Sivut

Kommentit (565)

Vierailija

Sukkela on ehdottomasti hauskin murresana - sekän tarkoittaa outoa ja omituista.

 

Näinhän se on. Itse en ole sitä käyttänyt tuossa merkityksessä (olen Raumalla syntynyt ja kasvanut), mutta Luvialta kotoisin olleiden vanhempieni, varsinkin isäni, kielenkäytössä sukkela todellakin tarkoitti outoa ja kummallista.

 

Isän suku oli hyvinkin ruotsinkielistä alkuperältään (juuret Ahvenanmaan saaristossa) ja siksipä isän kielessä porkkanat olivat morottereita ja haarukat kaffeleita, ja samankaltaisia nimenväännöksiä löytyi paljon muitakin. Isän puhetta oli hauska kuunnella.

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija
Vierailija

Musta on jotenkin hauskaa, kun näihin murreketjuihin tormaa aina ensimmäisenä jonkun sortin pohjalaiset arvuuttelemaan :D :D

 

t. pohjalainen itsekin

Tarpeeton ja ikävä kommentti muuten hauskassa ketjussa.

 

 

Jaha. Näytätkö sitten vielä mulle mallia, että miten sen naaman saa kunnolla norsunvitulle, niin laitan sitten samalla tavalla. Sun ja mun hauska kun pitää olla samanlaista.

  • ylös 31
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
Vierailija

Onko nämä teille tuttuja?

* julppi

* tramppu

* hillikäs

Ja näitä ei kukaan tiedä?

Jos ei näitä kukaan tiedä (tai viitsi vastata) niin tässä:

* julppi = housujen etuvetoketju ja sen edessä oleva kangas

* tramppu = polkupyörän poljin

* hillikäs = hieno, ihana  (jostain syystä myös hillitön tarkoitti joskus 70-luvulla samaa)

Nämä siis Vaasassa.

Vierailija

Pohjanmaalla poika taitaa olla "kläppi".

Kläppi tarkoitti pohjoisessa äpärää.

  • ylös 7
  • alas 14

Murteella puhuminen on hienoa. Mutta kirjoitettuna ne ovat vaivalloista ja aika pahaa myötähäpeää aiheuttavaa luettavaa. Mielelläni lukisin aina vain pelkkää asiasuomea, kiitos.

Mutta hauska murresana, meillä päin oli kölpö. Se tarkoitti vähän onnetonta, yleensä vanhempaa ja naisetonta miestä, vanhaapoikaa. Kölpöt olivat yleisiä naurunaiheita ja niitä sai vapaasti mm. heitellä pienillä esineillä.

  • ylös 5
  • alas 32
Vierailija
Vierailija

Pohjanmaalla poika taitaa olla "kläppi".

Kläppi tarkoitti pohjoisessa äpärää.

 

Ei ainakaan meillä päin pohjoisessa. Vanhemmat ihmiset käyttää läppi-sanaa kaikista lapsista

  • ylös 21
  • alas 1
Vierailija

Mua naurattaa, kun eteläsuomalainen korvaa "kuka" tai "joka" -sanan sanomalla "ketä". En vain voi mitään, kuulostaa niin hassulta. "Kukaan" -sanan voi korvata muodolla "ketään".

"Ketä siellä on?"

"Mä oon sellanen mies, ketä ei pelkää mitään!"

"Nyt ei ketään sano enää mitään!"

"Ketään ei tiedä, ketä mä olen naisiani. Tai tietää yks, ketä vaikenee kyllä iäti."

Näin pohjoisempaa tulleelle nuo ovat aina yhtä hauskaa komediaa!

En tiedä, miten etelässä näitä pronominikorvauksia käytetään. Tähän asti olen luullut, että kyseessä on eteläpohjalainen tapa. Tätä tapaa siis käytetään muuallakin?

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Onko nämä teille tuttuja?

* julppi

* tramppu

* hillikäs

Ja näitä ei kukaan tiedä?

Jos ei näitä kukaan tiedä (tai viitsi vastata) niin tässä:

* julppi = housujen etuvetoketju ja sen edessä oleva kangas

* tramppu = polkupyörän poljin

* hillikäs = hieno, ihana  (jostain syystä myös hillitön tarkoitti joskus 70-luvulla samaa)

Nämä siis Vaasassa.

Kiitos käännöksestä!

 

Svedupetterinä olisin ehkä (ajan kanssa) keksinyt nuo kaksi ensimmäistä jos olisin tiennyt mistä ovat peräisin (gylf, tramp). Hillikästä en varmaan olisi ikinä kekannut, hillitön sana. Alan heti käyttää sitä.

Savitaipaleella ainakin ennenvanhaan konkka, konkalla käyminen tarkoitti yöjalassa käyntiä, ei konkurssia. :)

 

Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).

Länsisuomalaista sukua oleva kaverini käyttää sanaa portsu ennenkaikkea siitä ruokasatsista, joka kootaan haarukalle ja viedään suuhun. Harvemmin se on lautasella oleva annos (portion).

 

 

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

 

Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).

 

Meillä se on nafti. Turun seudulta kotoisin minäkin, ja vanhempani siis molemmat sanovat nafti, kun tarkoittavat esim. että jokin vaate on liian pieni. 

  • ylös 48
  • alas 0

Kohlia on keräillä, pirrastaa on tosiaan levitellä, pudottaa tahattomasti. Mitä tahansa ei kuitenkaan voi pirrastaa :)

 

 

Vierailija
Vierailija

Nyt täytyy lopettaa ja mennä kohlimaan pirrastetut herneet.

 

Anyone? :)

Tuon ja monta muuta voisi selittää täällä... uunona tai pölijänä yritän etsiä monia tänne kirjoitettuja sanoja googlella, eikä tahdo onnistua varsinkaan tässä.

Maanviljelyksessä kohlimet liittyy puimakoneeseen ja jyvän erotteluun viljasta. Pirrastetut taas ymmärryksen mukaan levitetyt. Kun kyse on herneistä, veikkaisin kuitenkin, että on tarkoitus irrottaa kuoret?

 

Vierailija
Vierailija

 

Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).

 

Meillä se on nafti. Turun seudulta kotoisin minäkin, ja vanhempani siis molemmat sanovat nafti, kun tarkoittavat esim. että jokin vaate on liian pieni. 

Saattoi hän sanoa naftikin, tuo alku-K on vain muistikuva. Sen jälkeen olen kä'yttänyt tuota sanaa ja K:lla. :)

Kun mainitsit liian pienen vaatteen, niin tietääkö kukaan mistäpäin Suomea on kotoisin sana kittana? Tai kinkkaaminen, kun vaate ei oikein istu tai on liian pieni?

Ruotsiksi inisevää, riidanhaluista, hankalaa ihmistä voidaan kuvata sanalla kinkig, joten ehkä kinkata on länsirannikolta kotoisin?

 

  • ylös 10
  • alas 0

Olen muuttanut Etelälapista Turukuun ja minulle vintti tarkoittaa ullakkoa. Minusta oli omituista kuin kerrostalon kellarissa olevia varastohäkkejä sanottiin vinteiksi.

Ja tämä turkulaisten kui-sana oli alussa hankalan. Kun kerroin tehneeni jotain, niin kysyttiin että kui?. Siinä minä sitten mietin että halusiko kysyjä tietää miten olen asian tehnyt vai että miksi minä tein sen vai jotain muuta.

Täkäläiset eivät myöskään tiennyt mitä teen kun singutan jotain ja pahki oli myös täysin vieras käsite.

  • ylös 24
  • alas 2

Tuo "ketä"-muoto on kokemukseni mukaan lähtöisin pääkaupunkiseudulta. Sieltä se  levisi kotiseudulleni Etelä-Hämeeseen  60-luvulla  ja varmaan saman tien muuallekin . Minun korvaani se yhä kuulostaa pahalta!

Sukkelaa on kotiseudullani käytetty kahdessa eri merkityksessä: nopeaa toimintaa ja myös outoa,kummallista.

Nuoruudesta muistan, kun pohjalainen tuttu kysyi koirastani: "Miksi se panoo nuon?" , kun koira teki jotakin. Minua nauratti tuo sanonta ; en ollut ennen kuullut. Samoin kysymys:"Tekisinkö yks'lykkyraitaa vai kaks'lykkyraitaa?" ?? Oli kyse neuleen resorista.

Meillä käytettiin sanaa kammeltunut; tietääkö joku sen merkityksen?

  • ylös 12
  • alas 2

Mummi aina toivoi, että olisin hänelle ruttona. Tarkoittaen seurana, rattona. Oudolta kuulosti. Pesuvati oli tausa, käsipyyhe handuukki.

  • ylös 11
  • alas 1
Vierailija

Entäs nämä:

 

Hellä

Köpö, älä sie köpötä

sole poka mikhän

 

hellä = kipeä, aristava
köpö(tellä) = kävellä lyhyin askelin

Näin Keski-Pohjanmaalla.

  • ylös 17
  • alas 1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla