Suostuisitko kotirouvaksi

Olen ollut kotiäitinä noin 6 v ja se oli aivan ihanaa aikaa. Vakivirka odottamassa, joten työllistymisestä ei ollut pelkoa.

Mies maksoi kaikki laskut, matkat ja mm. ruokaostokset.

Omaa rahaa oli säästössä ja mies antoi kyllä tietysti, jos oli tarvetta.

Ihan parasta aikaa omassa elämässäni oli tuo.

Nyt lapset ovat isoja ja ihan mukava olla töissä. Olin aluksi 30 h/ vk töissä, nyt jo kokoaikatöissä.

Kyllä jos en saisi esim sairauden vuoksi työtä.

Ehdottomasti. Jäisin heti kotirouvaksi, jos meillä riittäisi rahat. Miksi meidän palkat on niin huonot, että yhden ihmisen palkalla ei viisihenkinen perhe pärjää. Kade olen niille, jotka ovat saaneet olla lastensa kanssa kotona.

Erikoista jos joku täysin random tietää paremmin kuinka minä ja mieheni saamme rahamme ja omaisuutemme käyttää/jakaa. Ja mielestäni meillä aikuisina ihmisinä on oikeus keskenämme päättää kuinka tämä ainutkertainen elämä eletään ilman että joku tulee siitä jeesustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti keksisinkin tekemistä pienelläkin budjetilla, mutta sitten tulisi olo ettei mies arvostaisi minua niin paljon? Vaikka hölmöähän se on kun miehen idea tämä alunperin olisi. Ongelma on siis siinä että mies joutuu tällä hetkellä sekä tienaamaan enimmät rahat ja tekemään kotityöt ja hoitamaan lapsen jutut, koska minä teen töitä melkein 10h/päivä enkä silti tienaa puoliakaan miehen tuloista.

Ap

So what? Onhan se lapsi ja koti miehenkin. Miksei osallistuisi niiden hoitamiseen? Toki voisit ihan oman jaksamisen takia harkita työpaikan vaihtoa.

Mies osallistuu lapsen ja kotitöihin enemmän, kuin ap. koska ap. tekee pitkää päivää. Noinhan ap. viestissä kerrotaan.

Jos ap. jäisi kotiin, se lisäisi perheen elämänlaatua merkittävästi ja erityisesti miehen vapaa-aika lisääntyisi.

Ja ap.lle. Jos vain taloudellisesti mahdollista, niin hyvä päätös koko perheelle ja lapsen kanssa vietetty aika on tässä ja nyt, ne eivät odota, milloin sinulla on aikaa. Ja täällä eletään vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti keksisinkin tekemistä pienelläkin budjetilla, mutta sitten tulisi olo ettei mies arvostaisi minua niin paljon? Vaikka hölmöähän se on kun miehen idea tämä alunperin olisi. Ongelma on siis siinä että mies joutuu tällä hetkellä sekä tienaamaan enimmät rahat ja tekemään kotityöt ja hoitamaan lapsen jutut, koska minä teen töitä melkein 10h/päivä enkä silti tienaa puoliakaan miehen tuloista.

Ap

So what? Onhan se lapsi ja koti miehenkin. Miksei osallistuisi niiden hoitamiseen? Toki voisit ihan oman jaksamisen takia harkita työpaikan vaihtoa.

Mies osallistuu lapsen ja kotitöihin enemmän, kuin ap. koska ap. tekee pitkää päivää. Noinhan ap. viestissä kerrotaan.

Jos ap. jäisi kotiin, se lisäisi perheen elämänlaatua merkittävästi ja erityisesti miehen vapaa-aika lisääntyisi.

Ja ap.lle. Jos vain taloudellisesti mahdollista, niin hyvä päätös koko perheelle ja lapsen kanssa vietetty aika on tässä ja nyt, ne eivät odota, milloin sinulla on aikaa. Ja täällä eletään vain kerran.

Mihin mies tarvitsee lisää vapaa-aikaa? Perheellinen ihminen nyt vaan joutuu perheensä eteen yhtä ja toista tekemään. Jos arvostaa vapaa-aikaansa niin ei kannata lisääntyä. Kotiinjääminen taas rajoittaa apn toimeentuloa, katkaisee urakehityksen , tekee loven tuleviin eläkkeisiin ja rajoittaa henkilökohtaista vapautta jäädä muiden elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista jos joku täysin random tietää paremmin kuinka minä ja mieheni saamme rahamme ja omaisuutemme käyttää/jakaa. Ja mielestäni meillä aikuisina ihmisinä on oikeus keskenämme päättää kuinka tämä ainutkertainen elämä eletään ilman että joku tulee siitä jeesustelemaan.

Toki miehelläsi on oikeus päättää mihin rahansa ja omaisuutensa käyttää. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että on tullut paljon keskustelua. Miehellä ei ole mitkään supertulot, joka vähentää innostustani kotiin jäämiseksi entisestään. On kuitenkin sellaiset tulot että pystyttäisiin helposti pitämään nykyinen elintaso mutta säästöön menisi vain yhteensä minun palkkani verran vähemmän. Harkitsen myös sitä, että työskentelisin osan viikosta ja näin tienaisin omat käyttörahani kun mies maksaisi lapsen asiat ja asumiset yms.

Ajattelin että kokeilisi vaikka 6kk tällä systeemillä ja katsoisi miltä se itsestä tuntuu. Tavallaan nyt olisi erinomainen tilanne toteuttaa tämä, kun lapsi on pieni ja kaipaa vanhemman seuraa ja toisaalta on vielä itsekin tarpeeksi nuori että myöhemmin työllistyy vielä kun ei ole ihan ikäloppu.

Oma alani on tosiaan sellainen että jo koulun penkiltä revittiin töihin ja sen takia olenkin uupunut kun on jo vuosia puskenut hirveästi töitä opintojen ohessa ja sen jälkeenkin kun valmistui. Ja joo, oli oma valinta lopulta mennä töihin opintojen aikana, mutta silloin talousellinen tilanteemme oli hyvin erilainen kun mieskin vielä opiskeli, joten silloin se oli enemmän pakko kuin valinta.

Kotirouvaksi laskisin sen, että hoitaa kodin ja itsensä, mies hoitaa oman osansa lapsen hoidosta ja lapsi olisi päivät hoidossa lyhyempiä päiviä.

Ap

Pidä ihmeessä tuollainen breikki. Se on työelämän kannalta yksi ja sama.

Tuskin työstä jäisi mitään eritystä mieleen, toisin kuin tuosta tauosta.

Kumma, miten joillekin downshiftaus on sallitumpaa kuin toisille. Nuoret äidit ja lapsiperheet ei saisi edelleenkään päättää asioistaan ja nauttia elämästä.

Voi ruveta vaikka elämäntapaintiaaniksi jos siltä tuntuu. Kukaan ei kiellä. Sitten toki täytyy vaan hyväksyä , että elintaso putoaa koko perheeltä.

Eksällä oli tuollainen fantasia että minä jäisin kotiin loppuelämäksi. Totesin tyynesti että oletkos valmis tekemään kahden ihmisen työt sillä rahaa pitää tulla ja paljon jos siihen suostun :D Siihen loppui hokeminen, kun ei miestä kiinnostanut edes omaa työtään tehdä. Olisi käytännössä mennyt siihen että minä elätän meidät kaikki ja vielä hoidan kodinkin ja hän vain harrastaa. Sielläpä nyt sitten elättää itseään. No sai narsistina vietyä teatteriesityksen "maaliin" ja pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle teeskentelemällä kipuja.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti keksisinkin tekemistä pienelläkin budjetilla, mutta sitten tulisi olo ettei mies arvostaisi minua niin paljon? Vaikka hölmöähän se on kun miehen idea tämä alunperin olisi. Ongelma on siis siinä että mies joutuu tällä hetkellä sekä tienaamaan enimmät rahat ja tekemään kotityöt ja hoitamaan lapsen jutut, koska minä teen töitä melkein 10h/päivä enkä silti tienaa puoliakaan miehen tuloista.

Ap

So what? Onhan se lapsi ja koti miehenkin. Miksei osallistuisi niiden hoitamiseen? Toki voisit ihan oman jaksamisen takia harkita työpaikan vaihtoa.

Mies osallistuu lapsen ja kotitöihin enemmän, kuin ap. koska ap. tekee pitkää päivää. Noinhan ap. viestissä kerrotaan.

Jos ap. jäisi kotiin, se lisäisi perheen elämänlaatua merkittävästi ja erityisesti miehen vapaa-aika lisääntyisi.

Ja ap.lle. Jos vain taloudellisesti mahdollista, niin hyvä päätös koko perheelle ja lapsen kanssa vietetty aika on tässä ja nyt, ne eivät odota, milloin sinulla on aikaa. Ja täällä eletään vain kerran.

Jos ap olisi se joka joutuu töidensä lisäksi hoitamaan enemmän lasta ja kotia kuin miehensä, joka tekee pitkää päivää, niin moniko ehdottaisi miehen jäämistä koti-isäksi, jotta ap saisi vapaa-aikaa eikä tarvitsi osallistua lapsen ja kodinhoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti keksisinkin tekemistä pienelläkin budjetilla, mutta sitten tulisi olo ettei mies arvostaisi minua niin paljon? Vaikka hölmöähän se on kun miehen idea tämä alunperin olisi. Ongelma on siis siinä että mies joutuu tällä hetkellä sekä tienaamaan enimmät rahat ja tekemään kotityöt ja hoitamaan lapsen jutut, koska minä teen töitä melkein 10h/päivä enkä silti tienaa puoliakaan miehen tuloista.

Ap

So what? Onhan se lapsi ja koti miehenkin. Miksei osallistuisi niiden hoitamiseen? Toki voisit ihan oman jaksamisen takia harkita työpaikan vaihtoa.

Mies osallistuu lapsen ja kotitöihin enemmän, kuin ap. koska ap. tekee pitkää päivää. Noinhan ap. viestissä kerrotaan.

Jos ap. jäisi kotiin, se lisäisi perheen elämänlaatua merkittävästi ja erityisesti miehen vapaa-aika lisääntyisi.

Ja ap.lle. Jos vain taloudellisesti mahdollista, niin hyvä päätös koko perheelle ja lapsen kanssa vietetty aika on tässä ja nyt, ne eivät odota, milloin sinulla on aikaa. Ja täällä eletään vain kerran.

Jos ap olisi se joka joutuu töidensä lisäksi hoitamaan enemmän lasta ja kotia kuin miehensä, joka tekee pitkää päivää, niin moniko ehdottaisi miehen jäämistä koti-isäksi, jotta ap saisi vapaa-aikaa eikä tarvitsi osallistua lapsen ja kodinhoitoon?

Ei vaan kotiherraksi, lapsihan menisi päiväkotiin.

Ehdottomasti. Mikään ei ole niin tärkeää, kuin omien lasten hoitaminen ja kasvattaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kuvittelee että kotiäidin/kotirouvan pitää erikseen pyydellä mieheltä rahaa???

Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus niin ei tarvitse ikinä pyydellä rahaa tai lupaa yhtään mihinkään. Kotiorja on sitten ihan eri asia ja sellaiseksi ei kannata ruveta.

Miten joku voi pitää toisen ansaitsemaa rahaa ja omaisuutta omanaan? Omituista.

Koska sen toisen työpanoskin hyödyttää toista, ja useimmin molempia.

Se kotona oleva hoitaa toisen omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.

Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.

Ja sekö sinun napaasi kaivaa?

Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.

Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!

Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).

Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?

Sinun kanssa samanlaisessa tilanteessa taitaa olla alle kymmenen naista. Teidän tilanne on niin poikkeuksellinen, että siitä ei ole keskusteluksi.

Kateus haisee.

Kateutta tai ei, mutta ei tuo mikään tavallinen tapaus ole. Kerro toki, jos tuttavapiirissäsi on useita tällaisia perheitä.

Ei ole, mutten kadehdi jos joku elää noin. Korkeintaan positiivisesti, jos perhe voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En helvetissä. Joutuisi pyytämään rahaa mieheltä omiin menoihin, ei olisi omaa itsenäisyyttä, ei päätäntävaltaa omasta elämästään. Olisi täysin alisteisessa asemassa mieheen nähden. Taloudellisesti riippuvainen toisesta. Ei kiitos.

Jänniä mielikuvia kotirouvuudesta. Vaiko omaa parisuhdettaanko ihmiset käy näissä ennakkoluuloissaan läpi.

Mä olin kotirouvana 11 vuotta, kotona yhteensä 17v.

En joutunut kertaakaan pyytämään mieheltäni rahaa. Sain mennä ja tulla miten halusin, myös ostella. Täysi päätäntävalta omasta elämästä. Enkä kokenut olevan alisteisessa asemassa, vaikka hänen rahojaan käytinkin. Taloudellisesti olin joo riippuvainen hänestä, eikä se meitä haitannut.

Mä hoidin lapset, kodin ja myös kaiken rahaliikenteen. Lähinnä siis katsoin, että miehellä oli tarpeeksi rahaa tilillään, ettei joudu vinguttamaan tyhjää korttia. Sijoitin ja maksoin itsellekin pientä palkkaa. Yhteisestä sopimuksesta. Kerran kuussa sitten käytiin nämä jutut läpi ja mies on antanut siunauksensa kaikelle.

Työllistyin nopeasti esimiestehtäviin, ei ollut mitään ongelmaa. Sitten olikin hieman takkuilua kotitöiden teossa. Olihan mies jo "hyvään" tottunut, joten ei oikein osannut pyykkejä ja siivoamisenkin kanssa niin ja näin.

Eihän näistä riidelty, vaan elettiin sitten sotkuisemmassa ympäristössä. Kunnes mies sitten ehdotti, että olisko meillä varaa siivoojaan? Kyllä meillä on ja mielenrauhaa silläkin sitten sai. Eipä tarvinnut siivouspäiviä miettiä. Päivittäin kuitenkin pientä siistimistä on ja pyykkejäkin, kun muksut harrastaa ja sotkee... Toki he pesevät nyttemmin omat juttunsa.

Tää kevät on ollut meillä hankala. Itse sairastuin helmikuussa (ei koronaa). Joten kotona on oltu paljon. Tavallaan paluuta kotirouvuuteen tässä kolkulteltu. Paitsi, että nyt on se siivooja ja lapset isompia. Mieskin tehnyt paljon etätöitä.

Mun tulee paljon levättyä ja tuijoteltua Netflixiä.. Hyvinä päivinä koukin pihalla, teen kotitöitä, luen/opiskelen uusia juttuja työhön liittyen, teen ruokia, leivon, lähinnä toteutan itseäni. Siivoojahan meillä käy yhä. Raha-asiat on vielä mun kontolla, mutta eihän ne paljon vaadi.

Jossain kirjoituksessa ihmeteltiin aikuiskontaktien puutetta. Kuinka vähän niitä päiväsaikaan on. En ole silloin niitä kaivannutkaan. Lisäksi mussa on vielä tätä erakkoluonnetta, että pärjään pitkiäkin aikoja ilman ihmisiä. esim mökillä voi mennä kuukausikin, etten näe ketään. (edes perhettä) Kavereita tavataan puhelimitse tai satunnaisesti iltaisin, viikonloppuisin.

Lisäksi osaan käydä itsekseni teatterissa, syömässä, lenkillä... en mä niihin kavereita tarvii. Mies lähtee joskus mukaan, vaikka mieluusti se sitten on ollut lasten kanssa.

Eihän tässä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta taloudellisesti on nyt kumpainenkin suojattu. Mulla on omat sijoitukseni ja hänellä omansa, tasavertaiset, vaikka mä olen ne tehnyt mieheni suostumuksella. Ne ovat myös jälkeenpäin avioehdolla suojattu.

Ei tässä mitään ökyrikasta olla. Tavallinen keskituloinen perhe. Kunhan järkevästi elää, niin asioihin on varaakin.

Mahtavaa. Noin minäkin haluaisin elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kuvittelee että kotiäidin/kotirouvan pitää erikseen pyydellä mieheltä rahaa???

Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus niin ei tarvitse ikinä pyydellä rahaa tai lupaa yhtään mihinkään. Kotiorja on sitten ihan eri asia ja sellaiseksi ei kannata ruveta.

Miten joku voi pitää toisen ansaitsemaa rahaa ja omaisuutta omanaan? Omituista.

Koska sen toisen työpanoskin hyödyttää toista, ja useimmin molempia.

Se kotona oleva hoitaa toisen omaisuutta.

No ei se äijän kakaroiden passaaminen ole omaisuuden hoitamista.

Olin kotirouva ja sanon tämän: Jää kotiin VAIN jos olet 100% varma että miehesi arvostaa sinua.

On vaikeaa löytää mies joka arvostaa kotirouvaa. Perheen ”elättäjän” rooli nousee nopeasti päähän, ja mies väittää saavansa päättää ihan kaikesta.

En. Tylsistyisin kuoliaaksi.

Kyllähän tämä kovasti houkuttaisi, mutta juurikin se epävarmuus siitä, miten elämä palautuisi jos palaisin töihin (jäisikö kodinhoito ja lapsi minulle enimmäkseen?). Tällä hetkellä ongelma on se etten ehdi palautua rankasta työviikosta kun viikonloput menee lapsen kanssa touhutessa eikä saa nukkua univelkoja pois tai muutenkaan rauhoituttua. Kotirouvuus auttaisi tähän ongelmaan kun osa päivästä olisi ihan oikeasti omaa aikaa.

Ap