Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?

Vierailija kirjoitti:

Katoaa se miehiltäkin. Kolmekymppinen hulluttelijamies kuulostaa Duudsonilta, ja treffit sellaisen kanssa eivät tosiaan naurata ketään.

Vastaan omasta puolestani. Olen 45-vuotias nainen.

Aiemmin nauroin kohteliaisuudesta miesten säälittäville iskuyrityksille ja idiooteillekin vitseille. Nykään en jaksa. Jos ei naurata niin en naura. Nuoruuden huonoon itsetuntoon kuului jatkuva hymyily typereille asioille. Olin silloin tosi mukava, hauska ja huuromintajuinen ihminen kai sitten. Enää en ole. 

Muuta osaa ap:n viestistä en kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Kuulostat sielunkumppaniltani. 🙂❤ Hyvää settiä. 👍

T. Nainen / Helsinki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi syy olla tuossa aloituksessa? Ap kirjoittaa "Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut)"

Eli vaikuttaa että hänestä kuuluu lähteä treffeille kun tulee match. Tuntemattoman ihmisen kanssa. Ei siinä kiinnosta huolitellu jos ei ole ensin edes alkeellisesti tutustunut millainen ihminen toinen on.

Enemmin silloin kun ei tunneta ollaan varautuneita.

Eri kirjoittaja jatkaa, samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa.

Lisäksi vaikuttaa että tällä aloituksen tekijällä on tarve ohjata sitä mahdollista tapaamistakin ja uskallan olettaa että sama pätee koko suhteen kehitykseen. Eli tarjolla olisi apukuskin paikka vailla kartanlukuoikeuksia

Ja toi npc-termi, se että joku ei pelaa sinun peliä sinun säännöilläsi... Tuleeko mieleen että hän pelaa omaa peliään jossa on oma päämääränsä ja se on täysin sinusta riippumaton? Niinhän itsenäiset ihmiset tekevät

Npc on etukäteen ohjelmoitu ihmishahmoa muistuttava konstrukti, jonka reaktiot ovat skriptattuja, jolla ei ole omaa tahtoa eikä kykyä itsenäiseen ajatteluun. Semmoinen nimeomaan pelaa muiden sääntöjen mukaisesti, kuten lauman, median, auktoriteettien.

No ei ne pelattavat hahmot yleensä ole juuri sen vapaampia. Suurin osa tehtävistä menee täsmälleen tietyllä tavalla ja muutamissa kohdissa saa vapaammin valita miten juoni etenee. Keskusteluissa saat valita kolmesta eri vaihtoehdosta.

Kerro nyt miten et yhtään ajattele auktoriteettien, median tai lauman mukaisesti. Ihan oikeasti kiinnostaa millä kaikilla tavoin olet itsenäinen ajattelija.

On meillä tosielämässäkin sääntöjä jotka rajoittavat ei vaan tekemistä, vaan myös sanoja. Joissakin maissa on jo sääntöjä, jotka pakottaa sinua käyttämään tiettyjä sanoja.  Sääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa rangaistuksia. Amerikassa yliopiston dekaani saa potkut, jos kirjoittaa ALM, suosittua liikettä tukevassa kirjoituksessaan, käytti siis vaan väärää iskulausetta loppuun vaikka oli hengessä mukana. Twitteristä saa pysyvät bännit, jos sanoo journalistille Learn to Code, mutta avautuukohan tuokaan termi sinulle? Tiedätkö tarpeeksi maailman menosta? Englannissa taas joutuu poliisin kuulusteluun, jos vastaa "Are they though?", toisen esittämään väitteeseen sukupuolista. 

On ironista, että puhut minulle säännöistä, kun nimenomaan npc:t rakastavat sääntöjä, kieltoja, ja haluavat samaa meininkiä Suomeenkin. Siksi ihmisen reaktio kiellettyyn aiheeseen, kuten vaikka Hitler, näyttää, kuinka syvälle suohon hän on upponut, kuinka rajoitetut ajatusten liikkeet ovat. Sinä olet sääntöjen puolella, en minä. Ehkä juuri siksi puhut säännöistä, projisoit.

Jos olet npc, luulet että tämä on oik/vas politiikasta kiinni, vaan ei ole. Välillä npc:t olivat oikealla, ja kielletyt aiheet olivat toiset, se yksi (annettu) totuus oli erilainen. Joskus kerettiläisiä jopa poltettiin roviolla, nykyään annetaan potkut, vaikka Suomessa on toistaiseksi vielä harvinaista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä joskus voi olla leikkisä, mutta silloin miehen näkee vain kaverina. Aikuinen mies, joka on enemmänkin vakaa eikä poukkoileva, viehättää seksuaalisessa mielessä.

Vai taloudellisessa mielessä? Vai statuksen kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin otsikon miehelleni. Hän kysyi, milloin se katoaa, kun minulta ei ole vielä kadonnut? Olen 51.

Etkö tajua, että olet aikuinen? Ei aikuinen saa olla hauska ja kepeä. Pitää olla vakava ja väsynyt.

Yllä olevaan kommenttiin tulleet useammat ala- kuin yläpeukut kertovat paljon ainakin tätä palstaa käyttävien huumorintajusta - tai pikemminkin sen puutteesta. Jos ei ymmärrä, että yllä oleva on sarkasmia, on jo aika totinen torvensoittaja. Ja ennen kuin joku ehtii tulla sanomaan, että kyllä hän ymmärsi sen olevan sarkasmia, hän ei vain pitänyt sitä hauskana: onnitteluni, olet jo puolimatkassa kohti iloisempaa elämää.

Tämä on muakin ihmetyttänyt. Hulluttelun ja huumorin ei tarvitse olla "duudson" tasoa vaan ihan selalsta perusjuttua. Jotkut vaan kadottaa sen -..toivottavasti mä en. Ja tosiaan ärsyttään näin melkein nelikypäsenä että luulis että nuo naisetkin olis vapaantunempia, ja silleen. No onneksi niitä on jotka ei kadota sitä. 

38v naisena täytyy sanoa, että tähän ikään tullessa on jo oppinut, että muita ei tarvitse miellyttää. Minä olen kyllä hauska ja kepeä oikeiden ihmisten seurassa. Jos et sitä hauskuutta ja kepeyttä minusta esille saa, en minä sitä ala myöskään esittämään. Siinähän sitten saa esittää lopun ikää, jos siellä tielle lähtee.

Täälätkin muuten tunnistanut tuon npc-jankkaajan ihmistyypin. Juuri sellainen persoona jonka kanssa ei löydy yhteistä säveltä vaikka kuinka yrittää. Minulla ei ole siitä persoonallisuustyypistä muuta kuin ikävää sanottavaa, ja arvelen tilanteen olevan sama molemmin puolin. Parempi siis lähteä suosista eri teille kuin väkisin yrittää jos treffeille toistemme kanssa satuttaisiin, muuten hukkaa vaan molempien aikaa.

Eihän suinkaan "hauskuuden" vaatimus ole olla nauravainen tai hymyilevä kokoajan. Kyse on siitä onnistuuko keskustelemaan luovasti. Tarttuuko juttuihin ja kehittää niitä. Pysytyykö keskustelemaan muustakin kuin lähipiirin ihmisten heikkouksista, tulevasta kurjuudesta tai tekemättömistä asioista.

Kyse on ihmistyypistä jotka eivät tuomitse heti jos tilanne/asia poikkeaa "normaalista". Voivat toki tuomita jos sellaiseen on perusteet, mutta eivät vain sen tähden "että on ollut tapana".

Hauskuus ei siis ole vitsien tai kaskujen toistamista, vaan luovuutta. Ihmisellä siis pitää olla kyky tarkastella asioita monipuolisesti, tehdä niistä havaintoja ja ilmaista nämä ulkopuolisille. Vähän kuin hyvä stand up komiikka. Oivaltaminen kuvaa ilmiötä hyvin.

Keskustelu siis alkaa jostain aiheesta ja voi päätyä minne tahansa. Hauskaa se on silloin kun ihminen osaa sen hauskasti kertoa ja löytää asioiden humoristiset puolet.

"Aikuisuudessa" kai lähdetään siitä, että kaikki tarvittava tiedetään jo varmasti ja nyt sitten vain raadetaan kohti sitä valmista maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi mieleen yksi jakso amerikkalaisesta vaimonvaihto-ohjelmasta. Siinä oli melko juntti pariskunta joka vaihtoi vaimoa homopariskunnan kanssa. No punaniskamies pisti tietenkin pystyyn hysteerisen draaman tuosta että olivat homoja, hyvä ettei munalukkoa itselleen hankkinut. Noh, osoittautui kuitenkin että homopariskunnan suhde oli oikeasti tasa-arvoinen ja lapset onnellisempia kuin punaniskaperheessä jossa harjoitettiin mm fyysistä kurittamista. Mutta kokeilun lopputulos oli se että punaniskaperheen äiti kyseenalaisti isosti sen jälkeen elämänsä ja sanoi vaihdon jälkeen että tältä minusta on tuntunut viimeksi nuorena naisena. Muistan tuon ohjelman aina välillä ja mietin että pitäisikö sittenkin yrittää vielä paluuta nuoruuden iloon ja huolettomuuteen, kun se kerran näyttäisi olevan mahdollista.

Luuliko punaniskareppana, että homomies himoitsee häntä?

Todennäköisesti turha luulo, koska homomiehet ovat usein fiksuja, hyvännäköisiä ja hoikkia. 

Toivottavasti lapset saivat jatkossa elää turvallisessa perheessä. 

Hyi mitä paskaa. Erittäin kuluneita mielikuvia juuri näistä "tyypeistä" ja miten he luultavasti ajattelevat. Kirjoittajatkin laittavat omia sairaita mielikuviaan yhteen totuudeksi.

Tämä ei ole ongelma silloin kun ikäeroa on miehen hyväksi 10+ vuotta.

30-vuotiaan uraansa aloittelevan naisen ei kannata ottaa 30-vuotiasta miestä, koska sillä on vielä vähän poikamielisyyttä jäljellä. Kannattaa ottaa 40-vuotias mies, joka on asettunut ja tietää jotain elämästä.

Samalla tavalla 25-vuotiaan naisen ei kannata ottaa 25-vuotiasta miestä, koska tämä mies on vielä mielellään baareissa ja huvituksissa kun nainen taas alkaa siinä vaiheessa miettimään perhettä. Ottakaa vanhempi mies, joka on käynyt läpi sen vaiheen missä oman ikäisenne miehet vielä ovat.

Otin itse 10 vuotta vanhemman miehen ja sitä kiinnosti jo koti, sisustus, viinit ja kaikki muu vähän sivistyneempi asia eikä vain kalja, fudis ja mökkireissut kavereiden kanssa.

Entäs sellaiset possunaiset, sisaret ja äidit ketkä luulevat olevansa joka paikan halutuimmat ihmiset ja aukovat päätään omista miehistään, lapsistaan ja veljistään? Sellaisia perusmuijia. Nolaavat miehiä miesten sukulaisten ja tyttöystävien ja vaimojen edessä. Piikittelevät ja JUORUAVAT. Kertovat muunneltua totuutta. Juuri niitä miehiä yritetään vähän keikauttaa, ketkä ovat oikeasti täysiä kymppejä, mutta näille naikkosille pitää olla se joku kohde, ketä nälvimällä luulevat pääsevänsä tyytymättömyydestänsä omaan eläämäänsä ja kivahan se on kiusata kateuttaan. Juonivat lehmät. 

Nuorena naisella on vielä pariutumisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta ruusunpunainen ja taianomainen kuva, minkä toteutumiseksi tulisi miestä mielistellä, miellyttää ja kosiskella. Miestähän tyypillisesti miellyttää kaunis, nuori, iloinen, yksinkertainen, hoikka ja kepeä nainen ja tähän nainen myös pyrkii, koska miehen ilahduttamiseksi johtaa siihen ihanaan ja onnelliseen yhteiseen tulevaisuuteen.

Sitten nainen elää elämäänsä vähän pidemmälle ja huomaa tulleensa huijatuksi. Muu rooli kuin kaunis, hymyilevä ja nyökyttelevä pää herättää ärsytystä yhteiskunnassa. Nainen alkaa löytää oman äänensä ja huomaa, että ollakseen onnellinen hänen tulee elää oman näköisiään elämää. Itsenäinen, tarpeensa ääneen sanova nainen koetaan miesten toimesta hankalaksi: ”you should smile more”.

Nainen ei enää halua miellyttää miestä, vaan myös hänellä on vaatimuksia. Kumpikaan, mies tai nainen, ei halua luopua tästä etuoikeudesta, jolloin molemmat ovat yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän suinkaan "hauskuuden" vaatimus ole olla nauravainen tai hymyilevä kokoajan. Kyse on siitä onnistuuko keskustelemaan luovasti. Tarttuuko juttuihin ja kehittää niitä. Pysytyykö keskustelemaan muustakin kuin lähipiirin ihmisten heikkouksista, tulevasta kurjuudesta tai tekemättömistä asioista.

Kyse on ihmistyypistä jotka eivät tuomitse heti jos tilanne/asia poikkeaa "normaalista". Voivat toki tuomita jos sellaiseen on perusteet, mutta eivät vain sen tähden "että on ollut tapana".

Hauskuus ei siis ole vitsien tai kaskujen toistamista, vaan luovuutta. Ihmisellä siis pitää olla kyky tarkastella asioita monipuolisesti, tehdä niistä havaintoja ja ilmaista nämä ulkopuolisille. Vähän kuin hyvä stand up komiikka. Oivaltaminen kuvaa ilmiötä hyvin.

Keskustelu siis alkaa jostain aiheesta ja voi päätyä minne tahansa. Hauskaa se on silloin kun ihminen osaa sen hauskasti kertoa ja löytää asioiden humoristiset puolet.

"Aikuisuudessa" kai lähdetään siitä, että kaikki tarvittava tiedetään jo varmasti ja nyt sitten vain raadetaan kohti sitä valmista maailmaa.

Ei kaikki vaan aina "oivalla". Joskus lähtee hyviä oivalluksia helposti, toisinaan päässä liikkuu vain silmät ja kieli. Mulla on aina ollut vähän pitkät piuhat, ja parhaat oivallukset tulee jälkikäteen kun saa rauhassa miettiä tilannetta. Ja toisinaan ne piuhat on pitkät siinä, että tajuaa ettei tämä nyt ollutkaan niin hauska juttu kuin siinä äkkiseltään tuntui. Ja toki kyse on vähän siitäkin, mikä kiinnostaa. Joku voi olla oivaltava läpänheittäjä (mieheni esimerkiksi, joka on eniten kiinnostunut siitä että kaikilla on mukavaa), ja minä taas voin pohtia (yksin) pitkään jotain olemassaolon perimmäistä tarkoitusta, kun se on se mikä minua kiinnostaa. Sellaisessa voin olla hyvinkin oivaltava, kun taas tuo läpänheitto ei sillain suju.

Musta saa parhaiten irti rauhassa tutustumalla. En mä koko persoonaani avaa heti ensi tapaamisella, voi jäädä hyvinkin pinnalliseksi. Olen yksityinen ihminen ja tarkka siitä kenelle avaudun siitä mikä mua huvittaa, surettaa, vihastuttaa, ilostuttaa..

Vierailija kirjoitti:

Nuorena naisella on vielä pariutumisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta ruusunpunainen ja taianomainen kuva, minkä toteutumiseksi tulisi miestä mielistellä, miellyttää ja kosiskella. Miestähän tyypillisesti miellyttää kaunis, nuori, iloinen, yksinkertainen, hoikka ja kepeä nainen ja tähän nainen myös pyrkii, koska miehen ilahduttamiseksi johtaa siihen ihanaan ja onnelliseen yhteiseen tulevaisuuteen.

Sitten nainen elää elämäänsä vähän pidemmälle ja huomaa tulleensa huijatuksi. Muu rooli kuin kaunis, hymyilevä ja nyökyttelevä pää herättää ärsytystä yhteiskunnassa. Nainen alkaa löytää oman äänensä ja huomaa, että ollakseen onnellinen hänen tulee elää oman näköisiään elämää. Itsenäinen, tarpeensa ääneen sanova nainen koetaan miesten toimesta hankalaksi: ”you should smile more”.

Nainen ei enää halua miellyttää miestä, vaan myös hänellä on vaatimuksia. Kumpikaan, mies tai nainen, ei halua luopua tästä etuoikeudesta, jolloin molemmat ovat yksin.

Ei kannattaisi siis esittää mitään ettei kukaan tule huijatuksi, ihan sama kumminpäin se tapahtuu. Samalla tekee myös itselleen palveluksen ja pariutuu sellaisen ihmisen kanssa, joka sopii sulle.

Miesten "leikkisyys" näyttäytyy usein naisten näkökulmasta vähintäänkin rasittavalta. Kyllä siinä hymy hyytyy helposti, jos mies on jo ensitreffeillä "leikkisä" tai "superhauska" (usein tämä vain miehen omaa kuvitelmaa).  Ei kukaan fiksu nainen halua rinnalleen mitään pelleä/Duudson-tyyppiä, harva sietää koiranleuka-tyylistä keskusteluakaan yhtä treffikertaa pidempään.

Olen nainen, 46 v, ja oman kokemukseni mukaan miehelle yhteinen huumori ja hassuttelu tarkoittaa sitä, että nainen nauraa (miestä miellyttääkseen) miehen huumorille ja hassuttelulle. Mitään yhteistä siinä ei ole eikä molemminpuolisuutta.

Iän karttuessa naisen miellyttämisen tarve vähenee, kun elämänkokemusta on karttunut ja pystyy suhtautumaan miehiin kriittisemmin.

Mä oon 26 ja nainen omasta kokemuksesta voin sanoa että viihdyn enemmän itsekseni koska mulla on ollut huonoja kokemuksia miehistä. Ja mua vaan ei kiinnosta käydä treffeillä tai jutella miesten kanssa. Tänä vuonna oon keskittynyt vaan itseeni ja mun omaan hyvinvointiin, en sano ettenkö olisi sitoutumiskammoinen pitää vaan löytää SE oikea että pystyy jotenkin olemaan ja haluaa tavata 24/7. En ole yksinäinen koska en vaan halua treffailla juuri nyt. Tässä iässä jos alkaa seurustelemaan niin tuntuu että kuristuisi eikä halua olla jonkun otteessa tai omaisuutta. Hauska kyllä olen mutta vain kavereille.

Siis ylipäänsä se että osaa hassutella kaikkien kanssa, se kulkee käsi kädessä yleensä senkin kanssa kuinka treffeillä käyttäytyy. Ei ole mukava katsella sellaista hapannaamaa, on sitten kaverin kanssa tai ei. Miksi takertua sellaisiin pikkuseikkoihin kun voi katsoa elämää avarakatseisemmin. Ilo, nauru, huumori, kolme asiaa jotka saavat kaikki hyvälle mielelle. Enkä tarkoita sellaista tekopirteää asennoitumista vaan aitoa, ihmisläheistä. Sellaista joka tuo positiivisia viboja. Ei elämä aina ole otsa rypyssä kulkemista. Jos on niin se on tylsää. 

Koska masentuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän suinkaan "hauskuuden" vaatimus ole olla nauravainen tai hymyilevä kokoajan. Kyse on siitä onnistuuko keskustelemaan luovasti. Tarttuuko juttuihin ja kehittää niitä. Pysytyykö keskustelemaan muustakin kuin lähipiirin ihmisten heikkouksista, tulevasta kurjuudesta tai tekemättömistä asioista.

Kyse on ihmistyypistä jotka eivät tuomitse heti jos tilanne/asia poikkeaa "normaalista". Voivat toki tuomita jos sellaiseen on perusteet, mutta eivät vain sen tähden "että on ollut tapana".

Hauskuus ei siis ole vitsien tai kaskujen toistamista, vaan luovuutta. Ihmisellä siis pitää olla kyky tarkastella asioita monipuolisesti, tehdä niistä havaintoja ja ilmaista nämä ulkopuolisille. Vähän kuin hyvä stand up komiikka. Oivaltaminen kuvaa ilmiötä hyvin.

Keskustelu siis alkaa jostain aiheesta ja voi päätyä minne tahansa. Hauskaa se on silloin kun ihminen osaa sen hauskasti kertoa ja löytää asioiden humoristiset puolet.

"Aikuisuudessa" kai lähdetään siitä, että kaikki tarvittava tiedetään jo varmasti ja nyt sitten vain raadetaan kohti sitä valmista maailmaa.

Ei kaikki vaan aina "oivalla". Joskus lähtee hyviä oivalluksia helposti, toisinaan päässä liikkuu vain silmät ja kieli. Mulla on aina ollut vähän pitkät piuhat, ja parhaat oivallukset tulee jälkikäteen kun saa rauhassa miettiä tilannetta. Ja toisinaan ne piuhat on pitkät siinä, että tajuaa ettei tämä nyt ollutkaan niin hauska juttu kuin siinä äkkiseltään tuntui. Ja toki kyse on vähän siitäkin, mikä kiinnostaa. Joku voi olla oivaltava läpänheittäjä (mieheni esimerkiksi, joka on eniten kiinnostunut siitä että kaikilla on mukavaa), ja minä taas voin pohtia (yksin) pitkään jotain olemassaolon perimmäistä tarkoitusta, kun se on se mikä minua kiinnostaa. Sellaisessa voin olla hyvinkin oivaltava, kun taas tuo läpänheitto ei sillain suju.

Musta saa parhaiten irti rauhassa tutustumalla. En mä koko persoonaani avaa heti ensi tapaamisella, voi jäädä hyvinkin pinnalliseksi. Olen yksityinen ihminen ja tarkka siitä kenelle avaudun siitä mikä mua huvittaa, surettaa, vihastuttaa, ilostuttaa..

Oletpa miettinyt omaa itseäsi aika lailla. Suunnistapa katse vähän enemmän ulospäin, etenkin trefffeillä.