävään, jos olet näistä asioista kiinnostunut niin olet jo oikeilla raiteilla!

Vierailija kirjoitti:

Tiedotus: Kaikki saa kuulla asioista samaan aikaan. Ei niin, että kerrot yhdelle, ja oletat että tieto kulkee tämän jälkeen suusta suuhun. Ei niin, että kerrot kahdelle tänään, yhdelle huomenna, lopuille ens viikolla jos muistat. Tämä on todella epäreilua ja epätasa-arvoistavaa.

Näin meillä juuri!

Kun minulla on vapaapäivät, esimies kertoo jostain asiasta yhdelle. Sitten palaan vapailta. Parin päivän päästä itse huomaan asian. Ihmettelen sitä toiselle työntekijälle, joka ei myöskään ole kuullut asiasta mitään. Kolmantena päivänä ihmettelen asiaa työntekijälle, jolle esimies on kertonut asiasta. Siinä käy joko niin, että työntekijä kertoo asian, kuten hän on sen ymmärtänyt. Sitten en enää tajuakaan, mistä on kysymys (tuo kolmas työntekijä kertoo sen tavalla, että on kuin leikittäisiin rikkinäistä puhelinta). Tai sitten työntekijä kertoo, että joo, tällainen asia on, mutta mitä se minua kiinnostaa, eihän se kuulu työhöni. Sitten selitän, että kyllä se minunkin työhöni liittyy (vaikkei suoraan). *huoh*

Hyväksy se, että aina on joku joka on tyytymätön, joka kokee että juuri häntä kohdellaa epäoikeuden mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kaksijakoinen fiilis lukea näitä harvinaisen hyviä ja yksimielisiä neuvoja esimiehille (vai -henkilöille nykyään?) samalla tietäen että järkyttävän isolla osalla esimiehistä ei ole näistä mainioista neuvoista harmaata hajuakaan...

Itselläni on ollut n. 25 vuoden aikana tuotannon ja tuotekehityksen tehtävissä aika pitkä liuta erilaisia esimiehiä. Tähän joukkoon mahtuu kyllä aika laaja kirjo eri tyyppisiä esimiehiä ja -naisia. Olen toiminut myös neuvottelukuntatehtävissä, eli on tullut kuultua työntekijöiltä aika avointakin palautetta eri esimiehistä, positiivista ja negatiivista.

Niin kuin tuossa aiemmin sanoin, tämän ketjun neuvot ovat harvinaisen hyviä: kuuntele alaisia, mutta tee tarkoin harkittuja, perusteltuja ja jämäkkiä omia päätöksiä. Iso osa omista esimiehistä ovat olleet todella mukavia ja alaisia kuuntelevia, mutta tietyn päättäväisyyden puuttuminen ja "jees-miehenä" toimiminen ei ole oikein kenellekään hyväksi, paitsi ehkä leppoisia työpäiviä kaipailevan alaisen.

Yksi parhaimmista esimiehistäni oli henkilö jonka oma pätevyys moniin osaston asioihin ei ollut hirveän korkea, mutta tämä ihminen osasi kuunnella muita, tunsi alaistensa osaamisen ja osasi asettaa heidät suorittamaan oikeita tehtäviä osaamisensa mukaan. Hän myös kannusti ja puolusti alaisiaan välillä jopa omaa esimiestään kyseenalaistaen (ei vastaan hangoitellen vaan nimen omaan oikeissa asiossa kyseenalaistaen) ja osasi pitää alaistensa keskuudessa todella hyvää ja iloista ilmapiiriä.

Joku neuvoi aiemmin että turha kaveeraaminen esimiesten ja alaisten keskuudessa voi olla haitaksi, mutta sanoisin että jos kaveruus tapahtuu luonnollisesti ilman väkinäistä yrittämistä, se voi olla tosi hyvä ilmapiirin nostattaja, kunhan vain tasapuolisuus alaisten kesken säilyy.

Tsemppiä uuteen työtehtävään, jos olet näistä asioista kiinnostunut niin olet jo oikeilla raiteilla!

Olet varmaan ollut se, joka on saanut kaverin esimiehestään jossain vaiheessa ja puolustelet sellaista omasta näkökulmastasi? Meillä työyhteisö kärsi vakavasti sellaisesta. Vaikea nähdä yleisestikään, että tasapuolinen kohtelu tulisi toteutumaan työyhteisössä siinä asetelmassa.

Hei kiitos ihan kaikille vastaajille, luen jokaisen neuvon ja mielipiteen tarkasti. Ja tosiaan tämä ei ole ainut paikka, jossa esimiestaitojani kehitän ja pohdin, mutta täältä saa usein myös sellaisia vastauksia, mitä ei muualta saa tai tule ajatelleeksi, pidän sitä myös arvokkaana tietona.

AP

Meille tuli uusi esimies. Emme nähneet häntä ensimmäisen vuoden aikana kuin kahdessa kokouksessa, koska hän ei näyttäytynyt meille. Tuntui liian suuritöiseltä mennä hänen koppiinsa häiritsemään ja kysymään ohimennen jotain pientä asiaa tai kertomaan, että menemme asiakkaan kanssa paikkaan X sen sijaan, että asiakas tulisi toimistolle, joten asiat ajautuivat siihen, että aloimme tehdä asioita kertomatta esimiehelle. Kehityskeskustelussa joka iikka toivoi, että esimies näyttäisi nokkaansa kahvihuoneen puolella taukojen aikaan, jotta häneen saisi yhteyden näissä nopeissa ja ns. mitättömissä ilmoitusluontoisissa asioissakin ja kun on jotain pientä kysyttävää. Silloin ei tarvitsisi mahdollisesti katkaista hänen työtehtäväänsä/häiritä puhelua tai pitää yhteyttä vain sähköpostilla. 

Toinen asia, josta emme todellakaan pidä esimiehen suhteen, on se, että hänellä on tapana kutsua meitä yksittäin vähän juttelemaan hänen koppiinsa. Käytännössä se tarkoittaa, että olemme siellä kaksistaan ovet kiinni ja sitten esimies kertoo, kuinka paskoja työntekijöitä me olemme. Kukaan ei pääse todistamaan, mutta jälkikäteen olemme jutelleen kollegoiden kanssa, että ai nyt oli sinun vuorosi. Hämmentävää on se, että hän tekee tätä vain naispuolisille alaisilleen. Hän on itse siis mies.

Kolmas ikävä asia on se, että hän on tehnyt päätöksen "kehittää" työyhteisöä ja työtapoja tietyllä tavalla ja hän kysyy alaisilta siihen mielipidettä. Vaikka kaikki sanoisivat, että EI NÄIN, tiedämme kokemuksesta että ei tule toimimaan, niin silti hän tekee muutoksen. Sitten me rimpuilemme paskoissa olosuhteissa.

Kuvaavaa on, että aiemmin meiltä ei kukaan vaihtanut työpaikkaa pois, koska meillä oli niin hyvä yhteishenki ja esimies. Nyt kun tämä uusi esimies on ollut meillä kaksi vuotta, meiltä on vaihtanut muualle 40 % työntekijöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kaksijakoinen fiilis lukea näitä harvinaisen hyviä ja yksimielisiä neuvoja esimiehille (vai -henkilöille nykyään?) samalla tietäen että järkyttävän isolla osalla esimiehistä ei ole näistä mainioista neuvoista harmaata hajuakaan...

Itselläni on ollut n. 25 vuoden aikana tuotannon ja tuotekehityksen tehtävissä aika pitkä liuta erilaisia esimiehiä. Tähän joukkoon mahtuu kyllä aika laaja kirjo eri tyyppisiä esimiehiä ja -naisia. Olen toiminut myös neuvottelukuntatehtävissä, eli on tullut kuultua työntekijöiltä aika avointakin palautetta eri esimiehistä, positiivista ja negatiivista.

Niin kuin tuossa aiemmin sanoin, tämän ketjun neuvot ovat harvinaisen hyviä: kuuntele alaisia, mutta tee tarkoin harkittuja, perusteltuja ja jämäkkiä omia päätöksiä. Iso osa omista esimiehistä ovat olleet todella mukavia ja alaisia kuuntelevia, mutta tietyn päättäväisyyden puuttuminen ja "jees-miehenä" toimiminen ei ole oikein kenellekään hyväksi, paitsi ehkä leppoisia työpäiviä kaipailevan alaisen.

Yksi parhaimmista esimiehistäni oli henkilö jonka oma pätevyys moniin osaston asioihin ei ollut hirveän korkea, mutta tämä ihminen osasi kuunnella muita, tunsi alaistensa osaamisen ja osasi asettaa heidät suorittamaan oikeita tehtäviä osaamisensa mukaan. Hän myös kannusti ja puolusti alaisiaan välillä jopa omaa esimiestään kyseenalaistaen (ei vastaan hangoitellen vaan nimen omaan oikeissa asiossa kyseenalaistaen) ja osasi pitää alaistensa keskuudessa todella hyvää ja iloista ilmapiiriä.

Joku neuvoi aiemmin että turha kaveeraaminen esimiesten ja alaisten keskuudessa voi olla haitaksi, mutta sanoisin että jos kaveruus tapahtuu luonnollisesti ilman väkinäistä yrittämistä, se voi olla tosi hyvä ilmapiirin nostattaja, kunhan vain tasapuolisuus alaisten kesken säilyy.

Tsemppiä uuteen työtehtävään, jos olet näistä asioista kiinnostunut niin olet jo oikeilla raiteilla!

Olet varmaan ollut se, joka on saanut kaverin esimiehestään jossain vaiheessa ja puolustelet sellaista omasta näkökulmastasi? Meillä työyhteisö kärsi vakavasti sellaisesta. Vaikea nähdä yleisestikään, että tasapuolinen kohtelu tulisi toteutumaan työyhteisössä siinä asetelmassa.

Olen tainnut olla jokaisessa roolissa :) Vittumaisen esimiehen alaisena joka ei pitänyt minusta, vittumaisen esimiehen kaverina alaisena, mukavan esimiehen alaisena joka ei pitänyt minusta sekä mukavan esimiehen kaverina. Ainoastaan yksi näistä esimies-alainen-suhteista tuntu toimivalta ja se oli tuo jälkimmäinen, koska esimies osasi kohdella kaikkia tasapuolisesti.

Sen takia oikeastaan sanoinkin ettei tuo kaveruus ole mikä tavoiteltava tila. Jos kaveruutta esimiehen ja alaisen välillä syntyy, eritysesti esimiesasemassa olevan pitää tuo tasapuolisuus muistaa.

Todella ikävä asema oli olla hyvä kaveri esimiehen kanssa joka kohteli suurinta osaa alaisistaan kuin roskaa. Harrastusten ja yhteisten tuttujen takia tämä esimies piti minua "sisäpiirissä", kaikki muut jotka eivät tähän piiriin kuuluneet olivat sitten täysin arvottomia työntekijöitä. Jos olisin ihminen joka osaisi kylmästi katkaista välit ikäviin ihmisiin, olisin sen tuolloin tehnyt, mutta jäi tekemättä ja tuli seurattua sivusta tuota "esimiestoimintaa" n. vuoden verran.

Melkeinpä helpompaa oli olla vittumaisen esimiehen alainen joka kohteli kaikkia tasapuolisen paskasti :)

#43

Ei muuten ole ihan helppoa hommaa tuo esimieshommakaan.

Älä ala kuvittelemaan ,että ne henkilöt jotka kehuvat röyhkeimmin itseään ja tekevät itsestään ja tekemisistään koko ajan numeroa olisivat jotenkin oikeasti parempia työntekijöitä kuin muut. Usein vaatimattomammat kaverit, sellaiset hiljaiset puurtajat ovat oikeasti kaikkein tärkeimmät lenkit, vaikkei sitä aina huomatakaan näiden häikäilemättömien rinnalla.