Nimen vaihtaminen avioituessa "kun mä oon niin perinteinen ihminen..."
Joopa joo. Naiset jotka on ensin ollut 10 v avoliitossa on yht äkkiä niin perinteisiä että... Ja mitä perinteistä nimenvaihtamisessa on? Suomessa on pidempi historia
sillä, että vaimo pitää oman nimensä kuin vaihtaa sen. Kaikki jotka eivät välitä hevon kukkua perinteistä muuttuvat tässä niin konservatiivisiksi. Yhdistelmänimen vielä ymmärrän, sillä juuri näytetään että ollaan aviossa. Miksi naiset eivät vain myönnä etteivät pidä omasta nimestään.
Ja kyllä, olen isäni nimellä ja lapseni ovat oman isänsä nimellä.
Kommentit (101)
Minä vaihdoin nimenomaan perinteen vuoksi, en tiedä mistään satoja vuosia vanhoista tavoista =) ihan vaan omat vanhemmat ja isovanhemmat.
pidin omasta nimestäni enemmän kuin nykyisestä
Miten se nyt tarkalleen sun napaa kaivaa, mitä ratkaisuja muut tekevät elämässään? Ihmeellisen ärtynty olet asiasta, vaikka olet omaan ratkaisuusi tyytyväinen (oletko?)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:17"]
Minä vaihdoin nimenomaan perinteen vuoksi, en tiedä mistään satoja vuosia vanhoista tavoista =) ihan vaan omat vanhemmat ja isovanhemmat.
pidin omasta nimestäni enemmän kuin nykyisestä
[/quote]
Olen tyytyväinen. En vain pidä tekopyhyydestä ja suoranaisesta valehtelusta. Minulle on aivan sama minkä nimen ihminen ottaa, mutta kysyin vain perusteita eli MIKSI? Minä olen ainkin kiintynyt omaan nimeeni ja miehen nimeen myös (lasten kautta). Minun lähipiirissäni kaikki ovat pitäneet oman nimensä, joten ei ole ketään keneltä kysyä.
No meidän suvussa ainakin viimeiset 200 vuotta naiset on ottanut miehen nimen, joten kyllä se mulle on perinteistä. En tiedä, miten 1200-luvulla toimittiin.
Itselleni oli päivänselvää, että haluan miehen nimen, koska se vain on "tapa". Ja haluan, että perheessä on yksi nimi ja vanhemmilla sama nimi kuin lapsilla. Oma nimeni oli ihan kiva ja kaunis, en vaihtanut nimeä siksi, että olisin päässyt vanhasta eroon. Yhdysnimi on minusta hankala ja pääsääntöisesti kuulostaa rumalta.
Sen myönnän, että olisi harkinnut oman nimen pitoa, jos miehen nimi olisi ollut ihan kamala, tyyliin Finni, tai Lihavainen tms.
Perinteen takia minäkin vaihdoin. Kaikki lähipiirini naiset olivat vaihtaneet, joten niin tein minäkin. Ei perinteen tarvitse olla sataa vuotta vanha vaan kyllä muutama vuosi tai vuosikymmenkin riittää.
Jos ap sun lähipiirissä kaikki ovat pitäneet tyttönimensä, ja sinä myös, niin silloinhan sinäkin olet vain toistanut lähipiirisi perinnettä sitä sen kummemmin kyseenalaistamatta.
Jos muiden ratkaisut on sulle yhdentekeviä, niin mitä sä palstalla riehut? Ilmeisesti tasa-arvo on pitkällä, kun muita ongelmia ei keksitä kuin toisten ihmisten sukunimivalinnat.
Kaikki sun suvusta Itä-Suomesta? Länsi-Suomessa sukunimiä ylipäätään alettiin käyttää vasta 1800-luvun lopussa.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:21"]
No meidän suvussa ainakin viimeiset 200 vuotta naiset on ottanut miehen nimen, joten kyllä se mulle on perinteistä. En tiedä, miten 1200-luvulla toimittiin.
Itselleni oli päivänselvää, että haluan miehen nimen, koska se vain on "tapa". Ja haluan, että perheessä on yksi nimi ja vanhemmilla sama nimi kuin lapsilla. Oma nimeni oli ihan kiva ja kaunis, en vaihtanut nimeä siksi, että olisin päässyt vanhasta eroon. Yhdysnimi on minusta hankala ja pääsääntöisesti kuulostaa rumalta.
Sen myönnän, että olisi harkinnut oman nimen pitoa, jos miehen nimi olisi ollut ihan kamala, tyyliin Finni, tai Lihavainen tms.
[/quote]
Mikä velvollisuus kenelläkään on perustella sulle yhtään mitään?
Osa uuskonservatiivista muoti-ilmiötä, johon kuuluivat isot kirkkohäät (90-luvulla), kotirouvuus (2000-luvulla) ja ps- ja kok-kannatus isänmaallisuusvivahduksin (2010-luvulla).
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:25"]
Mikä velvollisuus kenelläkään on perustella sulle yhtään mitään?
[/quote]
Kuule sä olet KESKUSTELUpalstalla. Aika vähän syntyy keskustelua jos kukaan ei perustele kenellekään yhtään mitään.
Onhan se tosi vanha perinne. 1929-1986 eli runsaat 50 vuotta.
Ja siellä Itä-Suomessakin naiset piti kyllä lähes poikkeuksetta oman nimensä ennen kuin lainsäädäntö alkoi määrätä.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:27"]
Osa uuskonservatiivista muoti-ilmiötä, johon kuuluivat isot kirkkohäät (90-luvulla), kotirouvuus (2000-luvulla) ja ps- ja kok-kannatus isänmaallisuusvivahduksin (2010-luvulla).
[/quote]
Lisäksi näiden perinteisyys on hyvin valikoivaa - ei ennen naisilla ollut esim. tatuointeja tai kännejä.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:25"] Mikä velvollisuus kenelläkään on perustella sulle yhtään mitään? [/quote] Kuule sä olet KESKUSTELUpalstalla. Aika vähän syntyy keskustelua jos kukaan ei perustele kenellekään yhtään mitään. [/quote]
Aijaa. Mä luulin, että sä puhuit oikeasta elämästä, mutta sä tarkoititkin av-palstaa. :D No ei täälläkään kukaan ole sulle tilivelvollinen.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:25"]
Mikä velvollisuus kenelläkään on perustella sulle yhtään mitään?
[/quote]
Mistä näitä tulee? Toinen hyvä on "älä yleistä" tai "voi kettu mikä aihe" (aihe vapaa - palstalla).
"Miksi naiset eivät vain myönnä etteivät pidä omasta nimestään." Olipas taas yleistys. Olen nainen, ja voin myöntää ihan suoraan, että pidän rutkasti enemmän mieheni nimestä - joka nyt on myös mun nimeni. Se on lyhyt, kaunis ja helppo siinä kuin omani oli pitkä ja ruma, tyyliin Hämäläinen, Pänkäläinen jne. Perinteista viis, minä halusin kauniin nimen! (Mutta miestä en sentäs valinnut nimensä perusteella...)
Mun mielestä ne naiset nimeomaan tekee vähän hölmösti, kun luopuvat omasta nimestään nimenomaan vain sen perinteen vuoksi, eikä naisen nimeä yhteiseksi nimeksi tietenkään edes harkita.
Mutta jokainen tehköön kuinka haluaa, itse tosin haluaisin käyttää omia aivojani.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:23"]
Jos ap sun lähipiirissä kaikki ovat pitäneet tyttönimensä, ja sinä myös, niin silloinhan sinäkin olet vain toistanut lähipiirisi perinnettä sitä sen kummemmin kyseenalaistamatta.
[/quote]
Menin ensimmäisenä naimisiin eli ei ihan mene noin...
Siis juuri täälläkin palstalla monet ovat ihan suoraan sanoneet, että miehen sukunimi koska se oli parempi.
Tosi harva mihinkään perinteisiin vetoaa ja jos ne oman suvun perinteet ja tavat ovat ihmiselle tärkeitä niin sitten se on ok.
Nimen valinta on henkilökohtainen valinta ja siitä päättää vain ja ainoastaan parissuhteessa olevat itse eikä siihen ap mielipiteet tai valinnat vaikuta. Sorry...en tee niinkuin sinä teet tai haluat :)
Itse otin miehen sukunimen koska halusin ja se on lyhyempi, kauniinpi ja tavallisempi kuin tyttönimeni.
Ap:n on vain nyt elettävä ratkaisuni kanssa....
Eihän perinteet ole yhtä kuin Suomen historia, perinteet tulevat lähempää, omasta perheestä ja suvusta, miten siellä on tavattu tehdä...