Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole oikein mitään verrattuna ystäviini, masentaa
05.07.2020 |
Olen kolmekymppinen nainen. Suurimmalla osalla ystävistäni on omakotitalo, puoliso, lapsi tai useampi, harrastuksia ja työ.
Minä asun vuokrayksiössä. Ei kumppania, ei lapsia ja jäin hiljattain työttömäksi. Kodissani on suurimmaksi osaksi kirpputorikalusteet ja suurin osa vaatteistanikin sieltä. Pieniä elämäni iloja ovat leipominen, lenkkeily metsässä ja nyt näin kesällä uiminen. Ratsastin ennen mutta enää ei ole siihen varaa. Sisällä katselen kirjaston elokuvia ja luen kirjoja. Päivän kohokohta on se, kun saan naapurin mummun koiran iltalenkkiseuraksi kanssani.
Kukaan ei oikein halua olla ystäväni. Jos satun tutustumaan johonkuhun, kahvittelemme ehkä pari kertaa ja siihen se jää eikä toisesta kuulu enää mitään (on kyseessä mies tai nainen)
Mitä voisin tehdä, että olisin onnellinen ja edes vähän tyytyväinen itseeni ja elämääni?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ja noilla kavereillasi on asuntolainaa, autovelkaa ja kaikennäköistä osaria. Lapset sairastavat ja mankuvat milloin mitäkin. Ja se mieskin voi tehdä jotain epäsuotavaa... Eli näitä riesoja sulla ei ole.
Sanotko tosiaan näin ihmiselle, joka haluaisi parisuhteen ja lapsen? Oletko mieluummin köyhä ja yksin, kuin hankintoja maksava perheellinen? Minun talouteni alkoi mennä persiilleen, kun menin naimisiin ja hankimme vielä lapsenkin, vaikka mies on velkaantunut eikä meillä ole oikeasti varaa lapsen menoihin. Me eletään aikamoisessa talousahdingossa, juuri ja juuri pysyy pää vedenpinnan yläpuolella. Huolta riittää, mutta silti en vaihtaisi tätä elämää siihen, kun elin yksin, ilman velkaa ja luottokortteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat sellaiselta tyypiltä, jonka kaveri haluaisin olla :)
Minusta elämäsi kuulostaa ihan kivalta. Töitä kannattaa tietysti etsiä ja onkin tärkeää että saa rahaa ja sitä kautta elämään sisältöä mutta muuten minusta ihan hyvää meininkiä.
Pinnallisen kuluttajan elämä on ankeaa ja masentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin miehiin olet yrittänyt tutustua ap?
Kerro vähän tarkemmin. Jos saisin valita, niin haluasin tutustua sinun tyyppiseen naiseen. Valitettavan harvoin ainakaan nettideiteillä tulee vastaan.M/40 joka samaistuu moniin kohtiin, vaikka duuni onkin ihan hyvä
Ei ole mitään sen kummempia kriteerejä, sillä haen vaan ystäviä. Eli en taida olla sellaista seuraa jota sinä haet.
Ap
En varsinaisesti tarkoittanut, että sinun pitäisi juuri minua tavata. En lähtökohtaisesti tapaisi ketään tällaiselta palstalta.
Tarkoitin että millaisiin miehiin yleisesti olet yrittänyt tutustua. Jos et ole lesbo, niin oletan että tutustuessasi miehiin, yhtenä ajatuksena on löytää kumppani.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on ap se hyvä tilanne, kun olet sinkku ja asut vuokralla niin voit työn perässä muuttaa helposti.
Älä vertaile itseäsi muihin, ellet saa siitä itsellesi positiivista kannustusta. Aina löytyy joku jolla on jotain paremmin ja hienommin, ei se tie vie mihinkään, saat vain itsellesi pahan mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sulla on ap se hyvä tilanne, kun olet sinkku ja asut vuokralla niin voit työn perässä muuttaa helposti.
Ei voi muuttaa koska se naapurin mummon koira tarvii lenkkiseuraa! Olen tosissani, tämä oli mielestäni ihana, se koirakin oottelee sitä lenkkiä koko päivän.
Voisitko ap kuvitella että aloittaisit vaikka koirien lenkkipalvelun? Siinä tutustuu ihmisiinkin. Kuulostaa siltä että olet kiva ihminen, kavereita vaan on vaikea aikuisena löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tapasit miehesi 38-vuotiaana?
Ehkä vähän noloa tunnustaa, mutta Suomi24.fi:llä:D Ehdin nettideittailla puoli vuotta, kunnes törmäsin sellaiseen ilmoitukseen, jossa mies ei kehunut itseään eikä lupaillut kuuta taivaalta vaan jutusteli muuta. Hän ei ole naistenmies eikä tippaakaan romanttinen vaan jämäkkä perusmies ja hyvä miehen malli meidän pojalle. Älykäs. Köyhä. Ehdin tavata muutamaa muutakin miestä, vaikuttivat ihan hyviltä miehiltä, mutta kemiaa ei ollut. Tämän kanssa tiesin heti haluavani olla, kun näin hänet livenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin miehiin olet yrittänyt tutustua ap?
Kerro vähän tarkemmin. Jos saisin valita, niin haluasin tutustua sinun tyyppiseen naiseen. Valitettavan harvoin ainakaan nettideiteillä tulee vastaan.M/40 joka samaistuu moniin kohtiin, vaikka duuni onkin ihan hyvä
Ei ole mitään sen kummempia kriteerejä, sillä haen vaan ystäviä. Eli en taida olla sellaista seuraa jota sinä haet.
Ap
En varsinaisesti tarkoittanut, että sinun pitäisi juuri minua tavata. En lähtökohtaisesti tapaisi ketään tällaiselta palstalta.
Tarkoitin että millaisiin miehiin yleisesti olet yrittänyt tutustua. Jos et ole lesbo, niin oletan että tutustuessasi miehiin, yhtenä ajatuksena on löytää kumppani.
M/40
Ihan hetero olen. Ilmeisesti olemuksestani loistaa se, että haen nyt vain ystäviä. Minusta ei ole tällä hetkellä parisuhteeseen. Miehille minulla ei ole mitään ihmeellisiä vaatimuksia sitten, kun koen olevani siihen valmis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heipsis vaan AP!
Mä olen yli nelikymppinen nainen ilman mitään varallisuutta tai työtä, vuokralla asun ja terveys reistaa. Toimeentulotuella elelen yksin, pieni koira mulla kylläkin on ja siitä olen valtavan onnellinen ja kiitollinen. Ei ole omakaan elo mennyt kuten kunianhmoisissa suunnitelmissani kaavailin ja aiemmin se oli tosi kova paikka itselleni myöntää. Jossain vaiheessa tajusin, että vertailemalla itseäni muihin, en saavuta elämääni mitään hyvää. Omat sairaudet ja huono tuuri joissain asioissa ovat tämänhetkisen tilanteeni taustalla ja niille asioille en vaan mahda mitään. Toisaalta niiden ei tarvitse määrittää mun tulevaisuutta eikä varsinkaan tätä päivää. Tänään mulla on kahvia ja jätskiä ja ne pysyy myös sisällä, joten nautin niistä. Koira meni hoitoon kun oli otettava totaali lepopäivä, mutta olen iloinen, että mulla on lähipiirissä ihmisiä, jotka mua jeesaa. Itsekin pyrin auttamaan muita kun pystyn ja jaksan. Mulla on ihan hyvä elämä ja tykkään olla omissa nahoissani. Pitkään oli synkkää, mutta tuo vertailun lopettaminen muihin ja realiteettien hyväksyminen, sekä tässä hetkessä eläminen ovat tuoneet rauhaa ja hyvää energiaa mun elämään. Kannattaa keskittyä hyviin juttuihin omassa elämässään, ensin se voi olla työlästäkin ja tuntua teennäiseltä, mutta harjoitus tekee mestarin!
Terveisin oman elämänsä Seköpää-Zen
Minusta ap:n elämä kuulostaa juuri hyvältä. Kirpparivaatteissa ei ole ainakaan mitään vikaa, ei niitä mitenkään erota kaupasta ostetuista.
Mukava peruselämä on parasta, ei raha oikeasti tuo suurta onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mitä itse haluat ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Etsi keinoja toteuttaa niitä.
Ne pienet asiat joista saat nautintoa ja onnen tunteita. Mitä hyvää on nykyisessä elämässäsi ja mitä haluaisit jatkossakin tehdä samalla tavalla?
Muihin vertaaminen vie huomion pois itsestäsi. Ei kaikkien samanikäisten tarvitse elää samalaista elämää. Ymmärrän kyllä sen kaipuun, jos itsekin haluaa perheen, talon ym.
Tavallaanhan sinun siis pitäisi olla jollakin lailla tyytyväinen elämääsi, jos parisuhde ei tällä hetkellä kuulu suunnitelmiisi?
Hieman hämmentää tuo, että sinulla on ystäviä, mutta etsit siis jatkuvasti uusiakin? Eikö nykyisilläsi ole aikaa sinulle? Mitä he voivat antaa sinulle, jotta tulet onnellisemmaksi?
Elämän merkityksellisyys löytyy varmasti, kun annat sen löytyä rauhassa. Eli rakasta ja kuuntele itseäsi, älä vertaa muihin. Moni kokee merkityksellisyyttä auttaessaan muita. Esim. vapaaehtoistyö itselle tärkeän alueen parissa voi tuoda merkityksellisyyttä ja hyviä ystäviä. Sitä paitsi, materialismi on niin passee...
Mutta tuohan on ihanaa! 30v on just hyvä ikä kattella eteenpäin, tollasistahan parhaimmat chic lit-leffat ja kirjat tehdään :) sit joskus kun löytyy sopiva mies niin asiat saattaa tapahtua nopealla syklillä, asuntolaina ja lapset ja sitärataa.
Mutta kavereita voisit etsiä vaikka kurssien kautta, ilmoittaudu tapahtumiin, maraton-ryhmään, salibandyyn, kielikurssille, facebook-ryhmiin... Joskus varmasti katselet tätä nykyhetkeäsi ja huokaat kuinka ihanan vapaata elämäsi oli!
Mitä ikinä tert, niin muihin vertailu ei kannata. Itse olin kolmekymppinen, jolla oli kaikki, mutta joka yhden epäonnekkaan sattumuksen takia myös menetti kaiken ns. yhdessä yössä. Sattui niin paljon, kun näki mitä muilla oli ja minkä itse menetin, etten sitten pystynyt enää oikein näkemäänkään ketään ihmisiä.
Nyt olen viitisen vuotta rakentanut elämääni vähitellen takaisin kasaan. Joitain asioita en tule enää saamaan, mutta olen oppinut sen, etten enää tavoittelekaan sitä mitä muillakin on. Aina on joku, jolla on asiat paremmin. Ja aina on jotain, mitä itseltä puuttuu. Jos on joku haave, on tietenkin hyvä pyrkiä sitä kohti. Onnen salaisuus on kuitenkin sillä välin tyytyä siihen mitä on, muuten ei ole koskaan hyvä olla.
Mulla sama, mutta terveyskin mennyt jo lapsena eli todella pienet/olemattomat mahdollisuudet ikinä päästä palkkatöihin. Ja ne viimeisetkin muutama kaveri alkaneet pitää radiohilajisuutta kanssani, enkä ihmettele, kun elämässäni ei ole vuosiin tapahtunut mitään hyvää tai kertomisen arvoista. Istun vaan kotona yksin, josku ulkoilen mut taas viime aikoina sekin vaan masentanut eikä huvita mennä ulos ja nyt ei tule edes pimeää vielä, johon maastoutua.
Sama tilanne itsellä tosin en ole kunnolla edes päässyt työelämään ja minulla ei ole vieläkään ammattiakaan ja opiskelemaan en meinaa päästä. Samalla ahdistaa välillä todella paljon. Yksinäinen olen itsekin ja ystäviä oikeastaan lainkaan. Menneisyyden kokemukset vaikuttavat elämääni vieläkin. En oikein enää osaa olla ihmisten kanssa ja muutenkin elämä välillä pelottaakin.
Ei ole mitään sen kummempia kriteerejä, sillä haen vaan ystäviä. Eli en taida olla sellaista seuraa jota sinä haet.
Ap