Suostuisitko kotirouvaksi

Vierailija kirjoitti:

Kiva että on tullut paljon keskustelua. Miehellä ei ole mitkään supertulot, joka vähentää innostustani kotiin jäämiseksi entisestään. On kuitenkin sellaiset tulot että pystyttäisiin helposti pitämään nykyinen elintaso mutta säästöön menisi vain yhteensä minun palkkani verran vähemmän. Harkitsen myös sitä, että työskentelisin osan viikosta ja näin tienaisin omat käyttörahani kun mies maksaisi lapsen asiat ja asumiset yms.

Ajattelin että kokeilisi vaikka 6kk tällä systeemillä ja katsoisi miltä se itsestä tuntuu. Tavallaan nyt olisi erinomainen tilanne toteuttaa tämä, kun lapsi on pieni ja kaipaa vanhemman seuraa ja toisaalta on vielä itsekin tarpeeksi nuori että myöhemmin työllistyy vielä kun ei ole ihan ikäloppu.

Oma alani on tosiaan sellainen että jo koulun penkiltä revittiin töihin ja sen takia olenkin uupunut kun on jo vuosia puskenut hirveästi töitä opintojen ohessa ja sen jälkeenkin kun valmistui. Ja joo, oli oma valinta lopulta mennä töihin opintojen aikana, mutta silloin talousellinen tilanteemme oli hyvin erilainen kun mieskin vielä opiskeli, joten silloin se oli enemmän pakko kuin valinta.

Kotirouvaksi laskisin sen, että hoitaa kodin ja itsensä, mies hoitaa oman osansa lapsen hoidosta ja lapsi olisi päivät hoidossa lyhyempiä päiviä.

Ap

Pidä ihmeessä tuollainen breikki. Se on työelämän kannalta yksi ja sama.

Tuskin työstä jäisi mitään eritystä mieleen, toisin kuin tuosta tauosta.

Kumma, miten joillekin downshiftaus on sallitumpaa kuin toisille. Nuoret äidit ja lapsiperheet ei saisi edelleenkään päättää asioistaan ja nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.

Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.

Jaa. Minusta siivoojan työ ei ole oikea työ ollenkaan, koska minäkin siivoan ihan ilmaiseksi kotonani.

Kokki ei ole työ. Naiset laittavat kotona ruokaa. Vaikka onneksi pysyvät siellä häiritsemästä oikeita huippukokkeja ja heidän visioitaan.

Ei ole työssä lastenhoitaja, ompelija, eläintenhoitaja, puutarhuri, leipuri... kätilökään ei ole työ, kotona voi ihan hyvin synnyttää.

Jos laitat kotona ruokaa itsellesi tai perheellesi niin se ei ole työ. Jos teet sitä toisille yrittäjänä tai palkattuna ruuanlaitto on työ. Kotiäiti tai -rouva ei ole kokki vaikka kotona laittaa ruokaa.

Miten se eroaa teknisesti "työnteosta", ja miten maksaminen tekee ruuanlaitosta työtä?

Outo ideologia. Tuolla menolla orjuuttaa toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.

Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.

Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.

Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.

Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?

Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.

Rekrytoijan mielestä nollaantuu. Lisä miinuksena vielä nuoremmilla naisilla on työnantajan epäilys, että tämä ryhtyy uudelleen lisääntymään. Vanhemmilla taas tulee eteen se ikäsyrjintä.

Niin kauan kuin tuohon uskotaan ja suostutaan, se pitää paikkansa.

Niin. Nyt vain pitää miettiä, miten työnantajat saadaan tuosta käsityksestä pois. Työnhakijat ovat itse olleet eri mieltä koko ajan.

Ei kaikki työnantajat ole samasta puusta. Ihmiset pitää saada pois tuosta ajatuksesta. Sillä tavalla vain sabotoi itseään.

Eihän kaikki työkään ole samaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekö sinun napaasi kaivaa?

Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.

Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!

Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).

Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?

Tämä olisi tällä hetkellä mun unelmaelämää.

Vaikeinta olisi luopua omasta palkasta, ansaitsen n. 5000 eur kuussa. Olen kuitenkin väsyttänyt itseni työn ja jatko-opiskelun yhdistelmällä, olen aivan puhki ja työt pyörivät mielessä 24/7. Olen töissä senioriasemassa ja minut halutaan mukaan kaikenmaailman projekteihin ja visioihin, joita ylin johto haluaa toteuttaa.

Inhoan ruuanlaittoa ja siivousta, mutta olisin tosi mielelläni kotona urheillen ja lueskellen. Meillä on huonokuntoinen sijoitusasunto, jonka voisin myös pintaremontoida jos olisi vain aikaa.

Onnistuuko välivuosi?

Lopettaisin työt heti, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Tämä toki vaatisi, että ne loppuelämän rahat tulisi jostain . Tilanne, missä joku ehkä antaisi minulle kuukausittain elannon ei olisi minulle mieluisa. Jokainen toki tekee omat ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.

Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.

Ja sekö sinun napaasi kaivaa?

Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.

Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!

Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).

Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?

Sinun kanssa samanlaisessa tilanteessa taitaa olla alle kymmenen naista. Teidän tilanne on niin poikkeuksellinen, että siitä ei ole keskusteluksi.

Kateus haisee.

Vierailija kirjoitti:

En helvetissä. Joutuisi pyytämään rahaa mieheltä omiin menoihin, ei olisi omaa itsenäisyyttä, ei päätäntävaltaa omasta elämästään. Olisi täysin alisteisessa asemassa mieheen nähden. Taloudellisesti riippuvainen toisesta. Ei kiitos.

En minäkään ottaisi sellaista, jolta joudun pyytämään rahaa. Voisin ottaa sellaisen, joka automaattisesti laittaa vaikka 2000 euroa tilille joka kuukausi eikä kysele mihin sen tuhlaan, ja joka antaa minun mennä ja tulla ja päättää omista asioistani. En kokisi olevani yhtään sen alisteisempi kuin olisin työnantajalle, joka maksaa 2000 kuussa palkkaa. Ei minun työpaikkani ole koskaan vaatineet selvitystä, mihin käytän palkkani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekö sinun napaasi kaivaa?

Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.

Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!

Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).

Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?

Tämä olisi tällä hetkellä mun unelmaelämää.

Vaikeinta olisi luopua omasta palkasta, ansaitsen n. 5000 eur kuussa. Olen kuitenkin väsyttänyt itseni työn ja jatko-opiskelun yhdistelmällä, olen aivan puhki ja työt pyörivät mielessä 24/7. Olen töissä senioriasemassa ja minut halutaan mukaan kaikenmaailman projekteihin ja visioihin, joita ylin johto haluaa toteuttaa.

Inhoan ruuanlaittoa ja siivousta, mutta olisin tosi mielelläni kotona urheillen ja lueskellen. Meillä on huonokuntoinen sijoitusasunto, jonka voisin myös pintaremontoida jos olisi vain aikaa.

Onnistuuko välivuosi?

Valitettavasti ei ainakaan juuri nyt.

Tällä hetkellä - on ollut tosi kiireinen kevät ja kesälomaan vielä matkaa - voisin hyvinkin suostua kotirouvaksi, ainakin joksikin aikaa. Olisi ihanaa saada keskittyä vaihteeksi harrastuksiin ja vaikka opiskella jotain ihan vain huvin vuoksi. Pidemmän päälle varmaan tylsistyisin, eli ehkä joku osa-aikatyö kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

Aikoinaan oli mullekin. Nyt, öbaut 5v myöhemmin, ei väliä kunhan saisin oikeasti mellevän käyttötili johon VAIN minulla oikeus, tehtäisiin viralliset paperit etten erossa jää tyhjän päälle jne ja mies oikeasti ois rikas (köyhäksi kotiorjaksi en jäisi).

Eron ja eläkkeen takia täytyy sopia erittäin hyvä rahallinen korvaus.

Palkinnoksi mies saisi mitä herttaisimman ja suloisimman trofeevaimon, jota esitellä ja säännöllistä römpsää. Pettäminenkään ei olisi este - sattuuhan noita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kuvittelee että kotiäidin/kotirouvan pitää erikseen pyydellä mieheltä rahaa???

Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus niin ei tarvitse ikinä pyydellä rahaa tai lupaa yhtään mihinkään. Kotiorja on sitten ihan eri asia ja sellaiseksi ei kannata ruveta.

Miten joku voi pitää toisen ansaitsemaa rahaa ja omaisuutta omanaan? Omituista.

Varmasti keksisinkin tekemistä pienelläkin budjetilla, mutta sitten tulisi olo ettei mies arvostaisi minua niin paljon? Vaikka hölmöähän se on kun miehen idea tämä alunperin olisi. Ongelma on siis siinä että mies joutuu tällä hetkellä sekä tienaamaan enimmät rahat ja tekemään kotityöt ja hoitamaan lapsen jutut, koska minä teen töitä melkein 10h/päivä enkä silti tienaa puoliakaan miehen tuloista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varmasti keksisinkin tekemistä pienelläkin budjetilla, mutta sitten tulisi olo ettei mies arvostaisi minua niin paljon? Vaikka hölmöähän se on kun miehen idea tämä alunperin olisi. Ongelma on siis siinä että mies joutuu tällä hetkellä sekä tienaamaan enimmät rahat ja tekemään kotityöt ja hoitamaan lapsen jutut, koska minä teen töitä melkein 10h/päivä enkä silti tienaa puoliakaan miehen tuloista.

Ap

So what? Onhan se lapsi ja koti miehenkin. Miksei osallistuisi niiden hoitamiseen? Toki voisit ihan oman jaksamisen takia harkita työpaikan vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.

Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.

Ja sekö sinun napaasi kaivaa?

Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.

Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!

Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).

Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?

Sinun kanssa samanlaisessa tilanteessa taitaa olla alle kymmenen naista. Teidän tilanne on niin poikkeuksellinen, että siitä ei ole keskusteluksi.

Kateus haisee.

Eipäs vaan realismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa

kuvittelee että kotiäidin/kotirouvan pitää erikseen pyydellä mieheltä rahaa???

Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus niin ei tarvitse ikinä pyydellä rahaa tai lupaa yhtään mihinkään. Kotiorja on sitten ihan eri asia ja sellaiseksi ei kannata ruveta.

Miten joku voi pitää toisen ansaitsemaa rahaa ja omaisuutta omanaan? Omituista.

Eikö olekin omituista - tämän päivän ajatuksen juoksu. Ja tarkoitit varmaan kotiäidin olevan se elätti ja loinen ja vastaavasti automaattisesti tulot ja omaisuus ovat miehen.

Ajatteletko samoin jos koti-isänä on mies ja nainen?

Ei taitaisi Suomen poliittisissa päättäjistä ja korkeissa viroissa olla yhtään nuorta naista ja pienen lapsen äitiä, jos ajattelisivat yhtä vanhoollisista kuin sinä, vaan paikat olisi täyttäneet vanhukset, kun heillä lähes poikkeuksetta lapsen isät ovat jääneet koti-isäksi hoitamaan lapsia ja kotia, jotta naiset saavat edetä uralla, eikä tarvitse miettiä, milloin lapsi pitää hakea päiväkodista. Ja naisministerit etunenässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.

Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.

Ja sekö sinun napaasi kaivaa?

Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.

Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!

Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).

Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?

Sinun kanssa samanlaisessa tilanteessa taitaa olla alle kymmenen naista. Teidän tilanne on niin poikkeuksellinen, että siitä ei ole keskusteluksi.

Kateus haisee.

Kateutta tai ei, mutta ei tuo mikään tavallinen tapaus ole. Kerro toki, jos tuttavapiirissäsi on useita tällaisia perheitä.

En suostuisi. Olen ollut kotiäitinä pari vuotta ja kyllä oli järki lähteä tylsyydestä. Olen nähnyt vaivaa opiskeluun ja työhön. Oma työni on innostavaa ja koen sen olevan merkityksellistä muidenkin kannalta. Plus onhan se järjevämpää ansaita omat rahansa kuin elätyttää itsensä toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa

kuvittelee että kotiäidin/kotirouvan pitää erikseen pyydellä mieheltä rahaa???

Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus niin ei tarvitse ikinä pyydellä rahaa tai lupaa yhtään mihinkään. Kotiorja on sitten ihan eri asia ja sellaiseksi ei kannata ruveta.

Miten joku voi pitää toisen ansaitsemaa rahaa ja omaisuutta omanaan? Omituista.

Eikö olekin omituista - tämän päivän ajatuksen juoksu. Ja tarkoitit varmaan kotiäidin olevan se elätti ja loinen ja vastaavasti automaattisesti tulot ja omaisuus ovat miehen.

Ajatteletko samoin jos koti-isänä on mies ja nainen?

Ei taitaisi Suomen poliittisissa päättäjistä ja korkeissa viroissa olla yhtään nuorta naista ja pienen lapsen äitiä, jos ajattelisivat yhtä vanhoollisista kuin sinä, vaan paikat olisi täyttäneet vanhukset, kun heillä lähes poikkeuksetta lapsen isät ovat jääneet koti-isäksi hoitamaan lapsia ja kotia, jotta naiset saavat edetä uralla, eikä tarvitse miettiä, milloin lapsi pitää hakea päiväkodista. Ja naisministerit etunenässä.

Kenen ministeein puoliso on koti-isä?

Miten voi pitää toisen ansaitsemaa rahaa ym omanaan? No kuule...

Kun ei meillä ole koskaan ollut sun ja mun rahoja...ei köyhänä eikä rikkaana. Kumpikaan ei ole itsekäs tai pihi. Me olemme perhe/tiimi. Yhdessä on oltu 30 vuotta. Kun esim. minä sain perinnön niin siitä hyötyi koko perhe enkä vain minä. Mies kun sai perinnön niin hän luopui siitä lasten hyväksi koska emme nyt tarvitse enempää rahaa. Ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä.

Tämän yhteisen kodin mies on maksanut mutta minä omistan siitä puolet. Mies sanoikin että ilman minua ja lapsia hänellä ei olisi näin mukavaa kotia. Harvassa on nykyään miehet jotka ovat perhekeskeisiä ja osaavat arvostaa perhettään. Olemme siis olleet yhdessä jo köyhinä opiskelijoina joten osaamme arvostaa tätä nykyistä varakasta keski-ikäistä elämän vaihetta. Ja se kaikki varakkuus on kuitenkin yhdessä ja yhteisillä päätöksillä ja teoilla hankittua. Molemmat ovat kortensa kekoon kantaneet tavalla tai toisella. 

Olen ollut kotirouva-kotiäiti kohta 35 vuotta. Mahtavat vuosikymmenet.