Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko kotirouvaksi
06.07.2020 |
Jos mies olisi luotettavaa sorttia ja itselläsi olisi helppo työllistyä pitkänkin kotona olon jälkeen?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Perinteisesti oikeat kotirouvat eivät ole miehensä elättejä, eikä laittaneet aivojaan narikkaan ennen jäämistään kotirouvaksi, vaan turvaa oman elämänsä ja selustansa, jos puoliso kuolee tai tulee ero.
Ja enkä koskaan, vaikka olen jo tehnyt pitkän työuran ymmärtänyt, miten kotirouva olisi miehensä elätti, kun kotirouva osallistuu perheen hyvinvointiin omalla työpanoksellaan ja mies taas rahalla ja näin perheen elämälaatu ja hyvinvointi lisääntyvät ja vapaa-aika lisääntyy, kun ei tarvitse työpäivän päälle enää tehdä kotitöitä, vaan vanhemmat voivat viettää aikaansa lastensa ja toistensa seurassa ja tehdä mukavia asioita.
Suomi lienee niitä harvoja maita jossa pienten lasten äidit tekevät kokopäivätyötä, jopa Ruotsissa ja muualla Euroopassa naiset työskentelevät osa-aikaisesti, jos lapsia.
Mm. Suomalainen verotuskäytäntö johtaa siihen, että yleensä perheessä tarvitaan molempien palkkatulot elämiseen. Toisaalta monissa muissa Euroopan maissa päivähoitoa on vaikeampi saada lapsille ja se on kalliimpaa kuin Suomessa. Monet äidit lähtee osa-aikatöihin sitten kun saa lapset koulujärjestelmän piiriin. Voi miettiä, onko kotona olo vapaa valinta vai olosuhteiden pakottamaa.
Juuri näin. Monessa maassa on edelleen käytössä puolisoiden yhteisverotus ja näin oli myös Suomessa vielä 70-luvun alkuun saakka, jolloin kotiäitiys/rouvuus oli mahdollinen.
Ja meillä on kunnallinen päivähoito-oikeus ja varhaiskasvatus, se on suuri etu, mutta siitä perheet maksavat perheessä kovan hinnan, kun molempia verotetaan erikseen ja puilisoiden yhteisverotusta ei ole, vaikka usein perheen rahat ja kulut ovat yhteiset.Nykyisellä Suomen järjestelmällä vain harvoilla on varaa kotirouvana oloon. Samoin koti-isyyteen.
Onneksi on henkilöverotus, ihminen on yksilö jolla on oikeus kokonaan omiin raha-asioihin.
Tietysti pitäisi olla mahdollista valita perheverotus, mutta saahan jo nyt palautuksen käyttää puolisonsa hyväksi.
Tosin minä en halua maksaa mieheni jokavuotisia näkyjä, vaan hän kuittaa ne matkakuluilla. Käytän omistani osan perheeseen, joten ne hyödyttävät kyllä muitakin.
Näkyjä =mätkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.
Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.
Hän mahdollistaa toisen työssäkäynnin, etenkin jos huolehtii tämän tarpeista kuten puhtaat vaatteet.
Hän tuottaa välillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Eihän siinä mikään elätti ole vaan mies maksaa siitä ilosta. Kotirouva on ammatti ja ehdoista sovitaan heti alussa. Kotirouvana 15 vuotta takana. Lapset lähtee kohta opiskelemana. Sain säästettyä sinä aikana rahaa omaan firmaan ja nyt ollut yrittäjänä pari vuotta. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä mitä ostaa ruokakaupasta tai muutenkaan pihistellä. Olen opettanut alusta asti miehen ja lapset sisäsiisteiksi ja päässyt näin myös helpommalla. Minulla myös eläkesäästöt noilta vuosilta.
Kotirouva ei ole ammatti. Edes kotiäitiys ei ole ammatti. Jos hoidat omaa kotiasi, miestäsi ja lapsiasi niin se voi olla työlästä, muttei se palkkatyötä ole.
Kummasti se ammatiksi muuttuu, jos palkkaa ulkopuolisen tekemään niitä samoja töitä eli hoitamaan lapsia, siivoamaan kotia ja tekemään ruokaan ja ammattinimekkäänä käytetään lastenhoitaja, kotiapulainen, siivooja, kokki jne.
Tai jos se kotirouva menee tekemään samat työt kadun toiselle puolelle naapuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.
Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.
Ja sekö sinun napaasi kaivaa?
Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.
Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!
Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).
Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.
Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.
Ja sekö sinun napaasi kaivaa?
Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!
Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?
Hyvältä elämältä kuulostaa. Kukin tavallaan, näissäkin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että on tullut paljon keskustelua. Miehellä ei ole mitkään supertulot, joka vähentää innostustani kotiin jäämiseksi entisestään. On kuitenkin sellaiset tulot että pystyttäisiin helposti pitämään nykyinen elintaso mutta säästöön menisi vain yhteensä minun palkkani verran vähemmän. Harkitsen myös sitä, että työskentelisin osan viikosta ja näin tienaisin omat käyttörahani kun mies maksaisi lapsen asiat ja asumiset yms.
Ajattelin että kokeilisi vaikka 6kk tällä systeemillä ja katsoisi miltä se itsestä tuntuu. Tavallaan nyt olisi erinomainen tilanne toteuttaa tämä, kun lapsi on pieni ja kaipaa vanhemman seuraa ja toisaalta on vielä itsekin tarpeeksi nuori että myöhemmin työllistyy vielä kun ei ole ihan ikäloppu.
Oma alani on tosiaan sellainen että jo koulun penkiltä revittiin töihin ja sen takia olenkin uupunut kun on jo vuosia puskenut hirveästi töitä opintojen ohessa ja sen jälkeenkin kun valmistui. Ja joo, oli oma valinta lopulta mennä töihin opintojen aikana, mutta silloin talousellinen tilanteemme oli hyvin erilainen kun mieskin vielä opiskeli, joten silloin se oli enemmän pakko kuin valinta.
Kotirouvaksi laskisin sen, että hoitaa kodin ja itsensä, mies hoitaa oman osansa lapsen hoidosta ja lapsi olisi päivät hoidossa lyhyempiä päiviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.
Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.
Jaa. Minusta siivoojan työ ei ole oikea työ ollenkaan, koska minäkin siivoan ihan ilmaiseksi kotonani.
Kokki ei ole työ. Naiset laittavat kotona ruokaa. Vaikka onneksi pysyvät siellä häiritsemästä oikeita huippukokkeja ja heidän visioitaan.
Ei ole työssä lastenhoitaja, ompelija, eläintenhoitaja, puutarhuri, leipuri... kätilökään ei ole työ, kotona voi ihan hyvin synnyttää.
Jos laitat kotona ruokaa itsellesi tai perheellesi niin se ei ole työ. Jos teet sitä toisille yrittäjänä tai palkattuna ruuanlaitto on työ. Kotiäiti tai -rouva ei ole kokki vaikka kotona laittaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.
Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.
Ja sekö sinun napaasi kaivaa?
Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!
Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?
Hyvältä elämältä kuulostaa. Kukin tavallaan, näissäkin asioissa.
Toki täysin kunnianhimottomia ja hyödyttömiä ihmisiäkin on, mutta silti ei kuulosta kiinnostavalta vaihtoehdolta.
En todellakaan suostuisi. Olisi kamalaa olla taloudellisesti riippuvainen puolisosta ja olla siinä mielessä ikäänkuin holhouksenalainen. Ei kiinnosta enää aikuisena elää alaikäisen lapsen asemassa.
Arvostan myös koulutustani sen verran, etten ole valmis heittämään sitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?
Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.Rekrytoijan mielestä nollaantuu. Lisä miinuksena vielä nuoremmilla naisilla on työnantajan epäilys, että tämä ryhtyy uudelleen lisääntymään. Vanhemmilla taas tulee eteen se ikäsyrjintä.
Niin kauan kuin tuohon uskotaan ja suostutaan, se pitää paikkansa.
Niin. Nyt vain pitää miettiä, miten työnantajat saadaan tuosta käsityksestä pois. Työnhakijat ovat itse olleet eri mieltä koko ajan.
Sitä rahaa pitäisi olla sitten todella paljon että tuohon suostuisin. Eli rikkaan miehen kotirouvaksi voisin ryhtyä, en muuten. Niinhän se taitaa käytännössä mennäkin ainakin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sekö sinun napaasi kaivaa?
Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!
Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?
Tämä olisi tällä hetkellä mun unelmaelämää.
Vaikeinta olisi luopua omasta palkasta, ansaitsen n. 5000 eur kuussa. Olen kuitenkin väsyttänyt itseni työn ja jatko-opiskelun yhdistelmällä, olen aivan puhki ja työt pyörivät mielessä 24/7. Olen töissä senioriasemassa ja minut halutaan mukaan kaikenmaailman projekteihin ja visioihin, joita ylin johto haluaa toteuttaa.
Inhoan ruuanlaittoa ja siivousta, mutta olisin tosi mielelläni kotona urheillen ja lueskellen. Meillä on huonokuntoinen sijoitusasunto, jonka voisin myös pintaremontoida jos olisi vain aikaa.
Melko uskomattomia nämä suomalaisten perheeen tasa-arvokysymykset v. 2020.
Nainen on elätti ja loinen, jos jää hoitamaan kotiin lapsia ja kotitöitä ja mahdollistaa puolison työssäkäynnin ilman perhe-elämän velvollisuuksia ja paineita. Naiset jo tasa-arvoon vedoten käyttävät perhevapailla säästönsä tai jopa ottaa pankkilainaa, jotta voi olla kotona hoitamassa miehensä kanssa yhdessä hankittua lasta ja maksaa puolet perheen kuluista ja veloista.
Ja kun nainen palaa työelämään, niin ainakin tutkimusten mukaan, naisten vastuulla on edelleen lapsenhoito ja suurin osa kotitöistä. Samoin palkattomat poissaolot työelämästä, kun lapsi sairastuu, käytetään neuvolsssa tai lääkärissä tai päiväkoti- ja koulukeskusteluissa. Samoin monen naisen vastuulla ja maksettavana on lasten vastteet ja tarvikkeet.
Ja tätä jotkut nykynaiset pitävät tasa-arvoisena ja ihannoivat sitä suuresti, joka kuulostaa uskomattomalta, kun samaan aikaan perheen mies kartuttaa omaisuuttaa ja jatkaa eläänsä, niin kuin lapsia tai perhettä ei olisikaan.
Jos mies taas jää koti-isäksi tai herraksi, häntä arvostetaan ja ihaillaan suuresti.
Viime joulukuussa nimitettiin erään metsäteollisuuden toimitusjohtaja ja yhdeksi meriitiksi luettiin hänelle julkisuudessa 2v. koti-isyys, joka antoi valmiuksia työtehtävään. Ja koti-isyys oli hyvin yleistä 80-90-luvulla, eikä kukaan sanonut jonkun miehet olevan elätti, loinen tai elänyt kenenkään siivellä.
Ja ennen yksikään nainen ei olisi suostunut nykynaisen ehdoilla ja ihanteilla kotirouvaksi tai lähtenyt työelämään, sillä jo neuvolassa naisia valistettiin omaisuuden hoidosta, perheen kulujen, kotitöiden ja lastenhoidon jakamisesta. Jos joku jäi ennen kotirouvaksi, hän turvasi elämänsä ja eron sattuessa, mies maksoi lasten lisäksi äidille elatusmaksua, niin kuin tehdään edelleen monessa Euroopan maassa tai vaikka Ruotsissa. Myös miehen työeläke jaettiin puolisoiden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
”Elätti” jos minä pidän kodin kunnossa, teen ruuat jne. Mieshän tavallaan maksaa palkkaa minun työnteostani. Samalla logiikalla mies on loinen jos ei tee kotona paljoakaan. Ei ole jos niin on yhdessä sovittu.
Kyllähän tässä on kyseessä elätti kun ei tee mitään tuottavaa työtä itseään elättääkseen. Myös työssä käyvät ihmiset hoitavat kotinsa, lapsensa ja laittavat ruokaa.
Ja sekö sinun napaasi kaivaa?
Jos niin haluat, niin olen sitten elätti. Ja olen sitä mielelläni. Todennäköisesti minulla on asiat paremmin kuin useimmilla. Koska asiasta on sovittu yhteisellä päätöksellä, on minun tulevaisuuteni turvattu kaikkien kauhuskenaarioiden varalta. Meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on mittava. Mieheni minulle maksama yksityinen eläke on jo nyt paljon parempi kuin suomalaisten keskivertoeläke ja eläkeikään on vielä vuosia, joten sitä kertyy lisää. Pankkitililläni on pysyvä hätävara reilu 13.000€, johon pääsen vain minä käsiksi niin kauan kuin elän enkä siihen koske, ellei sitä hätätilannetta tule.Tässä nyt sitten nautiskelen kotirouvan päivistä vailla huolen häivää. Meillä käy siivooja. Minulla on aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Harrastan hyväntekeväisyyttä, liikuntaa, puutarhanhoitoa, käsitöitä, taiteita, luen paljon, opiskelen kieliä, pysyttelen ajan tasalla niin politiikassa kuin muissakin aiheissa. Rakastan ruoanlaittoa ja käytän siihen aikaa!
Matkustelen paljon sekä yksin että mieheni kanssa (joskin korona toi siihen tauon, mutta ensi viikolla taas lentoon).Miksi haluaisin vaihtaa nämä mukavat kotirouvan päivät johonkin rajoittavaan työntekoon?
Sinun kanssa samanlaisessa tilanteessa taitaa olla alle kymmenen naista. Teidän tilanne on niin poikkeuksellinen, että siitä ei ole keskusteluksi.
Tuo sana 'suostuisitko' kuulostaa siltä, että mies erityisesti haluaisi minun olevan kotirouva. En taitaisi olla kiinnostunut sellaisesta miehestä. Muuten tilanteen mukaan voisin olla kotona tietyn ajanjakson, jos sovitaan kohtuulliset ehdot elämälle (raha-asiat, mitä on kenenkin vastuulla, miten asutaan, mitä jos halutaan muuttaa kuviota).
Suostuisin hyvillä mielin. En ole lainkaan kunnianhimoinen, enkä muutoinkaan oikein pärjää työelämässä.ha ihmisten kanssa. Jään aina jalkoihin, väsyn ja tunnen jatkuvaa huonommuutta ja osaamattomuutta. Tästä kaikesta luopuminen parantaisi elämänlaatuani. Kotirouvana opiskelisin aikani kuluksi, kirjoittaisin, harrastaisin paljon liikuntaa, lukisin, hoitaisin vähän kotia, ostokset ja viikolla päivällinen olisivat vastuullani. Missään nimessä en silloinkaan vastaisi kokonaan kotitöistä.
Suostuisin, jos mies siirtäisi käyttööni 1000- 1500€/kk ja maksaisi kaiken perheen elämiseen liittyvät kulut, lomat, autot jne. Jos mieheni tienasi riittävästi, hän varmasti suostuisi tähän. Nyt näkee, miten minusta elämä ja ilo vähitellen valuu pois, koska en vain jaksa tällaista elämää. Itken paljon.
Minulla ei myöskään olisi vaikeutta olla "loinen". Tämä siksi, että koen parisuhteen niin, että molemmat voivat toteuttaa itseään ja tuovat jotakin sellaista parisuhteeseen, mikä lisää molempien hyvinvointia. En myöskään koe, että työelämä olisi ainoa tapa toteuttaa itseään tai antaa oma panoksensa yhteisölle.
Vierailija kirjoitti:
En helvetissä. Joutuisi pyytämään rahaa mieheltä omiin menoihin, ei olisi omaa itsenäisyyttä, ei päätäntävaltaa omasta elämästään. Olisi täysin alisteisessa asemassa mieheen nähden. Taloudellisesti riippuvainen toisesta. Ei kiitos.
Jänniä mielikuvia kotirouvuudesta. Vaiko omaa parisuhdettaanko ihmiset käy näissä ennakkoluuloissaan läpi.
Mä olin kotirouvana 11 vuotta, kotona yhteensä 17v.
En joutunut kertaakaan pyytämään mieheltäni rahaa. Sain mennä ja tulla miten halusin, myös ostella. Täysi päätäntävalta omasta elämästä. Enkä kokenut olevan alisteisessa asemassa, vaikka hänen rahojaan käytinkin. Taloudellisesti olin joo riippuvainen hänestä, eikä se meitä haitannut.
Mä hoidin lapset, kodin ja myös kaiken rahaliikenteen. Lähinnä siis katsoin, että miehellä oli tarpeeksi rahaa tilillään, ettei joudu vinguttamaan tyhjää korttia. Sijoitin ja maksoin itsellekin pientä palkkaa. Yhteisestä sopimuksesta. Kerran kuussa sitten käytiin nämä jutut läpi ja mies on antanut siunauksensa kaikelle.
Työllistyin nopeasti esimiestehtäviin, ei ollut mitään ongelmaa. Sitten olikin hieman takkuilua kotitöiden teossa. Olihan mies jo "hyvään" tottunut, joten ei oikein osannut pyykkejä ja siivoamisenkin kanssa niin ja näin.
Eihän näistä riidelty, vaan elettiin sitten sotkuisemmassa ympäristössä. Kunnes mies sitten ehdotti, että olisko meillä varaa siivoojaan? Kyllä meillä on ja mielenrauhaa silläkin sitten sai. Eipä tarvinnut siivouspäiviä miettiä. Päivittäin kuitenkin pientä siistimistä on ja pyykkejäkin, kun muksut harrastaa ja sotkee... Toki he pesevät nyttemmin omat juttunsa.
Tää kevät on ollut meillä hankala. Itse sairastuin helmikuussa (ei koronaa). Joten kotona on oltu paljon. Tavallaan paluuta kotirouvuuteen tässä kolkulteltu. Paitsi, että nyt on se siivooja ja lapset isompia. Mieskin tehnyt paljon etätöitä.
Mun tulee paljon levättyä ja tuijoteltua Netflixiä.. Hyvinä päivinä koukin pihalla, teen kotitöitä, luen/opiskelen uusia juttuja työhön liittyen, teen ruokia, leivon, lähinnä toteutan itseäni. Siivoojahan meillä käy yhä. Raha-asiat on vielä mun kontolla, mutta eihän ne paljon vaadi.
Jossain kirjoituksessa ihmeteltiin aikuiskontaktien puutetta. Kuinka vähän niitä päiväsaikaan on. En ole silloin niitä kaivannutkaan. Lisäksi mussa on vielä tätä erakkoluonnetta, että pärjään pitkiäkin aikoja ilman ihmisiä. esim mökillä voi mennä kuukausikin, etten näe ketään. (edes perhettä) Kavereita tavataan puhelimitse tai satunnaisesti iltaisin, viikonloppuisin.
Lisäksi osaan käydä itsekseni teatterissa, syömässä, lenkillä... en mä niihin kavereita tarvii. Mies lähtee joskus mukaan, vaikka mieluusti se sitten on ollut lasten kanssa.
Eihän tässä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta taloudellisesti on nyt kumpainenkin suojattu. Mulla on omat sijoitukseni ja hänellä omansa, tasavertaiset, vaikka mä olen ne tehnyt mieheni suostumuksella. Ne ovat myös jälkeenpäin avioehdolla suojattu.
Ei tässä mitään ökyrikasta olla. Tavallinen keskituloinen perhe. Kunhan järkevästi elää, niin asioihin on varaakin.
Miksi osa kuvittelee että kotiäidin/kotirouvan pitää erikseen pyydellä mieheltä rahaa???
Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus niin ei tarvitse ikinä pyydellä rahaa tai lupaa yhtään mihinkään. Kotiorja on sitten ihan eri asia ja sellaiseksi ei kannata ruveta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä olisi tällä hetkellä mun unelmaelämää.
Vaikeinta olisi luopua omasta palkasta, ansaitsen n. 5000 eur kuussa. Olen kuitenkin väsyttänyt itseni työn ja jatko-opiskelun yhdistelmällä, olen aivan puhki ja työt pyörivät mielessä 24/7. Olen töissä senioriasemassa ja minut halutaan mukaan kaikenmaailman projekteihin ja visioihin, joita ylin johto haluaa toteuttaa.Inhoan ruuanlaittoa ja siivousta, mutta olisin tosi mielelläni kotona urheillen ja lueskellen. Meillä on huonokuntoinen sijoitusasunto, jonka voisin myös pintaremontoida jos olisi vain aikaa.
Kuin mun kynästä! Saisin helposti aikaa kulumaan vähän höpöhöpöhommiin; hoitaisin kynsiä joka päivä rauhassa, jo pelkästään nelihenkisen perheen kaikkien vaatteiden perusteellinen huolto veisi monta päivää. Silkki- ja päällysvaatteita pitäisi viedä säännöllisesti pesulaan ja suutariin, remonttiammattilaisia päästää sisälle, kaappeja tyhjentää ylimääräisestä tavarasta. Voisin istua lukemassa monta tuntia päivässä, hyvällä ilmalla lukisin terassilla lepotuolissa.
Minun ongelmani on siinä, että mieheni ei kuitenkaan tienaa niin paljon, että voisimme säilyttää täysin nykyisen elintason vain hänen palkallaan. Haluaisin kuitenkin matkustaa säännöllisesti, ostaa mitä huvittaa, silloin kun huvittaa.
Virallisesti. Tietysti se on oikeaa työtä.