Lue keskustelun säännöt.
Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?
05.07.2020 |
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).
Joten mistä tämä muutos johtuu? Ollaanko me suomalaiset tosiaankin sellaista insinöörikansaa, että käytännöllisyys ratkaisee ja se perusturvallisuus on parasta, joten kaikenlainen ylimääräinen huumori ja hassuttelu voidaan jättää pois?
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin otsikon miehelleni. Hän kysyi, milloin se katoaa, kun minulta ei ole vielä kadonnut? Olen 51.
Miten tämä kepeytesi ja hauskuutesi ilmenee?
Vaikea sanoa itse... monesti teen itsestäni hölmömmän kuin olen, ihan tietoisesti: esim minulla on huono suuntavaisto, ja siitä saa paljon aikaiseksi tilannekomiikkaa. Olen myös sananikkari, ja
Hyvä vääntelemään asioita. Ja meillä on erityisen hauskaa yhdessä silloin, kun juomme viiniä.
Mies on siis 53 v.
Herran kiesus, kirjoitinko minä tämän enkä vain muista kirjoittaneeni??! Ihan kuin meillä, iätkin täsmää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Tapaat vääränlaisia miehiä. Toisenlaisiakin löytyy. Toivottavasti löydät jonkun heistä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
Aika pieni tuttavapiiri mulla, mutta en kyllä tunne yhtään naista, kuka ei olisi kelvannut, mikäli itse on halunnut pariutua.
Tietty, mikäli odottaa ja kelpuuttaa vain sen paikalle valkoisella ratsulla karauttavan prinssin, niin silloin ehkä ymmärrettävää yksin tahdonvastaisesti jääminen.
Usein miehet tarkoittavat naisen hauskuudella sitä, että nainen kikattaa ihailevasti miehen vitseille eikä puhu mistään vakavasta. Sen sijaan nainen joka kertoo niitä vitsejä mutta osaa myös keskustella älykkäästi ei miestä niin miellytäkään....
Ja on aivan totta sekin, että nuorena on hyväuskoinen. Vähän vanhempana nainen on jo kokenut miesten taholta niin paljon kaikenlaista ikävää ja tajunnut, että tietyt ominaisuudet vetävät puoleensa hyväksikäyttäjiä. Sen jälkeen on varuillaan, ei halua antaa itsestään höynäytettävää kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Mikä on demiseksuaali?
Demiseksuaali kokee seksuaalista vetovoimaa/halua vain henkilöön johon on jo muodostunut vahva tunneside. Yhdenillanjutut, fwb jne ovat siis jo ajatuksena mahdottomia koska vieras ihminen tai henkilö johon ei ole rakastunut ei ole millään tavalla seksuaalisen kiinnostuksen kohde.
Tunteeni heräävät melko hitaasti joten käytännössä tarvitsisin useita viikkoja / kuukausia tiivistä, romanttista tapailua jotta haluaisin miehen kanssa sänkyyn. Mies taas haluaa heti sänkyyn jotta ehkä joskus voisi kehittyä jotain tunteita. Eipä kohtaa toiveet :/.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Tenttaat ihmisiltä täysin idioottimaisia asioita ja sitten tuumaat, että ovatpa epäleikkisiä? Just. Ei millään pahalla, mutta vaikutat heikkolahjaiselta.
No onhan nää nyt hauskempia kuin "Mitä teet työksesi /harrastat?", "Matkusteletko paljon, millainen perhe sulla on? ". Jne. Keventää tunnelmaa ja kertoo jo vastaajan huumorintajusta ja fiksuudesta paljon. :-D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ottanut huomioon, että naisella itsellään on voinut olla bipo.
Entä jos nainen olisi heittänyt läpyskää erektiovaikeuksista ja vastapuolella olisi sellaisia? Naurattaisiko miestä?Yleensäkin psykologisilla ongelmilla vitsailu on aika 80-lukua.
Tai sitten huumoria voi olal niin erilaista. Omassa kaveripiirissäni iso osa syö mielialalääkkeitä tai/ ja käy terapiassa. Jotkut käyneet jo yli kymmenen vuotta. Ylläri, juuri meidän keskuudessa voidan heittää läppää masennuksesta, mielenterveysongelmista jne. Koska huumorintaju auttaa noiden asioiden käsittelyssä.
Niin. Mä taas olen naimisissa kakkostyypin bipolaarin kanssa, ollut jo 15 v, enkä näe toisen sairaudessa mitään erityisen humoristista. Normaalin sosiaalisen pelisilmän omaava ei lähde treffeillä laskemaan aroilla aiheilla leikkiä tuntemattoman kanssa juuri siksi, koska se toinen on tuntematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Tapaat vääränlaisia miehiä. Toisenlaisiakin löytyy. Toivottavasti löydät jonkun heistä.
Tietenkin nuo miehet ovat vääriä minulle ja minä heille. Mutta missä ihmeessä voi tavata niitä oikeanlaisia? Mistä niitä löydetään kun ihmisestä ei voi päällepäin nähdä tällaisia asioita? On pakko vain yrittää tavata joitain koska muuten on yksin kotona myös seuraavat 20 vuotta. Alkaa usko hiipua kun ei koskaan osu kohdalle edes yhtä samanhenkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Mikä on demiseksuaali?
Demiseksuaali kokee seksuaalista vetovoimaa/halua vain henkilöön johon on jo muodostunut vahva tunneside. Yhdenillanjutut, fwb jne ovat siis jo ajatuksena mahdottomia koska vieras ihminen tai henkilö johon ei ole rakastunut ei ole millään tavalla seksuaalisen kiinnostuksen kohde.
Tunteeni heräävät melko hitaasti joten käytännössä tarvitsisin useita viikkoja / kuukausia tiivistä, romanttista tapailua jotta haluaisin miehen kanssa sänkyyn. Mies taas haluaa heti sänkyyn jotta ehkä joskus voisi kehittyä jotain tunteita. Eipä kohtaa toiveet :/.
Miksei demiseksuaalisuutta voi ilmoittaa tapailuvaiheessa tai jo vaikka Tinder-profiilissa, jos sitä käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein miehet tarkoittavat naisen hauskuudella sitä, että nainen kikattaa ihailevasti miehen vitseille eikä puhu mistään vakavasta. Sen sijaan nainen joka kertoo niitä vitsejä mutta osaa myös keskustella älykkäästi ei miestä niin miellytäkään....
Ja on aivan totta sekin, että nuorena on hyväuskoinen. Vähän vanhempana nainen on jo kokenut miesten taholta niin paljon kaikenlaista ikävää ja tajunnut, että tietyt ominaisuudet vetävät puoleensa hyväksikäyttäjiä. Sen jälkeen on varuillaan, ei halua antaa itsestään höynäytettävää kuvaa.
Päin vastoin, parhaat keskustelut ja illanvietot olen viettänyt naiskavereiden kanssa, joilla on käsitystä näistä asioista ja pohjaavat vastauksensa tutkittuun tietoon +huumoriin. Ja heidän juttujaan on aina ilo kuunnella!
Olen hauska, empaattinen ja elämäniloinen. Uskallan sanoa, että myös jonkin verran älyä löytyy. Vakiinnuin 18-vuotiaana, ottajia oli, mutta karsin parhaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin menee edelleen hyvin samassa parisuhteessa. Yhdyn myös näkemykseen, että parhaat meni jo.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Tapaat vääränlaisia miehiä. Toisenlaisiakin löytyy. Toivottavasti löydät jonkun heistä.
Tietenkin nuo miehet ovat vääriä minulle ja minä heille. Mutta missä ihmeessä voi tavata niitä oikeanlaisia? Mistä niitä löydetään kun ihmisestä ei voi päällepäin nähdä tällaisia asioita? On pakko vain yrittää tavata joitain koska muuten on yksin kotona myös seuraavat 20 vuotta. Alkaa usko hiipua kun ei koskaan osu kohdalle edes yhtä samanhenkistä.
En mä tiedä, koska luulin, että miehissäkin on olemassa suuri varianssi erilaisia luonteita ja ihmistyyppejä. Toisaalta mä en tunne kovin hyvin kuin itseni. Kaverit ovat vain kavereita ja ehkä sitten se suuri massa miehistä on juuri tuollaisia kuin kuvailit? Voisiko asiasta etukäteen kysellä hienovaraisesti? Puhua vaikka toiveista, haaveista tai siitä mitä kumppanista hakee ja mikä ihmisessä on tärkeää. Voi myös olla, että nämä perinteisimmät tapailukanavat ovat täynnä juuri tuon suuren massa tyylisiä miehiä ja sieltä rauhallisemman ja hitaamman tutustumisen miehen löytäminen on haastavampaa.
Sitä oppii että ihmisten kanssa pitää olla varuillaan eikä heittäytyminen kannata. Senkin tajuaa että tosi kiva mies on sitten kaikille naisille tosi kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hauska, empaattinen ja elämäniloinen. Uskallan sanoa, että myös jonkin verran älyä löytyy. Vakiinnuin 18-vuotiaana, ottajia oli, mutta karsin parhaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin menee edelleen hyvin samassa parisuhteessa. Yhdyn myös näkemykseen, että parhaat meni jo.
N
Humblebrag
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hauska, empaattinen ja elämäniloinen. Uskallan sanoa, että myös jonkin verran älyä löytyy. Vakiinnuin 18-vuotiaana, ottajia oli, mutta karsin parhaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin menee edelleen hyvin samassa parisuhteessa. Yhdyn myös näkemykseen, että parhaat meni jo.
N
Humblebrag
Eipäs ollut. Ei ollut humblea, oli pelkkä brag. Älä käytä sanoja joiden merkitystä et tiedä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Mikä on demiseksuaali?
Demiseksuaali kokee seksuaalista vetovoimaa/halua vain henkilöön johon on jo muodostunut vahva tunneside. Yhdenillanjutut, fwb jne ovat siis jo ajatuksena mahdottomia koska vieras ihminen tai henkilö johon ei ole rakastunut ei ole millään tavalla seksuaalisen kiinnostuksen kohde.
Tunteeni heräävät melko hitaasti joten käytännössä tarvitsisin useita viikkoja / kuukausia tiivistä, romanttista tapailua jotta haluaisin miehen kanssa sänkyyn. Mies taas haluaa heti sänkyyn jotta ehkä joskus voisi kehittyä jotain tunteita. Eipä kohtaa toiveet :/.
Miksei demiseksuaalisuutta voi ilmoittaa tapailuvaiheessa tai jo vaikka Tinder-profiilissa, jos sitä käyttää?
Tinderiä en käytä, mutta minähän nimenomaan ilmoitan. Ja tapailut loppuvat siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
Aika pieni tuttavapiiri mulla, mutta en kyllä tunne yhtään naista, kuka ei olisi kelvannut, mikäli itse on halunnut pariutua.
Tietty, mikäli odottaa ja kelpuuttaa vain sen paikalle valkoisella ratsulla karauttavan prinssin, niin silloin ehkä ymmärrettävää yksin tahdonvastaisesti jääminen.
Ja keskitietä ei ole. On vain kaksi ääripäätä, kelvata jollekin tai odottaa prinssiä.
Mitä enemmän palstan miesten aivoituksia luen, sitä enemmän arvostan kouluttautunutta ja maailmaa nähnyttä tavallista ja normaalia miestä.
Eri
Minä haluaisin hassuttelevan, hauskan, huumorintajuisen miehen, olisi ihana hassutella niinkuin nuorena, epäilen että nämä tosikkonaiset etsii sitä täydellistä kumppania ja ollaan siksi niin haudanvakavaa, Itse en halua enää rakennella pesää miehen kanssa Minulla on ihana oma pesä missä asun. Haluaisin miesystävän jolla se oma pesä, voitaisiin nähdä ja hassutella ilman mitään pesän rakennusvelvollisuutta,muuten jos nämä tapaamasi naiset etsii pakolla sitä lastensa isää,pakko tappaa kaiken luovuuden ja keveyden.
Nainen50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Kuulostaa etukäteen mietityiltä kysymyksiltä. En tiedä mitään tylsempää kuin ihminen, joka ei ole spontaani vaan joutuu etukäteen miettimään keskustelunaiheita, vitsejä, kysymyksiä jne. Jos mikään tilanteessa ja edeltävässä keskustelussa ei ennakoinut tuollaisia kysymyksiä, niin ymmärrän erittäin hyvin, että treffikumppanit pitivät sinua outona.
Mikä on demiseksuaali?