Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole oikein mitään verrattuna ystäviini, masentaa
05.07.2020 |
Olen kolmekymppinen nainen. Suurimmalla osalla ystävistäni on omakotitalo, puoliso, lapsi tai useampi, harrastuksia ja työ.
Minä asun vuokrayksiössä. Ei kumppania, ei lapsia ja jäin hiljattain työttömäksi. Kodissani on suurimmaksi osaksi kirpputorikalusteet ja suurin osa vaatteistanikin sieltä. Pieniä elämäni iloja ovat leipominen, lenkkeily metsässä ja nyt näin kesällä uiminen. Ratsastin ennen mutta enää ei ole siihen varaa. Sisällä katselen kirjaston elokuvia ja luen kirjoja. Päivän kohokohta on se, kun saan naapurin mummun koiran iltalenkkiseuraksi kanssani.
Kukaan ei oikein halua olla ystäväni. Jos satun tutustumaan johonkuhun, kahvittelemme ehkä pari kertaa ja siihen se jää eikä toisesta kuulu enää mitään (on kyseessä mies tai nainen)
Mitä voisin tehdä, että olisin onnellinen ja edes vähän tyytyväinen itseeni ja elämääni?
Kommentit (50)
Mitä jos miettisit mitä sulla on jo nyt? mitä halusit saavuttaa? mitä tavoittelet? mistä olet kateellinen muille? mitä noista kadehtimistasi asioista haluisit itsellesi? Miksi nämä asiat ei olisi myös sinulle saavutettavissa?
Muista, että muilla voi olla puitteet kunnossa, mutta sairaasti velkaatai vaikkaa oikesti onneton liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa niin se on varmaan myös sen naapurin mummon koiran päivän kohokohta :)
Tee asioita, joista nautit. Ei se sen vaikeampaa ole. Muut asiat tulevat siinä sivussa kun nautit siitä, mitä teet ja mihin käytät aikasi.
Missä ap asuu, kiinnostaisiko 40v miehen seura?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostat mukavalta ihmiseltä. Toivon, että saat pian uutta työtä ja elämääsi jotain ihmissuhteita puolison tai ystävien muodossa.
Har samanhenkistä ja samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin lakkaa ajattelemasta toisten elämää ja keskity omaasi. Näin näet paremmin sen epäkohdat ja ilonaiheet. Sanon tämän ihan omasta kokemuksesta. Minulta puuttuu monta asiaa, mitä "kaikilla" ikäisilläni on, jos alan miettiä asiaa, tunnen itseni todella kurjaksi.
Naapurin mummolle ainakin olet ilonaihe sekä hänen koiralleen myös.
Yritä ainakin saada uusi työ, niin saat enemmän rahaa ja itseluottamusta ja voit joskus aloittaa ratsastuksen uudestaan, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäätkö ratsastaa miehillä? Niitä voisi helposti löytää esim. täältä.
Missä päin asut? Aletaan kavereiks! T. 30 vee kaveriton nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän sama tilanne taloudellisesti. Minun ikäisilläni (55 v.) alkaa olla monilla jo oma asunto kokonaan maksettuna tai ainakin voiton puolella, kesämökit on myös useimmilla. Minulla ei ole omistusasuntoa eikä omaisuutta enkä ehdi niitä hankkiakaan näillä tuloilla. Kun työkavereiden kanssa päivitellään tulevan eläkkeen pienuutta, he eivät taida tulla ajatelleeksi, kuinka paljon pienemmät asumiskulut heillä tulee olemaan kuin minulla ja he saavat myös tarvittaessa rahaa myymällä mökkinsä ja asuntonsa tai vaihtamalla pienempään. Olemme täysin eri tilanteessa pienestä eläkkeestä huolimatta.
Täytyy vaan koittaa olla miettimättä, mitä itsellä on ja mitä muilla. Se on tutkimuksissa todettu, että vertailu muihin tappaa tehokkaasti onnellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että muilla voi olla puitteet kunnossa, mutta sairaasti velkaatai vaikkaa oikesti onneton liitto.
Tämmöinen on huono argumentti. Todennäköisesti se, jolla ei ole jatkuvia taloushuolia, on onnellisempi kuin se, jolla niitä on. Minä veikkaan myös, että ne joilla on vähemmän rahaa, niillä on onnettomammat liitot. Rahan puute aiheuttaa herkästi kireyttä ja vähentää onnellisuutta, kun puolisoilla ei ole varaa toteuttaa unelmiaan. Jotkut joutuvat pysymään yhdessä sen takia, kun ei ole varaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan omaisuutesi ei omista sinua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Loppujen lopuksi ystäviksi on jäänyt pieni joukko ihmisiä jotka eivät ajattele statusta.
Siivosit ystäviä kateudesta? Olen melko köyhä, mutta ystävä on upporikas eikä haittaa mitään.
Jos olet eläinrakas, voisitko ottaa jonkun lemmikin tai tarjota lemmikkien lomahoitoa muille? Eläimet tuovat paljon iloa elämään. Toisten auttamisen on tutkimuksissa todettu olevan erittäin suuri onnellisuutta lisäävä tekijä. Miten olisi vapaaehtoistyö? Itse olen hyvin lapsirakas, mutta vaikutti siltä, että jään lapsettomaksi, kun en löytänyt miestä ennen kuin vasta 38-vuotiaana. Aloin hoitaa muiden lapsia MLL:n kautta. Siitä sai vähän rahaa ja oli ihanaa, kun vakkariperheiden lapset oikein odottivat minua. Entä edullisemmat harrastukset (työväenopisto)? Itsesi kehittäminen opiskelemalla?
Jos miettisit mitä sulla on? Koti, terveyttä ja pärjäät jotenkin. Uuden työn löytyminen on ihan mahdollista sinun iässäsi. Voisitko ratsastaa jonkun muun hevosta? Joku täällä kyseli jotakuta ratsastamaan hevosellaan kerran viikossa. Se koira ja omistajansa ovat kiitollisia avustasi.
Ja noilla kavereillasi on asuntolainaa, autovelkaa ja kaikennäköistä osaria. Lapset sairastavat ja mankuvat milloin mitäkin. Ja se mieskin voi tehdä jotain epäsuotavaa... Eli näitä riesoja sulla ei ole.
Millaisiin miehiin olet yrittänyt tutustua ap?
Kerro vähän tarkemmin. Jos saisin valita, niin haluasin tutustua sinun tyyppiseen naiseen. Valitettavan harvoin ainakaan nettideiteillä tulee vastaan.
M/40 joka samaistuu moniin kohtiin, vaikka duuni onkin ihan hyvä
Vierailija kirjoitti:
Jos olet eläinrakas, voisitko ottaa jonkun lemmikin tai tarjota lemmikkien lomahoitoa muille? Eläimet tuovat paljon iloa elämään. Toisten auttamisen on tutkimuksissa todettu olevan erittäin suuri onnellisuutta lisäävä tekijä. Miten olisi vapaaehtoistyö? Itse olen hyvin lapsirakas, mutta vaikutti siltä, että jään lapsettomaksi, kun en löytänyt miestä ennen kuin vasta 38-vuotiaana. Aloin hoitaa muiden lapsia MLL:n kautta. Siitä sai vähän rahaa ja oli ihanaa, kun vakkariperheiden lapset oikein odottivat minua. Entä edullisemmat harrastukset (työväenopisto)? Itsesi kehittäminen opiskelemalla?
Miten tapasit miehesi 38-vuotiaana?
Tiedän tunteen. Loppujen lopuksi ystäviksi on jäänyt pieni joukko ihmisiä jotka eivät ajattele statusta.