Lue keskustelun säännöt.
Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?
05.07.2020 |
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).
Joten mistä tämä muutos johtuu? Ollaanko me suomalaiset tosiaankin sellaista insinöörikansaa, että käytännöllisyys ratkaisee ja se perusturvallisuus on parasta, joten kaikenlainen ylimääräinen huumori ja hassuttelu voidaan jättää pois?
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös asiakaspalvelutilanteissa. Hankalin asiakasryhmä ovat juuri nämä +40v naiset.
Aivan. Koska niitä ei voi kusettaa.
Ei vaan tulevat jo valmiiksi niin hapan ilme kasvoillaan että asiakaspalvelija ajattelee mielessään: "Jaahas, taas tällainen".
Yli nelikymppinen osaa vaatia vastinetta rahoilleen. Yleensä mennään asiakkaaksi tilanteissa, joissa halutaan saada se oma asia hoidettua, ei flirttailemaan aspan kanssa. Aspa on siellä tekemässä työtään eli palvelemassa ja saa siitä palkan, eikä viihtymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
100% samaa mieltä!
Olen/olin iloinen, avoin nuori nainen. Avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni ovat kuitenkin johtaneet lukuisiin ahdisteluihin, väkivaltaan, kahteen r**skaukseen, ja kasaan muuta paskaa. Maailmassa on paljon miehiä, joille nuo ominaisuudet tarkoittavat ensisijaisesti sitä, että naista on helppo käyttää hyväksi.
Kun tarpeeksi monta kertaa avoin ja iloinen käytös miehiä kohtaan johtaa kamaliin tuloksiin, sitä tulee varovaisemmaksi. Haluaa istahtaa sen parin kahvikupin verran, että ehtii yrittää arvioida, onko mies uhka. Monet eivät tätä usko, mutta tämä on valitettavasti yleinen kokemus naisille deittimaailmassa. Ketuttaa olla miehille saaliseläin.
Sama kokemus. Ensiksi otetaan selvää onko mies turvallisuusriski. Jos olet liian keveästi otettava ja avoin se houkuttelee vainoajia ja väkivaltaisia miehiä. Vaikka sovittaisiin, että tapailu ei jatku niin jos mies on saanut kiltin kuvan sinusta, se voi alkaa ahdistella ja vainota kohdattuaan torjunnan.
Mummelithan ovat oikeita räklättäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
100% samaa mieltä!
Olen/olin iloinen, avoin nuori nainen. Avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni ovat kuitenkin johtaneet lukuisiin ahdisteluihin, väkivaltaan, kahteen r**skaukseen, ja kasaan muuta paskaa. Maailmassa on paljon miehiä, joille nuo ominaisuudet tarkoittavat ensisijaisesti sitä, että naista on helppo käyttää hyväksi.
Kun tarpeeksi monta kertaa avoin ja iloinen käytös miehiä kohtaan johtaa kamaliin tuloksiin, sitä tulee varovaisemmaksi. Haluaa istahtaa sen parin kahvikupin verran, että ehtii yrittää arvioida, onko mies uhka. Monet eivät tätä usko, mutta tämä on valitettavasti yleinen kokemus naisille deittimaailmassa. Ketuttaa olla miehille saaliseläin.
Sama kokemus. Ensiksi otetaan selvää onko mies turvallisuusriski. Jos olet liian keveästi otettava ja avoin se houkuttelee vainoajia ja väkivaltaisia miehiä. Vaikka sovittaisiin, että tapailu ei jatku niin jos mies on saanut kiltin kuvan sinusta, se voi alkaa ahdistella ja vainota kohdattuaan torjunnan.
Miten nopeasti miehestä voi päätellä onko hän turvallisuusriski ja miten tämä päättely tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nämä ole eri naisia. Ne hauskat ja keveät vakiintuivat silloin kaksikymppisinä. Ne haastattelijat etsivät edelleen. Sinun tilaisuutesi oli ja meni.
Näinhän se menee. Eivätkä parhaimmat päädy toiselle kierrokselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykyään vaaditaan että aikuisenakin pitäisi käyttäytyä kuin teini? Ennen vanhaan sellaisia pidettiin vähän yksinkertaisina.
Nykyään se on joku vaatimus, että pitää aikuisenakin kikattaa ja olla kuin pikkutyttö.
Kyllä minä nauran sitten kun olen kunnolla tutustunut ja täysin rento, mutta ei tässä iässä enää uuden tuttavan kanssa ala julkisesti käyttäytymään kuin teini, tai sitten se vaatisi jonkun salamarakastumisen mikä tyhjentää ajukopan järjestä. Onhan esimerkiksi äitini (leski) nyt yli kuuskymppisenä ihan hassu hihittäjä kun hän on pitkästä aikaa rakastunut.
Mutta ei nyt ihan pelkkä treffeillä käynti riitä siihen, että menettää tämän aikuisen kontrollin. Älytöntä että sellaista edes vaaditaan.
Täysin samaa mieltä AP kanssa.
Muistan kaiholla 22v kauniin kyykätyn perseen omaavan blondinaisen kanssa treffailua. Huoletonta, hauskaa, parasta seksiä.
+28v naiset taas pitää lähinnä työhaastatteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tarkalleen muista, mikä kaikki sen sai katoamaan, mutta tiedostan oman vastuuni siitä, että sen voi kuitenkin oppia takaisin. Sen tosiaan voi, vaikka ei heti siltä tuntuisi. Olen ennen suojellut itseäni ihan kaikkien huomiolta, mutta nykyään yritän olla leikkisämpi, avoimempi esim. kehuille (ilman että epäilen heti jotain synkkiä taka-ajatuksia). Hyvät asiat vaatii työtä, varsinkin jos on saanut takkiin tai vain muuten pettynyt elämään aiemmin. Vastuu omasta ajatusmaailmasta on kuitenkin aina ihmisellä itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ottanut huomioon, että naisella itsellään on voinut olla bipo.
Entä jos nainen olisi heittänyt läpyskää erektiovaikeuksista ja vastapuolella olisi sellaisia? Naurattaisiko miestä?
Yleensäkin psykologisilla ongelmilla vitsailu on aika 80-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Tenttaat ihmisiltä täysin idioottimaisia asioita ja sitten tuumaat, että ovatpa epäleikkisiä? Just. Ei millään pahalla, mutta vaikutat heikkolahjaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Luin otsikon miehelleni. Hän kysyi, milloin se katoaa, kun minulta ei ole vielä kadonnut? Olen 51.
Miten tämä kepeytesi ja hauskuutesi ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä AP kanssa.
Muistan kaiholla 22v kauniin kyykätyn perseen omaavan blondinaisen kanssa treffailua. Huoletonta, hauskaa, parasta seksiä.
+28v naiset taas pitää lähinnä työhaastatteluja.
Ja syy siihen, ettei tämän unelmadeitin kanssa suhde syventynyt vakituiseksi?
Ehkä on vain hyvä, että erilaisuus tulee esiin noin nopeasti. Peter pan miehelle sopii peter pan nainen. Muiden kanssa tulidi vakavia ongelmia parisuhteessa. Tosin noille teinin tasolle jääneillekin tulee varmaan. Joka tapauksessa ne aikuisiksi kasvaneet naiset ainakin säästyvät tuhlaamasta aikaa keskenkasvuisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Tenttaat ihmisiltä täysin idioottimaisia asioita ja sitten tuumaat, että ovatpa epäleikkisiä? Just. Ei millään pahalla, mutta vaikutat heikkolahjaiselta.
Samaa ajattelen. Lainaamasi henkilö kuulostaa ihmiseltä, joka yrittää jollain ihme kikkailulla ilmentää jotain nokkeluutta, jota hänellä ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Tenttaat ihmisiltä täysin idioottimaisia asioita ja sitten tuumaat, että ovatpa epäleikkisiä? Just. Ei millään pahalla, mutta vaikutat heikkolahjaiselta.
Tämä, muka-älyllistä infantiilia teiniläppää ja voi ihme kun siihen ei vastata. Tämä kyllä antaa riittävän kuvan tyypin henkusestä tasosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin otsikon miehelleni. Hän kysyi, milloin se katoaa, kun minulta ei ole vielä kadonnut? Olen 51.
Miten tämä kepeytesi ja hauskuutesi ilmenee?
Vaikea sanoa itse... monesti teen itsestäni hölmömmän kuin olen, ihan tietoisesti: esim minulla on huono suuntavaisto, ja siitä saa paljon aikaiseksi tilannekomiikkaa. Olen myös sananikkari, ja
Hyvä vääntelemään asioita. Ja meillä on erityisen hauskaa yhdessä silloin, kun juomme viiniä.
Mies on siis 53 v.
Se katoaa ruuhkavuosiin, valvottuihin öihin.
Imetykseen ja ylitöihin.
Olet tytär, sisko, äiti, täti.
Eikös aina joku säti.
Siivoa! Töitä paina!
Moitteet, murheet seuraa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ottanut huomioon, että naisella itsellään on voinut olla bipo.
Entä jos nainen olisi heittänyt läpyskää erektiovaikeuksista ja vastapuolella olisi sellaisia? Naurattaisiko miestä?Yleensäkin psykologisilla ongelmilla vitsailu on aika 80-lukua.
Tai sitten huumoria voi olal niin erilaista. Omassa kaveripiirissäni iso osa syö mielialalääkkeitä tai/ ja käy terapiassa. Jotkut käyneet jo yli kymmenen vuotta. Ylläri, juuri meidän keskuudessa voidan heittää läppää masennuksesta, mielenterveysongelmista jne. Koska huumorintaju auttaa noiden asioiden käsittelyssä.
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Etkö tajua, että olet aikuinen? Ei aikuinen saa olla hauska ja kepeä. Pitää olla vakava ja väsynyt.