Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole oikein mitään verrattuna ystäviini, masentaa
05.07.2020 |
Olen kolmekymppinen nainen. Suurimmalla osalla ystävistäni on omakotitalo, puoliso, lapsi tai useampi, harrastuksia ja työ.
Minä asun vuokrayksiössä. Ei kumppania, ei lapsia ja jäin hiljattain työttömäksi. Kodissani on suurimmaksi osaksi kirpputorikalusteet ja suurin osa vaatteistanikin sieltä. Pieniä elämäni iloja ovat leipominen, lenkkeily metsässä ja nyt näin kesällä uiminen. Ratsastin ennen mutta enää ei ole siihen varaa. Sisällä katselen kirjaston elokuvia ja luen kirjoja. Päivän kohokohta on se, kun saan naapurin mummun koiran iltalenkkiseuraksi kanssani.
Kukaan ei oikein halua olla ystäväni. Jos satun tutustumaan johonkuhun, kahvittelemme ehkä pari kertaa ja siihen se jää eikä toisesta kuulu enää mitään (on kyseessä mies tai nainen)
Mitä voisin tehdä, että olisin onnellinen ja edes vähän tyytyväinen itseeni ja elämääni?
Kommentit (50)
Mulla on työ (orjatyö), ok-talo mitä en saa koskaan maksettua.
Kaikki kustannukset ovat nousseet niin paljon ettei rahat riitä kuin nippanappa, yhtään mitään ei jää säästöön.
Töissä joutuu painamaan hullun lailla, porukkaa lähtenyt, lomautuksia, paskoja työntekijöitä ja samassa ajassa pitäisi saada työt tehtyä kuin aikaisemmin.
Koronan takia raja kiinni, autojen polttoainekulut nousivat 100% ym. Ym.
Töistä vaan ilmoittivat ettei kesälomia voi pitää ja töitä otetaan kokoajan lisää.
Hyvin vahvasti alkanut tuntua siltä että nyt työputken jälkeen otan lopputilin.
Mitään samaa en haluaisi enää työkseni tehdä kuin tähän asti.
Ei mulla ole enää kavereitakaan.
Ruuvaan postilaatikon irti ja lähden suvun mökille mököttämään.
Muijakaan ei anna pil*ua, tai ei sitä saa mennä lähellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on sinulla varmasti jotain mitä kaikilla ei ole. Yritä olla kiitollinen siitä mitä sinulla on sen sijaan että ajattelet mitä sinulla ei ole.
Itse asun röppänässä vuokrakerrostaloasunnossani ja muistutan itseäni joka päivä siitä että joillakin asiat on vielä huonomminkin.
Voisitko ajatella jotain koiran hoitopalvelua tai lenkitysapua? Itse koiran omistajana välillä kaipaan apua, ja siitä voiai maksaakin. Samalla saisi vähän lisätuloja.
Koirien kanssa voi myös tutustua uusiin ihmisiin. Itse olen koiran kanssa touhutessa saanut uusia lenkkikavereita :)
Minä käyn töissä matalapalkkahommissa ja on perhe. Velkaa aivan hitosti ja kaiken päälle olen mennyt ottamaan kaikenlaisia kulutusluottoja jolloin palkasta menee iso siivu niihin joka kuukausi mutta ei ole myöskään rahaa maksaa niitä reilusti pois. Omaa rauhaa ei ole. Vanha talo hajoaa käsiin mutta ei ole rahaa rempata. Autoakaan ei enää ole. Ei ole rahaa ostaa ja pitää.
Vierailija kirjoitti:
Olen surkutellut myös samoja asioita. Minulla on kuitenkin puoliso ja lapsi. Puolisolla tosin ei ole kai juuri sen enempää rahaa säästössä kuin minullakaan. Eli puhutaan sellaisesta tonnista säästötilillä. Molemmat tienaa alle 3000€/kk. Kaikki huonekalut on Ikeasta tai saatu joltakin ilmaiseksi. Lapsen hankala temperamentti stressaa ja väsyttää. Ei ole tukiverkkoja, eikä ole varaa palkata kalliita hoitajia. Rahat uppoaa vuokraan ja koko ajan stressaa kaikki asiat. Mielenterveys on aivan palasina ja työelämässä jaksaminen vaakalaudalla. Opiskeluhaaveet jäivät meiltä molemmilta toteuttamatta. Palkkatason nousu olisi ihme ilman monen vuoden opiskelua ja hyvää tuuria.
Pitäisi kai luopua haaveista asua pk-seudulla ja muuttaa jonnekin metsän reunaan mummonmökkiin.
Minä en ymmärrä, mikä sinun ongelmasi on. Tai tavallaan ymmärrän, mutta ap:n ja mojen muun tilanteeseen verrattuna sinulla ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on sinun päässäsi, ei tosielämässä. Pistä odotukset pienemmälle tai ala toteuttaa unelmiasi ja tee muutoksia elämääsi (vaihda työpaikkaa, opiskele toista alaa tms.)
T: Erkkalapsen äiti ja 24 000 € vastikkeetonta velkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläki monella vastaajalla ,koti perhe,puoliso..
Eivät vain näe mitä heillä on kun ovat niin tottuneet.
Materiaan perustuva onni on tyhjää , loputtomiin ei voi haalia tavaraa joskus tulee raja vastaan joko taloudellisesti tai henkisesti. Materiaihmiset on tyhjiä sisältä ,harrastuksesi ovat hyviä. Jatka harrastamista niin saat mielekästä elämänsisältöä. Kävele metsässä , lue , leivo älä vertaa itseäsi muihin, Hyvää kesänjatkoa Sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella jotain koiran hoitopalvelua tai lenkitysapua? Itse koiran omistajana välillä kaipaan apua, ja siitä voiai maksaakin. Samalla saisi vähän lisätuloja.
Koirien kanssa voi myös tutustua uusiin ihmisiin. Itse olen koiran kanssa touhutessa saanut uusia lenkkikavereita :)
Tämä on totta. Koiran kanssa tapaa myös ihmisiä ja voi jutustella.
Tai sitten yritä saada itsellesi ulkoilutettava koira. Itse ulkoilutin kolme vuotta koiria. Todella mukavaa ja antoisaa puuhaa. Ja tulihan siitä vähän tulojakin. Jotkut haluavat panostaa lemmikin hyvinvointiin joten laita kauppojen seinille yms ilmoituksia.
Mutta liian halvalla ei kannata tehdä ko hommaa. Esim 8-10 e päivälenkistä on ok.
Vierailija kirjoitti:
Materiaan perustuva onni on tyhjää , loputtomiin ei voi haalia tavaraa joskus tulee raja vastaan joko taloudellisesti tai henkisesti. Materiaihmiset on tyhjiä sisältä ,harrastuksesi ovat hyviä. Jatka harrastamista niin saat mielekästä elämänsisältöä. Kävele metsässä , lue , leivo älä vertaa itseäsi muihin, Hyvää kesänjatkoa Sinulle.
"Materia-ihmiset"? Onko sellainen ihminen mielestäsi materiaihminen, jolla on mielekäs työ, turvattu toimeentulo, puoliso ja lapsi? Noitahan ap haluaisi. Minä tunnen useampia taloudellisesti turvatussa asemassa olevia ihmisiä, eikä kukaan heistä ole minun mielestäni materialisti. Heille tärkeitä asioita ovat oma perhe, ystävät ja erilaiset elämykset yksin tai yhdessä perheen tai ystävien kanssa. He ovat positiivisia, lämpimiä ihmisiä ja osaavat nauttia hetkestä, vaikka metsälenkeistä koiran kanssa kauniissa luonnossa. Kyllä köyhä (kuten minä) voi olla kateellinen noille onnekkaille, kun oma elämä on isolta osin selviytymiskamppailua, että alkaako ulosotto nyt vai ensi vuonna. Ei sitä pelasta jotkut hienot henkiset arvot. Sitä paitsi jos tuota materialismikorttia käyttää, niin mistä voi tietää, vaikka juuri ne köyhät olisivat kaikista pahimpia materialisteja:D Heistähän monet juuri ovat syöneet ja kuluttaneet yli varojensa (niin minäkin), vaikka olisivat voineet keskittyä henkisiin arvoihin, harrastaa vain kirjastossa käymistä, ostaa kaikki vaatteensa kirpputorilta ja syödä perunaa ja lanttua niin kauan, kunnes taloudellinen tilanne paranee.
Olen surkutellut myös samoja asioita. Minulla on kuitenkin puoliso ja lapsi. Puolisolla tosin ei ole kai juuri sen enempää rahaa säästössä kuin minullakaan. Eli puhutaan sellaisesta tonnista säästötilillä. Molemmat tienaa alle 3000€/kk. Kaikki huonekalut on Ikeasta tai saatu joltakin ilmaiseksi. Lapsen hankala temperamentti stressaa ja väsyttää. Ei ole tukiverkkoja, eikä ole varaa palkata kalliita hoitajia. Rahat uppoaa vuokraan ja koko ajan stressaa kaikki asiat. Mielenterveys on aivan palasina ja työelämässä jaksaminen vaakalaudalla. Opiskeluhaaveet jäivät meiltä molemmilta toteuttamatta. Palkkatason nousu olisi ihme ilman monen vuoden opiskelua ja hyvää tuuria.
Pitäisi kai luopua haaveista asua pk-seudulla ja muuttaa jonnekin metsän reunaan mummonmökkiin.