Lue keskustelun säännöt.
Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?
05.07.2020 |
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).
Joten mistä tämä muutos johtuu? Ollaanko me suomalaiset tosiaankin sellaista insinöörikansaa, että käytännöllisyys ratkaisee ja se perusturvallisuus on parasta, joten kaikenlainen ylimääräinen huumori ja hassuttelu voidaan jättää pois?
Kommentit (376)
Etkö itse ole muuttunut yhtään vanhetessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoaa se miehiltäkin. Kolmekymppinen hulluttelijamies kuulostaa Duudsonilta, ja treffit sellaisen kanssa eivät tosiaan naurata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ikä tekee kaikilla tehtävänsä. Koiranpentu on leikkisä kunnes kasvaa aikuiseksi.
Tällaisten asenteiden vallitessa en viitsi paljon enää deittailla. Pitää olla niin aikuista ja mikään muu ei ole sallittua. Jos ei sovi muottiin niin turha kai sitä on yrittää suurta massaa muuttaa.
No aikuinen on aikuinen ja yleensä aikuiselle kertyy erilaisia vastuita niin ettei voi haihatella mitä sattuu. Ihmiset myös nauttii ja arvostaa erilaisia asioista eri elämäntilanteissa.
Ap:n ja tapaamiensa naisten huumori ei taida olla samalla viivalla; kysyit treffikumppaniltasi, että mitä hän tekisi, jos voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön, mitä tuolla kysymyksellä yritit saada kumppanistasi selville jää arvoitukseksi.
Samanlainen huumorintaju yhdistää, itse olen enemmän tilannekomiikan ystävä, huumorin pitää olla myös aitoa, ei väkisin väännettyjä kysymyksiä. Yhdessä nauraminen on kyllä rentouttavaa ja luo yhteenkuuluvuutta.
Itse huomasin jo varhaisteininä että ihmiset muuttuvat tylsiksi kun aukuistuvat, tosin eivät kaikki.
Koskee ihan kumpaakin sukupuolta, ei yksin naisia. Nuoret ihmiset ovat tarkkoja huomaamaan tällaisia asioita.
Onko ap sitten joku pelleilijä treffeillä, joka harrastaa tyhmiä tempauksia? Onko tullut mieleen, että se voisi olla syy pitkittyneeseen sinkkuuteen? Ainakaan minusta sellainen ei kuulosta miehekkäältä ja seksikkäältä, vaan lapselliselta, teinimäiseltä ja epäkypsältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös asiakaspalvelutilanteissa. Hankalin asiakasryhmä ovat juuri nämä +40v naiset.
Aivan. Koska niitä ei voi kusettaa.
Arja Korisevalla olis kyllä hauskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ja tapaamiensa naisten huumori ei taida olla samalla viivalla; kysyit treffikumppaniltasi, että mitä hän tekisi, jos voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön, mitä tuolla kysymyksellä yritit saada kumppanistasi selville jää arvoitukseksi.
Samanlainen huumorintaju yhdistää, itse olen enemmän tilannekomiikan ystävä, huumorin pitää olla myös aitoa, ei väkisin väännettyjä kysymyksiä. Yhdessä nauraminen on kyllä rentouttavaa ja luo yhteenkuuluvuutta.
Joo jos bipolaariselle kämppikselle nauraminen on ap:n mielestä rentoa ja hauskaa hassuttelua niin voin hyvin nähdä että monen mielestä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ja tapaamiensa naisten huumori ei taida olla samalla viivalla; kysyit treffikumppaniltasi, että mitä hän tekisi, jos voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön, mitä tuolla kysymyksellä yritit saada kumppanistasi selville jää arvoitukseksi.
Samanlainen huumorintaju yhdistää, itse olen enemmän tilannekomiikan ystävä, huumorin pitää olla myös aitoa, ei väkisin väännettyjä kysymyksiä. Yhdessä nauraminen on kyllä rentouttavaa ja luo yhteenkuuluvuutta.
Joo jos bipolaariselle kämppikselle nauraminen on ap:n mielestä rentoa ja hauskaa hassuttelua niin voin hyvin nähdä että monen mielestä ei ole.
Ylipäänsä kolmekymppiselle kämppiskysymykset on yleensä jo jokin aika sitten taakse jäänyttä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ottanut huomioon, että naisella itsellään on voinut olla bipo.
Entä jos nainen olisi heittänyt läpyskää erektiovaikeuksista ja vastapuolella olisi sellaisia? Naurattaisiko miestä?
Niinkuin moni on jo kirjoittanut elämänkokemus, huolet ja murheet sekä työmäärä tekevät tehtävänsä. Ihminen vanhenee ja väsyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös asiakaspalvelutilanteissa. Hankalin asiakasryhmä ovat juuri nämä +40v naiset.
Aivan. Koska niitä ei voi kusettaa.
Ei vaan tulevat jo valmiiksi niin hapan ilme kasvoillaan että asiakaspalvelija ajattelee mielessään: "Jaahas, taas tällainen".
Ehkä itse olet muuttunut tylsemmäksi? Vastapuoli ei enää viihdy seurassa niin kuin nuorempana.
Itsellä käynyt juuri päinvastoin. Parikymppisenä olin äärimmäisen tosikko ja realisti, pidin kaikkea romanttisuuttakin ihan hömpänpömppänä. Mulla oli tosi kovat arvot ja elämänasenne pessimistinen. Nyt näin aikuisempana olen relannut ja tunteellistunut ja suhtaudun asioihin aivan harvinaisen positiivisesti. Jos nuorena kaikki oli uhka, nyt se on mahdollisuus.
Ja fiilishän siis tosiaan tarttuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Ehkä huumorintajusi ei ole niin hyvä, kuin oletat. Sinuna panostaisin ihmistuntemukseen ja toisen ihmisen kuulosteluun, että millaisista vitseistä hän tykkää. Joillekin maanis-depressiivisyydellä ja siihen liittyvällä stigmalla vitsailu ei ole mikään kevyt juttu, voi osua todella arkaan paikkaan. Psykologiaa opiskelleena sinulla luulisi olevan parempi ihmistuntemus ja itsereflektiokyky. Se etteivät ihmiset pidä vitseistäsi ei tarkoita, etteikö heillä olisi huumorintajua.
Tässä viisauden sanoja. Itse mustaa ja absurdia huumoria harrastavana olen joutunut oppimaan kantapään kautta sen, että sellaista juttua ei voi heittää ihan kenen kanssa tahansa, varsinkaan tuttavuuden alussa. Koskaan kun ei voi tietää, loukkaako tällainen läpänheitto vastapuolta. Huumorin tarkoitus on keventää, ei satuttaa.
Muutenkin näistä mielestään leikkisistä ja huumorintajuisista ihmisistä tulee usein sellainen vaikutelma, että he haluavat vain saada vahvistusta omalle hauskuudelleen eivätkä ole itse asiassa kiinnostuneita tutustumaan toiseen ihmiseen. Tällaisten pellejen käytös on usein jopa loukkaavaa tai ainakin täysin tilannetajutonta, koska fokus on vain siinä, että saa murjaistua sen mehevimmän vitsin. Tosiasiassa ketään ei naurata ja parempi flaksi kävisi rehellisen asiallisella käytöksellä.
Jos ensikosketus saadaan verkossa käyttäen kriteereinä ominaisuuslistoja, niin onko se ihme, jos kaavamaisuus on päällimmäinen tunne. Livenä tutustuen sinun aloitteestasi pystyisit paaluttamaan heti alussa haluamasi viitekehyksen suhteelle: hauskaa, eroottissävytteistä jne. Aloitteentekijä saa luonnostaan liidaajan roolin.
Jaa. Siis nainen on nuorena hauska ja yli 30 vuotiaana kaavamainen insinööri joka etsii kumppanista vain jotain käytännön järjestelyä? No, siinä tapauksessa: mistä se naisen hauskuus nuorena alunperinkään tuli? Tuliko se naisen sisältä vai sosiaalisesta ympäristöstä? Jos se tuli sosiaalisesta ympäristöstä niin eihän se sitten vakaalla pohjalla alunperinkään ollut, tietysti se voi poistua ja tilalle voi tulla mitä vain muuta.
Harva ihminen on sosiaalisessa tilanteessa täysin luonnollinen oma itsensä. Useimmat mukauttavat käytöstään sen mukaan mikä tavoite heillä on, mitä he siltä sosiaaliselta tilanteelta hakevat.
Ehkä nuorena nainen hakee sosiaalisesta tilanteesta hauskanpitoa, hauskaa tunnetta, joten siksi hän käyttäytyy hauskasti. Hän käyttää muita ihmisiä saadakseen itselleen jotain hauskaa, jotain hauskaa tunnetta - hän saa sen ja käyttäytyy sen mukaisesti. Eli ei se nainen ole itse hauska. Hän vain ilmaisee sitä hauskaa tunnetta mitä hän saa muilta, mitä sen hetkinen sosiaalinen tilanne hänelle tuottaa.
Ehkä sitten yli 30 vuotiaana hän ei enää hae hauskanpitoa vaan tosiaan jotain "käytännöllisiä elämänjärjestelyjä". Ilmeisesti hän ajattelee että "hauskanpito" ei ole toimiva tekniikka tuollaisten järjestelyjen hankkimiseen, joten hän valitsee toisen tekniikan eli "insinöörimäisen kaavamaisuuden" tai siis käyttäytyy treffeillä kuin työhaastattelija. Eli taaskaan hänen käytöksensä ei ilmaise minkälainen hän oikeasti on. Hänen käytöksensä on vain välttämättömyys jotta hän saisi mitä haluaa, pääsisi tavoitteeseensa. Hänen käytöksensä ei ole hänen omaa käytöstään vaan vain valittu tekniikka, teatteria, keinotekoista.
--
Miehet ovat yhtä kurjia kuin naiset. Useimpien ihmisten sosiaalinen käytös on enimmäkseen teatteria. Feikkiä. Tuolla feikkikäytöksellä he tuottavat itselleen tunteita jotka ovat heille todellisia. Ja siksi he kokevat elävänsä täyttä elämää, kokevat kaiken olevan hyvin, kokevat olevansa onnellisia ja terveitä. Mutta jos tuotat itsellesi tunteita feikkikäytöksellä, niin ovatko ne tunteet todellisia vain vain feikkitunteita? Ovatko sinun tunteesi vain narsistista illuusiota jonka luulet olevan todellisuutta? Kenties sinun koko elämäsi, kaikki tunteesi, ovat vain teatteria jonka sinä uskot todeksi? Käytökselläsi sinä feikkaat muille, mutta sinun tunteesi feikkaavat sinulle, sinun tietoisuudellesi? Sinun tietoisuutesi ei erota sinun omaa sisäistä teatteriasi todellisuudesta? Narsistiset psykopaatit vievät tuon feikkaamisen kaikista pisimmälle: he ovat täysin keinotekoisia, heidän jokainen hetkensä on teatteria. He ovat onnellisia niin kauan kuin he teatterilla pystyvät tuottamaan itselleen jotain hyvää tunnetta. Kun se ei enää onnistu niin he syyttävät muita.
--
Joten ehdotukseni aloittajalle: jos tahdot naisen jonka hauskuus ei katoa niin etsi nainen jonka käytös ei ole teatteria, joka ei mukauta käytöstään kulloistenkin sosiaalisten tavoitteidensa mukaiseksi. Nainen joka on luonnollinen, oma itsensä, jonka hauskuus tulee hänen sisältään. Ihminen jolle sosiaaliset tilanteet eivät ole sitä että hänellä on jokin ennalta asetettu päämäärä ja sitten tekniikat joilla siihen päämäärään pyrkii.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap sitten joku pelleilijä treffeillä, joka harrastaa tyhmiä tempauksia? Onko tullut mieleen, että se voisi olla syy pitkittyneeseen sinkkuuteen? Ainakaan minusta sellainen ei kuulosta miehekkäältä ja seksikkäältä, vaan lapselliselta, teinimäiseltä ja epäkypsältä.
Määritä tyhmä tempaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös asiakaspalvelutilanteissa. Hankalin asiakasryhmä ovat juuri nämä +40v naiset.
Aivan. Koska niitä ei voi kusettaa.
Ei vaan tulevat jo valmiiksi niin hapan ilme kasvoillaan että asiakaspalvelija ajattelee mielessään: "Jaahas, taas tällainen".
Ovat väsyneita ja ylirasittuneita. Ylirasitusta takana viimeistään siitä asti kun perheeseen tuli lapsilapsia aikuislapsen rinnalle huollettaviksi.
Luin otsikon miehelleni. Hän kysyi, milloin se katoaa, kun minulta ei ole vielä kadonnut? Olen 51.
100% samaa mieltä!
Olen/olin iloinen, avoin nuori nainen. Avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni ovat kuitenkin johtaneet lukuisiin ahdisteluihin, väkivaltaan, kahteen r**skaukseen, ja kasaan muuta paskaa. Maailmassa on paljon miehiä, joille nuo ominaisuudet tarkoittavat ensisijaisesti sitä, että naista on helppo käyttää hyväksi.
Kun tarpeeksi monta kertaa avoin ja iloinen käytös miehiä kohtaan johtaa kamaliin tuloksiin, sitä tulee varovaisemmaksi. Haluaa istahtaa sen parin kahvikupin verran, että ehtii yrittää arvioida, onko mies uhka. Monet eivät tätä usko, mutta tämä on valitettavasti yleinen kokemus naisille deittimaailmassa. Ketuttaa olla miehille saaliseläin.