Suostuisitko kotirouvaksi
Jos mies olisi luotettavaa sorttia ja itselläsi olisi helppo työllistyä pitkänkin kotona olon jälkeen?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Perinteisesti oikeat kotirouvat eivät ole miehensä elättejä, eikä laittaneet aivojaan narikkaan ennen jäämistään kotirouvaksi, vaan turvaa oman elämänsä ja selustansa, jos puoliso kuolee tai tulee ero.
Ja enkä koskaan, vaikka olen jo tehnyt pitkän työuran ymmärtänyt, miten kotirouva olisi miehensä elätti, kun kotirouva osallistuu perheen hyvinvointiin omalla työpanoksellaan ja mies taas rahalla ja näin perheen elämälaatu ja hyvinvointi lisääntyvät ja vapaa-aika lisääntyy, kun ei tarvitse työpäivän päälle enää tehdä kotitöitä, vaan vanhemmat voivat viettää aikaansa lastensa ja toistensa seurassa ja tehdä mukavia asioita.
Suomi lienee niitä harvoja maita jossa pienten lasten äidit tekevät kokopäivätyötä, jopa Ruotsissa ja muualla Euroopassa naiset työskentelevät osa-aikaisesti, jos lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.
Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.
Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).
Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.
Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)
Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.
Kuulostaa kuolettavan tylsältä. Itselleni ei riitä pelkkä möllöttäminen vaan kaipaan älyllisempiä haasteita ja tavoitteita elämääni.
Eihän tuossa mitään möllötetty.
Älyllisten haasteiden perään huutajat tuntuvat todella olevan niiden tarpeessa.
Ja siksi pelkkä kotona ja kaupungilla hengailu ja muu tyhjänpäiväinen harrastelu ei kiinnostakaan. Toisilla ihmisillä on elämässään tavoitteita ja halu aikaansaada asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Jossain vaiheessa oli ihan buumi, että toimistoista haettiin käytännön töihin. Erityisesti pienten lasten vanhemmat tympiintyivät työelämäänsä ja hakivat mm. päiväkoteihin töihin. Näin ainakin meillä päin.
Täälläpäin päiväkoteihin otetaan vaan päteviä töihin. Ja suunta on enemmänkin hoitoalalta mielekkäämmän tekemisen pariin.
Apulaisiksikin? Aika moni aloittaa noin ja opiskelee työn ohessa tutkinnon.
En sitten tiedä, vaikka ne ihmiset olisivat vaihtaneet työtään uudelleen, ja menneet vaikka takaisin toimistoon. Löytyyhän hoitoalalta sitäkin työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.
Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.
Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).
Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.
Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)
Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.
Kuulostaa kuolettavan tylsältä. Itselleni ei riitä pelkkä möllöttäminen vaan kaipaan älyllisempiä haasteita ja tavoitteita elämääni.
Eihän tuossa mitään möllötetty.
Älyllisten haasteiden perään huutajat tuntuvat todella olevan niiden tarpeessa.Ja siksi pelkkä kotona ja kaupungilla hengailu ja muu tyhjänpäiväinen harrastelu ei kiinnostakaan. Toisilla ihmisillä on elämässään tavoitteita ja halu aikaansaada asioita.
Voihan tuon kaupungilla hengailun korvata sillä "tavoitteellisella puuhalla", mitä se sitten ikinä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Perinteisesti oikeat kotirouvat eivät ole miehensä elättejä, eikä laittaneet aivojaan narikkaan ennen jäämistään kotirouvaksi, vaan turvaa oman elämänsä ja selustansa, jos puoliso kuolee tai tulee ero.
Ja enkä koskaan, vaikka olen jo tehnyt pitkän työuran ymmärtänyt, miten kotirouva olisi miehensä elätti, kun kotirouva osallistuu perheen hyvinvointiin omalla työpanoksellaan ja mies taas rahalla ja näin perheen elämälaatu ja hyvinvointi lisääntyvät ja vapaa-aika lisääntyy, kun ei tarvitse työpäivän päälle enää tehdä kotitöitä, vaan vanhemmat voivat viettää aikaansa lastensa ja toistensa seurassa ja tehdä mukavia asioita.
Suomi lienee niitä harvoja maita jossa pienten lasten äidit tekevät kokopäivätyötä, jopa Ruotsissa ja muualla Euroopassa naiset työskentelevät osa-aikaisesti, jos lapsia.
Mm. Suomalainen verotuskäytäntö johtaa siihen, että yleensä perheessä tarvitaan molempien palkkatulot elämiseen. Toisaalta monissa muissa Euroopan maissa päivähoitoa on vaikeampi saada lapsille ja se on kalliimpaa kuin Suomessa. Monet äidit lähtee osa-aikatöihin sitten kun saa lapset koulujärjestelmän piiriin. Voi miettiä, onko kotona olo vapaa valinta vai olosuhteiden pakottamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.
Kotirouva ja etätyö eivät kyllä kuulu milllään tavalla yhteen.
Miksi ei? Monella kotiäidillä on pienyritys.
Suomessa ei ole pysyvästi miestensä taustalla eläviä edustusrouvia, jollei suurlähettiläiden vaimoja lasketa.
Jos naisella on kotona yritys, niin hän työskentelee siinä, eikä ole mikään kotiäiti tai rouva, jos toisin, hän on työnorja ja tekee kahta työtä yhtä aikaa, oman ansiotyönsä ja vielå hoitaa samalla lapset ja kodin.
Tämä tuli monelle naiselle tutuksi tänä keväänä ja kuinka työntäyteistä ja raskasta se oli, kun piti tehdä etätöitå, hoitaa samalla lapset tai valvoa koululaisia.
Ikänä en suostuisi tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?
Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.
Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.
Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).
Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.
Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)
Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.
Kuulostaa kuolettavan tylsältä. Itselleni ei riitä pelkkä möllöttäminen vaan kaipaan älyllisempiä haasteita ja tavoitteita elämääni.
Eihän tuossa mitään möllötetty.
Älyllisten haasteiden perään huutajat tuntuvat todella olevan niiden tarpeessa.Ja siksi pelkkä kotona ja kaupungilla hengailu ja muu tyhjänpäiväinen harrastelu ei kiinnostakaan. Toisilla ihmisillä on elämässään tavoitteita ja halu aikaansaada asioita.
Voihan tuon kaupungilla hengailun korvata sillä "tavoitteellisella puuhalla", mitä se sitten ikinä onkaan.
LOL. Nimenomaan PUUHALLA verrattuna oikeaan työhön, jonka tuloksilla on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Mitä tarkoitat pelkällä kotona ololla? Minä olin kotirouvana 15 vuotta niin kotona vietin aikaa ihan yhtä paljon kuin sitä ennen konttorirottana työskennellessäni. Ei ne kotityöt siitä mihinkään kasva kun lopettaa kodin ulkopuoliset työt mutta aikaa omiin touhuihin ja itsensä kehittämiseen riittää enemmän. Lapsia ei tarvinnut kotona hoitaa kuin sen 7 vuotta kun tehtiin vuoden sisään kaksi. Sitten alkoi esikoulu ja koulu ja aikaa on koko ajan vaan ollut enemmän itselle. Lapset jo vuosia olleet teinejä niin eipä niitä juuri näy eikä ne mihinkään mun kanssa halua tulla kuin aniharvoin vaikka läheisiä ollaan. Nyt tehnyt omaa bisnestä kotirouvuuden ohella parisen vuotta. Siis periaattessa vaan se oma bisnes tullut lisää muuhun tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?
Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.
Rekrytoijan mielestä nollaantuu. Lisä miinuksena vielä nuoremmilla naisilla on työnantajan epäilys, että tämä ryhtyy uudelleen lisääntymään. Vanhemmilla taas tulee eteen se ikäsyrjintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?
Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.
Kyllä ne työnantajat uskovat itse noihin puheisiin. Miksi työnantajat valitsisivat töihin lähes viisikymppisen vastavalmistuneen, kun nuorempiakin on yllin kyllin valittavaksi? Päin vastoin niitä viisikymppisiä irtisanotaan. Sinulla on turhan ruusuinen kuva työnhakemisesta. Poikkeuksia toki löytyy, mutta ne ovat poikkeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.
Kotirouva ja etätyö eivät kyllä kuulu milllään tavalla yhteen.
Miksi ei? Monella kotiäidillä on pienyritys.
Suomessa ei ole pysyvästi miestensä taustalla eläviä edustusrouvia, jollei suurlähettiläiden vaimoja lasketa.Jos naisella on kotona yritys, niin hän työskentelee siinä, eikä ole mikään kotiäiti tai rouva, jos toisin, hän on työnorja ja tekee kahta työtä yhtä aikaa, oman ansiotyönsä ja vielå hoitaa samalla lapset ja kodin.
Tämä tuli monelle naiselle tutuksi tänä keväänä ja kuinka työntäyteistä ja raskasta se oli, kun piti tehdä etätöitå, hoitaa samalla lapset tai valvoa koululaisia.
Ikänä en suostuisi tuohon.
No eihän sinun tarvitsekaan. Nuo ihmiset saavat siitä sisältöä ja vaihtelua, juurikin sitä älyllistä haastetta.
Pitäisin tuota elämänvaihetta sijoituksena tulevaisuuteen. Elämä muuttuu, miksi se pitäisi sementoida valmiiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?
Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.Kyllä ne työnantajat uskovat itse noihin puheisiin. Miksi työnantajat valitsisivat töihin lähes viisikymppisen vastavalmistuneen, kun nuorempiakin on yllin kyllin valittavaksi? Päin vastoin niitä viisikymppisiä irtisanotaan. Sinulla on turhan ruusuinen kuva työnhakemisesta. Poikkeuksia toki löytyy, mutta ne ovat poikkeuksia.
Onneksi löytyy ja onneksi olen ruusuinen. Sinulla on kapea käsitys työelämästä.
Olen itsekin liki 50 ja aion opiskella uuden ammatin, jolla voin tehdä monia asioita. Jos se ei onnistu, teen sitten vanhoja töitä keikkailen. Olenhan ainakin yrittänyt.
Mikkel Näkkäläjärven kotirouvaksi voisin suostua. SDP & PAM aktiivilla lienee ok liksa?
Mutta en jättäisi kissanpentuja hänen kanssaan keskenään "leikkimään"
Päätyvät taas nuotioon kitumaan hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Perinteisesti oikeat kotirouvat eivät ole miehensä elättejä, eikä laittaneet aivojaan narikkaan ennen jäämistään kotirouvaksi, vaan turvaa oman elämänsä ja selustansa, jos puoliso kuolee tai tulee ero.
Ja enkä koskaan, vaikka olen jo tehnyt pitkän työuran ymmärtänyt, miten kotirouva olisi miehensä elätti, kun kotirouva osallistuu perheen hyvinvointiin omalla työpanoksellaan ja mies taas rahalla ja näin perheen elämälaatu ja hyvinvointi lisääntyvät ja vapaa-aika lisääntyy, kun ei tarvitse työpäivän päälle enää tehdä kotitöitä, vaan vanhemmat voivat viettää aikaansa lastensa ja toistensa seurassa ja tehdä mukavia asioita.
Suomi lienee niitä harvoja maita jossa pienten lasten äidit tekevät kokopäivätyötä, jopa Ruotsissa ja muualla Euroopassa naiset työskentelevät osa-aikaisesti, jos lapsia.
Mm. Suomalainen verotuskäytäntö johtaa siihen, että yleensä perheessä tarvitaan molempien palkkatulot elämiseen. Toisaalta monissa muissa Euroopan maissa päivähoitoa on vaikeampi saada lapsille ja se on kalliimpaa kuin Suomessa. Monet äidit lähtee osa-aikatöihin sitten kun saa lapset koulujärjestelmän piiriin. Voi miettiä, onko kotona olo vapaa valinta vai olosuhteiden pakottamaa.
Juuri näin. Monessa maassa on edelleen käytössä puolisoiden yhteisverotus ja näin oli myös Suomessa vielä 70-luvun alkuun saakka, jolloin kotiäitiys/rouvuus oli mahdollinen.
Ja meillä on kunnallinen päivähoito-oikeus ja varhaiskasvatus, se on suuri etu, mutta siitä perheet maksavat perheessä kovan hinnan, kun molempia verotetaan erikseen ja puilisoiden yhteisverotusta ei ole, vaikka usein perheen rahat ja kulut ovat yhteiset.
Nykyisellä Suomen järjestelmällä vain harvoilla on varaa kotirouvana oloon. Samoin koti-isyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.
Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.
Työnantajat tosin suosivat työn vaihtajaa eikä ilman työtä olevaa. Työnantajien mielestä kolmen (3) kuukauden tauon jälkeen työntekijän taidot häviävät. Näin he ovat itse kertoneet julkisuudessa.
Jos yli vuoden työttömänä ollut kuuluu vaikeasti työllistettäviin, "työttömyyden kovaan ytimeen" kuten ennen sanottiin, niin miten kotirouvana yli vuoden ollut olisi sen kummempi? Perheelliset naiset ovat tuossa ihan samassa tilanteessa ja ihan samalla tavalla päivänsä viettävät.
Hakeutuvat koulutukseen, päivittävät tietonsa ja taitonsa?
Eiväthän ne taidot todella nollaannu, kuka hullu tuollaista uskoo. Pitää yrittää valita ala, jossa ei jauheta tuollaista skeidaa. Jos vain mahdollista.Rekrytoijan mielestä nollaantuu. Lisä miinuksena vielä nuoremmilla naisilla on työnantajan epäilys, että tämä ryhtyy uudelleen lisääntymään. Vanhemmilla taas tulee eteen se ikäsyrjintä.
Niin kauan kuin tuohon uskotaan ja suostutaan, se pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Mikkel Näkkäläjärven kotirouvaksi voisin suostua. SDP & PAM aktiivilla lienee ok liksa?
Mutta en jättäisi kissanpentuja hänen kanssaan keskenään "leikkimään"
Päätyvät taas nuotioon kitumaan hengiltä.
???...
Olen ollut kohta kuusi vuotta kotirouvana. Sen aikaa olemme asuneet poissa Suomesta. Vanhin lapsi lähtee vuoden päästä opiskelemaan ja nuorin aloittaa yläkoulun. Olen viihtynyt kotirouvana loistavasti. En usko, että menen enää töihin.
Miehen palkka riittää meille hyvin ja omistamme kaiken omaisuutemme yhdessä. Asuinmaamme lainsäädäntö takaa minulle hyvän toimeentulon myös silloin, jos sattuisi me mieheni kanssa eroamaan, mitä en kyllä usko tapahtuvan. Olemme molemmat olleet tähän järjestelyyn tyytyväisiä.
Ehkä keskellä Helsinkiä.
Tämä nainen teki töitä valtiolle kaupungissa, mutta miehellä oli lähikunnassa maatila.
Sittemmin he erosivat, naiselta meni työpaikka ja hän lähti siivoojaksi. Ensin koteihin, sitten kaupungille. Nykyään hän on työnsä ohessa liittoaktiivi.
Pomonsa aloitti ompelijana, siirtyi siivoamaan ja opiskeli itsensä kaupungin virkaan.